Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paniikkikohtauksesta(?) selviäminen töissä
pingviini
18.02.2017 |
Pääsin äskettäin aloittamaan unelmieni työpaikassa ja tuntui siltä, että kaikki elämässäni on niin hyvin järjestyksessä kuin ikinä voi ollakkaan. Valmistuin tavoiteajassa yliopistosta, sain mielenkiintoisen työtehtävän ja uudet työkaverit ovat ottaneet minut aivan ihanasti vastaan.
Kuluneella viikolla kohtasin kuitenkin ikävän ongelman ja säikähdinkin aika paljon oireitani. Palaveripöydässä istuessani minut valtasi kummallinen, epätodellinen olo. Vaikka istuin paikallani, minua huimasi paljon, kädet tärisivät ja olo muuttui etovaksi. Ensimmäisellä kertaa poistuin hetkeksi tilanteesta ja hetken vessan puolella hengiteltyäni ja rauhoiteltua itseäni, pystyin palaamaan tilaan takaisin. Ajattelin tuon olleen jokin hetkellinen ja ohimenevä häiriö.
Sama tapahtumaketju toistui kuitenkin seuraavana ja sitä seuraavana päivänä täysin samassa tilanteessa. Huimauksen, epätodellisuuden ja pahoinvoinnin tunne oli todella vahva. Pystyin kuitenkin kummallakin kertaa istumaan paikallani eivätkä muut tainneet huomata mitään. Nyt pelkään jo valmiiksi tulevaa viikkoa. Arvelen, että pelko tulevista "kohtauksista" edesauttaa vastaavien tilanteiden syntymistä jatkossakin. Miten tuollaisen tilanteen ja nyt valloillaan olevan pelon saa selätettyä?
Minulla ei ole ollut aikaisemmin minkäänlaisia mielenterveyden ongelmia tai häiriöitä. Tuntuu todella surulliselta, että nuo kohtauksentapaiset alkavat puskea esiin nyt, kun olen pääsemässä todenteolla työelämään. Olen ehtinyt olla nykyisessä työssäni pari viikkoa. Muutin työn takia vieraalle paikkakunnalle, joten elämässäni on ollut isoja muutoksia. Mietin itsekseni, että voisikohan isot muutokset elämässäni olla osasyy kohtauksiin?
Onko joku selviytynyt kunnialla vastaavista tilanteista? En haluaisi missään nimessä alkaa välttelemään tilanteita, joissa olen noita kummallisia kohtauksia saanut. Loppuviikosta olin aika kehnossa kunnossa jo ihan vaan siksi, että en kohtauksen pelossa uskaltanut syödä. Kohtaukseen liittyvä etovan olon tunne on ollut todella voimakas ja ajatus vatsalaukun sisällön pullauttamisesta neukkarin pöydälle, on ihan painajaismainen .
Kommentit (79)
Mulla myös oli ripulipelko, kun vatsa meni huonoksi antibioottejen jälkeen. Sain siitä paniikkihäiriön ja nappailin imodiumeja jatkuvasti. En pystynyy olemaan kokouksissa, autossa kaupassa enkä oikein missään. Pyörrytti ja tuntui että ripuloin housuihini minä hetkenä hyvänsä. Hikoilutti, tärisytti ym. Ruokalassa, bussissa, ihan missä vaan. Suunnittelin kaiken sen mukaan että on mahdollista mennä vessaan. Lopulta ihan gefilustabletit paransi vatsan ja raskaus loput. Nyt olen kohta 3 v ollut ilman yhtään kohtausta. Juuri aloitin uudessa työssäkin ja ekana päivänä meni oikeasti vatsa sekaisin kesken kokouksen. Mietin vaan että jos on pakko, nousen ylös ja käyn vessassa, that's it. Siitä voi siis oikeasti päästä ajan kanssa eroon. Olen myös muilta kuullut samanlaisesta vaikutuksesta lapsen saannin seurauksena!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä tarvitse lääkkeitä, jos olet muutaman kohtauksen saanut. Olet oikeassa siinä, että älä välttele noita tilanteita. Paniikkikohtaus lähtee liikkeelle joko mielen sisäisestä uhasta tai jostain fyysisestä oireesta, eli vaikkapa sydämen tihentyneestä sykkeestä ennen esiintymistä tai pinnallisesta hengityksestä huonon sisäilman vuoksi. Paniikkihäiriössä nuo oireet tulkitaan katastrofaalisesti "minä kuolen, minä pyörryn, minä oksennan, minä menetän itseni hallinnan". Paras keino on altistaa itsensä tilanteille ja huomata, että vaikka oireet ovat äärimmäisen epämukavia, ne ovat vaarattomia. Sinulla ei ole hätää, kaikki on hyvin. Yritä rentouttaa itsesi, tee mielikuvaharjotteita (esim. paniikki vyöryy aallon lailla ylitsesi, ankkuroi itsesi tuoliin, aalto menee ohi, paniikki menee ohi, sinun ei tarvitse lähteä aallon mukaan, olet vain, paniikkiin ei tarvitse reagoida), lihasrentoutusta, hengitä syvään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli ennen toi oksentamisen pelko mut nyt se on muuttunu ripulipeloksi. Oksentamispelko lähti sillä, kun kannoin aina muovipussia taskussa ettei ainakaan lattialle oksenna. Nyt on tullu tää ripuliasia, mut se onkin sit jo vähän vaikeempi koska vessa ei ookkaan ihan joka nurkalla. Kaikenlisäks kaikki ymmärtää sen ettet pysty hallita oksentamista, mut aikuinen ihminen joka ei muka pysty pidättämään ulostetta. Siinä voi jo useampi nauraakin.
Täällä myös yksi "muovipussitasku"! Pakastuspussi kuuluu minun laukkuni vakiovarusteisiin ja usein myös takin taskuun. Vaikka en ole oksentanutkaan paniikin ollessa päällä, niin tuo vähän auttaa siihen pelkoon.
Kiitos vinkistä! Miten ihmeessä en ole tuota keksinyt. Mun ainoa vakiovaruste on vesipullo, jotenkin veden juominen rauhoittaa aina.
Jaksamista teille kaikille, tutulta kuulostaa ja täällä on ollut paljon asiallisia vinkkejä. Kannattaa tosiaan hakeutua avun piiriin eikä jäädä yksin hautomaan asiaa! Ja lisäksi suosittelen kirjaa Vapaaksi ahdistuksesta, Edmund J. Bourne. Siinä on asiallista tietoja ja käytännön harjoituksia, itteäni on helpottanut paljon kun on tajunnut miten tavallisia ja oikeastaan luonnollisia noi oireet on. Ainakin pk-seudulla kirjan saa pienen jonottelun jälkeen kirjastosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paniikkioireisiin auttanut parhaiten beetasalpaaja, joka estää ylimääräistä adrenaliinia erittymästä jännittävässä/vaativassa tilanteessa. Fyysinen olo pysyy sen ansiosta suht normaalina, vaikka mieli onkin valpas.
Mietin myös tuota. Kun oireet ovat niin fyysisiä, niin eikö lääkkeenkin olisi parempi vaikuttaa fysiikkaan? Kun kuitenkin yleensä käytetään mielialalääkkeitä paniikkihäiriöön ja tarvittaessa joku voi myös ottaa rauhoittavaa.
Mulla auttaa myös beetasalpaajat tosi hyvin, koska suurin oire on sydämentykytys. Kokeilin hetken myös masennuslääkkeitä, mutta niistä ei ollut mitään apua paniikkikohtauksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis joo auttaahan noihin jotenki rauhottavat ja imodium mut ei niitäkään sais vetää kokoaika :(
MInä aloin eräässä vaiheessa kärsimään tuollaisista paniikki&ahdistuskohtauksista töissä, ja kokeiltiin niin bentsot kuin beetasalpaajat.
Sitten jossain vaiheessa tajusin että työpaikalla on kuiva ilman laatu kun nenä alkoi kuivua ja joskus jopa verestää, ja olin kärsinyt päivittäisestä nestehukasta kun en juonut tarpeeksi vettä eli keho ja pää alkoivat oireilla nestehukan takia paniikkituntemuksin ja tämä korjaantui sillä kun aloin juoda enemmän vettä työpäivän aikana, ja jätin pois kahvin ja sehän poistaa nestettä muutenkin eli jokaista kahvikupillistakin kohti pitäisi juoda lasillinen vettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paniikkioireisiin auttanut parhaiten beetasalpaaja, joka estää ylimääräistä adrenaliinia erittymästä jännittävässä/vaativassa tilanteessa. Fyysinen olo pysyy sen ansiosta suht normaalina, vaikka mieli onkin valpas.
Mietin myös tuota. Kun oireet ovat niin fyysisiä, niin eikö lääkkeenkin olisi parempi vaikuttaa fysiikkaan? Kun kuitenkin yleensä käytetään mielialalääkkeitä paniikkihäiriöön ja tarvittaessa joku voi myös ottaa rauhoittavaa.
Mulla auttaa myös beetasalpaajat tosi hyvin, koska suurin oire on sydämentykytys. Kokeilin hetken myös masennuslääkkeitä, mutta niistä ei ollut mitään apua paniikkikohtauksiin.
En käsitä miksi Suomessa tyrkytetään nykyään masennuslääkkeitä ahdistukseen ja paniikkiin! Nehän pistää ahdistamaan vain entistä enemmän, ainakin minulle kävi näin ja lopetin ne. Moni lihoo masennuslääkkeistä ja kun katsovat peiliin niin ahdistuvat vaan lisää lihomisen takia. Ei mikään mieluisa kierre.
Otin benzot tuon jälkeen käyttöön ja niitä menee vain 4-5 tablettia vuodessa eli turha syödä masennuslääkkeitä päivittäin koska ne tekevät olon keinotekoiseksi ja tunne-elämä turtuu täysin.
Kannattaa muistaa se että paniikkikohtauksen aikana ei voi pyörtyä vaikka siltä tuntuu että kohta varmasti pyörryn, koska se kehon kohonnut adrenaliinitaso estää pyörtymisen eli tajun menettämisen. Psykiatri oli selittänyt ystävälleni tämän.
Jos olet esim. kaupassa, ja alkaa tulla paniikkikohtaus, niin kannattaa ottaa lähimmästä hyllystä jokin tuote ja alkaa lueskella sen tuoteselostetta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on kyllä ihmistä lamaannuttava vaiva :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanha potilas kirjoitti:
Opamox 30mg/4 kertaa vrk.
No huh, melkoisen tuju annos. Mulla on Opamox 15 mg/1-3 kertaa/vrk tarvittaessa paniikkikohtauksiin. Silloin tällöin otan puolikkaan, kun tuntuu, että ahdistaa ja/tai kohtaus on tulossa, ja se auttaa jo. Eikä tule edes joka viikko otettua.
Kerronpa oman stoorini. Minä olen aina ollut hyvin vahvaluonteinen, tasapainoinen ihminen, lähes joka tilanteessa.
Minulle kävi niin että toinen vanhemmistani kuoli alkoholiin pari vuotta sitten, ja vaikka olen itse ollut hyvin maltillinen alkoholinkäyttäjä eli lähinnä viinilinjalla on menty ja korkeintaan 2-3 lasillista juhlissa tai illallisilla ruuan kanssa, niin aloin pelätä että mitä jos alkoholin käyttö riistäytyy yllättäen käsistä jonain päivänä enkä voi estää sitä, eli en saanut enää viinikulaustakaan alas ilman että alkoi oksettaa. Vaikken ole koskaan eläessäni juonut liikaa ja menettänyt esim muistiani.
Töissä keräsin lisää vastuita ja yritin suoriutua päivittäisistä töistä, samalla kun esimies hihkuu innoissaan että "me leivotaan susta tänne uutta johtajaa" eli pistää kamalat paineet niskaani, ja ilmoittelee minua kaiken maailman koulutuksiin jossa joutuu tehdä vaikeita tenttejä. Minä kun luulin päässeeni eroon tenteistä korkeakoulun jälkeen. Näen joskus painajaisia menneistä tenttitilaisuuksista. Minulle kävi nimittäin usein niin että vaikka olisin valmistautunut hyvin niin aivot tyhjenivät kun sain tenttipaperit eteeni ja piti yrittää muistella tekstejä ja asioita kuvahavainnoin. Stressi ja epäonnistumisen pelko lisääntyivät.
Olen aina pelännyt yleisölle puhumista vaikka useimmat sanovat ettei sitä huomaa. Pelkään että unohdan sanoja tai että käytän vääriä termejä. Esiintymiskammo siis vaivannut myös ja olen pelännyt että joudun esittämään jotain isommalle porukalle.
Kaikki ne negatiiviset lehtijutut siitä kun suomalaisyritykset käy jatkuvia yt-neuvotteluja ja siirtää töitä pois Suomesta, aloin pelätä että minulle käy niin että jään työttömäksi koska meillä oli yt-neuvottelu-uhka päällä eräässä vaiheessa mutta se kiintiö saatiin järjestettyä muutamalla eläköitymisellä ja me työikäiset saatiin pitää työmme.
jatkuu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi sukulaistani ja yksi ystävistäni sairastui syöpään. Kaikissa tapauksissa syöpä havaittiin liian myöhään eikä niitä pystynyt enää hoitamaan, joten menehtyivät alle vuodessa, noin vuosi sitten. Minulle tuli kamalat kuolemanpelot, ja kuvittelin että elimistössäni piileskelee syöpäsoluja, ja ahdistuin niin etten pystynyt syödä kunnolla kun mietin vaan että mitä jos kyseisestä ruuasta tulee syöpä tai että se ruokkii sisälläni piileksivää syöpää. Aloin googletella kaikkia oireita ja vaivoja kunnes pelkäsin jopa mennä nukkumaan että mitä jos en enää herää. Joka sivustolta pomppasi sana syöpä esiin (siksi ei kannata kamalasti googletella eri sairauksia.....)
Lopulta jouduin sairaalaan kun luulin saaneeni sydänkohtauksen eräänä kauniina päivänä. Sydänfilmit ja muut ok. Kyseessä olikin paniikkikohtaus. Verikokeet ja kuvaukset näyttivät että olin muuten ihan perusterve ihminen. Kuvittelin silti vielä jonkin aikaa että jossain elimistössäni on jotain kamalaa joka on jäänyt heiltä huomaamatta. Vasta kun sain kaikki lääkäreiden lausunnot käteeni ja luin niitä läpi ja suomensin latinankielisiä termejä, niin aloin rauhoittua tuon suhteen.
Paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö -diagnoosin jälkeen sain beetasalpaajat ja pahimpien kohtausten varalle rauhoittavat. Sain myös 6:n viikon sairasloman.
Vaikka tiesin tuossa vaiheessa mikä minua vaivaa eli pelkkä paniikki ja ahdistus eikä mikään muu, niin aloin pelätä ulos lähtemistä kuten kauppaan tai apteekkiin menemistä, yleisesti ihmisten ilmoille menemistä, ja etenkin työpaikalle palaamista (kun pelkäsin että minua pidetään epäonnistujana ja että olen pettänyt esimieheni kun olin kauan sairaslomalla). Keho oli jatkuvasti jännittyneessä tilassa, nukuin huonosti, näin painajaisia, pelkäsin lähteä kotoa minnekään siksi myös kun aloin kuvitella että mitä jos joku kotona oleva (seinään kytkemätön) laite räjähtäisi ja polttaisi talon. Aloin tarkkailla itseäni liikaa, ja mietin mitä jos kaadun, mitä jos pyörryn, mitä jos oksennan tässä ja nyt.
Tämän kaiken jälkeen jouduin opetella rentoutumaan, ottamaan iisisti töissä ja vapaa-aikana ja nyt olen ollut lääkevapaa 2 kk ajan eli kohtauksia ei ole enää 2 kk aikana tullut. Tiedostan että toipuminen vie aikaa, ehkä loppuelämäni, mutta nyt olo on vihdoin alkanut palautua normaaliksi ja tunnen jälleen olevani oma itseni. Terapiasta ei ollut minulle apua. Työnkuva katsottiin uudestaan ja aikataulutettiin järkevämmäksi.
Hei, minulla on ollut paniikkihäiriö useamman vuoden, mutta nyt lääkityksen ja terapian ansiosta kohtauksia ei enää ole ollut ainakaan vuoteen. Vieläkin joskus toki ahdistaa joissakin tilanteissa mutta se on ihan normaalia.
Kannattaa mennä heti juttelemaan asiasta lääkäriin/psykiatrille. Olisin säästynyt varmaan paljolta jos olisin hoitanut tämän asian heti kun kohtaukset alkoivat. Ja sitäkin ennen jännitin asioita, joten olisi oikeastaan kannattanut mennä jo ennen kuin sain kohtauksia. En vain jotenkin osannut/uskaltanut myöntää, että minua stressasi ja jännitti niin paljon, että se oli oikeasti ongelma. Ehkä sinullakin on vähän sama tilanne, etkä ole huomannut kuinka paljon oikeastaan jännität? Sekin jo helpottaa kun myöntää itselleen, että "nyt minua jännittää ja se on ihan ok" tai että "nämä oireet johtuvat jännityksestä eivätkä ne haittaa, ne menevät pian ohi". Tällaisia "lempeitä" ajatuksia voi yrittää miettiä jos meinaa tulla hankala olo.
N27
Terapia ei välttämättä aina auta, koska tilanne saattaa laueta jostain muusta eikä mistään menneisyydessä tapahtuneista asioista, traumoista jne.
Helppoa tämä ei todellakaan ole :(
Olen 30+ ja aloin saada paniikkikohtauksia noin vuosi sitten koska elämäni oli niin täydellistä. Aviomieheni, työni, vapaa-aikani. Matkustimme paljon, kävimme ulkona syömässä ja kokkailimme itse herkkuja, ostettiin kivat autot, sisusteltiin, osteltiin vaatteita ja asusteita.
Päässä alkoi vaan pyöriä että "mitä jos?", useammin ja useammin. Aloin kuvitella päässäni ikäviä tilanteita ja siksi koska elämä on ollut niin mukavaa niin kohta tapahtuu tilastollisesti jotain kamalaa.
"Mitä jos jompi kumpi sairastuu tai kuolee, mitä jos menetämme omaisuuden, mitä jos pyörryn keskellä ravintolaa tai lentokoneessa, mitä jos sairastun lomalla enkä pääse heti hoitoon ja kuolen. Mitä jos syön jotain ravintolassa ja alan oksennella, mitä jos ajan kolarin tai mieheni ajaa kolarin ja halvaannutaan? Mitä jos kuolen niin mihin minä uusia vaatteita tarvitsisin ja kuka ne perii?"
Seuraus: paniikkihäiriö ja sen lisäksi syömishäiriöön sairastuminen, lentopelko, ravintolaruokapelko eli en uskaltanut enkä uskalla oikein vieläkään syödä ulkona kun pelkään että ruoka on käsitelty epähygienisesti ja sairastun, en halunnut ostella pienempiä vaatteita koska pelkäsin että lihon taas normaalikokoiseksi joten rahat menee hukkaan. Pahimmassa vaiheessa murehdin kymmentä asiaa per päivä.
Lentopelko minua vaivaa yhä, ja mietin pitkään että koska olen lennellyt satoja kertoja pitkin maailmaa niin tilastollisesti täytyy tulla vastaan se kerta kun kone putoaa mereen tms. Tai että terroristit tappavat minut lentokentällä.
Töissä olen kuitenkin jaksanut käydä ja vain lähimmät työtoverit tietävät sairastumisestani, siltä varalta jos saan pahan paniikkikohtauksen niin tietävät mistä kyse. Näin ei onneksi ole kuitenkaan vielä käynyt.
Onko jollain vinkkejä siihen miten saan vatsani rauhoittumaan noissa paniikkikohtauksissa.? Ensimmäiseksi täytyy aina rynnii vessaan kun vatsa menee ihanruikulille ( vaikken siis olisi syönytkään mitään huonoa) johtuu vaan niin kovasta paniikista ja sen pelosta, että päästän housuun yleisellä paikalla.
Riippuu ja roikkuu ap siitä, mille paikkakunnalle muutit, että pääsetkö paniikista eroon vai saatko potkut ja olet loppuelämäsi työtön :)
Paniikin saa pois kun antaa paniikin tulla, eikä ole vastustaakseen sen oireita. Helppoa ei sekään ole. Mitä enemmän vetää vastaan köydestä, sitä lujemmin paniikki vetää takaisin. Sama masennuksen ja ahdistuksen kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Painaako neukkarin tuolin selkänoja jollakin tapaa selkää?
Jospa veri ei tuolin takia pääse selässä kunnolla kiertämään ja aiheuttaa huippaavan olon?
Itsellä ainakin työtuoli aiheuttaa joskus selän puutumista ja "pistelyä", jonka huomaan vasta kun nousen nopeasti ylös. On pakko päästä nopeasti takaisin istumaan, ettei pyörry.