Vanhempien köyhyys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI, EI ja vielä kerran EI. ÄLÄ MAKSA MITÄÄN, siis edes yhtä pientä perintälaskua. ÄLÄ MAKSA!

Vanhempasi ovat itse vastuussa raha-asioistaan ja niiden hoidosta tai tilanteen pahentamisesta. Se, että maksat heidän laskujaan tai otat heidän puolestaan lainaa, ei ole mikään merkki rakastamisesta tai välittämisestä. Se on pelkästään sinun käyttämistäsi välineenä, välinpitämättömyyttä ja ahneutta.

Yksi osa aikuistumista on se, että osaa huolehtia itsestään. Sinun on nyt aivan pakko huolehtia itsestäsi  (ja omasta perheestäsi) laittamalla raha-asiat kokonaan jäihin. Kerro, että sinulla on nyt oma talous ja oma elämä, joihin sinun täytyy keskittyä. Olet todella hienosti huolehtinut luottotiedoistasi ja tasapainoillut tilanteen kanssa, mutta nyt on tultava stoppi. On ihan ok auttaa, jos toisella on yllättävä tilanne tai äkillinen hätä, mutta siitä ei nyt enää ole kyse. Vaikka oletkin saanut pienet maksamasi summat takaisin, ovat ne silti olleet pois perheesi taloudesta, mikä aiheuttaa helposti ihan ylimääräistä stressiä.

Jos koet olevasi heikoilla, niin tee parin vuoden ajalta laskelmat siitä millaisilla summilla olet heitä avustanut ja tukenut. Kerro, että nämä rahat kuuluvat sinun elämäsi ja oman perheesi käyttöön, eikä tällainen voi enää jatkua. Kerro myös tunteesi lapsuuden kokemuksista, perintäkirjeistä ja siitä millaiselta tuntuu kun sinulta pyydetään rahaa jota et oikeasti voi antaa. Sinua käytetään kynnysmattona, hyödykkeenä ja varaventtiilinä, eikä mielenterveytesi tule tuota jaksamaan, saati sitten oma perheesi. Voi olla että välit vanhempiisi viilenevät tai katkeavat, mutta on myös aikuisten ihmisten homma osata erottaa raha-asiat ja perheenjäsenten välinen rakkaus ja välittäminen toisistaan.

En minä siis sinänsä vanhempiani ole rahallisesti käytännössä, koska en ole pystynyt. Olen kuitenkin maksanut perintään menneitä puhelinlaskuja ym mutta saanut heiltä käytännössä aina rahat takaisin. Nämä kuitenkin olleet max 500 € / kerta. Joka tapauksessa jo heidän sotkujensa kuunteleminen ahdistaa minua valtavasti: joku päivä molempien kuolinpesät ovat yksin minun käsissäni. Lisäksi minusta osa heidän ongelmistaan on aivan itseaiheutettuja. Liian kallis asunto suhteessa tuloihin jne. Lisäksi isäni ei soita minulle koskaan paitsi nyt kun on ilmennyt rahan tarvetta. Se loukkaa, koska jotenkin luulin hänen olevan mukava ihminen. Joopa joo. No, millainen ihminen varastaa lapsen pankkikortin ja tyhjentää tilin. Tämäkin asia yritettiin kääntää niin, että he siirtävät omaisuuttaan minulle ja saan verohyötyjä. Totesin että eikö minun sitten pitäisi saada rahaa eikä joutua ottamaan kulutusluottoa... Eikä kulutusluotosta ole verohyötyjä. Tiedän että isäni valehtelee raha-asioista minkä ehtii. Ihmetteli että enkö luota heihin, jouduin sanomaan että näissä asioissa historian perusteella en voi luottaa. Joudun mielestäni todella epäreiluun asemaan kun minulta edes vaaditaan kulutusluottoa. Siis herran jumala, kulutusluottoa!

Eiköhän tämä ap:n juttu kuulu sinne " Porvoon Uutiset" osioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluvatko isoihin ikäluokkiin? Kuulostaa normaalilta toiminnalta sille ikäluokalle. Tuhlataan omat ja sitten vielä toistenkin varat. Lopuksi tuhotaan lapsen luottotiedot. Älä missään tapauksessa suostu, laman lapsena sinun pitäisi ymmärtää seuraukset.

Halusit sitten hieman PROVOILLA tässäkin keskustelussa? Et ole ehkä koskaan kuullut, että meitä suuria ikäluokkia on niin monenlaisia?

Ihan, jos katson omaa tuttavapiiriäni, voisin yhtä suurena totuutena kertoa seuraavaa. Olemme isovanhempia, jotka elävät säästäväisesti ja  auttavat omia lastensa perheitä mahdollisimman paljon. Autamme tarvittaessa rahallisesti, takaamme lainoja, ostelemme lastenlapsille talvivaatteita , urheiluvälineitä, otamme matkoille mukaan. Haemme päiväkodista, kuljetamme harrastuksiin, hoidamme sairaina  jne. 

Nämä tulivat äkkiä mieleeni, kun mietin samanikäisiä ystäväpariskuntia ympärilläni.

Näin on minun kaikilla ystävillä. He saavat apua ja rahaa vanhemmiltaan. Minä joudun ottamaan heille kulutusluottoja ja selvittämään ulosottosotkuja. Välillä olen ollut tosi katkera, tuntuu niin väärältä. Kukaan ystäväni ei ole ostanut asuntoaan omilla säästöillä vaan vanhempien alkupääomalla ja takauksella. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluvatko isoihin ikäluokkiin? Kuulostaa normaalilta toiminnalta sille ikäluokalle. Tuhlataan omat ja sitten vielä toistenkin varat. Lopuksi tuhotaan lapsen luottotiedot. Älä missään tapauksessa suostu, laman lapsena sinun pitäisi ymmärtää seuraukset.

Halusit sitten hieman PROVOILLA tässäkin keskustelussa? Et ole ehkä koskaan kuullut, että meitä suuria ikäluokkia on niin monenlaisia?

Ihan, jos katson omaa tuttavapiiriäni, voisin yhtä suurena totuutena kertoa seuraavaa. Olemme isovanhempia, jotka elävät säästäväisesti ja  auttavat omia lastensa perheitä mahdollisimman paljon. Autamme tarvittaessa rahallisesti, takaamme lainoja, ostelemme lastenlapsille talvivaatteita , urheiluvälineitä, otamme matkoille mukaan. Haemme päiväkodista, kuljetamme harrastuksiin, hoidamme sairaina  jne. 

Nämä tulivat äkkiä mieleeni, kun mietin samanikäisiä ystäväpariskuntia ympärilläni.

Sehän on hienoa, itse en ole saanut yhtään taloudellista apua vanhemmiltani, jotka kuuluvat isoihin ikäluokkiin. Rahasta ei heillä puutetta ole. -Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI, EI ja vielä kerran EI. ÄLÄ MAKSA MITÄÄN, siis edes yhtä pientä perintälaskua. ÄLÄ MAKSA!

Vanhempasi ovat itse vastuussa raha-asioistaan ja niiden hoidosta tai tilanteen pahentamisesta. Se, että maksat heidän laskujaan tai otat heidän puolestaan lainaa, ei ole mikään merkki rakastamisesta tai välittämisestä. Se on pelkästään sinun käyttämistäsi välineenä, välinpitämättömyyttä ja ahneutta.

Yksi osa aikuistumista on se, että osaa huolehtia itsestään. Sinun on nyt aivan pakko huolehtia itsestäsi  (ja omasta perheestäsi) laittamalla raha-asiat kokonaan jäihin. Kerro, että sinulla on nyt oma talous ja oma elämä, joihin sinun täytyy keskittyä. Olet todella hienosti huolehtinut luottotiedoistasi ja tasapainoillut tilanteen kanssa, mutta nyt on tultava stoppi. On ihan ok auttaa, jos toisella on yllättävä tilanne tai äkillinen hätä, mutta siitä ei nyt enää ole kyse. Vaikka oletkin saanut pienet maksamasi summat takaisin, ovat ne silti olleet pois perheesi taloudesta, mikä aiheuttaa helposti ihan ylimääräistä stressiä.

Jos koet olevasi heikoilla, niin tee parin vuoden ajalta laskelmat siitä millaisilla summilla olet heitä avustanut ja tukenut. Kerro, että nämä rahat kuuluvat sinun elämäsi ja oman perheesi käyttöön, eikä tällainen voi enää jatkua. Kerro myös tunteesi lapsuuden kokemuksista, perintäkirjeistä ja siitä millaiselta tuntuu kun sinulta pyydetään rahaa jota et oikeasti voi antaa. Sinua käytetään kynnysmattona, hyödykkeenä ja varaventtiilinä, eikä mielenterveytesi tule tuota jaksamaan, saati sitten oma perheesi. Voi olla että välit vanhempiisi viilenevät tai katkeavat, mutta on myös aikuisten ihmisten homma osata erottaa raha-asiat ja perheenjäsenten välinen rakkaus ja välittäminen toisistaan.

En minä siis sinänsä vanhempiani ole rahallisesti käytännössä, koska en ole pystynyt. Olen kuitenkin maksanut perintään menneitä puhelinlaskuja ym mutta saanut heiltä käytännössä aina rahat takaisin. Nämä kuitenkin olleet max 500 € / kerta. Joka tapauksessa jo heidän sotkujensa kuunteleminen ahdistaa minua valtavasti: joku päivä molempien kuolinpesät ovat yksin minun käsissäni. Lisäksi minusta osa heidän ongelmistaan on aivan itseaiheutettuja. Liian kallis asunto suhteessa tuloihin jne. Lisäksi isäni ei soita minulle koskaan paitsi nyt kun on ilmennyt rahan tarvetta. Se loukkaa, koska jotenkin luulin hänen olevan mukava ihminen. Joopa joo. No, millainen ihminen varastaa lapsen pankkikortin ja tyhjentää tilin. Tämäkin asia yritettiin kääntää niin, että he siirtävät omaisuuttaan minulle ja saan verohyötyjä. Totesin että eikö minun sitten pitäisi saada rahaa eikä joutua ottamaan kulutusluottoa... Eikä kulutusluotosta ole verohyötyjä. Tiedän että isäni valehtelee raha-asioista minkä ehtii. Ihmetteli että enkö luota heihin, jouduin sanomaan että näissä asioissa historian perusteella en voi luottaa. Joudun mielestäni todella epäreiluun asemaan kun minulta edes vaaditaan kulutusluottoa. Siis herran jumala, kulutusluottoa!

Eiköhän tämä ap:n juttu kuulu sinne " Porvoon Uutiset" osioon?

Kiva jos sinä kuvittelet että kaikkien vanhemmilla on talous hallinnassa. Minun vanhemmillani ei ole koskaan ollut. On myös kumppaneita jotka vaativat rahaa, samoin vanhempia. Kaikki eivät syntyneet kultalusikka - vaan ulosottomies - perseessään. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI, EI ja vielä kerran EI. ÄLÄ MAKSA MITÄÄN, siis edes yhtä pientä perintälaskua. ÄLÄ MAKSA!

Vanhempasi ovat itse vastuussa raha-asioistaan ja niiden hoidosta tai tilanteen pahentamisesta. Se, että maksat heidän laskujaan tai otat heidän puolestaan lainaa, ei ole mikään merkki rakastamisesta tai välittämisestä. Se on pelkästään sinun käyttämistäsi välineenä, välinpitämättömyyttä ja ahneutta.

Yksi osa aikuistumista on se, että osaa huolehtia itsestään. Sinun on nyt aivan pakko huolehtia itsestäsi  (ja omasta perheestäsi) laittamalla raha-asiat kokonaan jäihin. Kerro, että sinulla on nyt oma talous ja oma elämä, joihin sinun täytyy keskittyä. Olet todella hienosti huolehtinut luottotiedoistasi ja tasapainoillut tilanteen kanssa, mutta nyt on tultava stoppi. On ihan ok auttaa, jos toisella on yllättävä tilanne tai äkillinen hätä, mutta siitä ei nyt enää ole kyse. Vaikka oletkin saanut pienet maksamasi summat takaisin, ovat ne silti olleet pois perheesi taloudesta, mikä aiheuttaa helposti ihan ylimääräistä stressiä.

Jos koet olevasi heikoilla, niin tee parin vuoden ajalta laskelmat siitä millaisilla summilla olet heitä avustanut ja tukenut. Kerro, että nämä rahat kuuluvat sinun elämäsi ja oman perheesi käyttöön, eikä tällainen voi enää jatkua. Kerro myös tunteesi lapsuuden kokemuksista, perintäkirjeistä ja siitä millaiselta tuntuu kun sinulta pyydetään rahaa jota et oikeasti voi antaa. Sinua käytetään kynnysmattona, hyödykkeenä ja varaventtiilinä, eikä mielenterveytesi tule tuota jaksamaan, saati sitten oma perheesi. Voi olla että välit vanhempiisi viilenevät tai katkeavat, mutta on myös aikuisten ihmisten homma osata erottaa raha-asiat ja perheenjäsenten välinen rakkaus ja välittäminen toisistaan.

En minä siis sinänsä vanhempiani ole rahallisesti käytännössä, koska en ole pystynyt. Olen kuitenkin maksanut perintään menneitä puhelinlaskuja ym mutta saanut heiltä käytännössä aina rahat takaisin. Nämä kuitenkin olleet max 500 € / kerta. Joka tapauksessa jo heidän sotkujensa kuunteleminen ahdistaa minua valtavasti: joku päivä molempien kuolinpesät ovat yksin minun käsissäni. Lisäksi minusta osa heidän ongelmistaan on aivan itseaiheutettuja. Liian kallis asunto suhteessa tuloihin jne. Lisäksi isäni ei soita minulle koskaan paitsi nyt kun on ilmennyt rahan tarvetta. Se loukkaa, koska jotenkin luulin hänen olevan mukava ihminen. Joopa joo. No, millainen ihminen varastaa lapsen pankkikortin ja tyhjentää tilin. Tämäkin asia yritettiin kääntää niin, että he siirtävät omaisuuttaan minulle ja saan verohyötyjä. Totesin että eikö minun sitten pitäisi saada rahaa eikä joutua ottamaan kulutusluottoa... Eikä kulutusluotosta ole verohyötyjä. Tiedän että isäni valehtelee raha-asioista minkä ehtii. Ihmetteli että enkö luota heihin, jouduin sanomaan että näissä asioissa historian perusteella en voi luottaa. Joudun mielestäni todella epäreiluun asemaan kun minulta edes vaaditaan kulutusluottoa. Siis herran jumala, kulutusluottoa!

Kuten jo sanoin, ovat ne vanhempiesi laskuihin käytetyt rahat pois sinun perheesi budjetista siihen asti, että saat ne takaisin. Onko reilua, että joku toinen istuu 500 euron potin päällä ja teiltä hajoaa pyykinpesukone, eikä olekaan varaa ostaa uutta? Se, että osa rahoistanne on tasaisen tappavalla tahdilla pois käytöstänne ei tosiaankaan ole mikään hyvä asia. Ne ovat sinun ja sinun perheesi rahoja. Minunkin isäni on tyhjentänyt pankkitilini kun olin lapsi ja lukioikäisenä äitini kyseli tuon tuosta lainaa. Isäni viemiä rahoja en ole saanut takaisin, äidille lainatut sain yleensä sitten joskus, mutta kyllähän se omillaan asuvan lukiolaisen budjettia nakersi ja vaikeutti arkeen luottamista ja omaan pärjäämiseen luottamista. Lopulta totesin, ettei tuossa ole mitään järkeä, eikä minun käyttämiseni rahanlähteenä edistä äitini taloudenpidon hallintaa millään tavalla. Ihan muista syistä tuli myös välirikko, mutta sanonpahan vain että oloni on myös kummasti keventynyt, kun ei tarvitse miettiä tuollaisia kieroja venkslauksia. Vanhin lapseni on nyt lukioikäinen, eikä tulisi pieneen mieleenkään kysellä häneltä rahaa lainaksi, vaikka miten tiukka tilanne olisi. Jotain järkeä.

Älä anna rahaa. Tue muuten, anna työpanos joskus tai käytä aikaasi ja katso heidän kanssaan heidän raha-asioitaan ja etsikää yhdessä ratkaisua niihin. Mutta älä_anna_rahaa!

Meillä on sukulainen, joka on hyvä työssään, mutta valitettavasti onneton rahan kanssa. Hänellä on oma yritys, jolla riittää työtä. Hän on myös vailla rahallista vippiä vähän väliä, kun "just nyt on tiukka hetki, mutta kohta helpottaa kun se ja se asiakas alkaa maksaa." Ei vaan osaa oikein ennakoida asioita loppuuna asti tai varautua ollenkaan tiukkoihin aikoihin. Niinpä ne yllättävät rahattomuudet toistuvat uudelleen ja uudelleen, eikä hän tule ikinä saamaan firmaansa toimimaan omillaan, jos ei saada tajuamaan mikä on perusasetelmassa pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI, EI ja vielä kerran EI. ÄLÄ MAKSA MITÄÄN, siis edes yhtä pientä perintälaskua. ÄLÄ MAKSA!

Vanhempasi ovat itse vastuussa raha-asioistaan ja niiden hoidosta tai tilanteen pahentamisesta. Se, että maksat heidän laskujaan tai otat heidän puolestaan lainaa, ei ole mikään merkki rakastamisesta tai välittämisestä. Se on pelkästään sinun käyttämistäsi välineenä, välinpitämättömyyttä ja ahneutta.

Yksi osa aikuistumista on se, että osaa huolehtia itsestään. Sinun on nyt aivan pakko huolehtia itsestäsi  (ja omasta perheestäsi) laittamalla raha-asiat kokonaan jäihin. Kerro, että sinulla on nyt oma talous ja oma elämä, joihin sinun täytyy keskittyä. Olet todella hienosti huolehtinut luottotiedoistasi ja tasapainoillut tilanteen kanssa, mutta nyt on tultava stoppi. On ihan ok auttaa, jos toisella on yllättävä tilanne tai äkillinen hätä, mutta siitä ei nyt enää ole kyse. Vaikka oletkin saanut pienet maksamasi summat takaisin, ovat ne silti olleet pois perheesi taloudesta, mikä aiheuttaa helposti ihan ylimääräistä stressiä.

Jos koet olevasi heikoilla, niin tee parin vuoden ajalta laskelmat siitä millaisilla summilla olet heitä avustanut ja tukenut. Kerro, että nämä rahat kuuluvat sinun elämäsi ja oman perheesi käyttöön, eikä tällainen voi enää jatkua. Kerro myös tunteesi lapsuuden kokemuksista, perintäkirjeistä ja siitä millaiselta tuntuu kun sinulta pyydetään rahaa jota et oikeasti voi antaa. Sinua käytetään kynnysmattona, hyödykkeenä ja varaventtiilinä, eikä mielenterveytesi tule tuota jaksamaan, saati sitten oma perheesi. Voi olla että välit vanhempiisi viilenevät tai katkeavat, mutta on myös aikuisten ihmisten homma osata erottaa raha-asiat ja perheenjäsenten välinen rakkaus ja välittäminen toisistaan.

En minä siis sinänsä vanhempiani ole rahallisesti käytännössä, koska en ole pystynyt. Olen kuitenkin maksanut perintään menneitä puhelinlaskuja ym mutta saanut heiltä käytännössä aina rahat takaisin. Nämä kuitenkin olleet max 500 € / kerta. Joka tapauksessa jo heidän sotkujensa kuunteleminen ahdistaa minua valtavasti: joku päivä molempien kuolinpesät ovat yksin minun käsissäni. Lisäksi minusta osa heidän ongelmistaan on aivan itseaiheutettuja. Liian kallis asunto suhteessa tuloihin jne. Lisäksi isäni ei soita minulle koskaan paitsi nyt kun on ilmennyt rahan tarvetta. Se loukkaa, koska jotenkin luulin hänen olevan mukava ihminen. Joopa joo. No, millainen ihminen varastaa lapsen pankkikortin ja tyhjentää tilin. Tämäkin asia yritettiin kääntää niin, että he siirtävät omaisuuttaan minulle ja saan verohyötyjä. Totesin että eikö minun sitten pitäisi saada rahaa eikä joutua ottamaan kulutusluottoa... Eikä kulutusluotosta ole verohyötyjä. Tiedän että isäni valehtelee raha-asioista minkä ehtii. Ihmetteli että enkö luota heihin, jouduin sanomaan että näissä asioissa historian perusteella en voi luottaa. Joudun mielestäni todella epäreiluun asemaan kun minulta edes vaaditaan kulutusluottoa. Siis herran jumala, kulutusluottoa!

Eiköhän tämä ap:n juttu kuulu sinne " Porvoon Uutiset" osioon?

Kiva jos sinä kuvittelet että kaikkien vanhemmilla on talous hallinnassa. Minun vanhemmillani ei ole koskaan ollut. On myös kumppaneita jotka vaativat rahaa, samoin vanhempia. Kaikki eivät syntyneet kultalusikka - vaan ulosottomies - perseessään. Ap.

Hei, se ulosottomies ei ole sinun, vaan vanhempiesi perseessä. Sinä et ole tuon kohde. Lisäksi sinun ei tarvitse ottaa perintösotkua vastaan, vaan voit ilmoittaa että kiittimoi, en ota tuohon osaa millään lailla.

Minä en jotenkin jaksa uskoa tähän juttuun. Ensinnäkin suuret ikäluokat ovat jo poissa työelämästä, koska nuorimmatkin täyttävät tänä vuonna 68 vuotta. Ovat ap:n vanhemmat siis edelleen 70-vuotiaina yrittäjiä?

Minkä ikäisiä vanhempasi ovat? Ja miksi puhut välillä just eronneesi ja kuitenkin puhut miehestäsi? Vähän sekavalta vaikuttaa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI, EI ja vielä kerran EI. ÄLÄ MAKSA MITÄÄN, siis edes yhtä pientä perintälaskua. ÄLÄ MAKSA!

Vanhempasi ovat itse vastuussa raha-asioistaan ja niiden hoidosta tai tilanteen pahentamisesta. Se, että maksat heidän laskujaan tai otat heidän puolestaan lainaa, ei ole mikään merkki rakastamisesta tai välittämisestä. Se on pelkästään sinun käyttämistäsi välineenä, välinpitämättömyyttä ja ahneutta.

Yksi osa aikuistumista on se, että osaa huolehtia itsestään. Sinun on nyt aivan pakko huolehtia itsestäsi  (ja omasta perheestäsi) laittamalla raha-asiat kokonaan jäihin. Kerro, että sinulla on nyt oma talous ja oma elämä, joihin sinun täytyy keskittyä. Olet todella hienosti huolehtinut luottotiedoistasi ja tasapainoillut tilanteen kanssa, mutta nyt on tultava stoppi. On ihan ok auttaa, jos toisella on yllättävä tilanne tai äkillinen hätä, mutta siitä ei nyt enää ole kyse. Vaikka oletkin saanut pienet maksamasi summat takaisin, ovat ne silti olleet pois perheesi taloudesta, mikä aiheuttaa helposti ihan ylimääräistä stressiä.

Jos koet olevasi heikoilla, niin tee parin vuoden ajalta laskelmat siitä millaisilla summilla olet heitä avustanut ja tukenut. Kerro, että nämä rahat kuuluvat sinun elämäsi ja oman perheesi käyttöön, eikä tällainen voi enää jatkua. Kerro myös tunteesi lapsuuden kokemuksista, perintäkirjeistä ja siitä millaiselta tuntuu kun sinulta pyydetään rahaa jota et oikeasti voi antaa. Sinua käytetään kynnysmattona, hyödykkeenä ja varaventtiilinä, eikä mielenterveytesi tule tuota jaksamaan, saati sitten oma perheesi. Voi olla että välit vanhempiisi viilenevät tai katkeavat, mutta on myös aikuisten ihmisten homma osata erottaa raha-asiat ja perheenjäsenten välinen rakkaus ja välittäminen toisistaan.

En minä siis sinänsä vanhempiani ole rahallisesti käytännössä, koska en ole pystynyt. Olen kuitenkin maksanut perintään menneitä puhelinlaskuja ym mutta saanut heiltä käytännössä aina rahat takaisin. Nämä kuitenkin olleet max 500 € / kerta. Joka tapauksessa jo heidän sotkujensa kuunteleminen ahdistaa minua valtavasti: joku päivä molempien kuolinpesät ovat yksin minun käsissäni. Lisäksi minusta osa heidän ongelmistaan on aivan itseaiheutettuja. Liian kallis asunto suhteessa tuloihin jne. Lisäksi isäni ei soita minulle koskaan paitsi nyt kun on ilmennyt rahan tarvetta. Se loukkaa, koska jotenkin luulin hänen olevan mukava ihminen. Joopa joo. No, millainen ihminen varastaa lapsen pankkikortin ja tyhjentää tilin. Tämäkin asia yritettiin kääntää niin, että he siirtävät omaisuuttaan minulle ja saan verohyötyjä. Totesin että eikö minun sitten pitäisi saada rahaa eikä joutua ottamaan kulutusluottoa... Eikä kulutusluotosta ole verohyötyjä. Tiedän että isäni valehtelee raha-asioista minkä ehtii. Ihmetteli että enkö luota heihin, jouduin sanomaan että näissä asioissa historian perusteella en voi luottaa. Joudun mielestäni todella epäreiluun asemaan kun minulta edes vaaditaan kulutusluottoa. Siis herran jumala, kulutusluottoa!

Kuten jo sanoin, ovat ne vanhempiesi laskuihin käytetyt rahat pois sinun perheesi budjetista siihen asti, että saat ne takaisin. Onko reilua, että joku toinen istuu 500 euron potin päällä ja teiltä hajoaa pyykinpesukone, eikä olekaan varaa ostaa uutta? Se, että osa rahoistanne on tasaisen tappavalla tahdilla pois käytöstänne ei tosiaankaan ole mikään hyvä asia. Ne ovat sinun ja sinun perheesi rahoja. Minunkin isäni on tyhjentänyt pankkitilini kun olin lapsi ja lukioikäisenä äitini kyseli tuon tuosta lainaa. Isäni viemiä rahoja en ole saanut takaisin, äidille lainatut sain yleensä sitten joskus, mutta kyllähän se omillaan asuvan lukiolaisen budjettia nakersi ja vaikeutti arkeen luottamista ja omaan pärjäämiseen luottamista. Lopulta totesin, ettei tuossa ole mitään järkeä, eikä minun käyttämiseni rahanlähteenä edistä äitini taloudenpidon hallintaa millään tavalla. Ihan muista syistä tuli myös välirikko, mutta sanonpahan vain että oloni on myös kummasti keventynyt, kun ei tarvitse miettiä tuollaisia kieroja venkslauksia. Vanhin lapseni on nyt lukioikäinen, eikä tulisi pieneen mieleenkään kysellä häneltä rahaa lainaksi, vaikka miten tiukka tilanne olisi. Jotain järkeä.

Tavallaan tuollaiset vanhemmat ovat kuin alkoholisteja, apu vain peittelee muttei poista ongelmaa eli ettei tilanne ole hallussa. Selitin juuri tuota että voin ja hyvin todennäköisesti tulen tarvitsemaan rahaa itsekin ihan lähiaikoina. Lainassa olisi kyse vuosista. Kaikki nuo kokemukset ovat vaikuttaneet minuun niin, että pelkään taloudellisen katastrofin laukeavan käsiin koska tahansa, raha-asiat ahdistavat jatkuvasti ja murehdin paljon tuleviakin raha-asioita ja mahdollisia ongelmia. Miehen kanssa siis "vain" seurustelemme koska en halunnut yhteistä asuntolainaa, vielä ainakaan. Ehkä kaikkea ajatteluani raha-asioissa leimaa se, että minulla ei ole varaa mokata koska vanhemmat eivät pysty auttamaan. Jos pankki ei auta ja olen möhlinyt niin kukaan ei auta. Tiedostan kyllä, että ei siinä luotossa olisi mitään järkeä. Painostamiseni on kuitenkin helppoa koska kyseessä on heidän elinkeinonsa ja olen ainoa lapsi. Näitähän he juuri käyttävät hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI, EI ja vielä kerran EI. ÄLÄ MAKSA MITÄÄN, siis edes yhtä pientä perintälaskua. ÄLÄ MAKSA!

Vanhempasi ovat itse vastuussa raha-asioistaan ja niiden hoidosta tai tilanteen pahentamisesta. Se, että maksat heidän laskujaan tai otat heidän puolestaan lainaa, ei ole mikään merkki rakastamisesta tai välittämisestä. Se on pelkästään sinun käyttämistäsi välineenä, välinpitämättömyyttä ja ahneutta.

Yksi osa aikuistumista on se, että osaa huolehtia itsestään. Sinun on nyt aivan pakko huolehtia itsestäsi  (ja omasta perheestäsi) laittamalla raha-asiat kokonaan jäihin. Kerro, että sinulla on nyt oma talous ja oma elämä, joihin sinun täytyy keskittyä. Olet todella hienosti huolehtinut luottotiedoistasi ja tasapainoillut tilanteen kanssa, mutta nyt on tultava stoppi. On ihan ok auttaa, jos toisella on yllättävä tilanne tai äkillinen hätä, mutta siitä ei nyt enää ole kyse. Vaikka oletkin saanut pienet maksamasi summat takaisin, ovat ne silti olleet pois perheesi taloudesta, mikä aiheuttaa helposti ihan ylimääräistä stressiä.

Jos koet olevasi heikoilla, niin tee parin vuoden ajalta laskelmat siitä millaisilla summilla olet heitä avustanut ja tukenut. Kerro, että nämä rahat kuuluvat sinun elämäsi ja oman perheesi käyttöön, eikä tällainen voi enää jatkua. Kerro myös tunteesi lapsuuden kokemuksista, perintäkirjeistä ja siitä millaiselta tuntuu kun sinulta pyydetään rahaa jota et oikeasti voi antaa. Sinua käytetään kynnysmattona, hyödykkeenä ja varaventtiilinä, eikä mielenterveytesi tule tuota jaksamaan, saati sitten oma perheesi. Voi olla että välit vanhempiisi viilenevät tai katkeavat, mutta on myös aikuisten ihmisten homma osata erottaa raha-asiat ja perheenjäsenten välinen rakkaus ja välittäminen toisistaan.

En minä siis sinänsä vanhempiani ole rahallisesti käytännössä, koska en ole pystynyt. Olen kuitenkin maksanut perintään menneitä puhelinlaskuja ym mutta saanut heiltä käytännössä aina rahat takaisin. Nämä kuitenkin olleet max 500 € / kerta. Joka tapauksessa jo heidän sotkujensa kuunteleminen ahdistaa minua valtavasti: joku päivä molempien kuolinpesät ovat yksin minun käsissäni. Lisäksi minusta osa heidän ongelmistaan on aivan itseaiheutettuja. Liian kallis asunto suhteessa tuloihin jne. Lisäksi isäni ei soita minulle koskaan paitsi nyt kun on ilmennyt rahan tarvetta. Se loukkaa, koska jotenkin luulin hänen olevan mukava ihminen. Joopa joo. No, millainen ihminen varastaa lapsen pankkikortin ja tyhjentää tilin. Tämäkin asia yritettiin kääntää niin, että he siirtävät omaisuuttaan minulle ja saan verohyötyjä. Totesin että eikö minun sitten pitäisi saada rahaa eikä joutua ottamaan kulutusluottoa... Eikä kulutusluotosta ole verohyötyjä. Tiedän että isäni valehtelee raha-asioista minkä ehtii. Ihmetteli että enkö luota heihin, jouduin sanomaan että näissä asioissa historian perusteella en voi luottaa. Joudun mielestäni todella epäreiluun asemaan kun minulta edes vaaditaan kulutusluottoa. Siis herran jumala, kulutusluottoa!

Kuten jo sanoin, ovat ne vanhempiesi laskuihin käytetyt rahat pois sinun perheesi budjetista siihen asti, että saat ne takaisin. Onko reilua, että joku toinen istuu 500 euron potin päällä ja teiltä hajoaa pyykinpesukone, eikä olekaan varaa ostaa uutta? Se, että osa rahoistanne on tasaisen tappavalla tahdilla pois käytöstänne ei tosiaankaan ole mikään hyvä asia. Ne ovat sinun ja sinun perheesi rahoja. Minunkin isäni on tyhjentänyt pankkitilini kun olin lapsi ja lukioikäisenä äitini kyseli tuon tuosta lainaa. Isäni viemiä rahoja en ole saanut takaisin, äidille lainatut sain yleensä sitten joskus, mutta kyllähän se omillaan asuvan lukiolaisen budjettia nakersi ja vaikeutti arkeen luottamista ja omaan pärjäämiseen luottamista. Lopulta totesin, ettei tuossa ole mitään järkeä, eikä minun käyttämiseni rahanlähteenä edistä äitini taloudenpidon hallintaa millään tavalla. Ihan muista syistä tuli myös välirikko, mutta sanonpahan vain että oloni on myös kummasti keventynyt, kun ei tarvitse miettiä tuollaisia kieroja venkslauksia. Vanhin lapseni on nyt lukioikäinen, eikä tulisi pieneen mieleenkään kysellä häneltä rahaa lainaksi, vaikka miten tiukka tilanne olisi. Jotain järkeä.

Tavallaan tuollaiset vanhemmat ovat kuin alkoholisteja, apu vain peittelee muttei poista ongelmaa eli ettei tilanne ole hallussa. Selitin juuri tuota että voin ja hyvin todennäköisesti tulen tarvitsemaan rahaa itsekin ihan lähiaikoina. Lainassa olisi kyse vuosista. Kaikki nuo kokemukset ovat vaikuttaneet minuun niin, että pelkään taloudellisen katastrofin laukeavan käsiin koska tahansa, raha-asiat ahdistavat jatkuvasti ja murehdin paljon tuleviakin raha-asioita ja mahdollisia ongelmia. Miehen kanssa siis "vain" seurustelemme koska en halunnut yhteistä asuntolainaa, vielä ainakaan. Ehkä kaikkea ajatteluani raha-asioissa leimaa se, että minulla ei ole varaa mokata koska vanhemmat eivät pysty auttamaan. Jos pankki ei auta ja olen möhlinyt niin kukaan ei auta. Tiedostan kyllä, että ei siinä luotossa olisi mitään järkeä. Painostamiseni on kuitenkin helppoa koska kyseessä on heidän elinkeinonsa ja olen ainoa lapsi. Näitähän he juuri käyttävät hyväkseen.

Miksei selityksesi riitä? Painostaminen "elinkeinolla", josta eivät kuitenkaan itse huolehdi, on ihan absurdia. Vaikka voittaisit huomenna lotossa ja antaisit kaikki rahat heille, niin ei se tilanne siitä korjaantuisi. Älä anna niille rahaa. Sinun on tehtävä pesäero ja seistävä omilla jaloillasi.

He ovat lähes 70-vuotiaita mutta eivät pysty jäämään pois työelämästä. Raha... Saavat molemmat jo eläkettä, palkkatulon lisäksi. Kaiketi ihan aidosti toivovat, että heillä olisi jättää minulle omaisuutta. Heillä tosiaan pitäisi olla nettovarat plussalla, en haluaisi sitä valtiollekaan luovuttaa. Aika näyttää.

Ja ei ole kiva 5-vuotiaana yksin kotona kun ulosottomies pyrkii sisään, kyselee missä vanhemmat ovat, missä autoa pidetään. Hehän tulevat siviilivaatteissa. Lisäksi jos perheessä on yksi varaton, kaikkien muiden omaisuus on erityissyynissä. Jatkuvia vuosittaisia verotarkastuksia jne. Kotona puhuttiin vain rahan puutteesta, kirjeitä notkui pöydillä verottajalta, ulosotosta, perintäfirmoista. Lapsi kokee hätää vanhempien taloustilanteesta.

Heidän yrityksensä kyllä on hyvä ja tuottaakin, uskoisin. Talouden hallinta ei vain toimi.

Minulla on siis ollut avomies ja seurustelen uuden miehen kanssa. Exän kanssa aikoinaan yritimme saada asuntolainaa, muutama vuosi takaperin. Uuden miehen kanssa seurustellaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla tilanne että vanhemmat vaativat ottamaan kulutusluottoa omaan yritystoimintaansa? En raaskisi olla suostumatta, heidän elinkeinonsa mutta itse elän täysin kädestä suuhun eikä ole varaa pilata luottotietoja. Jos he jättävät yhdenkin erän maksamatta minulle, en itse pysty sitä maksamaan. Noita maksuja ei myöskään voi maksaa myöhässä. Saako tätä menoa unohtaa tulevan asuntolainat jos kulutusluottoja on jo kaksi isoa? Entä onkohan pankilla maksimilaina, tarvitsisin itsekin rahaa ehkä lähiaikoina osamaksulla, kulutusluotto vaikuttanee negatiivisesti siihen etten saa osamaksulla enää ostettua mitään enkä omaa kulutusluottoa jos tarvitsen? Pesukone vetelee viimeisiään ym. Ahdistaa niin että viime yö meni itkiessä. Vanhemmilla on asunto, mökki, muutama halpa auto mutta eivät saa lainaa mistään, kumpikaan.

Sinä ET pilaa omaa tulevaisuuttasi sen takia etteivät vanhempasi osaa tehdä bisnestä. Tuliko selväksi???

Surullisinta tässä on se että uskon todellakin AP:n kokemukseen. Omassa tuttavapiirissäni tiedän ainakin 3 tyttöä jotka kustantavat osittain vanhempiensa elintasoa. Itselleni tämä on todella hämmentävää ja järkyttävää mutta ilmeisesti lapsi kokee ettei pysty kieltämään avunpyyntöä omilta vanhemmiltaan (?). Varmasti mukana on paljon syyllistämistä ja kiristämistä. Ongelman ydinhän on kuitenkin se, ettei se avun pyytäminen tule ikinä loppumaan. Annat nyt satasen, myöhemmin tonnin, ja seuraavaksi ollaankin jo kulutusluotoissa. Kannattaa katkaista tämä kierre mahdollisimman äkkiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini valittaa huonoa tilannettaan ja pieniä eläkkeitä.

On ollut aviossa isäni kanssa 58 vuotta. Isäni on ollut menestyvä yrittäjä noin 20 vuotta ennen eläkkeelle jäämistään. Sitä ennen teki urakalla töitä ja näillä töillä asuimme omakotitalossa hyvällä alueella eikä meiltä puuttunut mitään. Päinvastoin.

Äidillä ei kuitenkaan ole mitään hyvää sanottavaa omasta elämästään. Asuu täysin remontoidussa omakotitalossa. Omistaa "mökin" Tornionjoen rannalta. Mökki on upea isäni rakentama talo, jossa on kaikki mukavuudet. Sen lisäksi isäni rakensi erillisen saunan.

Äitini on terve. Niin ja siinä sivussa on todellakin tuo isäni, joka on aina hoitanut kaiken ja hoitaa edelleen. Käy kaupassa, maksaa laskut yms.

Mitä se äitini sitten tarvitsee, että olisi edes hetken tyytyväinen? Toisen samanlaisen "mökin" parhaalta alueelta samanlaisella varustuksella? Toisen omakotitalon?

En tajua.

Tuon ikäluokan ihmisille ei riitä mikään. Ahneus on määrittävä tekijä. Sen lisäksi muille ei anneta. Toki siinä sivussa haukutaan työttömät. Äärimmäisen itsekästä, kusipäistä ja jopa sadistista porukkaa. :(

Samaa mieltä. En ymmärrä mistä heidän ahneutensa johtuu. Sota-ajan jälkeisestä köyhyydestä ja vaillejäämisestä jota vieläkin katkerana muistellaan ja pyritään velkomaan? He kahmivat itselleen kaiken ja me nuoremmat maksamme. Onhan tästä ollut viestiketjuja monet kerrat, suurten ikäluokkien ahneudesta.

Vierailija kirjoitti:

He ovat lähes 70-vuotiaita mutta eivät pysty jäämään pois työelämästä. Raha... Saavat molemmat jo eläkettä, palkkatulon lisäksi. Kaiketi ihan aidosti toivovat, että heillä olisi jättää minulle omaisuutta. Heillä tosiaan pitäisi olla nettovarat plussalla, en haluaisi sitä valtiollekaan luovuttaa. Aika näyttää.

Ja ei ole kiva 5-vuotiaana yksin kotona kun ulosottomies pyrkii sisään, kyselee missä vanhemmat ovat, missä autoa pidetään. Hehän tulevat siviilivaatteissa. Lisäksi jos perheessä on yksi varaton, kaikkien muiden omaisuus on erityissyynissä. Jatkuvia vuosittaisia verotarkastuksia jne. Kotona puhuttiin vain rahan puutteesta, kirjeitä notkui pöydillä verottajalta, ulosotosta, perintäfirmoista. Lapsi kokee hätää vanhempien taloustilanteesta.

Heidän yrityksensä kyllä on hyvä ja tuottaakin, uskoisin. Talouden hallinta ei vain toimi.

Minulla on siis ollut avomies ja seurustelen uuden miehen kanssa. Exän kanssa aikoinaan yritimme saada asuntolainaa, muutama vuosi takaperin. Uuden miehen kanssa seurustellaan. Ap

"Pitäisi olla nettovarat plussalla". "Yritys kyllä tuottaa, uskoisin". Kuule, tuo ei riitä. Sinun pitää tietää mihin antamasi rahat menevät. Sinuna pyytäisin ihan ensiksi yhteispalaverin kirjanpitäjän kanssa ja käytäisiin tilikausi läpi ja katsottaisiin miten firmalla menee. Ilman tuota tietoa ei ole mitään järkeä edes miettiä lainan ottamista. Sinuna en sitä missään nimessä edes ottaisi, jos taho jolle rahaa kannat ei ole aiemminkaan huolehtinut raha-asioista. Ulosotto ei ole kiva juttu lapselle, mutta et sinä itse halua sitä kokea aikuisiälläkään. Siihen olet kuitenkin menossa, jos et tarkkaan selvitä millaisen firman pyörittämiseen olet ajatellut antaa rahaa. Sinä et ole enää se pieni lapsi, joka ei selviä tilanteen kanssa. Sinä olet nyt aikuinen ihminen, jolla on kaikki mahdollisuudet nousta tilanteen päälle. Se tapahtuu vain ja ainoastaan kunnioittamalla itseäsi ja laittamalla rahahanat kiinni.

Tosin alkaa myös kuulostaa siltä, että tarvitset psykologin tms. tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluvatko isoihin ikäluokkiin? Kuulostaa normaalilta toiminnalta sille ikäluokalle. Tuhlataan omat ja sitten vielä toistenkin varat. Lopuksi tuhotaan lapsen luottotiedot. Älä missään tapauksessa suostu, laman lapsena sinun pitäisi ymmärtää seuraukset.

Halusit sitten hieman PROVOILLA tässäkin keskustelussa? Et ole ehkä koskaan kuullut, että meitä suuria ikäluokkia on niin monenlaisia?

Ihan, jos katson omaa tuttavapiiriäni, voisin yhtä suurena totuutena kertoa seuraavaa. Olemme isovanhempia, jotka elävät säästäväisesti ja  auttavat omia lastensa perheitä mahdollisimman paljon. Autamme tarvittaessa rahallisesti, takaamme lainoja, ostelemme lastenlapsille talvivaatteita , urheiluvälineitä, otamme matkoille mukaan. Haemme päiväkodista, kuljetamme harrastuksiin, hoidamme sairaina  jne. 

Nämä tulivat äkkiä mieleeni, kun mietin samanikäisiä ystäväpariskuntia ympärilläni.

Näin on minun kaikilla ystävillä. He saavat apua ja rahaa vanhemmiltaan. Minä joudun ottamaan heille kulutusluottoja ja selvittämään ulosottosotkuja. Välillä olen ollut tosi katkera, tuntuu niin väärältä. Kukaan ystäväni ei ole ostanut asuntoaan omilla säästöillä vaan vanhempien alkupääomalla ja takauksella. Ap.

Elikkä tuo "suuret ikäluokat" ei pitänyt sitten paikkaansa. Mutta kuten kirjoitin, meitä on moneen lähtöön. Olen pahoillani, että et ap saa tukea vanhemmiltasi. Mutta ei sinun kannata velkaantua heidän vuokseen. Eivätkös he ole jo sen ikäisiä, että voisivat heittää pois nuo yrityshaaveet ja siirtyä eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Minä en jotenkin jaksa uskoa tähän juttuun. Ensinnäkin suuret ikäluokat ovat jo poissa työelämästä, koska nuorimmatkin täyttävät tänä vuonna 68 vuotta. Ovat ap:n vanhemmat siis edelleen 70-vuotiaina yrittäjiä?

Suuriin ikäluokkiin lasketaan vielä ainakin 1950 syntyneet. Täyttävät siis tänä vuonna 67 v.

Vanhemmat vaatii??? Älä missään nimessä suostu! Olet silti hyvä lapsi eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa asiasta, vaikket tuolla tapaa "auttaisi". Eikä tuo olisi auttamista edes. Mulla särähti pahasti korvaan tuo "vaatii". Normaalit, lapsistaan välittävät vanhemmat ei vaadi lapseltaan tuollaisia koskaan. Minkälaisia he muutoin ovat? Minkälaiset välit teillä on? Ovatko jollain tapaa narsistisia/käyttävät valtaansa sinuun/alistavat tms.?

Jos heillä olisi asiat kunnossa oikeasti, he saisivat itse lainaa. Nyt asiat ei ole ilmeisestikään kunnossa heillä, eikä se ole ratkaisu eikä heidän auttamistaan, että sinutkin vedetään taloudellisesti suohon mukaan. Sinä et ole vastuussa heidän huonosti menneistä bisneksistään! Heidän on aika oppia ottamaan itse vastuuta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluvatko isoihin ikäluokkiin? Kuulostaa normaalilta toiminnalta sille ikäluokalle. Tuhlataan omat ja sitten vielä toistenkin varat. Lopuksi tuhotaan lapsen luottotiedot. Älä missään tapauksessa suostu, laman lapsena sinun pitäisi ymmärtää seuraukset.

Halusit sitten hieman PROVOILLA tässäkin keskustelussa? Et ole ehkä koskaan kuullut, että meitä suuria ikäluokkia on niin monenlaisia?

Ihan, jos katson omaa tuttavapiiriäni, voisin yhtä suurena totuutena kertoa seuraavaa. Olemme isovanhempia, jotka elävät säästäväisesti ja  auttavat omia lastensa perheitä mahdollisimman paljon. Autamme tarvittaessa rahallisesti, takaamme lainoja, ostelemme lastenlapsille talvivaatteita , urheiluvälineitä, otamme matkoille mukaan. Haemme päiväkodista, kuljetamme harrastuksiin, hoidamme sairaina  jne. 

Nämä tulivat äkkiä mieleeni, kun mietin samanikäisiä ystäväpariskuntia ympärilläni.

Näin on minun kaikilla ystävillä. He saavat apua ja rahaa vanhemmiltaan. Minä joudun ottamaan heille kulutusluottoja ja selvittämään ulosottosotkuja. Välillä olen ollut tosi katkera, tuntuu niin väärältä. Kukaan ystäväni ei ole ostanut asuntoaan omilla säästöillä vaan vanhempien alkupääomalla ja takauksella. Ap.

Elikkä tuo "suuret ikäluokat" ei pitänyt sitten paikkaansa. Mutta kuten kirjoitin, meitä on moneen lähtöön. Olen pahoillani, että et ap saa tukea vanhemmiltasi. Mutta ei sinun kannata velkaantua heidän vuokseen. Eivätkös he ole jo sen ikäisiä, että voisivat heittää pois nuo yrityshaaveet ja siirtyä eläkkeelle.

Kyllä he nimenomaan ovat suuria ikäluokkia. Täällä ollut muitakin kirjoittajia. Omani eivät pysty rahoittamaan elämäänsä eläkkeellä joten jatkavat yrittäjinä pakon sanelemana. Tai minun avustamana. Ap