Äitiporukoissa toistuu kouluajan suositut/ei-suositut-jako. Pelkään ettei lapset saa kavereita jos en itse ole "suosittu" äitien keskuudessa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten muutkin ovat jo sanoneet, lapset päiväkodissa tai viimeistään koulussa ystävystyvät ihan itse. Minä olen lapsesta asti ollut varmaan tällainen "suosittu" eikä siihen ole koskaan vaikuttanut mitkään ulkoiset asiat. Olen ollut pienituloinen, olen ollut yksinhuoltaja jne. Olen kuitenkin ollut porukassa se, joka keksii tekemistä. Olen innostanut muita osallistumaan ja järjestänyt yhteistä tekemistä. Lapsuudessani välillä niin, ettei vanhempani olleet aina kovin ilahtuneita :D Opiskeluaikana olin se, joka järjesti bileitä. Kotiäitivuosinani se, joka ideoi eväsretkiä lasten kanssa Suomenlinnaan tai Seurasaareen. Se, joka kantoi taloyhtiön pihalle termoskannussa kahvia ja pullaa sekä mehua pihan muille kotiäideille ja lapsille. Se, joka innosti lapsia leikkimään kirkonrottaa, keinupehvistä jne. Lasteni ollessa teinejä meillä oli 24/7 avoimet ovet lasteni kavereille. Joskus joidenkin tenien vanhemmat kertoivat, että ovat huojentuneita, kun teininsä viettävät viikonlopun meillä eikä kylillä luuhaamassa. Mulla kun oli nollatoleranssi alaikäisten alkoholinkäytölle, muuten saivat nuoret meillä olla kuten halusivat (kuitenkin häiritsemättä liian kovalla metelillä naapureita). Lähisuvussani olen se, joka järjestää vappujuhlat, joulut, juhannusjuhlat jne. Lapsillani on aina ollut paljon kavereita, mutta ei sen vuoksi, että minä olen heidän äitinsä, vaan sen vuoksi, mitä he ovat minulta oppineet. 

Juu, olisitpa kerran järkännyt pojalle yhdet synttärit, johon yksikään vanhempi ei suostu lastaan tuomaan, koska äiti on niin outo.

Ei ole tarvinnut kuin yhden äidin porukassa sanoa että ollaan ihan kummallisia ( kun oli kuullut toiselta naapurilta että ollaan ihan kummallisia) niin asia oli sillä selvä.

Nämä samat pahantahtoiset äidit ovat lapsilleen opettaneet, ettei meidän lapsen kanssa leikitä ja siitä pysytään kaukana.

Ja siihen riitti siis tämän yhden suupaltin juttu.

Kautta rantain on tullut sitten meidän korviin. Muuta ei tarvittu kuin minulla epäsiistit rönttävaatteet kyläkaupalla yhden kesän ajan, kun jouduttiin kaivamaan koko piha auki. Naama mudassa kävin kyläkaupalla hakemassa remonttilimsoja, niin johan olin kylähullu. :D

Todella ikävä tilanne lapselle :( Asut ilmeisesti pienellä paikkakunnalla ja se varmasti mutkistaa asioita. Mä olen asunut koko ikäni pääkaupunkiseudulla eikä täällä edes kaikki naapurit tunne toisiaan saatika kaikki alueella asuvien lasten vanhemmat. 

Perse

No älä nyt huolehdi. Siinä on varmaankin syynsä, tyyliin olette luontaisesti introvertimpiä.

Ehkä on parempikin ettei sinua oteta mukaan, sinun kannaltasi!! Ja lapsesi voivat olla liian neroja ja tunteellisia sosiaalisiin valtapeleihin. Ihan hyviä ihmisiä te olette. Usein pieni ulkopuolelle jääminen tekee paremmat eväät elämään kuin se että on aina saanut kaiken huomion ja hyödyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten muutkin ovat jo sanoneet, lapset päiväkodissa tai viimeistään koulussa ystävystyvät ihan itse. Minä olen lapsesta asti ollut varmaan tällainen "suosittu" eikä siihen ole koskaan vaikuttanut mitkään ulkoiset asiat. Olen ollut pienituloinen, olen ollut yksinhuoltaja jne. Olen kuitenkin ollut porukassa se, joka keksii tekemistä. Olen innostanut muita osallistumaan ja järjestänyt yhteistä tekemistä. Lapsuudessani välillä niin, ettei vanhempani olleet aina kovin ilahtuneita :D Opiskeluaikana olin se, joka järjesti bileitä. Kotiäitivuosinani se, joka ideoi eväsretkiä lasten kanssa Suomenlinnaan tai Seurasaareen. Se, joka kantoi taloyhtiön pihalle termoskannussa kahvia ja pullaa sekä mehua pihan muille kotiäideille ja lapsille. Se, joka innosti lapsia leikkimään kirkonrottaa, keinupehvistä jne. Lasteni ollessa teinejä meillä oli 24/7 avoimet ovet lasteni kavereille. Joskus joidenkin tenien vanhemmat kertoivat, että ovat huojentuneita, kun teininsä viettävät viikonlopun meillä eikä kylillä luuhaamassa. Mulla kun oli nollatoleranssi alaikäisten alkoholinkäytölle, muuten saivat nuoret meillä olla kuten halusivat (kuitenkin häiritsemättä liian kovalla metelillä naapureita). Lähisuvussani olen se, joka järjestää vappujuhlat, joulut, juhannusjuhlat jne. Lapsillani on aina ollut paljon kavereita, mutta ei sen vuoksi, että minä olen heidän äitinsä, vaan sen vuoksi, mitä he ovat minulta oppineet. 

Juu, olisitpa kerran järkännyt pojalle yhdet synttärit, johon yksikään vanhempi ei suostu lastaan tuomaan, koska äiti on niin outo.

Ei ole tarvinnut kuin yhden äidin porukassa sanoa että ollaan ihan kummallisia ( kun oli kuullut toiselta naapurilta että ollaan ihan kummallisia) niin asia oli sillä selvä.

Nämä samat pahantahtoiset äidit ovat lapsilleen opettaneet, ettei meidän lapsen kanssa leikitä ja siitä pysytään kaukana.

Ja siihen riitti siis tämän yhden suupaltin juttu.

Kautta rantain on tullut sitten meidän korviin. Muuta ei tarvittu kuin minulla epäsiistit rönttävaatteet kyläkaupalla yhden kesän ajan, kun jouduttiin kaivamaan koko piha auki. Naama mudassa kävin kyläkaupalla hakemassa remonttilimsoja, niin johan olin kylähullu. :D

Todella ikävä tilanne lapselle :( Asut ilmeisesti pienellä paikkakunnalla ja se varmasti mutkistaa asioita. Mä olen asunut koko ikäni pääkaupunkiseudulla eikä täällä edes kaikki naapurit tunne toisiaan saatika kaikki alueella asuvien lasten vanhemmat. 

Juu kyllä! Ja joukkoa johtaa sellainen todella näyttävä ja kovaääninen rouva...

Ei todellakaan ole ollut helppoa avoimelle ja iloiselle pojalleni koulun alku.

Sääliksi käy. Ja otan syyn kyllä itseeni. 100% yhdyn ap.n juttuun.

Vierailija kirjoitti:

No älä nyt huolehdi. Siinä on varmaankin syynsä, tyyliin olette luontaisesti introvertimpiä.

Introvertti ei ole synonyymi sosiaalisesti taitamattomalle pökkelölle.

Tuskin sillä on merkitystä kuka nyt äitinä kuuluu mihinkin porukkaan, en usko.... Ei vaatteilla ja rahalla pysty päiväkodissa päteä, jos joku sellaista harrastaa. Ja varmasti harrastaakin, nyt kun miettii.

Lapset ei nyt päiväkodissa hirveästi gugguista ja moloista perusta... 

Jos noin on niin oot joltain tosi pieneltä paikkakunnalta. Ainoastaan sellaisessa tuo voisi olla edes mahdollista. 

Junttilasta kannattaa lähteä äkkiä pois. Junttiudut pian itsekin...

Ei toi vanhemmuus liity mitenkään lastesi suosioon. Itse ku olin pieni niin kyllä mä ihan itse siihen vaikutin oliko mulla kavereita vai ei.

"Älä sekoita itsevarmuutta esittämiseen". 

Ei toi vanhemmuus liity mitenkään lastesi suosioon. Itse ku olin pieni niin kyllä mä ihan itse siihen vaikutin oliko mulla kavereita vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin sillä on merkitystä kuka nyt äitinä kuuluu mihinkin porukkaan, en usko.... Ei vaatteilla ja rahalla pysty päiväkodissa päteä, jos joku sellaista harrastaa. Ja varmasti harrastaakin, nyt kun miettii.

Lapset ei nyt päiväkodissa hirveästi gugguista ja moloista perusta... 

Vähän ohis, mutta... Ei lapset, mutta päiväkodin aikuiset tuntuvat välittävän kovastikin siitä mitä lapsilla on päällä. Minä tykkään lastenvaatteista ja ostankin lapselle paljon juurikin Molon ja parin muun merkin vaatteita. Ärsyttää, kun jokaisen uuden vaatteen kohdalla päiväkodin tädit tekevät hirveän shown ja kehuvat lasta ja tämän vaatteita. Hitto vieköön, ne on vain vaatteita. Vaikka ne miellyttää minuakin esteettisesti, en todellakaan halua nelivuotiaani alkavan arvottamaan itseään muiden yläpuolelle vaatteidensa takia. En tietenkään tiedä miten paljon muita lapsia kehutaan samasta aiheesta, mutta sisälläni kiehuu joka kerta, kun vaatteet saavat tällaisen reaktion aikaan. Nykyisin tyttö jo ihan hakee sitä huomiota mennessään päiväkotiin "katsokaa, kun minulla on tällainen hieno uusi vaate". 

Joopa joo. Meidän mukulan koulussa ne tietyt vanhemmat on tietysti jopa vanhempainyhdistyksessä, ja sinne ei tietty kukaan ihan tyhmä ja ruma pääse!

T. Irma 45- vee

Joo ja olin joskus tosi suosittu.

Roinatan kirjoitti:

Ei toi vanhemmuus liity mitenkään lastesi suosioon. Itse ku olin pieni niin kyllä mä ihan itse siihen vaikutin oliko mulla kavereita vai ei.

T. Ei mul kyl lapsii oo, mut hyvä mutu. Oon jo niiku 15 tai jotai.

Tiedätkö ketkä luovat negatiivista kuvaa äitiporukoista yms, ap? Sinä ja kaikki muut, jotka näkevät joka paikassa hierarkioita ja suosittu-ei-suosittu-kuvioita. Ja varsinkin ne, jotka aina liittävät "suosittuihin äiteihin" hyvän ulkonäön. Ihan oikeasti ihmiset, antakaa olla jo.

Suuri osa äideistä jotka ihmisten ilmoilla liikkuvat, on varustettu normaalilla älyllä ja empatialla. Jos sinusta tuntuu että ulkonäkösi on syy siihen miksi sinuun ei oteta kontaktia, niin mieti toisen kerran. Ehkä se on kyräilevä asenteesi ja ennen kaikkea ulkonäköön kohdistuvat omat ennakkoluuloista, mikä vaikuttaa kaikkein eniten.

Minulle ihmisten kanssa oleminen on aina ollut vaikeaa. Ystäviä ei ole paljoa ollut. Ja muutimme uudelle asuinalueelle kuusi vuotta sitten, kun esikoinen oli 2v ja kuopus vielä mahassa. Ja niin vain minäkin aloin saada tuttuja ja kavereita muista, keskenään hyvin erilaisista äideistä. Mutta se vaati aivan älyttömän määrän oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista, itsetutkiskelua ja toistoa. Nyt osa näistä ihmisistä on ystäviäni. Ja osa on kauniita, osa ei. Osalla kiinnostusta tyyliin ja pukeutumiseen ja osalla ei. Kuka painaa mitäkin jne.

Tärkeintä kuitenkin on se, mitä suustaan ulos päästää ja miten kohtelee muita. Liian moni äiti valittaa pienistä sisäpiireistä mutta ei tule ajatelleeksi, ettei se sille "sisäpiiriläisellekään" ole helppoa tulla varautuneen ja hiljaisen äidin luo ja alkaa vain puhua. Ainakaan montaa kertaa peräkkäin.

Reilun kolmen vuoden äitikokemuksella sanoisin että pelkät lapset eivät todellakaan riitä yhdistämään ihmisiä, jos niillä ei ole keskenään muuta yhteistä.

Tarkoitan tällä ap sitä, että et voi olettaa, että joku toinen, jolla on lapsi, automaattisesti kiinnostuu sinusta vain, koska te molemmat olette äitejä. Olen tavannut niin paljon äitejä, joita en ollenkaan tajua tai joiden seuraa en yhtään jaksa.

Suosittelen hakemaan omaa elämää siihen perhe-elämään eli mars töihin tai kouluun tai omiin harrastuksiin. Niissä piireissä tapaa ihmisiä, joilla on samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Oli niillä lapsia tai ei!

Vierailija kirjoitti:

Reilun kolmen vuoden äitikokemuksella sanoisin että pelkät lapset eivät todellakaan riitä yhdistämään ihmisiä, jos niillä ei ole keskenään muuta yhteistä.

Tarkoitan tällä ap sitä, että et voi olettaa, että joku toinen, jolla on lapsi, automaattisesti kiinnostuu sinusta vain, koska te molemmat olette äitejä. Olen tavannut niin paljon äitejä, joita en ollenkaan tajua tai joiden seuraa en yhtään jaksa.

Suosittelen hakemaan omaa elämää siihen perhe-elämään eli mars töihin tai kouluun tai omiin harrastuksiin. Niissä piireissä tapaa ihmisiä, joilla on samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Oli niillä lapsia tai ei!

Eiku se lapsi, ei äiti. Vitsin vaikeeta. :D

Ei puistoissa enää nykyisin tarvitse jutella, siellä kaikki äipät ja iskät ovat nokka kiinni kännyköissään. Sama silloin, kun jää harrastuksen ajaksi odotustilaan muiden vanhempien kanssa, eivät ne silloinkaan ota mitään kontaktia muihin aikuisiin vaan tuijottavat käpäläänsä.

Minä olen niin introvertti, että olen vain huojentunut, kun ei tarvitse keksiä puheenpartta muiden kanssa. Olen ammatiltani opettaja, ja heti kun joku kysyy siitä, keskustelu tyrehtyy jo senkin vuoksi. Muut alkavat mielessään aprikoida, opetanko oman kylän koulussa ja tulenko mahdollisesti heidän lapsensa opettajaksi ja pitäisikö nyt jo ruveta tekemään itseänsä tykö ja kukas noista lapsista taas olikaan minun lapseni... Se on niin väsyttävää, että joskus tekisi mieli sanoa olevani siivooja naapurikunnan Prismassa. Mutta siis onneksi nykyisin hyvin vähän tarvitsee puhua kenellekään.

Olen ulkopaikkakuntalainen enkä muutenkaan tunne ketään. Lapseni on silti saanut yhden hyvän kaverin, ja heitä molempia kuljetan yhteisiin harrastuksiin ja kutsun kaveria meille leikkimään. Siinä on minun panokseni lapsen kaverisuhteisiin.