Äitiporukoissa toistuu kouluajan suositut/ei-suositut-jako. Pelkään ettei lapset saa kavereita jos en itse ole "suosittu" äitien keskuudessa...

No tuota. Ymmärrän tavallaan ongelmasi koska olen koulukiusattu ja olin sen takia pitkään aikuisuuteen todella epävarma siitä, pidetäänkö minusta jne. Mutta, mä en itse kovin syvällisesti sosialisoinut uusien ihmisten kanssa lasten kautta vaan tapasin omia ystäviäni joilla lapsia. Tietysti leikkipuistossa juttelin sen äidin/isän kanssa jonka lapsen kanssa omani leikki. Jos lapset viihtyivät yhdessä seuraavanakin päivänä niin kiva ja juteltiin taas. Mutta kävin eri puistoissa ja paikoissa eikä muodostunut mitään äitiporukkaa jota olisi joka päivä tavannut, enkä halunnutkaan, joten tästä ei muodostunut sosiaalisia paineita.

Mutta pääpointtini oli että tuon ikäiset lapset eivät vielä leiki yhteisleikkiä eivätkä muodosta kaverisuhteita (no 3v aloittelee). Ne kaverisuhteet muodostuu päiväkodissa (ehkä kerhossa) ja koulussa ja ne on lapsilähtöisiä eikä riipu sinusta juurikaan.

Vierailija kirjoitti:

Missä tällaista on? Kuulostaa siltä että aloittaja on tosi epävarma.

Vantaalla asutaan. Olen oikeasti ihan "tavallinen" ja mukava ihminen, mutten koskaan kyllä "se suosituin". Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että vaikuttaa mitenkään lasten kaverisuhteisiin. Missä oikein asut, jos teillä on jotain "suosittuja" äitejä siellä? Itse en ainakaan aistinut mitään hierarkiaa äitiporukoissa ollessani kotona lapsen kanssa. Ja oikeasti ketä kiinnostaa onko suosittu vai ei? Varsinkin, jos on kuitenkin edes pari samanhenkistä kaveria, joilla on lapsia. 

En edes ymmärrä miksi pitäisi saada hirveästi jotain äitikavereita. Minulla ei juurikaan ollut perheellisiä kavereita, kun oma lapseni syntyi. Silti pärjäsin vallan hyvin. Puistossa juttelin niiden kanssa, jotka sinne sattuivat tulemaan, jos teki mieli jutella. Muuten vapaa-ajalla vietin aikaa oikeiden kavereideni kanssa. Yhden "äitikaverin" sain kotiäitiaikana. Edelleen ollaan tekemisissä, mutta ei kyllä koskaan ilman lapsia. Oikeiden kavereiden kanssa vietetään aikaa yhdessä sekä lapsen ollessa paikalla, että ilman lasta. 

Näinhän se olisi toivottavaa. Me ollaan asuttu täällä vasta 3v,eli muutettiin miehen töiden perässä juuri kun esikoinen syntyi. Eli mulla ei valitettavasti ole ketään "vanhoja" kavereita täällä :( ap

Minulla oli aika samanlainen tilanne. Itselläkin kaikki vanhat kaverit asuvat pääkaupunkiseudulla ja itse 250km päässä. Ehdittiin silti näkemään sen verran, ettei minua häirinnyt kavereiden puute. Koita aktivoitua niiden vanhojen kavereiden suhteen, elleivät he nyt ihan toisella puolella suomea asu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä tällaista on? Kuulostaa siltä että aloittaja on tosi epävarma.

Vantaalla asutaan. Olen oikeasti ihan "tavallinen" ja mukava ihminen, mutten koskaan kyllä "se suosituin". Ap

Pk-seudulla ollaan todella pinnallisia. Noin yleisesti ottaen. Ei toki kaikki ihmiset. Ravaan itse Turku-Helsinki väliä työn puolesta ja yllätyn lähes viikottain siitä miten pinnallisia ja ulkoisiin asioihin arvonsa perustavia pääkaupunkiseutulaiset voivat olla. Koeta olla välittämättä. Tavallinen ja mukava ihminen on aivan taatusti ihan riittävästi. <3

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se lähettää negatiivisia viboja jos äidin habitus on kuin ojasta nostetulla. Ylipainoakin vielä. Vähän sporttisempaa ja terveellisempää otetta elämään, jos ei itsesi niin edes lastesi vuoksi, ja kyllä elämä hymyilee takaisin. Tsemppiä!

Höpö höpö. Ap, älä kuuntele tuota.

Hengailet niiden kanssa jotka ovat mukavia ja jätät tuollaiset huuhkajat omaan arvoonsa.

Sus siis harmittaa että et itse ole suosittu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se lähettää negatiivisia viboja jos äidin habitus on kuin ojasta nostetulla. Ylipainoakin vielä. Vähän sporttisempaa ja terveellisempää otetta elämään, jos ei itsesi niin edes lastesi vuoksi, ja kyllä elämä hymyilee takaisin. Tsemppiä!

Höpö höpö. Ap, älä kuuntele tuota.

Hengailet niiden kanssa jotka ovat mukavia ja jätät tuollaiset huuhkajat omaan arvoonsa.

Kiitoksia kannustuksesta :) olen kyllä nyt pyrkinyt parantamaan elintapoja, jotta paino lähtisi alas. Nyt vasta edes jonkun verran voimia siihen. Tosiaan kuopus ollut hyvin haastava vauva ja meillä ei ole täällä minkäänlaista tukiverkostoa. Mies on yrittäjä ja tekee pitkää päivää /viikkoa. Kolmen vuoden aikana olemme saaneet hoitoapua ne kerrat kun isovanhemmat ovat käyneet yökylässä tai me heillä, eli noin 3-4krt vuodessa päivän tai kaksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Sus siis harmittaa että et itse ole suosittu?

Kyllä se hieman kieltämättä harmittaa. En kaipaa mitään "haaremia" ympärilleni, mutta rento mukava pieni "piiri" johon kokisin kuuluvani olisi toiveissa. Ap

Mulla on kans koulukiusaustaustaa. Alkuun muutamat "suositut äidit" (=ne sosiaaliset) pyysi mua muskarin jälkeen vaunukävelylle ym., mutta jossain kohtaa kutsut harveni. Luulen, että oma käytökseni oli vähän ristiriitaista ja syrjäänvetäytyvää, kun en osannut itse tehdä itseäni "tykö". Odotin siis aina, että mua pyydetään mukaan. Koskaan en kehdannut itse pyytää heitä mihinkään. Jossain kohtaa mua ei enää pyydetty mihinkään ja oletin, että ne ei varmaan tykkää musta. Meni muutama kuukausi ja törmättiin sattumalta. Sanoivat, että kiva nähdä ja olivat miettineetkin, kun musta ei ollut kuulunut mitään.

Tää kirjoitus kuulostaa varmaan tosi keskenkasvuiselta :-) mutta pointti siis oli se, että tajusin, että oon jotenkin itse niin juuttunut tuohon koulukiusatun rooliin, vaikka luulin olevani sinut asian kanssa. Oletan aina lähtökohtaisesti, ettei musta tykätä, mietin hirveästi mitä musta mahdetaan ajatella, en uskalla kysyä ketään mihinkään, vaikka sehän on just sitä vastavuoroisuutta, mitä kaivataan kaikissa ihmissuhteissa. Muut saattoi puolestaan ajatella, että mä en tykkää niistä?

Se, mikä on tärkeää, on, että meet rohkeasti noihin puistoihin ja kerhoihin. Moikkaat muita reippaasti. Koitat olla välittämättä, mitä susta ajatellaan. Ne tuskin ajattelee noin kuin sä ajattelet niiden ajattelevan. Se on varmaan lähinnä tää tausta ja vanhat kokemukset + oma masentuneisuus (ainakin mulla) sekä huono itsetunto, mikä saa vain tuntemaan niin. Niistä olis tärkeää päästä yli (helpommin sanottu kuin tehty, huoh!). Oma käytös on se, mikä saattaa aiheuttaa jotain vaikutusta lapseen. Meillä lapsi on tosi herkkä ja mun oma varautuneisuus tietyssä seurassa on ehkä jonkin verran pahentanut esim. vierastuskausia. :-( Mutta kai tässä vähän opetellaan elämään yhdessäkin... Eikä kukaan äiti kai ole täydellinen?

Päiväkodissa lapset onneksi luo omia kaverisuhteitaan eikä siellä ole äidit niin vaikuttamassa. Hyvä idea oli myös tuo, että jos teilläpäin on oikeasti jotain kuppikuntia, niin kannattaa koittaa tutustua niihin muihin ei-suosituihin? Jos oot pk-seudulta, niin mekin mielellään tutustutaan uusiin kavereihin. Mä oon 35v ja lapsi 2v. :-)

Oli tullut viestejä väliin ja nyt vasta luin, että oot myös Vantaalta. Tehdäänkö treffit? :-)

T. 29

Tsempit sinne, tiedän mitä tarkoitat. Muutettiin miehen työn perässä pk-seudulle ja asuttiin siellä vauva-aika (lapsen ollessa 0-2-vuotias). Omat kaverit jäivät toiselle puolen Suomea ja oli tosi vaikea solmia uusia kaverisuhteita. Käytiin MLL:n kerhossa, seurakunnan ym., mutta tunsin itseni ulkopuoliseksi. Suosituilla äideillä oli tiivis kaveriporukka, jonka sisään oli mahdoton päästä, ainakaan "maalta tulleena". Suositut äidit olivat tosiaan alle 30-vuotiaita, itse olin vanhempi ja ylipainoa oli jäänyt raskaudesta eli minua ei varmasti koettu mitenkään mielenkiintoisena persoonana. En saanut koskaan kutsuja mihinkään ja tuli vähän turhautunut olo. Eniten loukkasi, että naapurissa asui yksi suosituista äideistä (saman ikäinen lapsi) ja hän oli alusta alkaen tietoinen, että muutettiin kauempaa ja minulla ei ollut kavereita pk-seudulla (juteltiin siis siitä, kun muutettiin naapuriin). Tästä huolimatta tämä äiti järjesti 1-2 kertaa viikossa äititapaamisia, mihin kaikki naapuruston äidit vaunuineen tulivat ja minua ei kutsuttu kertaakaan mukaan. Takapihalla sitten kahvittelivat ja heillä näytti olevan lapsineen hauskaa, me olimme puolestaan oman lapsen kanssa kaksistaan siinä ihan näköetäisyydellä. Muutettiin onneksi takaisin kotikulmille ja enää ei tarvitse kärsiä tuolaisesta käytöksestä. Lapsi on nyt eskarilainen ja on luonut omat kaverisuhteensa, on todella sosiaalinen ja suosittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee äidistä suositun tai ei-suositun?

Suosittu äiti:

- Saanut lapset 25 - 30 -vuotiaana

- Asuu kivalla alueella mieluiten omakotitalossa, lähellä keskustaa ja kaikkea muuta mukavaa

- Kaksi lasta

- Naimisissa

- Pitää Tupperware- ja vaatekutsuja, juttelee leikkipuistoissa iloisesti muille, kiltti, antaa tilaa muille myös, ei ole liikaa äänessä kuitenkaan.

- Nätti, kiva kampaus, kivat "mammavaatteet"

- Lapsilla kivat vaatteet ja varusteet

- On MLL:n perhekahvion vetäjä tai varavetäjä ja mukana päiväkodin vanhempaintoimikunnassa

- Ei ole liian kiltti vaan joskus esim. arvostelee muita selän takana.

Sellasta.

Siis miksi ihmeessä haluat ystäväpiiriisi tuollaisia ihmisiä?? Nuo myyntikutsut on itselläni sellainen inhokki. Pidän hieman yksinkertaisina niitä, jotka tuota toimintaa harrastavat, vaikka ihmisten luokiteltu ei tietysti oikein olekaan. En kyllä ikinä kellekään irl asiasta mainitsisi. Mutta tuo seläntakana haukkuminen on se, mihin vedän rajan. En ymmärrä mitä ihailtavaa tuossa on. Päinvastoin, yritän pysyä mahdollisimman kaukana tuollaisista tyypeistä! Suosittelen ap sulle samaa.

Minä en ainakaan ole ikinä kuulunut mihinkään äitiporukoihin. Toki olen tutustunut varsin hyvinkin lasten kavereiden vanhempiin, mutta siis lapset kaverustuneet ensiksi. Meilläpäin perhekerhoissa tuntuu tapaavan vain entisestään tutut toisiaan eikä niissä kehenkään tutustu. Toisaalta ei minulla ole isompien lasten takia niin paljoa vapaata aikaakaan kuulua porukoihin, enkä erityisesti edes halua tupperwara tai lastenvaate kutsuille. Olemme varmasti moniin verrattuna varsin hyvin toimeentulevia, mutta en enää hassaa rahaani joutaviin. Ostan sopivat hyvän, laadukkaat vaatteet lapsille, mutta se ei useinkaan tarkoita mitään trendivaatteita. Esikoinen on isompi ja hänelle saatan hankkia lahjaksi kalliimpaakin, kun osaa sitä arvostaa. Tuli vuosia sitten jo koettua lastenvaate villitys ja pääsin siitä yli jo useampi vuosi sitten.

Kuulostaa todella lapselliselta. Siis joku hemmetin äityliporukka sen nokkimisjärjestykset. Älä lähde mukaan siihen. Tee mitä pitää ja haluat mutta älä nyt ota tuommoisesta stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Tsempit sinne, tiedän mitä tarkoitat. Muutettiin miehen työn perässä pk-seudulle ja asuttiin siellä vauva-aika (lapsen ollessa 0-2-vuotias). Omat kaverit jäivät toiselle puolen Suomea ja oli tosi vaikea solmia uusia kaverisuhteita. Käytiin MLL:n kerhossa, seurakunnan ym., mutta tunsin itseni ulkopuoliseksi. Suosituilla äideillä oli tiivis kaveriporukka, jonka sisään oli mahdoton päästä, ainakaan "maalta tulleena". Suositut äidit olivat tosiaan alle 30-vuotiaita, itse olin vanhempi ja ylipainoa oli jäänyt raskaudesta eli minua ei varmasti koettu mitenkään mielenkiintoisena persoonana. En saanut koskaan kutsuja mihinkään ja tuli vähän turhautunut olo. Eniten loukkasi, että naapurissa asui yksi suosituista äideistä (saman ikäinen lapsi) ja hän oli alusta alkaen tietoinen, että muutettiin kauempaa ja minulla ei ollut kavereita pk-seudulla (juteltiin siis siitä, kun muutettiin naapuriin). Tästä huolimatta tämä äiti järjesti 1-2 kertaa viikossa äititapaamisia, mihin kaikki naapuruston äidit vaunuineen tulivat ja minua ei kutsuttu kertaakaan mukaan. Takapihalla sitten kahvittelivat ja heillä näytti olevan lapsineen hauskaa, me olimme puolestaan oman lapsen kanssa kaksistaan siinä ihan näköetäisyydellä. Muutettiin onneksi takaisin kotikulmille ja enää ei tarvitse kärsiä tuolaisesta käytöksestä. Lapsi on nyt eskarilainen ja on luonut omat kaverisuhteensa, on todella sosiaalinen ja suosittu.

Aivan sama kokemus minulla. Valitettavasti olosuhteiden pakosta edelleen asumme täällä, kaipuu suuri ns. tavallisten ihmisten tykö kotiseudulle.

Kirjoittelin eilen tänne aloituksen samasta aiheesta, en kyllä osannut pointtia tuoda yhtä selkeästi esiin ja moni ymmärsi minut väärin. (Äitiyden seuraukset - asiaa yksinäisyydestä)

Ap, olisi mukava treffata, samoin myös muita samoin kokevia äitejä. Asun myös pk-seudulla.

Voi elämä, menkää töihin niin ei tarvitse tuollaisia murehtia.

Lähde työelämään. Kotiäidit taantuu lasten tasolle kun se seura pääasiassa on lapset. Sama hiekkalaatikko meininki, oli siinä ympärillä äidit tai lapset.

Tiedän ilmiön ja kyllä tuntuu todella kurjalta kun kukaan ei puhu mitään, edes hei ei välttämättä sanota. Minä en ole kuitenkaan koskaan ajatellut, että se johtusii jostain "suosittujen äitien" omasta porukasta, vaan ikemminkin siitä että muut ovat tunteneet toisensa jo aiemmin. Jälkikäteen noihin porukoihin on todella vaikea päästä sisään. Meillä on lähipuistossa esim tapaamisia jatkumona synnytysvalmennukselle ja jotkut muodostavat noissa todella tiiviitä ystävyyssuhteita.

Mutta onneksi lapsen kasvaessa hän alkaa puistossa itse ottaa kontaktia muihin lapsiin ja niistä äideistä ja isistä saa sitten yleensä juttukaveria. Ja lapset todellakin muodostavat omat suhteensa kun ikää tulee lisää. Voihan se olla että ennestään tuttu kaveri on hyvä leikkikaveri päiväkodissakin mutat voi toisaalta olal että lasten mielenkiinnon kohteet eivät enää isompina ole yhtään samanlaiset. Älä siis ap turhaan murehdi liian pitkälle.

Suositut naiset äitien keskuudessa ovat suosittuja muuallakin. He ovat sosiaalisia, myönteisiä, energisiä, verbaalisesti taitavia ja itsevarmoja naisia. Hyvät jutut pitää olla ja rohkea katsekontakti. Pientä pilkettä silmäkulmassa. Täytyy olla hyvä, normaali ja mielenkiintoinen (ei liian) tausta, perhe, talo, harrastus, vaatetus. Hyvä terveys ja siisti olemus. Ei saa poiketa radikaalisti missään suhteessa. Nämä naiset hakeutuvat toistensa seuraan ja kaihtavat kaikkea, joka ei ole samanlainen. Jos olet persoonallisuudeltasi jotenkin erilainen tai väsähtänyt, masentunut, epäsiisti tai keskustelet syvällisistä tai synkistä, filosofisista tai poliittisista asioista mielelläsi, tai jos sinulla on ei-hyväksyttyjä mielipiteitä tai puheenaiheita tai jos et ole sosiaalisesti taitava ja puoleensavetävä, rajataan sinut ystävällisesti, mutta määrätietoisesti pois suosittujen porukasta. Heille samanlaisuus on toivottua ja hyväksyttävää, muu ei.

Äh, kuulostaa nyt vähän siltä että ylitulkitset tilannetta oman epävarmuutesi takaa. On ihan mahdollista että sinua ei ole erityisesti pyydetty mukaan, mutta harvoin aikuisten ihmisten sosiaaliset suhteet toimivat enää siten että porukkaan tarvitsee erityisesti saada lupa tulla.

Pidän itsestään selvänä että jos perhekahvilassa pöydän ympärillä on kahdeksan tuolia ja kuusi tyyppiä niin sinne voi mennä kahvimukinsa kanssa ilman eri pyyntöä. Kääntäen myös, minun seuraani kaikki ovat tämmöisissä tilanteissa aina tervetulleita. Näin toimin itse, mutta en enää valitettavasti jaksa aina huolehtia sivussa myös muiden aikuisten sosiaalisista tilanteista. Tylysti sanoen, enhän minä saa itse sellaisesta perässävedettävästä kaverisuhteesta mitään.

Uskon myös, että hyvät sosiaaliset taidot ovat pohjimmiltaan kaiken "suosion" perusta, ei merkkivaatteet eikä tupperware-kutsut.

P.S. Espoossa ainakin perhekahvilassa jutellaan suomalaiselle, kiinalaiselle, lihavalle, laihalle, maalaiselle ja stadilaiselle. Aika pintapuolistahan se on, mutta mukavaa ja hyväntuulista kuitenkin.