Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako vaihtaa sukupuolta jos on rationaalisempi, vallanhimoisempi ja itsenäisempi kuin lähes kaikki muut naiset?
16.02.2017 |
Erittäin dominoivalle, päättäväiselle, itsenäiselle, riippumattomalle ja vallanhaluiselle naiselle naisena eläminen on tuskaa. Olemme Suomessa ja vuosi on 2017. Silti pitää kuunnella päivittäin lauseita kuten "nainen ajattelee tunteella", "mies on naisen pää", "mies on perheen pää", "naisen paikka on keittiössä", "äänioikeus oli virhe" ja niin edelleen.
Kaikki edellä mainitut lauseet eivät ole vitsejä. Ne kaikki ovat naisen huonon aseman ja yhteiskunnallisen räikeän syrjimisen ydin. Ne ovat "totta" niin monissa kulttuureissa ja Suomessakin asenteet elävät.
Että vihaan teitä alistuvia naisia suoraan sanottuna. Teette kaikkien naisten elämästä kollektiivisesti tuskaa kannattamalla itseänne halventavia arvoja. On edelleen ihan helkkarin vaikeaa haluta korkea virka ja status kun joutuu jatkuvasti kohtaamaan ennakkoluuloja ja pelkäämään seuraavaa uskonnollis-poliittista vallankumousta joka romuttaa kaiken.
Olen käytännössä eristäytynyt yhteiskunnasta koska en kestä kohtaamaan elämää yhteiskunnassa naisena. Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää että joissain vain on niitä miehisinä pidettyjä piirteitä luonnostaan? Minä haluan hallita, naida ketä haluan, olla vapaa, huutaa, vastustaa valtaa, hallita omaa elämääni ja kehoani täysin. En halua ottaa miehen sukunimeä, antaa sitä lapsilleni kuten alistuvat sisareni. En halua leikkiä miesten madonna-h***a leikkejä tai esittää vaikeaa ja helppoa silloin kun mies käskee. Suurin osa naisista on niin helposti hallittavissa ja he uskovat kaiken mitä mies sanoo ja minkä mies on asettanut kulttuuriseksi normiksi.
Yksinkertaisesti suurin osa naisista on alistuvia ja sitä alistumista, mitättömyyttä, typerää nöyryyttä, tottelevaisuutta, passiivisuutta, tunneajattelua, uhrautumista ja naiiviutta oletetaan meiltä kaikilta. Mitä voin tehdä jos vain biologisesti haluan naida kaikkea, olla vapaa, pukeutua kuten haluan, harjoittaa tiedettä, olla korkea? Te joille tuo naisen alistuva rooli, miehen palvominen, miehelle kunnian antaminen ja miesten sovinismin hyväksyminen tulee luontevasti ette vain kykene ymmärtämään että me jotkut oikeasti haluamme olla arvostettuja työmme, tuottavuutemme ja taloudellisen panoksemme kautta. En halua olla arvostettu siksi että sukupuolielintäni höylättiin mahdollisimman vähän ja suhteessa niin paljon kuin mies käskee.
Mitä me joiden psykologiset piirteet eivät vastaa sukupuolemme normia oikein voimme tehdä? Mitään kehodysforiaa en tunne. Tämä estää minua tutustumasta ihmisiin. En halua olla "yksi naisista" enkä halua kohdata miehiä naisena koska olen heille vain spermavaasi ja pano. Haluan olla uskottava, vakava ja itsenäinen.
Kommentit (32)
Ja kaiken tuon lisäksi olla vielä äiti, ja tasa-arvoisessa, kunnioittavassa parisuhteessa.
18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinä vertaat itseäsi muihin naisiin?
Elä omaa elämääsi haluamallasi tavalla ja anna muiden elää elämäänsä heidän toivomallaan tavalla.
En oikeasti tunnista kuvaamiasi naisia lainkaan. Ehkä me liikumme erilaisissa piireissä tai tunnemme erilaisia ihmisiä.
Elä aivan vapaasti haluamaasi elämää äläkä suotta muredi muiden elämiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin eläisimme eri maailmoissa. Minäkin olen monella tapaa henkisesti hyvin miehen stereotyyppiä vastaava nainen. Olen koodari it-alalla, tykkään kaljasta ja pubi-illoista, ei hoivaviettiä pätkääkään, jääkiekko ja fudis kiinnostavat, olen suoraviivainen, loogisesti ajatteleva, päämäärätietoinen.
Mutta ei minulle ole millään tapaa kärsimystä elää naisina enkä missään muualla kuin näillä hömppä-nettipalstoilla törmää tuollaisiin karkeisiin yleistyksiin naisista. Kyllä minä saan elämässäni ihan vapaasti olla sellainen kuin olen eikä kukaan kiinnitä siihen mitään huomiota.
Minulla on se etu tosin, että olen aseksuaali, joten minun ei tarvitse leikkiä parisuhdeleikkejä, joissa ilmeisesti vielä nuo roolimallit kukoistaa. Sellaista en kyllä jaksaisi yhtään, alkaa joksikin alistuvaksi pikkurouvaksi joka antaa miehen olla perheen pää ja aivot...
No niinpä. Ensin luettelet piirteitä, jotka kuvittelet "miesmäisiksi eli hyviksi", sen jälkeen onkin kiva olla tällainen "poikkeusnainen". Voi itku mitä paskaa. Ja samalla onnistut itse niputtamaan "mieheyden" nipuksi irrallisia ominaisuuksia. You go, girl, sulla on logiikka todellakin hallussa.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin vaihtaa sukupuolta, mutta valitettavasti 161-senttisenä ja erittäin pehmeän naisellisen näköisenä minusta taitaisi tulla aika kummajainen mies :(
Voisit tuurata Daffydia brittisarjassa.
Ai tää oli sukunimikysymys? No en minä ainakaan vaihtanut sukunimeä naimisiin mennessä, ja minun nimi tuli lapsillekin. Eikä siihen tarvittu tuollaista uhoa, vain päättäväisyyttä. Jos sopuun nimestä ei päästä, nimeksi tulee äidin nimi. Eli käytännössä idän nimeä ei tule ellei äiti vasiten suostu. Eikä missään laissa ole, että naisen tarvitsisi muuttaa nimeään naimisiin mennessä. Onhan siis kaikki valinnanvara.
Sen sijaan jos kyselee kylän miehiltä mitä pitää tehdä, saa mitä saa.
18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi itsenäin ja vallanhaluinen ihminen ulisee muille vauva-palstalla? Eikö pitäis vähät välittää muista ja uratykittää tälläkin hetkellä?
Ap, sulla on ns. hyvä jätkä -syndrooma. Kuvittelet, että miehet ovat jotain ihmeellistä ja erikoista, ja siksi pyrit siihen. Naisia halvennat kuvitelluilla piirteilläsi.
Tässä sukupuolijärjestelmässä jossa elämme suurin osa "naisen" ja "miehen" piirteistä on kuviteltuja. Jos olet rationaalinen, älykäs ja itsenäisesti ajatteleva, miksi omaksut tuollaisia epärationaalisia ja tunteisiin perustuvia mielikuvia, jotka tulevat ulkoapäin annettuina?
Eli ala vaan elää ja toteuttaa itseäsi sellaisena kuin olet vaihtamatta ja kaihtamatta sukupuoltasi. Tulet kohtamaan elämässäsi tiettyjä ongelmia naisena, mutta koska olet rationaalinen ja älykäs sekä itsenäinen, nämä eivät tule olemaan sinulle esteitä vain pahimillaan hidasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin eläisimme eri maailmoissa. Minäkin olen monella tapaa henkisesti hyvin miehen stereotyyppiä vastaava nainen. Olen koodari it-alalla, tykkään kaljasta ja pubi-illoista, ei hoivaviettiä pätkääkään, jääkiekko ja fudis kiinnostavat, olen suoraviivainen, loogisesti ajatteleva, päämäärätietoinen.
Mutta ei minulle ole millään tapaa kärsimystä elää naisina enkä missään muualla kuin näillä hömppä-nettipalstoilla törmää tuollaisiin karkeisiin yleistyksiin naisista. Kyllä minä saan elämässäni ihan vapaasti olla sellainen kuin olen eikä kukaan kiinnitä siihen mitään huomiota.
Minulla on se etu tosin, että olen aseksuaali, joten minun ei tarvitse leikkiä parisuhdeleikkejä, joissa ilmeisesti vielä nuo roolimallit kukoistaa. Sellaista en kyllä jaksaisi yhtään, alkaa joksikin alistuvaksi pikkurouvaksi joka antaa miehen olla perheen pää ja aivot...
No niinpä. Ensin luettelet piirteitä, jotka kuvittelet "miesmäisiksi eli hyviksi", sen jälkeen onkin kiva olla tällainen "poikkeusnainen". Voi itku mitä paskaa. Ja samalla onnistut itse niputtamaan "mieheyden" nipuksi irrallisia ominaisuuksia. You go, girl, sulla on logiikka todellakin hallussa.
Missä vaiheessa hän kirjoitti että stereotyyppisen maskuliiniset piirteet ovat hyviä? Tuossahan lukee vain että hän on naisen stereotyyppin ulkopuolinen nainen. Se, mitä piirteitä stereotyyppiseen miehen tai naiseen liitetään ei sitten taas ole hänen, minun, sinun tai kenenkään muunkaan päätettävissä vaan on valitettava fakta että esimerkiksi hoivavietti koetaan feminiiniseksi ja suoraviivaisuus ja määrätietoisuus maskuliiniseksi.
Olen insinööri, looginen ja asiasuuntautunut,asiantuntijatehtävissä, työssäni dominoiva ja aika kova neuvottelija. En ole kovin sosiaalinen enkä jaksa olla kiinnostunut muiden ihmisten mielipiteistä Vapaa-ajalla tykkään pelata sotapelejä netissä, kun ne ovat mukavan strategisia. Jo tyttönä olin kiinnostunut tähtitieteestä ja hyvä fysiikassa ja kemiassa.
Kyllä ne ovat ihan naisen ominaisuuksia. Tykkään ulkoisesti näyttää nsiselliselta, silloin kun siltä itsestäni tuntuu. En tunne mitään tarvetta olla mies, En ymmärrä mitä lisäarvoa se minulle toisi. Miehillä jotkin asiat ovat helpompia, naisilla jotkut. Ne jotka eivät ole helppoja, otan haasteina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos määräilevä ja huutava ihminen on nainen, on hän ärsyttävä. Toisin kuin ilmeisesti luulet, on vastaavalla tavalla käyttäytyvä mies myös ärsyttävä.
Ymmärrän alkuperäistä kirjoittajaa kovasti. Mutta epäilen, että raivo ei auta. Naisasialiitto Unioni on hyvä toimintoympäristö ihmisille, jotka haluavat murtaa sukupuolistereotypioita.
Kyllä se totta on, että maailma on miesten, jopa täällä Skandinaviassa. Mutta maailma on vaan tietynlaisten miesten, heistäkin osa on pahasti syrjäytyneitä (ks. uutisointia vajaasta 80 000 menetetystä työikäisestä miehestä). Maailma pyörii valkoihoisen, koulutetun, työssäkäyvän ja suhteellisen sosiaalisten miesten ehdoilla, joilla on edes kohtuulliset tulot työstään. Kaikki muut jäävät enemmän tai vähemmän ulkopuolelle. Osa miehistä, naiset, lapset ja vanhukset, kaikki värilliset ihmiset, kaikki seksuaalisesti heteronormatiivisuudesta poikkeavat tai vammaiset, kaikki vähemmistöihin kuuluvat ovat ulkopuolisia ja enemmän tai vähemmän sorrettuja. Siinä on pohtimista meille ihmisille, ehkä asenteita olisi syytä ruotia?
Olen itse nainen, jolla on kolme yliopistotutkintoa ja neljäs työn alla. Teen erittäin hyvin palkattua erityisasiantuntijan työtä, työympäristöni on akateeminen. Olen naistyypiltäni ns. naisellinen, ja pukeudun naisellisesti sekä meikkaan. Tanssin vapaa-aikanani ja nautin kulttuurista eri tavoin, minulla on mieheni sukunimi omasta tahdostani ja lapsia on yhteisiä ja omia. Miehelläni on kaksi akateemista tutkintoa. En näe valkoisen miehen stereotypiaa tavoiteltavana pohjana toimia itsenäisen ja "vapaan" naisen tavoin. Yksin siihen muottiin pyrkiminen kertoisi, että naisellisuus ja naiseus ovat jotakin toisarvoista ja siksi peitettävää. En siis pyri pukeutumaan miesmäisesti, puhumaan matalalla äänellä tai välttämään naisellisia liikkeitä. Se on kuitenkin mielestäni sekä miehelle että naiselle järkevää, että töissä keskitytään työhön ja pysytään asiassa.
Tasa-arvoon on matkaa, ja tuskin sitä koskaan saavutetaankaan. Mutta yritystä on hyvä olla. Se on selvää, että raskauteen ja vauvanhoitoon liittyviä asioita ei nyt vain voi siirtää miehelle. Biologiaakin on syytä kunnioittaa, erityisesti siten, että annetaan arvo SEKÄ naiselle ETTÄ miehelle yhtä lailla. Samalla lailla se on asenteista kiinni, pidetäänkö kotona tehtyä työtä alempiarvoisena kuin palkkatyötä kodin ulkopuolella. Siinä mennään metsään, jos ajatellaan, että kotona tehtävä työ on alempiarvoista, koska se on perinteisesti naisten maailma.
Alue: Aihe vapaa
Jopa on aloittajalla ongelma. Päässään. Ei miehille tarvitse mitenkään alistua, kyllä ne tottelee naista ihan hienosti ja pässinpäät uudelleenkoulutuksen jälkeen.
Hanki vähän elämänkokemusta tai terapiaa/parempaa tekemistä/uusia kavereita/niin toi maailmanahi häviää.