Lue keskustelun säännöt.
Työssäkävijä, oletko työttömälle kateellinen?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä, työttömät vois ilmoittaa minkä hintaisessa vuokrakämpässä pystytte asumaan. Mä käyn töissä ja asun tälläsessä 400 e kk mörskässä.
Tästä nousee varmaan paskamyrsky mutta kahden lapsen kanssa. Vuokra 830 autopaikan kanssa. Tosi kiva, saunallinen kolmio keskustan lähellä. Asumistukea saan 608 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
En ole kateellinen, vaan lähinnä säälin. Koen ikäväksi se, ettei valtiovalta yritä mitenkään auttaa nääitä ihmisiä työskentelemään edes osa-aikaisesti vaan erilaisilla tukiviidakoilla passivoidaan ihmiset kotiin. Työttömyysansasta on enää vaikea päästä ikinä eteenpäin, kun sinne kerran tippuu. Nähty on.
Miten niin ei yritä auttaa? Saa tienata 300 euroa bruttona eikä se vaikuta työttömyyspäivärahaan. Senkin jälkeen vasta puolet tuloista huomioidaan. Asumistuen saan täytenä.
En ole kateellinen ja en ikinä haluaisi joutua työttömäksi. Tekemällä töitä tienaan paljon enemmän rahaa, kuin joku työtön sossupummi. Minulla on oma asunto ja auto, työttömänä ei olisi varaa kumpaankaan. Miksi ihmeessä pitäisi olla kateellinen työttömälle? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Työttömyyspäivärahaa saisin 630 euroa. Nyt teen osa-aikatyötä niin että palkka ja päiväraha on yhteensä 1000-1100 euroa. (otan vuosittain n. 700 euron palautukset) Saan täyden asumistuen, vapaa-aikaa on runsaasti ja sopivasti töitä. En vaihtaisi!
Niin, hienoa olla sinkku. Ajatteles jos sun miehen palkka olisi yhtä surkea kuin sulla, eikä penniäkään asumistukea.. Sinkkuja sais verottaa niin paljon rajummin.
Jos mun mies tekis osa--aikaista työtä niin saataisiin asumistukea. Ja useampi sata euroa :)
Miksi kateellinen työttömälle, siitä vapaa-ajasta. Minullakin on suht,uusi auto, 3-vuotta, asun miehen kanssa omassa asunnossa ja töitä olen tehnyt vuodesta 1983, välissä opiskellut,muutama vuosi ennen eläkeikää, pärjään mainiosti. Olen työttömänä omasta halustani. Ei valittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Työttömyyspäivärahaa saisin 630 euroa. Nyt teen osa-aikatyötä niin että palkka ja päiväraha on yhteensä 1000-1100 euroa. (otan vuosittain n. 700 euron palautukset) Saan täyden asumistuen, vapaa-aikaa on runsaasti ja sopivasti töitä. En vaihtaisi!
Niin, hienoa olla sinkku. Ajatteles jos sun miehen palkka olisi yhtä surkea kuin sulla, eikä penniäkään asumistukea.. Sinkkuja sais verottaa niin paljon rajummin.
Mistä muuten edes tiedät palkkani? Enhän edes kertonut että minkä verran teen töitä.
Vapaa-ajasta kyllä, rahattomuudesta en.
Onneksi parin vuoden kuluttua pääomatuloilla pystyn elämään ihan mukavasti. Voin ainakin vähentää työntekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tavallaan kateellinen, käyn töissä vain paineiden takia. Jos minulla ei olisi sukulaisia tai ystäviä tuomitsemassa, olisin mielummin työtön. Tulen niin vähällä toimeen ja minulta ei ikinä lopu tekeminen kesken! :)
Minulla on todella paha liikummisrajoittuneisuus, jota voisin kait liioitella ja pahentaa, että saisin työkyvyttömyyseläkkeen, mutta sitten tarvitsisin kepit kävelemiseen. Tällä hetkellä kävely on vaikeaa ja sattuu, mutta onnistuu ilman keppejä.
Hankaloittaa elämää niin paljon, että tekisi mieli luovuttaa. Se on sielua musertavaa, kun tuo vaiva tekee minusta ontuvan, heikon ja hitaan, vaikka muuten olen vahva ja komea. Voisin olla liki täydellinen :(
Palkkaa jäi käteen 1800, ansiosidonnaista alle 1200. Ei tälläkään rahalla nyt ihan juhlita. Eniten itseasiassa kumma kyllä, kaipaan työyhteisöä. Säännöllistä rytmiä. Työterveyshuoltoa. Ylitöitä silloin, kun on iso menoerä tulossa. Firman saunailtoja. Palkkapäivää. Sitä tunnetta, kun odottaa kauan odotettua lomaa. Viikonlopuilla oli erilainen merkitys.
Hyvinä puolina tässä on aika, ja vihdoin poisnukutut univelat. Olin työkokeilussa alanvaihtosuunnitelmien vuoksi, enkä tuntenut itseäni orjaksi vaan tarpeelliseksi. 9e oli kiva lisä. Nyt menen osa-aikatyöhön, joka on vain 20 tuntia kuukaudessa, mutta sekin tuntuu mukavalta. Ei ole enää ihan kokonaan b-luokan kansalainen. Toivottavasti pian saan enemmän tunteja/kokopäivätyön.
T:4kk työttömänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin kateellinen ja sitten töissä kerrottiin, että yhden määräaikaisen sopparia ei jatketa ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Paras päätös ikinä! Ansiosidonnainen on ihan riittävä toimeentulo meille, eikä tuolla taktiikalla tullut edes karenssia.
Meillä on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ja mies käy töissä. Nyt lapset 20h/vko sopparilla päiväkodissa (ovat jo niin isoja, että päiväkodin lopettaminen ei ole vaihtoehto). Jokainen päivä on täynnä tekemistä aamusta iltaan, että aika ei ehdi käydä pitkäksi. Nyt vaan ehtii paremmin nukkua yöunet siinä välissä, eikä jokaisesta jumpassa käynnistä ja muusta omasta hetkestä tarvitse potea huonoa omaatuntoa :)
Mitäs sitten kun ansiosidonnainen loppuu? Mitä olet ajatellut tulevaisuuden varalle?
Olen kokenut molemmat, joten en todellakaan ole kateellinen. Jopa se paskin työpaikkani on ollut parempi kuin työttömänä olo. Työntekijänä päivissä on kunnon rytmi, vapaa-aikaa on silti ihan riittävästi, elintaso on parempi. Työttömänä ei kauheasti mieltä kohottanut kun piti juuri valmistuneena mennä työkkärin määräämään työkokeiluun, jossa tein 6 h/pv ihan samoja töitä kuin palkolliset sillä erotuksella, että itse sain 9 euroa päivässä, mikä ei kattanut edes matkakuluja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä, työttömät vois ilmoittaa minkä hintaisessa vuokrakämpässä pystytte asumaan. Mä käyn töissä ja asun tälläsessä 400 e kk mörskässä.
Ja sitten työttömien kadehtijat, voisitte miettiä, kohdistatteko kateellisuutenne ansiosidonnaisen saajiin vai peruspäivärahalle pudonneisiin.
Olen itse ansiosidonnaisella ja asun kuudensadan vuokrakämpässä. Ei tässsä vielä mitään hätää; toinen kuusisataa päivärahan netosta jää muuhun elämiseen. Mutta pelottaa jo nyt, jos en vain onnistu saamaan töitä (ikää 50+ mittarissa jo). Silloin on kai pakko ruveta työn lisäksi etsimään jotain halvempaa asuntoa. Koettaa löytää joku kimppakämppä-kommuuni.
Eli ei kannata kadehtia työttömiä. Ansiosidonnaisella ei ole taloudellisesti tiukkaa, mutta ei siitä pysty nauttimaan kun on koko ajan pelko perseessä. (Eri asia jos en olisi sinkku; myös kahden peruspäivärahan saajan taloudesta minulla on kokemusta, ja rahat riittivät jokseenkin samoin kuin nyt yksin ansiosidonnaisella.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vaihtaisin heti. Taitaa työtön saada helpommalla leivän kuin minä.
Onko palkkasi todella 1000e kuussa? Miksi et ole opiskellut itsellesi ammattia?
No eipä siitä 1400 euron palkasta paljon jää.
Saako työtön tonnin? Ja asumislisiä päälle?Taidanpa jäädä minäkin.
Missä ammatissa on noin huono palkka? Tuohon tonniin on jo laskettu asumistuki mukaan,se koostuu peruspäivärahasta ja asumistuesta. Vuokran ja laskujen jälkeen jää elämiseen 250e. Paljonko itselläsi jää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kateellinen ja sitten töissä kerrottiin, että yhden määräaikaisen sopparia ei jatketa ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Paras päätös ikinä! Ansiosidonnainen on ihan riittävä toimeentulo meille, eikä tuolla taktiikalla tullut edes karenssia.
Meillä on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ja mies käy töissä. Nyt lapset 20h/vko sopparilla päiväkodissa (ovat jo niin isoja, että päiväkodin lopettaminen ei ole vaihtoehto). Jokainen päivä on täynnä tekemistä aamusta iltaan, että aika ei ehdi käydä pitkäksi. Nyt vaan ehtii paremmin nukkua yöunet siinä välissä, eikä jokaisesta jumpassa käynnistä ja muusta omasta hetkestä tarvitse potea huonoa omaatuntoa :)
Mitäs sitten kun ansiosidonnainen loppuu? Mitä olet ajatellut tulevaisuuden varalle?
Tätä mietin minäkin? Ei kai kukaan oikeasti ole (eihän?) noin lyhytkatseinen.
Vaikka tätä palstaa lukeneena en hämmästy enää varmaan mistään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olin kateellinen. Veemäinen työpaikka, työ joka ei vuosiin ollut antanut yhtään mitään, aina väsynyt ja uupunut olo, koti kaatopaikka eikä lapsille jäänyt kuin se kuluttava arjen pyöritys.
Sama juttu. Tai ehkä ei kateellinen, mutta rankkaa se on, kun on raskas työ, lapset pieniä ja kotona odottaa toinen työpäivä. Ja kun tiesi, että lapseton naapuri veti lonkkaa päiväkaudet ja askarteli kaikkea kivaa ja ehdotteli minullekin, että teeppä sinäkin tälläisiä kivoja lankapalloja jne jne. No arvaa ehdinkö askartelemaan, kun muutenkin oli kädet täynnä töitä. Ennen lasten syntymää ehdin olla työelämässä toistakymmentä vuotta ja lasten saamisen jälkeen työputkea kesti toistakymmentä vuotta. Nyt työt loppuivat. Työpaikka pisti ovet kiinni. Viimeiset pari vuotta oli tosi raskaita, sekä fyysisesti mutta ennenkaikkea henkisesti. Olin varmaan jo jollakin tasolla työuupunut. Nyt olen ollut reilun kuukauden työttömänä ja alkaa tuntumaan siltä, että elämä voittaa. Päivääkään en ole surrut sitä, etten ole töissä. Ehkä tästä väsymyksestä vielä joku päivä toipuu ja jaksaa taas ajatella työtä ja sen hakemista. Nyt nautin kiireettömästä elämästä ja siitä, että saa nukkua jos nukuttaa. En silti halua loppuelämääni olla työttömänä. En sinällään kadehdi työttömiä, enkä varsinkaan heidän elintasoaan, mutta nyt olen mielelläni työtön.
Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.