Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei hoida vauvaa
15.02.2017 |
Oikeesti, oon tosi väsynyt. Mies ei tätä ymmärrä vaikka olen sanonut. Jos vauva itkee, mies vaan laittaa tuttia suuhun ja antaa itkeä, ei esim. ota syliin tai lohduta. Sitten menee hermo että miksi se vaan itkee koko ajan. Mies ei tee MITÄÄN oma-aloitteisesti, esim. yösyötöt joutuisin aina hoitamaan minä jos en sille sano ennen nukkumaanmenoa kumpi hoitaa. Kääntää vaan kylkeä kun vauva herää. Ylipäätänsä ei ala syöttämään tai vaihtamaan vaippaa vaan olettaa että minä teen kaiken. Kaikesta joutuu aina sanomaan. Itse lähden välillä kyläilemään vauvan kanssa ja mies jää kotiin, mies ei tee tätä koskaan että saisin vähän aikaa levätä ja vaikka katsoa elokuvaa rauhassa ja viettää omaa aikaa. Mulla ei oo ollut tällaista hetkeä yli puoleen vuoteen. Ja näistä asioista olen kyllä sanonut mutta mitään ei tapahdu.
Mies ei edes mitenkään leiki vauvan kanssa, on muka sen kanssa lattialla mutta on itse aina puhelin kourassa. Oon todellä pettynyt. Niin ja annan miehelle aikaa levähtää kun tulee töistä, mutta pyydän illasta jos hän vaihtaisi vaipan ja syöttäisi että saisin tehtyä omat iltatoimet, niin tähän hän sanoo etten anna hänen koskaan levähtää. Siis mitä ihmettä?? Annan hänen olla rauhassa kun tulee töistä, kyläilen itsekin, ja jos herra joutuu kerran päivässä vaihtamaan vaipan ja syöttämään niin en kuulema anna hänen levähtää. Joskus saattaa mennä monta päivää ettei tee näitä asioita. Jos vauvalla tulee nälkä, miehellä tulee kummasti aina vessahätä.
Mua alkaa niin ärsyttämään tuollainen vetelys. Mulla on hyvä mieli kun oon lapsen kanssa kotona päivän, mutta stressaannun heti kun mies tulee kotiin. Onko tällainen ihan yleistä??
Kommentit (88)
Minä jättäisin vauvan ja miehen useammin kaksin. Mies huomaisi mitä vauva tarvitsee ja tutustuisi häneen. Omalla kohdalla päätös palata töihin kun vauva oli 8kk oli todella hyvä. Mies oli vauvan kanssa kotona vielä puoli vuotta. Molemmat näkivät sen toisenkin puolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei osallistu ollenkaan vauvan hoitoon, sanoo vaan et kyl hän sitten kun lapsi on vähän isompi, et nyt tää on enemmän mun juttu kun hän ei osaa. Pelaa vaan kun tulee töistä tai kattoo telkkaria. Kun annan vauvan miehen syliin niin hän äkkiä vie toiselle jos ollaan esim kylässä. Surullisinta on kun vauva jokeltelee ja hymyilee hänelle eikä hän vastaa siihen ollenkaan, kattoo vaan kännykkää. Kerran vauva jopa korotti ääntä kun äijä ei vastannut. Mietin eroa. Ehkä olisi helpompaa lapselle tässä vaiheessa. Mies ei edes elätä, edelleenkin maksan puolet asumisesta, ostan omat ruoat ja vastaan kaikista vauvaan liittyvistä ostoksista, myös synnytyksestä maksoin itse.
Minulla on asiat myös tässä pisteessä. Eilen ehdotin että tekisi vauvan kanssa edes iltapesut välillä niin suhde kehittyisi. Mies ottaa sen niin että vaadin häneltä asioita raskaan työpäivän jälkeen. Olen huolissani miten lapsi myöhemmin suostuu jäämään isän kanssa kun minulla on menoa. Oma-aloitteisesti ei tee mitään lapseen liittyvää. Olemme tunteneet monta vuotta ja mies oli se joka lasta toivoi alunperin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on asiat myös tässä pisteessä. Eilen ehdotin että tekisi vauvan kanssa edes iltapesut välillä niin suhde kehittyisi. Mies ottaa sen niin että vaadin häneltä asioita raskaan työpäivän jälkeen. Olen huolissani miten lapsi myöhemmin suostuu jäämään isän kanssa kun minulla on menoa. Oma-aloitteisesti ei tee mitään lapseen liittyvää. Olemme tunteneet monta vuotta ja mies oli se joka lasta toivoi alunperin.
No mitäpä jos kerrankin sanoisit vätykselle että ”No niin helvetti vaadinkin että osallistut oman lapsesi hoitoon, oli työpäivä tai ei! Minulla on ollut tänään jo 18 tunnin työpäivä lasta hoitaessa yöheräilyt mukaan lukien, milloin on minun vuoroni saada edes hetken lepoa? Muista että itse sinä sen lapsen halusit, kukaan ei pakottanut vanhemmaksi!”
Älä ole vässykkä, ei miestä tarvitse paapoa, voit suorasanaisesti antaa palautetta nykyisestä osallistumisen tasosta. Mikään ei muutu niin ksuan kuin annat tilanteen jatkua ennallaan.
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka vain tyytyvät huonoon tilanteeseen. Itse vaatisin isää osallistumaan, mikään miehen ininä ja uhriutuminen ei auttaisi asiaa. Jos muutosta ei tulisi, niin sitten äijä pihalle, mitäpä tekee miehellä joka ei ymmärrä näin yksinkertaisia asioita eikä yhtään auta puolisoaan yhteisen lapsen hoidossa.
Minun teoriani on että kun vauva syntyy niin se mies näkee vaimonsa yhtäkkiä äitinä. Äiti ruokkii ja hoivaa vauvaa jne. Eli ennen hänellä oli tyttöystävä/vaimo ja nyt hän asuukin samassa osoitteessa äidin kanssa. Ja mies taantuu koska alitajunta kertoo että äiti hoiti ruuat, vaatteet ym kun hän oli lapsi. Hän meni valmiiseen ruokapöytään ja otti kaapista puhtaat vaatteet ja leikki kavereiden kanssa ym. Eli suhde muuttuu kahden tasaveroisen aikuisen ihmisen suhteesta enemmän äiti-lapsi suhteeksi. Ja väitän että mies ei edes tuedosta asiaa.
Toinen merkittävä asia on laiskuus ja mukavuudenhalu. Eli ei vaan viitsi vaihtaa vaippaa jos ei ole pakko tai kanniskella huutavaa vauvaa jos ei ole pakko. Helpompi on ajatella että äidiltä se sujuu niin helposti ja hän osaa paremmin. Eikä mietitä pätkääkään mikä olisi reilua ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni hoiti kaikki pyytämäni lasten hoitoasiat. Mutta ei tehnyt useinkaan oma-aloitteisesti asioita ja välillä tuntui että romahdan täysin. En riitele juuri koskaan ja olen rauhallinen ihminen. Kerran kun taas tuntui että romahdan just nappasin muovisen laatikon ja paiskasin sen seinään ja huusin. Sen jälkeen mieheni taisi herätä ja tajusi vihdoin että se ei riitä että vaihtaa vaipan pyydettäessä ja syöttää lapsen pyydettäessä. Tuo yksi raivostuminen muutti meillä tilannetta ja mies rupesi tekemään oma-aloitteisenmin hommia. Ja sen jälkeen hän tajusi mitä tarkoitin sillä että tarvin joka viikko pari tuntia omaa aikaa. Eli jos pyydän omaa aikaa ja menen vaikka lukemaan kirjaa kamariimme niin mies hoitaa oikeasti lapset eikä ravaa jatkuvasti kysymässä mitä annan ruuaksi, vaihdanko vaipan jne. Ja lisäksi hän oppi olemaan silloin lasten kanssa niin etteivät lapset kokoajan juosseet kamariin kyselemään minulta asioita vaan kysyivät ne isältään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On teillä kyllä huonot miesvalinnat. Mies 31v
Ehkä ei ollut leimaa ap:n miehen otsassa "minä olen paskamies, joka en huolehdi omasta lapsestani vaikka mikä olisi".
Mies voi olla suht varma etukäteen, että vaimo huolehtii jälkikasvusta.
Nainen ei voi. Naisen on pakko hyväksyä, että on käytännössä yh, oli puolisoa tai ei.
Siksi olen vela.
t. vela
No eihän se nyt prkl mihinkään se vastuu ja huolenpito siinä katoa jos olet mies. Pitäähän se vastuu olla jo silloin kun sitä lasta tehdään siltäkin varalta että lapsen äiti vaikka kuolee synnytykseen. Eihän sitä lasta silloin muita ole hoitamassa kuin isä. Samallalailla se äitikin voi ottaa hatkat ja mies saa hoitaa lapsensa.
Mies 31vEi kaikki miehet ole vastuun välttelijöitä, varsinkin nuorissa miehissä on paljon miehiä, jotka haluavat kunnollisen suhteen omaan lapseensa. Ja vanhemmissakin, esim. oma isäni ja äitini olivat selvästi tiimi, mitä perheen arjen pyörittämiseen tuli ja tämä oli meille lapsillekin täysin selvää. Mutta sen sanon että sydämessä riipaisee yhä se pettymys omaan mieheen ja ehkä ihan rehellinen kateus, kun näkee jonkun tuoreen isän lykkivän lastenvaunuja tai osallistuvan lapsesta huolehtimiseen tasaveroisena vanhempana. Jopa "apuri-isä" on parempi, kuin täysin kaikesta vastuusta pikkuhommia myöten eroon luisteleva kumppani. Ja tässä toimintatavassa on yksi elementti, mitä en voi käsittää. Miksi huijata sitä naista? Miksi antaa toisen ymmärtää omilla sanoilla ja teoilla että haluaa olla tasaveroinen kumppani, ja sitten kun lapsi on tosiasia, niin sitten muuttaa täysin kelkkansa. Tämä on se, mitä en tajua. Miksi ei voi olla heti alussa rehellinen, kertoa että haluaa naisen huolehtivan kaikesta arjen pyörityksestä? Niin kumpikin voisi etsiä itselleen sellaisen kumppanin joka haluaa samaa. Jos haluaa 50-luvun parisuhteen, niin tulisi se myös kertoa ääneen. Koska nimenomaan se pettymys tuhoaa parisuhteen. En oikein jaksa uskoa, että ne lusmuilija miehetkään ehdoin tahdoin haluaa huonon parisuhteen. Miksi tehdä omasta ja toisen elämästä kurja?? En tajua.
Mulla on yksi selitys tähän, olkoonkin vähän ilkeä, kerron silti. Siksi koska tuohon perinteiseen roolijakoon kuuluu myös se, että mies elättää perheen. Nythän yleensä kulut jaetaan puoliksi ja myös nainen on töissä kodin ulkopuolella. Nämä, jotka eivät halua osallistua lapsen hoitoon tai kodin askareisiin, eivät yleensä myöskään halua elättää vaimoaan ja lapsiaan. Helppo huijata nykyaikainen työssäkäyvä nainen tekemään se tenava ja sitten lopettaa oma osuus kotihommista. Ja kas, nainen tekee kaikki kotihommat, hoitaa lapsen, käy työssä ja maksaa puolet elämisestä. Jos vähän nalkuttaa, niin toisesta korvasta ulos. Ja jos ero tulee, niin sitten voi ruikuttaa siitä nalkuttavasta akasta kaikille, jotka ei kehtaa kieltäytyä kuuntelemasta. Tämä nyt on vain mun teoria, joka ei välttämättä ole totta. Mutta on tullut mieleen seuratessa useampaakin tapausta lähipiirissä.
Meillä oli näin. Mies yritti puristaa minua perinteiseen naismalliin, minä taas en sopeutunut siihen. Hyvin ikävänä sivujuonteena paljastui myös kontrollointi ja "pallo jalassa" -ajattelu, jossa lapsi oli vain väline saada minut pysymään kotona. (Aidosti ikävät ihmiset jaksavat esittää yllättävän pitkään.) Käytiin terapiassakin, ei ratkaisua, ero siitä tuli. Nyt jo aikuisen lapsen kasvatti kanssani toinen mies, nykyinen puoliso. Perhemallit imetään aika voimakkaasti kotoa. Nykytiedoilla en olisi edes yrittänyt aivan eri taustoista olevan ihmisen kanssa, oppia ikä kaikki.
Hyvänen aika sentään! Vaikka ensimmäisen lapsen kohdalla olet huomannut miehesi haluttomuuden lapsen hoitoon olet halunnut saada toisen lapsen? Miettikää ajoissa, niin välttyy pahemmalta. Ihmisen perusluonne ei muutu.