Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei hoida vauvaa
15.02.2017 |
Oikeesti, oon tosi väsynyt. Mies ei tätä ymmärrä vaikka olen sanonut. Jos vauva itkee, mies vaan laittaa tuttia suuhun ja antaa itkeä, ei esim. ota syliin tai lohduta. Sitten menee hermo että miksi se vaan itkee koko ajan. Mies ei tee MITÄÄN oma-aloitteisesti, esim. yösyötöt joutuisin aina hoitamaan minä jos en sille sano ennen nukkumaanmenoa kumpi hoitaa. Kääntää vaan kylkeä kun vauva herää. Ylipäätänsä ei ala syöttämään tai vaihtamaan vaippaa vaan olettaa että minä teen kaiken. Kaikesta joutuu aina sanomaan. Itse lähden välillä kyläilemään vauvan kanssa ja mies jää kotiin, mies ei tee tätä koskaan että saisin vähän aikaa levätä ja vaikka katsoa elokuvaa rauhassa ja viettää omaa aikaa. Mulla ei oo ollut tällaista hetkeä yli puoleen vuoteen. Ja näistä asioista olen kyllä sanonut mutta mitään ei tapahdu.
Mies ei edes mitenkään leiki vauvan kanssa, on muka sen kanssa lattialla mutta on itse aina puhelin kourassa. Oon todellä pettynyt. Niin ja annan miehelle aikaa levähtää kun tulee töistä, mutta pyydän illasta jos hän vaihtaisi vaipan ja syöttäisi että saisin tehtyä omat iltatoimet, niin tähän hän sanoo etten anna hänen koskaan levähtää. Siis mitä ihmettä?? Annan hänen olla rauhassa kun tulee töistä, kyläilen itsekin, ja jos herra joutuu kerran päivässä vaihtamaan vaipan ja syöttämään niin en kuulema anna hänen levähtää. Joskus saattaa mennä monta päivää ettei tee näitä asioita. Jos vauvalla tulee nälkä, miehellä tulee kummasti aina vessahätä.
Mua alkaa niin ärsyttämään tuollainen vetelys. Mulla on hyvä mieli kun oon lapsen kanssa kotona päivän, mutta stressaannun heti kun mies tulee kotiin. Onko tällainen ihan yleistä??
Kommentit (88)
Miten mies itse selittää sen, että ei ota edes vauvaa syliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä ap vielä sitä, että puhut miehen kanssa tulevaisuudesta. Kysyt millaisena hän kuvittelee teidän elämänne viiden vuoden kuluttua, 10 vuoden kuluttua. Millaisena perheenä hän näkee teidät? Millaisen parisuhteen hän haluaa teillä olevan? Yritä herätellä häntä huomaamaan että aika kuluu tosi nopeasti, lapsi kasvaa ja tarvitsee vanhempiaan vähemmän joka vuosi. Painota että haluat puhua tästä nyt, koska et halua että mies havahtuu huomaamaan 10 vuoden kuluttua että hänen olisi pitänyt toimia tosin. Jos hän on itse vielä erityisesti halunnut lasta, niin hän missaa jotain todella tärkeää tuolla käytöksellään. Onko hän itse ajatellut mistä se johtuu, ettei halua hoitaa lasta? Yritä pysyä itse tyynenä ja asiassa, vaikka tiedän kyllä että väsyneenä tunteet nousee pintaan. Mieti keskustelun sujumista etukäteen, mitä mies sulle mahdollisesti voi sanoa ja mitä kussakin tilanteessa voit vastata. Harjoittele mielessäsi sitä, että jos mies tulee silmille (jos on huono omatunto jostain, monet ajattelee ainakin alitajuisesti että hyökkäys on paras puolustus), alkaa haukkua tms. niin että et provosoidu, vaan pysyt tyynenä ja asiallisena. Ettet vastaa takaisin piikittelemällä, vaikka se helppoa olisikin. Yritä itse olla tilanteessa aidosti läsnä, että et vetäydy omaan kuoreesi, vaan haluat aidosti ymmärtää miksi mies käyttäytyy kuten käyttäytyy. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että sen hyväksyy, vaan että siinä tilanteessa päästäisiin eteenpäin, eikä jumituta omiin poteroihin. Tiedän että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Kannattaa kuitenkin yrittää. Tuo nykytilanne voi muuttua paljon pahemmaksikin, lopputuloksena voi olla ero tai pahimmillaan parisuhteen "jäätynyt sotatila".
Hupasaa ruikutusta :-). Ei lapsenhoito ole miehen työ!
Ennen päätöstä lapsen hankkimisesta kannattaisi ihan oikeasti tutustua siihen ihmiseen, jonka kanssa lapsentekoa harkitsee. Mielestäni turha valittaa jälkikäteen jos itse tekee lapsen tuollaisen vätyksen kanssa.
Onnea, nyt sinulla on kaksi lasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun näprää puhelintaan maatessaan vierekkäin, laita äijälle viesti, "hei isi, olen tässä vieressäsi ja kaipasin sinun seuraasi tänään. Huomioithan minutkin, sillä olen tärkeämpi kuin puhelimesi"
Mun mies osoittautui samanlaiseksi, vaikka luulin tuntevani sen. Oli asuttu yhdessä viisi vuotta. Hänellä oli jo teinejä edellisestä liitosta, joten luulin että tiesi mihin ryhtyy. Yhteistuumin tehtiin lapsi.
Järkytys ja pettymys oli kauhea, kun jäin ihan yksin hoitamaan vauvaa, hän vain kävi päivät töissä ja illat rentoutui.
Hän ei ruvennut yhtään sen aktiivisemmaksi kun poika kasvoi, minä pojan opetin hiihtämään, pyörällä ajamaan, uimaan, jne jne, kävin hänen kanssaan uimahallissa ja pyörälenkillä.
Kun erosimme pojan ollessa yli 10, mies ei yhtään tiennyt, mistä tämä tykkää tai mitä tämän kanssa pitäisi kaksin tehdä.
Tosi surullista ja kauheaa tuhlausta. Mikä idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka mies lähtee kyläilemään vauvan kanssa?
No vaikka mun mies. Lähti vauvan kanssa pitkän viikonlopun sukulaisiin, kun vauva oli 3 kk.
Älä hanki toista lasta tuohon tilanteeseen, jollei mies ala hoitaa osuuttaan.
Tutkimusten mukaan koira nostaa lapsen onnellisuutta enemmän kuin sisarus, jonka kanssa lapsi ei välttämättä tule lainkaan toimeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten mies itse selittää sen, että ei ota edes vauvaa syliin?
Ei hän sano oikein mitään. Monta kertaa on käyny tilanne että olen suihkussa/vessassa ja vauva itkee, mies yrittää vaan laittaa tuttia suuhun vaikka sen näkee ettei ole mitään hyötyä. Kun tulen hän livahtaa tilanteesta ja vauva jää mun hoitoon. Ap
Pakota se hoitamaan vauvaa. Niin minä tein. Kun vauva oli 4kk menin iltakursseilla ja jätin vauvan isälleen. Pari ekaa kertaa meni sen vauvan kanssa anopille mutta sitten oppi olemaan vauvan kanssa kaksin. Sen jälkeen on hoitanut lasta mallikkaasti. Nyt lapsi jo koululainen ja kovasti tekevät kaikennäköistä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka mies lähtee kyläilemään vauvan kanssa?
No vaikka mun mies. Lähti vauvan kanssa pitkän viikonlopun sukulaisiin, kun vauva oli 3 kk.
Minun mieheni voi myös kyläillä tai tehdä vaikka kauppareissuja vauvan kanssa, jotta minä saan hetken levättyä hiljaisessa asunnossa. Usein tulee vastaan isejä vaunujen kanssa, joten mielestäni nykyään ei ole mikään harvinaisuus, että isätkin tekevät vauvojen kanssa asioita ilman, että äiti on aina mukana. Etenkin ensimmäisen vauvan kohdalla miehet voivat olla arempia ottamaan vastuuta ja vaatii hieman kannustusta.
Ettekö te puhu niille miehillenne suoraan? Ei tuollaiset yhtäkkiä itsestään herää hoitamaan lasta kuten monissa kommenteissa kerrottu. Joskus on ihan paikallaan syyllistääkin, kysyä millaisen suhteen isä lapsensa kanssa haluaa. Ja kertoa millainen siitä nykyisellä läsnäololla tulee. Joo, vastaansanomista varmaan tulee, mutta ajatus jää toivottavasti itämään. Jos mies ei itse tajua miten vauvan kanssa ollaan, niin pitää opettaa, sanoa, että vauvalle pitää hymyillä ja jutella. Ja sanoa myös siitä omasta jaksamisestaan ja vaatia miestä osallistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hupasaa ruikutusta :-). Ei lapsenhoito ole miehen työ!
Oma isä on aina ollut sellainen perinteinen mies, joka tuntuu olevan monen palstamiehen ihanne niin kuin tuonkin kirjoittajan. Isä on jäänyt ihan vieraaksi ihmiseksi ja se surettaa minua. Naapurin pappa tuntuu olevan minulle läheisempi kuin oma isä. Olenkin miettinyt, että kun isä kuolee, osaanko edes surra ja jos osaa, niin mitä suren, isättömyyttänikö? Onneksi omilla lapsilla on ihan erilainen isäsuhde ja siitä olen iloinen.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te puhu niille miehillenne suoraan? Ei tuollaiset yhtäkkiä itsestään herää hoitamaan lasta kuten monissa kommenteissa kerrottu. Joskus on ihan paikallaan syyllistääkin, kysyä millaisen suhteen isä lapsensa kanssa haluaa. Ja kertoa millainen siitä nykyisellä läsnäololla tulee. Joo, vastaansanomista varmaan tulee, mutta ajatus jää toivottavasti itämään. Jos mies ei itse tajua miten vauvan kanssa ollaan, niin pitää opettaa, sanoa, että vauvalle pitää hymyillä ja jutella. Ja sanoa myös siitä omasta jaksamisestaan ja vaatia miestä osallistumaan.
Olen puhunut, sanonut kaikki suoraan, opettanut, sanonut mikä vauvaa vaivaa jos itkee jne jne mutta mitään ei tapahdu!! Olen sanonut ettei vauva saa mitään kiintymyssuhdetta häneen jos hän ei hoida tai ole läsnä. Olen yrittänyt kysyä mikä häntä vaivaa, että kaduttaako lapsi tai masentaako häntä, hän sanoo että ei, että rakastaa kyllä lasta. No mikä sitten on ettei voi viettää aikaa sen kanssa?? Luulen että on myös niin mukavuudenhaluinen ja laiska, mutta kun sellainen ei vetele. Tämä on niin rasittavaa ja raskasta. Mielummin pelataan jotain tietokonepelejä. Luulen että tämä asenne että äiti hoitaa ja isä voi tehdä mitä haluaa, tulee lapsuudesta, koska hänen äitinsä on passannut koko elämänsä ja mies on sanonut ettei hänen isänsä ole juurikaan ollut mukana elämässään. No tätäkö hän haluaa sitten omalle lapselleen? Ja mielestäni lapselle on isähahmokin todella tärkeä. Tämä miehen ajattelutapa ei tule toimimaan minun kanssani, että äiti tekee KAIKEN. Jos tämä jatkuu samanlaisena en tiedä jatkaako vai ei. Ja minäkin luulin tuntevani mieheni, ollaan seurusteltu 9 vuotta.
No mun miehen äiti on aina tehnyt kaikki kotityöt ja hoitanut lapset mutta mun mies hoitaa lapsia mielellään ja alusta asti olen hänen vapaasti antanut niin tehdä. Olen nähnyt miehiä joiden lasten äidit eivät anna miehen tehdä lapsen kanssa mitään ekoina viikkoina ja kuukausina ennen kuin tulee ongelmia. Jos mies jotakin yrittää niin kamala nalkutus ja et sä osaa, ei noin vaan näin. Hirveetä. Sitten kun ei itse jakseta niin ihmetellään miksei mies halua osallistua:/
Kuka teillä ne lapset on alunperin halunnut, kun niin vähän jälkikasvu miehiä tuntuu kiinnostavan ? Toki jollakin tapaa ymmärrän, jos mies tekee "hulluna" töitä esim.taloudellisista syistä, mutta noin muuten voiko miehestä kuoriutua noin vätys yllättäen ? Kuulostaa tosi oudolta ja näköjään valitettavan yleiseltä. Musta tuntuu, että jättäisin ihan pokalla vauvan erinäisiksi ajoiksi isille selviytymisohjeiden kera ja painelisin omille menoilleni tai menisin nukkumaan jollekin ystävälle. Ehkä ottaisi sitten vastuuta, kun olisi pakkorako.
Meillä on kaksi kissaa, jotka ovat yhteisiä mutta minä hoidan ne 100%. Mies on sanonut että haluaa joskus lapsia, joten sääliksi tulee käymään sitä jonka kanssa ne sitten hankkii.
Kyllä se sitten vanhemmiten kostautuu!