Kateus on tunne jota kaikki joskus kokevat. Mistä sinä olet viimeksi ollut kateellinen?

Up

Sukulaiseni uudesta työpaikasta.

No noille koirilleni, ottavat elämän niin rennosti ja jaksavat innostua pienistä jutuista. Itsellä uusi lääkekuuri aluksi väsyttää eikä meinaa jaksaa tarttua asioihin, mutta käännän kateuden voimaksi ja kohta olen taas yhtä tarmokas kuin piskit! :)

Ehkä mä en ymmärrä, mutä kateellisuus on. Siitä on vuosia kun olin kateellinen viimeksi.

Mä olin lapsena joka toisesta asiasta kateellinen ja se oli hurjan kuluttavaa, kiukkusta touhua. Opettelin hyväksymään itseni ja puutokseni. Ei ole multa pois, jos joku on tommonen, tämmönen tai sitten sillä on kivoja juttuja. Osaan olla ylpeä toisten kauneudesta, taidoista..

Mulla on kuitenkin jotain mitä heillä ei ole, joko ovat kateellisia tai ylpeitä.

Pystyn samaistumaan. Vituttaa kun apua tarjoaa ihmiset jotka eivät itse ole masennusta kokeneet ja ammatiauttajienkin neuvot tasoa "mene luistelemaan se piristää:)". Kyllä se semmoista ihmistä saattaa auttaakin joka rakastaa luistelua mutta ei minua.

Olen kateellinen ihmisille joilla on paljon kavereita. Olisipa minullakin

-naisille jotka ovat umpirakastuneita ja onnellisessa suhteessa

-hyville tisseille

Noista nyt viimeksi :D 

Olin kateellinen kun työkaveri esitteli innostavasti ihan uuden jutun, joka oli mennyt hienosti

Olen iloinen hänen puolestaan. En kadehdi koskaan niin että haluan jotain pois toiselta. Tai jää siihen kateuteen

Minä olen aina välillä kateellinen ihmisille, joilla on osallistuvat isovanhemmat ja hyvä tukiverkosto.

Omat sukulaiset ovat kaikki enemmän tai vähemmän alkoholisteja.

Kateus on egoon liittyvä asia. Niin kaun kuin ylläpitää omaa egoaan tuntee myös kateutta. Jos on pystynyt täysin irtaantumaan egostaan, ei tunne mitään kateutta. Toki täydellisesti irtaantuminen egosta on vaativaa ja vain hyvin harva onnistuu siinä. 99,99% ihmisistä ei edes yritä.

Tuttujen lapsiperheiden hyvistä tukiverkostoista, korkeastikoulutettujen hyvistä palkoista ja tilavista asunnoista/taloista. Mietin kyllä lausetta "onnellinen ei ole se jolla on paljon vaan se jolla on tarpeeksi". Vielä en ole sisäistänyt tuota ajatusta :-)

Joka päivä kaikille, joilla on lapsi tai lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Kateus on egoon liittyvä asia. Niin kaun kuin ylläpitää omaa egoaan tuntee myös kateutta. Jos on pystynyt täysin irtaantumaan egostaan, ei tunne mitään kateutta. Toki täydellisesti irtaantuminen egosta on vaativaa ja vain hyvin harva onnistuu siinä. 99,99% ihmisistä ei edes yritä.

Niin totta ja niin vaikeaa, yritetty on.

Olen tänään kateellinen tuttavalleni, joka sai vakituisen työn. Itselläni on määräaikainen ja huolestuttaa, ettei jatkoa mahdollisesti tule.

Vierailija kirjoitti:

Pystyn samaistumaan. Vituttaa kun apua tarjoaa ihmiset jotka eivät itse ole masennusta kokeneet ja ammatiauttajienkin neuvot tasoa "mene luistelemaan se piristää:)". Kyllä se semmoista ihmistä saattaa auttaakin joka rakastaa luistelua mutta ei minua.

Minulla ei ole masennus, mutta juuri noin se menee. Typeriä kommentteja sataa sieltä täältä, huolimatta siitä onko sairaus fyysinen vai psyykkinen.

Joku aiemmin sanoi, että kateus liittyy egoon. Miten se siihen liittyy, kun en kykene tekemään edes asioita joita rakastan? Ennen soitin pianoa, maalasin ja piirsin mutta sairaus vei kaiken. Miten se egoon liittyy, että tunnen tästä kateutta niitä kohtaan, jotka pystyvät tekemään asioita jotka tuovat heille iloa?

Ei se että tunnen kateutta, tarkoita että ryven siinä. Joskus se vain pulpahtaa pintaan. Ap

Up

En ihan oikeasti muista koska olisin viimeksi ollut kateellinen. Ehkä joskus teininä. Olen varsin vähän kiinnostunut muiden elämästä, ehkä minulle ei siksi oikein tule aiheita kateuteen. Olen tyytyväinen keski-ikäinen ja keskiluokkainen.

Vierailija kirjoitti:

En usko ihmisiä, jotka väittävät etteivät ikinä ole tunteneet kateutta mistään. Aivan varmasti ovat, eri asia sitten myöntävätkö he tätä itselleen. Tietenkin jotkut tuntevat kateutta enemmän kuin toiset, mutta jokainen on ainakin kerran elämässään sitä tuntenut.

Minä olin viimeksi kateellinen ihmisille siitä, että suurimmalla osalla on elämässä jokin tarkoitus, oma paikka maailmassa, mutta minä menetin terveyteni. Sosiaalista piiriä ja mitään elämää ei ole, koska jaksamista ei ole yhtään. Kaikki energia menee perustoimiin, kuten tiskaamiseen, hampaiden harjaamiseen ja ruokakaupassa käyntiin. En jaksa mitään ylimääräistä ja olen tosi kateellinen niille, jotka jaksavat ja vielä sen päälle ylläpitää sosiaalista elämää, pystyvät käymään töissä ja vielä harrastamaankin.

Mistä sinä olet viimeksi ollut kateellinen?

Minäkin olen menettänyt terveyteni mutta olen viidessä vuodessa vastoin kaikkia odotuksia kuntoutunut vuodepotilaasta takaisin toimintakykyiseksi. Olen tyytyväinen osa-aikaisella sairaseläkkeellä olemiseen, teen siis puolikasta työaikaa. Kyllä sinäkin voit vielä kuntoutua. Katkeruus väistyi minulla ensimmäisten parin sairasvuoden jälkeen, ja parempi mieli auttoi myös toipumisessa.

Valoisampaa tulevaisuutta!

Veljen vaimolle, kun olimme jumpalla. Minä olin siellä ilmaiseksi, tutustumiskäynnillä. Olen yh, ja venytän penniä, vaikka olenkin ihan ok palkalla. Hänellä on varaa käydä joka viikko jumpalla, sekä miehensä antoi joululahjaksi personal trainer käyntejä, ja hänellä on varaa tyylikkäisiin geelikynsiin. Lisäksi hänellä on mies joka hoitaa lapsia, kun hän käy näissä.

Oma renttu mies ei ikinä hoitanut lapsia että olisin päässyt mihinkään, ja eron tullen piti huolen, että hyvästä palkastaan huolimatta maksaa ihan minimin. Tiesi varmasti että pidän silti huolen, ettei pojalta puutu mitään, niin varmisti että minä olen taatusti ilman.

Oma vikani, mitä otin sen p***iaisen. Olin tosi kade.

Hyvän ystävän sinkkuus, toisessa elämän tilanteessa olevan kaverin perhetilanne: on mies ja lapsi tulossa.

Voi olla kateellinen niin monesta asiasta tai käsitellä sen ja jatkaa elämää. Tunteita on monenlaisia ja kateus on yksi niistä. Parhainta on kun saa sanoa sen ääneen. Se helpottaa (ei siis täällä)