Luotatko kehenkään 100%?
Minustä tuntuu kauhean yksinäiseltä, koska kehenkään ei voi luottaa, mutta olenko liian idealisti, vaadin liikaa? Mikä teille on kiinnekohta elämässä, kun se ei ole toinen ihminen?
Kommentit (27)
Korjataan tähän että nuoruuden haihattelut ihmisten hyvyydestä ja liiallisesta luottamuksesta...
Luotan kuitenkin ihmisiin tietyssä määrin ja otan riskejäkin alueella. Jos joku pettää luottamuksen, se ei enää maailmaani kaada, ainkaan kovin pitkäksi aikaa. Tiedän aina nousevani jaloilleni.
Vain Jumalaan luotan sataprosenttisesti. Ihmisiinkin luotan, mutta tiedostan, että he ovat monesti vajavaisia.
100% meinaa sitä, että jos satut vahingossa tappamaan naapurin mummelin kirveellä voit soittaa tälle ihmiselle ja se auttaa hautaamaan ruumiin.
Luotan 100%sti parhaaseen lapsuudenaikaikaiseen ystävääni. Mieheeni en ihan 100 % sti, mutta luotan kuitenkin tarpeeksi :)
No siis, kun mietin ihmisiä joihin eniten luotan niin ajattelin äitiä ja siskojani.
Sitten aloin miettimään asioita joihin en heissä luota: äidissäni en luota siihen että pitäisi kaikki kertomani asiat omana tietonaan, siskoissanikaan en luota samaan asiaan, he kaikki kertovat välillä juttujani eteenpäin. Ja en luota 100% että aina muistavat jos meillä on sovittua menoa, monesti ovat unohtaneet ja tehneet oharit. En luota myöskään että he olisivat minulle aina kivoja, hyväksyisivät aina mukisematta kaikki juttuni jos tekisin jotain oikein tyhmää tai erikoista, en luota että he puhuisivat aina minulle 100% totta.
Mutta luotan siihen että he eivät ikinä hylkäisi minua. Mitä tahansa karmeaa tekisin, he eivät ikinä pistäisi välejä poikki, paitsi ehkä jos tekisin jotain oikein todella karmeaa heille tai esim. murhaisin jonkun, tosin ellei se olisi joku perheenjäsen niin tuskin silloinkaan äiti pistäisi välejä poikki :D
Joten vaikea kysymys.... tiedän ne asiat, mihin en voi heissä luottaa, mutta luotan 100% siihen että he eivät hylkää minua vaikka mikä tulis!
Mieheen, siskoon, äitiin.