Koliikkivauva, en ole kolmeen kuukauteen käynyt missään yksin!
Joudun pian lataamoon. Isovanhemmat sanovat, että kohta se on ohitse, pitää vain jaksaa. Valvon kaikki yöt ja päivät ja neuvolassa ei oteta kantaa. Mies auttaa, minkä jaksaa. Unta saan maksimissaan kolme tuntia yhteen pötköön ja se on todellakin jo luksusta ja erittäin erittäin harvinaista. Apua, kuinka saan itkun loppumaan, kun kaikki keinot on käytetty?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Täytyy ihmetellä miten ennen äidit pärjäsi, kun vettä ei tullut hanasta vaan kaivosta hakea sankolla. Talo lämmittää puilla ja samalla karjaa hoidettu. Ei äitiyslomaa ollut ei. Pyykki pestiin käsin ja astiat myös.
Kuvitteletko että ne äidit tekivät kaiken yksin? Päinvastoin, siinä oli kolme sukupolvea saman katon alla niin hyvässä kuin pahassa, ja työt jaettiin. Useamman talon yhteisiä pyykkipäiviä jne. Nykypäivän kotiäitien ja -isien suurin yksittäinen pahoinvointia tuottava asia on yksinäisyys ja luontevien aikuiskontaktien puute arjessa.
Jos lapsella tosiaan refluksi (puklailee jatkuvasti, saattaa lentää kaaressa valtavia määriä. Vauva syö jatkuvasti, nieleminen helpottaa tilapäisesti eikä vauva viihdy makuuasennossa vaan pystyssä) kannattaa kokeilla itsellä maidoton/ viljaton/ kahviton. Suosittelen myös.