Koliikkivauva, en ole kolmeen kuukauteen käynyt missään yksin!
Joudun pian lataamoon. Isovanhemmat sanovat, että kohta se on ohitse, pitää vain jaksaa. Valvon kaikki yöt ja päivät ja neuvolassa ei oteta kantaa. Mies auttaa, minkä jaksaa. Unta saan maksimissaan kolme tuntia yhteen pötköön ja se on todellakin jo luksusta ja erittäin erittäin harvinaista. Apua, kuinka saan itkun loppumaan, kun kaikki keinot on käytetty?
Kommentit (82)
Vauvahierontaa mäki suosittelen, jos ette oo jo kokeillut, netistä löysin yhden kuvallisen ohjeen. Lämpimän kylvyn jälkeen lämpimässä paikassa, öljyä reilusti. Meillä auttoi, vaikka kyseessä ei ollut varsinaisesti koliikki :). Tsemppiä, voi ku voisi olla avuksi (:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy ihmetellä miten ennen äidit pärjäsi, kun vettä ei tullut hanasta vaan kaivosta hakea sankolla. Talo lämmittää puilla ja samalla karjaa hoidettu. Ei äitiyslomaa ollut ei. Pyykki pestiin käsin ja astiat myös.
Maalaistaloissa asui puoli sukua eli mummot ja vaarit hoiti. Tai piika. Tai sitten otettiin ulkopuolinen syytinkimummo.
Jep. Lisäksi vauvat jätettiin vaan yksin huutamaan, jos oli pakko. Nykyään tiedetään, että se on vahingollista, eikä onneksi ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve vauva, en ole kymmeneen kuukauteen käynyt missään yksin
Et edes lenkillä?
Terve vauva täälläkin, 1v 2kk enkä ole käynyt missään yksin vauvan syntymän jälkeen. Ei ole tehnyt mieli tehdä mitään mihin en olisi voinut lasta ottaa mukaan. Minun vauvani on myöskin huono nukkumaan, ollut syntymästään asti. Yöllä herätään tunnin, kahden välein tissille. Kyllä sitä jaksaa kun on vähän niinku pakko.
Niin mikäs siinä jos tykkää olla kokoajan lapsessaan kiinni. Mä ainakin haluan omaa aikaa ja joskus tavata ystäviä ilman lapsia. Onneksi on mies, joka ymmärtää tämän ja on mielellään lapsien kanssa kotona. Ja lasten mummot parhaita, kun ovat halunneet hoivata lapsia ihan syntymästä lähtien ja ottavat lapsia yökylään, jotta saadaa parisuhdeaikaa.
Ap:lle vaan kovasti tsemppiä...Ai vauva yökylään? Toivottavasti ei.
Miksei? Meillä ainakin lapset aina nukkuneet mummolassa hyvin. Tietysti riippuu niin mummostakin millainen on.
Ja voihan se mummokin tulla yökylään, jos vaan tilaa riittää. Päävastuu sitten mummolla, kun tuore äiti lepää.
Mä en ymmärrä tätä suomalaisuutta, kun yksin pitäs aina vaan pärjätä ja mitään apuja ei sais ottaa vastaan ja ei saa valittaa. Ja kaiken huippuja nää tyypit, jotka huutelee, että vauva traumatisoituu, kun on erossa äidistä. Eiköhän siinä traumoja tuu enemmän, kun vanhemmat aivan loppuja, kun kaikki pitäis ite kestää!
Ja vauvat ovat todellakin erilaisia. Meillä esikoinen aina helppo vähäinen huutaja. Kuopus taas toista maata. Syntymästää asti huutanut kovaa ja korkealta ja vaatinut paljon enemmän kuin esikoinen. On käytetty vauvahieronnassa ja pidetty imetysdieettiä yms.
Vanhemmuus - asia jossa et voi muuta kuin epäonnistua.
Ehkä se mies haluaisi olla enemmän kotona ja vauvan kanssa, mutta tämä Madam vaatii lisää tuloja? Hieman vaativalta tämä Ap vaikuttaa luonteeltaan, kun kolmen kuukauden jälkeen vauvan syntymästä prioriteettina on oma-aika. Olisiko ollut lapsettomuus kuitenkin se paras vaihtoehto, niin olisi sitä omaa-aikaa riittänyt kellon ympäri?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se mies haluaisi olla enemmän kotona ja vauvan kanssa, mutta tämä Madam vaatii lisää tuloja? Hieman vaativalta tämä Ap vaikuttaa luonteeltaan, kun kolmen kuukauden jälkeen vauvan syntymästä prioriteettina on oma-aika. Olisiko ollut lapsettomuus kuitenkin se paras vaihtoehto, niin olisi sitä omaa-aikaa riittänyt kellon ympäri?
Olisikohan ongelmana se, että ap ei ole nukkunut 3 kuukauteen läheskään tarpeeksi ja lisäksi lapsi huutaa lähes 24/7 ja ap on enimmäkseen yksin lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Terve vauva, en ole kymmeneen kuukauteen käynyt missään yksin
Ei ole ihan vertailukelpoinen ap. kanssa, koska sun terve vauva nukkuu yöllä ja vielä päiväunet, jolloin itse saat levätä.
Meidän taloyhtiössä ja asuntoni yläpuolella oli kolikkivauva joka itki joka ikisen yön klo 23-6.00 tuonne puoleen vuoteen asti, eikä siinä vanhemmat olleet ainoat, jotka oli väsyneitä, vaan myös naapurit.
Sepiteltiin monet valitukset naapurille, mutta aina ne jäivät ajatusten tasolle, kun näimme vanhemmat, kuinka väsyneitä olivat.
Ap. tilanteessa olisi tärkeä pitää huolta itsestä, eikö ketään ole, joka hoitasi vauvaa, vaikka muutaman yön kuukaudessa ja saisitte nukkua univelat pois.
Mulla on ollut kolme koliikkivauvaa. En kuitenkaan ole uupunut, muuten varmaan olisikin jäänyt siihen yhteen. Avainasemassa tässä on ollut lapsen isä.
Viikonloppuisin olen nukkunut aamuisin pitkään. Lapsen isä on herännyt vauvan kanssa ja tuonut välillä imetettäväksi, jos tarpeen. Myös arki-iltaisin miehen tullessa töistä olen voinut mennä halutessani torkuille. Lisäksi kerran viikossa olen käynyt harrastuksessa muutaman tunnin, jolloin mies on syöttänyt pumpattua maitoa pullosta.
Meillä vauvat ovat muuten lakanneet huutamasta suunnilleen kolmen kuukauden ikäisenä, käsittääkseni ihan yleistä, joten toivottavasti teilläkin helpottaisi pian.
Ei mitään järkeä, että AP:n vauvan isä juuri nyt tekee pisimpiä työviikkoja.
Isän on joustettava töiden kanssa perheen hyvinvoinnin vuoksi. Kunnalla on velvollisuus tarjota kotipalvelua. Huutava vauva on syytä käyttää lääkärillä, sillä "koliikki" voi olla myös ruoka-allergiaa tai refluksia. Siinäpä ne keskeisimmät.
Kotipalveluun yhteyttä, parhaassa tapauksessa joku tulee jo huomenna. Ei kannata yhtään vähätellä väsymystään vaan anna tunteiden näkyä. He ymmärtävät.
Isä saisi luvan valita kumpi hänelle on tärkeämpi, ura vai perheen hyvinvointi.
Kävisin myös yksityisellä lääkärillä jos siitä on apua. Ei ehkä ole, mutta ainakin he ottavat tosissaan ja selvittävät ettei kyse ole jostain muusta.
Meillä koliikki loppui vasta 5kk iässä. Mutta sitten helpotti. Ota minuutti kerrallaan jos on tarpeen. Saat vielä elämäsi takaisin ja saat kokea sitä normaalia vauva-aikaakin, ihan varmasti. Tarvitset nyt apua. Tsemppiä.
T. Koliikkikaksosten äiti
Vierailija kirjoitti:
Täytyy ihmetellä miten ennen äidit pärjäsi, kun vettä ei tullut hanasta vaan kaivosta hakea sankolla. Talo lämmittää puilla ja samalla karjaa hoidettu. Ei äitiyslomaa ollut ei. Pyykki pestiin käsin ja astiat myös.
Tuolaisiin kommentoihin minun jo nyt edesmennyt mummoni ja lapsenpäästäjä synt. 1918, julisti suuren ääneen, kuinka ihmiset voi olla ymmärtämättömiä, vaikka tietoa on kaikkialla saatavilla, kuinka kuvittelevat, että he olisivat siihen olleet kykeneviä tai halukkaita, ei se oli valita elämä tai kuolema ja jos valitsi elämän, nainen oli menettänyt terveytensä viimeistään 40 vuotiaana ja lopun elämän he elivät kipujen ja särkyjen kanssa, kun kroppa ja henkinen tasapaino ei kestänyt. Monet eivät kestäneet ja lapsi-ja äitikuoleisuus oli yleistä ja monen mieli järkkyi pysyvästi ja joutuivat mielisairaalaan tai tappoivat itsensä.
Isoäitini ei koskaan ymmärtänyt, mikä oli nuoremman sukupolven motiivi ihannoida tai verrata tämän päivän äitejä, kun he eivät tehneet sitä vapaaehtoisesti tai millään tavalla ihannoineet sen ajan olosuhteita, niin kuin Sinä tai nuoremmat sukupolvet antavat ymmärtää, vaan he olisivat halunneet aivan toisenlaiset olosuhteet jos siihen olisi ollut edes pieni mahdollisuus, vaan epäinhimillinen elämä ja loputon puurtaminen oli elämän ja kuoleman kysymys.
Isä lienee lääkäri yöpäivystyksineen. Eli osaamista on ihan siellä kotona jo tai ainakin tuttuja lääkäreitä.
Ja rahaakin löytyy eli jos isä ei itse hoida hommaansa, ostaa sitten kotiin hoitoapua.
Yhteiskunnan ongelma tuo ei ole, koska ongelma on täysin itseaiheutettu. Hyvä, että isovanhemmat ovat tiukkana, eivätkä ala paikata puuttuvaa vanhemmuutta.
Yöpäivystys on yhtäkuin lääkäri???? Mites palomies, ruumisautonkuljettaja, huoltomies?
Vierailija kirjoitti:
Yöpäivystys on yhtäkuin lääkäri???? Mites palomies, ruumisautonkuljettaja, huoltomies?
No ei kuulostanut siltä vaan juurikin uraorientoituneelta lääkärin nulkilta, jolle se oma ura on kaikki kaikessa.
En lukenut koko ketjua läpi mutta kuulostaa siltä, että tuo ei ole koliikkia.
Vie lapsi lääkäriin ja vaadi refluksi lääkitys kokeeksi. Sen vaikutuksen huomaa jo lyhyessä ajassa.
Meillä oli aivan samanlaista. Vauvaa kieltäydyttiin tutkimasta ennen kuin oli 3 kuukautta vanha, että koliikki saatiin suljettua pois. Lopulta saatiin refluksi lääkitys ja vauva alkoi nukkua.
Tsemppiä!
Onneksi on jo aika steriin varattuna, ei kiitos lapsia.
kirjoitti:
Joudun pian lataamoon. Isovanhemmat sanovat, että kohta se on ohitse, pitää vain jaksaa. Valvon kaikki yöt ja päivät ja neuvolassa ei oteta kantaa. Mies auttaa, minkä jaksaa. Unta saan maksimissaan kolme tuntia yhteen pötköön ja se on todellakin jo luksusta ja erittäin erittäin harvinaista. Apua, kuinka saan itkun loppumaan, kun kaikki keinot on käytetty?
Minulle taas neuvolassa koliikkivauvan kohdalla tuputettiin jonkinlaista hoitoapua ja käskettiin vaan soittaa, jos on tarve. Tuoreena äitinä en tätä keinoa käyttänyt, kun piti selvitä itse. Seuraavan lapsen kohdalla kyllä ottaisin, jos olisi tarve.
Ota uudelleen yhteyttä neuvolaan ja vaadi hoitoapua.
Vierailija kirjoitti:
Ei kun isin pitää tehdä vähän lisää töitä. Ja ehkä tämä nyt kurjuuttaan kerjäävä vauvansa itkettäjä sitä nimenomaan vaatii, jotta hulppeat kulissit ja elämäntyyli pysyy yllä.
Ikävä kyllä, oikeassa elämässä ei aina voi itse vaikuttaa valintoihin ja joskus ne saattaa tuhota perheen talouden esim. pienyrittäjä, jossa työntekijöitä 1-10 henkilöä, jolloin omistajan työpanos on merkittävä. Yrittäjät ovat myös tukien ulkopuolella, meni yritys miten huonosti tahansa.
Tilanne on aivan toinen, jos molemmat vieraanpalveluksessa ja nauttivat työlainsäädännön turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kun isin pitää tehdä vähän lisää töitä. Ja ehkä tämä nyt kurjuuttaan kerjäävä vauvansa itkettäjä sitä nimenomaan vaatii, jotta hulppeat kulissit ja elämäntyyli pysyy yllä.
Ikävä kyllä, oikeassa elämässä ei aina voi itse vaikuttaa valintoihin ja joskus ne saattaa tuhota perheen talouden esim. pienyrittäjä, jossa työntekijöitä 1-10 henkilöä, jolloin omistajan työpanos on merkittävä. Yrittäjät ovat myös tukien ulkopuolella, meni yritys miten huonosti tahansa.
Tilanne on aivan toinen, jos molemmat vieraanpalveluksessa ja nauttivat työlainsäädännön turvaa.
Sitten ei pidä lisääntyä tai sitten pitää palkata kotiin apua.
T. Yrittäjä, yrittäjän vaimo
Vierailija kirjoitti:
Yöpäivystys on yhtäkuin lääkäri???? Mites palomies, ruumisautonkuljettaja, huoltomies?
...60h työviikolla?
Ei kun pikemminkin vanha juttu. Äidinmaidon ympäristömyrkkypitoisuudet (PCB ym) ovat olleet jo pitkään laskussa, siihen kuitenkin erittyy niitä. Erityisen vaarallista on laihduttaminen (mitä monet varmaan jo harrastavat tuossa vaiheessa), nuo myrkyt kun ravaliukoisina kertyvät rasvakudokseen ja vapautuvat laihduttaessa.