Koliikkivauva, en ole kolmeen kuukauteen käynyt missään yksin!
Joudun pian lataamoon. Isovanhemmat sanovat, että kohta se on ohitse, pitää vain jaksaa. Valvon kaikki yöt ja päivät ja neuvolassa ei oteta kantaa. Mies auttaa, minkä jaksaa. Unta saan maksimissaan kolme tuntia yhteen pötköön ja se on todellakin jo luksusta ja erittäin erittäin harvinaista. Apua, kuinka saan itkun loppumaan, kun kaikki keinot on käytetty?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Isä lienee lääkäri yöpäivystyksineen. Eli osaamista on ihan siellä kotona jo tai ainakin tuttuja lääkäreitä.
Ja rahaakin löytyy eli jos isä ei itse hoida hommaansa, ostaa sitten kotiin hoitoapua.
Yhteiskunnan ongelma tuo ei ole, koska ongelma on täysin itseaiheutettu. Hyvä, että isovanhemmat ovat tiukkana, eivätkä ala paikata puuttuvaa vanhemmuutta.
Vähän enemmän luovuutta..
Miten olisi palomies, poliisi, sos.työntekijä, taksi, ruumisautonkulj. hissipäivystäjä, talohuolto, sairaanhoitaja, abc-ravintolan työntekijä, ambulanssikuski, linja-autonkuljettava, lento- ja junaliikenteen työntekijä jne. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä lienee lääkäri yöpäivystyksineen. Eli osaamista on ihan siellä kotona jo tai ainakin tuttuja lääkäreitä.
Ja rahaakin löytyy eli jos isä ei itse hoida hommaansa, ostaa sitten kotiin hoitoapua.
Yhteiskunnan ongelma tuo ei ole, koska ongelma on täysin itseaiheutettu. Hyvä, että isovanhemmat ovat tiukkana, eivätkä ala paikata puuttuvaa vanhemmuutta.
Vähän enemmän luovuutta..
Miten olisi palomies, poliisi, sos.työntekijä, taksi, ruumisautonkulj. hissipäivystäjä, talohuolto, sairaanhoitaja, abc-ravintolan työntekijä, ambulanssikuski, linja-autonkuljettava, lento- ja junaliikenteen työntekijä jne. Jne.
Niin. Silti ongelma on ihan sama. Itseaiheutettu ja vanhemmuus hukassa. Palkatkoon apua ktoiin tai kasvakoon isäksi.
Ja kyllä siitä kirjoituksesta sai kuvan, että nimenomaan on uratykistä kyse, eikä mistään sosiaaliohjaajasta.
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta onhan sillä lapsella isäkin. Tenava isälle ja lähdet lenkille tai mihin nyt sitten haluatkin mennä.
Hei, en ole lukenut koko ketju, mutta kerron mitä meille auttoi 12 v. sitten. Kahdeksan viikkoa oli helvetti, lapsi itki ja itki, kävimme myös ensiavussa, lapsi nukkui autossa (vain siellä). Etsin iformaatiota netistä ja pätettiin kokeila vyöhyketerapia. Kolme kerta kävimme ja kaikki itkut oli ohi. Suosittelen kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yöpäivystys on yhtäkuin lääkäri???? Mites palomies, ruumisautonkuljettaja, huoltomies?
...60h työviikolla?
Niin? Huoltomies päivystyksineen tekee tuon määrän kevyesti. Nyt ei tarvi lumia kolailla mutta aina joku yyhoon hoito sammuu suihkuun keskellä yötä. Kuka silloin paikalle soitetaan? Lääkäri?
Mieheni on erään erikoisalan kirurgi ja leikkaukset nyt saattavat venyä todella pitkiksi. Helposti tulee se 60 tuntia viikossa, eikä tee edes tiukkaa. Tuo on vielä ihan inhimillisissä rajoissa, pidempiäkin viikkoja hän on tehnyt. Mielestäni en voi syyttää miestäni tilanteesta, sillä hän ei oikein voi valita työaikojaan. Pitänee ehdottaa hänelle lastenhoitajan palkkaamista, vaikka tähän asti hän on ollut sitä vastaan, sillä ei oikein luota vieraisiin ihmisiin. Ap
Jos ette palkkaa lastenhoitajaa, niin vähintään voitte palkata siivoojan, ostaa ruuat ja vaipat kotiinkuljetettuna ja tilata ravintolaruokaa kotiin. Lakanat ja kauluspaidat pesulaan. Keskitytte vain sinun ja vauvan jaksamiseen.
Oletteko käyneet lääkärissä vauvan kanssa?
Ja kun palkkaatte hoitajan, voit hyvin olla kotona samalla. Korvatulpat korviin ja nukkumaan, hoitaja tuo vauvan luoksesi, jos meno on mahdotonta.
kirjoitti:
Mieheni on erään erikoisalan kirurgi ja leikkaukset nyt saattavat venyä todella pitkiksi. Helposti tulee se 60 tuntia viikossa, eikä tee edes tiukkaa. Tuo on vielä ihan inhimillisissä rajoissa, pidempiäkin viikkoja hän on tehnyt. Mielestäni en voi syyttää miestäni tilanteesta, sillä hän ei oikein voi valita työaikojaan. Pitänee ehdottaa hänelle lastenhoitajan palkkaamista, vaikka tähän asti hän on ollut sitä vastaan, sillä ei oikein luota vieraisiin ihmisiin. Ap
Mutta luottaa siihen, että väsymyksestä puolikuollu äiti vaan jaksaa ja jaksaa? Ja kun sinnittelet koliikkivauvan kanssa käytännössä yksin, riski sairastua masennukseen kasvaa koko ajan. Joskus se vauva vaan täytyy luottaa vieraampiin käsiin, että voi olla hyvä vanhempi lapselleen.
Voisin ottaa sun vauvan parin viikon päästä vaikka viikoks hoitoon, mulla olis sille rintamaitoa ja syli.. ihan vaan, että saisit nukkua.
Mä oon useamman äiti. Mulla on ollu helpot vauvat, on syöneet ja nukkuneet ja siltikin mä oon kaivannu sitä, että voin käydä jossain yksinkin. Oon tarvinnu ihan untakin. Ja mieheni läsnäoloa ihan itseni vuoksi.
Täällä on aina niitä superäitejä, joiden elämäntehtävä on uhrata itsensä lapselleen ja pönkittää egoaan niin. Ei me kaikki olla samalaisia, eikä kaikki äidit halua uhrautua vain, että näyttäisivät muiden silmissä hyviltä ja voisivat rivien välissä halveksia äitejä, joilla on tarve olla muutakin kuin äiti.
Tulee mieleen naapurin äiti, joka alleviivaa aina sitä, miten hän antaa kaikkensa kahdelle jo kouluikäiselle lapselleen ja on niin hyvä ja taitava äiti. Sama äiti on myös se äiti, joka valittaa mulle, kun ei oo omaa aikaa kuin kahtena päivänä viikossa... mulla on viisi alle kouluikäistä lasta, enkä todellakaan uhraa koko elämääni niille ja kuitenkin koen olevani hyvä äiti lapsilleni. Eikä mulla oo ollu juurikaan sitä "omaa aikaa"... mutta toisaalta niitä hetkiä kuitenkin, kun kukaan ei huuda äitiä ja voin lukea tai pelata puhelimella..
Voimia sinulle, ap! Hae apua, on parempi, että saat levätä ja vauvaa hoitaa vieras kuin, että hoidat väkisin itse ja tulee vahinkoja.
Jos miehesi ei luota vieraisiin, on hänen otettava vapaata/ vähennettävä työviikkoa sinua auttaaksesi. Perhe on yhteinen projekti ja pelisäännöt on hyvä luoda alusta asti reiluksi.
Hoitaja voi käydä vauvan kanssa kävelyllä, ota päikkärit. Onko mummoa, joka voisi ottaa vauvan yhdeksi yöksi tai tulla teille ja hoitaa pari yösyöttöä niin saisit nukkua.
kirjoitti:
Mieheni on erään erikoisalan kirurgi ja leikkaukset nyt saattavat venyä todella pitkiksi. Helposti tulee se 60 tuntia viikossa, eikä tee edes tiukkaa. Tuo on vielä ihan inhimillisissä rajoissa, pidempiäkin viikkoja hän on tehnyt. Mielestäni en voi syyttää miestäni tilanteesta, sillä hän ei oikein voi valita työaikojaan. Pitänee ehdottaa hänelle lastenhoitajan palkkaamista, vaikka tähän asti hän on ollut sitä vastaan, sillä ei oikein luota vieraisiin ihmisiin. Ap
Noniin, arvasinpas. Onko hän pitänyt isyyslomat?
Ja ryhtyikö hän hommaan ihan nyt vasta vai miksi ette varautuneet tuohon sinun yks ihuoltajuuteesi mitenkääm?
Vierailija kirjoitti:
Täytyy ihmetellä miten ennen äidit pärjäsi, kun vettä ei tullut hanasta vaan kaivosta hakea sankolla. Talo lämmittää puilla ja samalla karjaa hoidettu. Ei äitiyslomaa ollut ei. Pyykki pestiin käsin ja astiat myös.
Useimmilla kotiapulainen, sukulaistyttö maalta esim meillä tavistyöläisperheessä. Vai meinasitko, että vauvat jätettiin yksin kotiin, kun äitiyslomaa ei ollut?
Lääkäri voi pitää isyyslomaa, vanhempainlomaa ja hänellä on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen lapsen tokan luokan loppuun asti.
Ja lääkäri voi myös vaihtaa yksityispraktiikkaan, opetustyöhön, kirjoitustyöhön tms.
Ei mikään pakota tuollaisiin ratkaisuihin kuin tässä nyt on tehty.
Hah! :D Onneksi ei ole lapsia. :)
Eivätkö isovanhemmat auta yhtään???
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö isovanhemmat auta yhtään???
Miksi heidän pitäisi auttaa? Ongelmahan on vanhemmuuttaan pakoileva isä.
Meilläkin oli huutava vauva ja oikeata apua saimme Windi peräputkesta. Täysin turvallinen, poistaa ilmaa peräsuolesta. Meidän tapauksessa kyseessä ei ollut tavallinen koliikki, vaan maidoallergia ja vauva huusi masukipujen takia ja kun syömisen jälkeen putken avulla poistettiin ilmaa suoleesta, vauva nukkui tyytyväisenä ja elämä helpottui. En tiedä miksi siitä ei puhuta neuvolassa ja ei mainosteta misään. Ostettiin ihan apteekista.
Ap, tsemppiä.
Olen 8kk tytön totaali yksinhuoltaja ( mies ulkomaantyökomennuksella, eikä ole arjessamme mukana mitenkään), ja vaikka vauva ollut suht helppo niin välillä olen vaan aivan poikki.
Hampaita/flunssaa/nälkää....
Olen käynyt ilman lasta tasan kolme kertaa ystävieni kanssa syömässä tms tänä aikana. Ruokakaupassa käyn pikaisesti yksin välillä kun äitini hoitaa tyttöä.
Itku rauhoittuu varmasti teillä pian. Mikään tsemppiä ei auta siihen väsymykseen mutta miehesi velvollisuus olisi auttaa sinua. Miten lapsen mummot/papat? Perhetyöntekijä/hoitaja esim MLL:ltä hetkeksi jotta saisit levätä?
Olisiko koliikki sittenkin allergioita (suolioireinen) tai refluksia. Onko vauva imetykselle vai korvikkeella. Suosittelen hyvälle allergologille hakeutumista, se helpotti meillä. Meillä lapsi oireili rajusti ihan rintamaidollekin, täysin maidoton ja viljaton dieetti helpotti tilannetta.
Raskasta aikaa, kokemusta on. Lohdutan sillä että se tosiaan loppuu joku kirkas päivä kuin veitsellä leikaten, koliikki itkut siis. Yleensä 3kk iässä, eli olet jo voiton puolella!
Yksi vinkki mikä meillä auttoi nukahtamiseen ja rauhoittumiseen oli HIUSTENKUIVAAJA. Niin mahtava vehje että pitäisi äitiyspakkauksessa olla! Se hurina sai meillä vauvan rauhoittumaan lähes joka kerta. Kokeile.
(Varoitus amerikkalaiseen tyyliin: Huolehdi että tarpeeksi kaukana vauvasta eikä missään nimessä puhalla vauvaa kasvoille sillä refleksin takia ei saisi henkeä!)
Word!! Kehystän tämän.