Miten/missä teidän menkat alkoivat ekan kerran?
Kysyn siksi, etten ole vieläkään päässyt yli omasta traumastani :D
Olin 10 v ja siskollani viikon kyläreissulla. Ja sitten alkoivat menkat. Nolotti, äidilleni toi aihe oli jotenkin tosi vaikea ja oli puhunut siitä aina silleen hyssytellen. En sitten kehdannut kysyä siskoltani siteitä, yritin hädissäni löytää niitä vessan kaapista. Mutta eihän siellä ollut yhtäkään, koska siskoni imetti eikä menkkoja tullut. Tämä selvisi siinä vaiheessa, kun olin sohlannut vessapaperimyttyjen kanssa kolme päivää ja tiputellut sitä verta vähän joka tuolille...
Lopulta itku kurkussa soitin äidille, että haluan heti kotiin. Siitä tuli kauhea soppa, kun äiti soitti siskolleni ja yhdessä ihmettelivät mikä mua vaivasi. Lopulta tyyliin kuiskimalla pihisin, että kun nää menkat... ja siskoni kaivoi mulle jostain ylähyllyjen kätköistä sidepaketin.
Ai kauhea, hävettää vieläkin! Ei ne menkat, vaan se etten heti vaan tajunnut lähteä kauppaan ostamaan siteitä. Olishan mulla ollut rahaa. En vaan paniikissa tajunnut :)
Mites muilla, menikö heti alkuun ihan putkeen?
Kommentit (62)
Olin 14-vuotias, ja menkat alkoivat tiputtelulla kesken tunnin koulussa. Vessassa käydessäni laitoin pikkuhousunsuojan jota olin jemmannut mukanani jo kuukausikaupalla, kun arvelin että joskus ne minullakin varmaan tulevat. No, seuraavalla tunnilla vuotoa tulikin reilusti enemmän, eikä siitä pikkuhousunsuojasta ollut tietenkään mihinkään. Onneksi asuin koulun lähellä ja seuraava välitunti olikin ruokatunti, jolloin pystyin kipaisemaan kotiin vaihtamaan sotkeentuneet farkut ja kunnon siteen äidin kaapista. Kukaan ei siis koulussa onneksi huomannut mitään.
Illalla yritin mahdollisimman kasuaalilla äänensävyllä sivulauseessa mainita äidille, että kuukautiseni muuten alkoivat tänään. No, äiti tietenkin infosi heti myös isää, ja minua nolotti. Samana iltana vanhempani toivat minulle kaupasta kuukautissuojien lisäksi ruusukimpun. Edelleen nolotti se huomion määrä, mutta tavallaan ihan kiva ettei meidän perheessä asioita tarvinnut turhaan häpeillä.
En muistele kauhulla menkkojen alkamista (tavallinen päivä, pieni läntti pikkareissa), mutta ne seuraavat vuodet kipujen ja ohivuotojen kanssa. :( Onneksi iän myötä tilanne rauhoittui.
Joulun aikaan, tapaninpäivänä. Olin 13 v. Vieraat just lähteneet ja valmiiksi oli ikävä isosiskoa. Lisäksi tiesin, että muutamme kevään aikana pois lapsuuskodistani. Ihmettelin herkkää mielialaa. Vessassa huomasin verta pöksyissä ja arvasin itkuisuuden liittyvän menkkoihin. En kertonut äidille,huomasi pyykistä. Sanoi vaan, että oot jo aika iso tyttö. Ota rahaa ja hae niitä papereita. Ite piti lähikaupasta eka siteet ostaa. Eka puoli vuotta ihan kamalaa. Yks aikuinen tuttava onneksi jutteli mun kans kun äitistä ei siihen ollut. Vaikka koulu ja kirjat oli jo valistaneet.
Vuosi oli 1981 ja ikää oli 13 vuotta, olin pyöräilemässä kotoani Espoon Haukilahdesta kaverilleni Lauttasaareen. Jalassa oli vaaleankeltaiset bermudashortsit, perille päästyäni ystäväni huomautti, että housuni takapuoli on punainen. Kyllä nolotti, kun kaverini isä sai lähteä hakemaan sunnuntaipäivänä R-kiskalta minulle siteitä:D
Mökillä famuni kanssa 90-luvun alussa. Ei ollut kivaa ulkohuussissa kesähelteellä pakata pikkuhousut täyteen WC-paperia. Jouduin nolona kertomaan famulle joka soitti äidilleni. Kamalat muistot. Onneksi enää ei tarvitse pelätä menkkojen noloutta.
Olin äskettäin täyttänyt 13 vuotta. Olimme likkaporukan kanssa melkein koko sunnuntain olleet ulkona ja panneet taas kerran maailman asiat järjestykseen. Kotona huomasin vessassa, että minusta valui verta. Kyllä minä periaatteessa tiesin, mistä on kysymys, mutta kyllähän se kuitenkin säikäytti. Äiti oli nukuttamassa pikkuveljeäni, mutta vaadin hänen tulla käymään vessassa ja näytin housujani. Äiti käski vain mennä huoneeseeni ja tuli kohta perässä ja toi siteen ja sanoi, että kai sinä tiedät, mistä on kysymys. Aamulla hän sitten kävi kaupassa ja toi sidepaketin. Onneksi meidän likkaporukassa oli niin eri-ikäisiä, että tieto kulki ja jopa ihan asiallinen tieto. Koulussa valistus tuli niin myöhään, että me vain vinosti hymyiltiin, että jaha, vai niin, vai sellaistakin. Me olimme keskikoulun viimeisellä luokalla ja siis 15-17-vuotiaita. Opettaja punoitti kuin pioni! Kotona asiaan ei palattu koskaan. Naiseuteen ja seksuaalisuuteen liittyvät jutut olivat äidille tabu. Ensimmäiset rintaliivitkin sain palkaksi tädiltäni, jonka tekstiililiikkeessä olin auttelemassa joskus teininä.
70-lukua. 9-vuotiaana. Olimme koko perhe isän (erittäin rikkaan) pomon luona illastamassa. Piti olla hienosti ja tehdä vaikutus, siinä oli ylennystä tekeillä. Minä sitten reppanana valuin tulvimalla ruskeansekaista verta fiinille, vaaleankeltaisella kankaalla päällystetylle antiikkituolille kesken ruokailun. Meni pilalle tuoli ja kallis varta vasten tuota tilaisuutta varten ostettu mekko. Kaamea kauhunsekainen itku pääsi, kun huomasin vuotavani verta. Olin niin nuori, ettei asiasta oltu vielä puhuttu, sisaruksetkin pelkkiä veljiä. Isän pomon vaimo oli aivan ihana ja hössötti minulle vaihtovaatteet tyttärensä kaapista ja siteen. Yhdessä äitini kanssa kertoivat kuukautisista pomon tyttären huoneessa. Sain paljon herkkuja. Tuolin pilaamisesta ei pahastuttu, ja vaatteiden vaihdon ja puheen jälkeen ilta jatkui mukavasti. Isäkin sai ylennyksensä.
Olin 12v ja kesken koulupäivän alkoi. Itelleni oli ihan luonnollinen asia ja olin ihan ihmeissäni kun omalle opelle menin sanomaan, että hei mulla alko menkat ekaa kertaa eikä oo siteitä mukana, et löytyskö opelta. Ope meni ihan vaikeeks ja rupes änkyttämään ja naama punasena käski terkkarin luo. En ymmärtäny miten aikuiselle ihmiselle joku niin luonnollinen asia pysty olemaan niin vaikee. Myöhemmin meinasin sanoa opelle, että yritäppä ihan oikeesti opetella suhtautumaan paremmin tollasiin tilanteisiin. Jollekin toiselle tytölle ois tosta varmaan traumat jäänykkin, mutta itteeni lähinnä huvitti et aikuinen nainen ei osaa suhtautua menkkojen alkamiseen :D Meijän luokalla yks tyttö pyörty kun vaan puhuttiin menkoista terveystiedontunnilla. Sillä jos ois kesken koulun alkanu ja ope suhtautuu noin huonosti ni ei raukka varmaan ois kouluun enää uskaltautunu.
Ihan kotona illalla kesälomalla, kun oli 11-vuotias. Kävin vessassa ja huomasin veritahran pikkuhousuissa. Hihkasin äidille (joka oli vieressä olkkarissa kattomassa tv:tä), et hei, tuoks mulle puhtaat pikkarit. Se tuli vessalle ja antoi mulle puhtaat ja vei ne veriset pyykkiin ja sanoi, mistä löytyy siteitä. Ei siitä menkka-asiasta ollu siinä vaiheessa ollu vielä mitään puhetta oikeen koulussakaan tai mitään, mut onneks olin ite lukenu kirjoista sen verran, et tiesin.
Olisko ollut 5-luokalla, oltiin seurakunnan tiloissa järjestetyssä kokkikerhossa ja vessassa huomasin verta. Äiti ja kaveri olivat lähettyvillä ja jommaltakummalta sain siteen. Ei pahasti nolottanut, tiesin kyllä heti mistä on kyse, kaverillani oli alkanut jonkin verran aiemmin.
Ulkomailla, ikää 12v. Päivällä uimapukua päälle vaihtaessa huomasin punaruskeita tahroja alkkareissa. Kerroin äidille ja lähdettiin ostamaan siteitä hotellin lähellä olevasta apteekista.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kotona illalla kesälomalla, kun oli 11-vuotias. Kävin vessassa ja huomasin veritahran pikkuhousuissa. Hihkasin äidille (joka oli vieressä olkkarissa kattomassa tv:tä), et hei, tuoks mulle puhtaat pikkarit. Se tuli vessalle ja antoi mulle puhtaat ja vei ne veriset pyykkiin ja sanoi, mistä löytyy siteitä (vessan kaapista). Ei siitä menkka-asiasta ollu siinä vaiheessa ollu vielä mitään puhetta oikeen koulussakaan tai mitään, mut onneks olin ite lukenu kirjoista sen verran, et tiesin.
... ja siis äiti suhtautui ihan perus "kanaemo" tyylillään, kuten kaikkeen muuhunki, mitä lastensa elämässä sattui ja tapahtui. Silleen huolenpitävästi ja mukavasti. Ei siis jääny mitään sosiaalista traumaa siitä tai mitään.
Mulla alkoi ihan kotona, olin 12v. Äiti oli edellisenä kesänä jo ennustanut että mulla pian alkaa koska hänelläkin alkoi aika aikaisin. Kaapissa taisi olla jotain äidin vanhoja siteitä, laitoin sellaisen ensihätään. Äiti oli töissä ja isä kotona, äidille laitoin tekstarin asiasta ja äiti kertoi sitten isälle. Äiti oli asiasta iloinen ja osti minulle siteitä niin kauan kun kotona asuin, taisi vitsailla järjestävänsä jotkut "menkkabileet" :D Sanoin heti että juu ei tarvitse järjestää.
Sen kummemmin asiasta ei ole puhuttu, äiti vain kertoi että siteitä ei saa laittaa vessanpönttöön ja että ne pitää kääriä paperiin ennen roskikseen laittamista.
Minulla alkoi viikko sen jälkeen kun täytin 12 vuotta, juuri ennen kaverisynttärijuhlieni alkua. Juhlien piti olla synttäripäivänäni, mutta niitä siirrettiin kun olin kipeä. Olin ihan wtf, nytkö ne alkoi. Menin sanomaan äidilleni joka antoi siteitä. Sen jälkeen kuukautisista ei puhuttu sanallakaan, vaatekaappiini vaan ilmeistyi sidepaketteja jotka äitini sinne laittoi.
Olin kotona isän kanssa, äiti töissä.
Isä veti tapahtuman lipun salkoon
Mökillä lauantai-iltana saunan jälkeen huomasin, että nyt jotain erikoista tapahtuu, koska saunatakin helma värjäytyi hassusti istuessani pöydän ääressä penkillä. Itse hieman kauhistuin, mutta äiti oli jo osannut aavistella kuukautisten pian alkavan, vaikka olinkin niin nuori, koska rintani olivat alkaneet kasvaa ja ensimmäinen finnikin oli jo naamaan iskenyt. Päivänkin muistan, se oli 17.7.1976, Montrealin olympiakisojen avajaispäivä (radiosta olympialaisia kuunneltiin mökillä paljon), ja ikää minulla oli kymmenen vuotta ja kahdeksan kuukautta. Ja homma jatkuu edelleen, tosin tämä viimeisin kierto on nyt kestänyt tällä hetkellä 37 päivää eikä vieläkään kuulu eikä näy. No, jäi minulla viime vuonnakin huhtikuun menkat väliin, mutta toukokuussa taas tulivat.
Joskus 14-v. tuli vessapaperiin verta pöntöllä. En kehdannut kertoa kellekään ja sitten tulikin monen kuukauden tauko. Seuraava vuoto aiheutti kammottavat vatsakouristukset, joten oli vaikea enää salailla, ja siitä lähtien tulivat myös säännöllisesti.
Kesäleirillä, olin silloin 13-vuotias. Minä ja neljä kaveriani saimme mennä vähän myöhemmin saunaan kuin virallinen sauna-aika oli, koska olimme järjestämässä iltaohjelmaa muiden saunomisaikana. Pukuhuoneessa sitten vedin alushousut lattialle ja olihan se aika järkytys nähdä ne aivan veressä. Olisin halunnut pitää asian salassa muilta, mutta eihän se tietenkään onnistunut. Yksi kavereistani huudahti melkein samantien "sulla on menkat alkanu!", jolloin kaikki muutkin tietysti kääntyivät katsomaan. Olin kotoa saanut sellaisen mallin, että menkat ovat jotenkin hävettävä asia, mutta onneksi kavereilla oli jo kokemusta niistä, joten heidän suhtautumisensa auttoi asennoitumaan niin, ettei menkoissa ole mitään hävettävää. Kavereilta sain siteet, jotka riittivät vierailupäivään asti. Silloin äiti toi lisää ja lähinnä kauhisteli koko asiaa.
Mulla alko nyt uudenvuoden ruokailulla. Olin sillee mää meen nyt vessaan ja sitten. Se oli siinä. Huusin äitille ja se oli sillee et onneks olkoon. onneks alko tollai. Äippä neuvo heti siteiden käytön ja kerto kaikkee.
Muistan tän elävästi. Olin vuonna 1985 partioleirillä ja siellähän ne alkoi tietenkin! Iso kansainvälinen leiri, eikä mitään siteitä tms. mukana. Vessat oli sellasia, joissa ei ollu seiniä, vaan vaan reikiä rivissä. Ihan painajainen. Yritin sitten laittaa vessapaperia housuihin, mutta muistan kyllä, että makuupussi oli veressä yön jälkeen. Ihan supernoloa. Lähdin loppujen lopuksi vanhempien vierailupäivänä leiriltä kotiin. Olin 12-vuotias. En muista, että menkoista olisi ollut puhetta kotona, mutta muistan tietäneeni kuitenkin mitä se verentulo tarkoitti.