Lue keskustelun säännöt.
Välivuosia takana, mutta minkään alan opiskeleminen ei kiinnosta.
13.02.2017 |
Valmistuin lukiosta vuonna 2015. Nyt on tullut vietettyä kaksi välivuotta ja mikään ammatti tai ala ei edelleenkään kiinnosta. Kavereita ei myöskään ole, joten yksinäisyys alkaa painamaan paljon. Mitä pitäisi nyt tehdä? Pätkä- ja kausitöitä tulee tehtyä ja välillä olen pidempään aikaan työttömänä.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde ennemmin liikkeelle siitä, että mitä et missään nimessä halua tehdä. Selaa yhteishaun valintaopasta ja yliviivaa kaikki, mikä ei taatusti kiinnosta. Älä mieti opintoja, vaan mieti sitä työtä.
Ja toisaalta jos et koe palavaa intohimoa jotain taidetta kohtaan, niin nekin alat voi unohtaa.
Jokin yleistutkinto auttaisi ainakin eteenpäin, ja sitä tehdessä saattaisi elämän suunta selkiytyä. Esimerkiksi muutama vuosi kauppista, jonka jälkeen sinulla on aika geneerinen tutkinto, joka kuitenkin tarjoaa pohjan monenlaiseen jatkosuuntautumiseen. Ja jos sesonkihommissa on ollut esim. asiakaspalvelua ym., niin tutkinnon ja työkokemuksesi yhdistelmällä on edes niukka toimeentulo melko varma.
Jos sitten myöhemmin löytyykin se oma juttu, niin edelleen pystyt helposti rahoittamaan toiset opinnot, jos sulla on asiakaspalvelukokemusta jo olemassa ja teet niitä sitten opintojen ohella.
Opintotukea ei myönnetä useaan korkeakoulututkintoon. Jos ala on vaativa opiskella, on ikävää yrittää käydä samalla töissä. Itse kävin yliopistoa ja olin illat töissä. Muutama vuosi meni stressissä ja väsymyksessä. Opinnoista ei jäänyt myöskään päähän kovin paljoa.
Muista opiskeleminen ei kiinnosta tuskin kannattaakaan mennä korkeakouluun. Valitsee nyt ensin jonkun asialinjan, joka kiinnostaa edes semisti - ne on melko lyhyitä ja 'koulumaisia' (ei niin helposti ehkä jää kesken) JA silti säilyy mahdollisuus hakea korkeakoulupaikkaa ja siihen tukea.
Amislinjan siis !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä jonkun edellisen kanssa, että jos ei ole suurta kiinnostusta mitään alaa tai ammattia kohtaan, niin yritä ottaa selvää, mikä ammatti työllistäisi nyt, mutta myös tulevaisuudessa. Monet ihmiset joutuu päättämään tältä pohjalta, eikä se välttämättä ole huono asia. Mites esim. apteekkiala?
Nykyään mainostetaan joka paikassa, että pitää löytää "oma juttu", jonka tekemiseen voi panostaa täysillä. Tuosta tulee helposti paineita, että ei voi lähteä opiskelemaan, jos ei tiedä, että ala on ihan mahtava just minulle.
Mutta todellisuudessa suurimmalle osalle ihmisistä työ on vain työtä. Joskus kivaa, joskus ikävää, suurimpana osana päivistä aika arkipäiväistä ja tavallista. Jos ei ole mielessä mitään juuri sinua kiinnostavaa alaa, niin kannattaa miettiä ihan järjellä: mitkä asiat ovat täysin poissuljettuja (esim. vuorotyö, matematiikkaa vaativa työ, käden taitoja vaativa työ, ulkotyö, yksin tehtävä työ tai jatkuvaa sosiaalisuutta vaativa työ...) ja sitten pohtia siltä kannalta, millä alalla olisi mahdollista työllistyä. Toki koulutusaste kannattaa myös päättää, amis, AMK, yliopisto. Ja myös, mihin sinun on realistista päästä sisään opiskelemaan.
Sitten vain valitsee järjellä jonkun. Nimittäin yleensä, kun jostain alasta oppii opiskelujen myötä enemmän, niin siitä myös kiinnostuu enemmän. Eikä haittaa, jos kesken opiskelujen keksiikin toisen, kiinnostavamman alan, koska silloinhan se oma juttu on just löytynyt pienen välimutkan kautta. Todennäköisemmin mielekäs ammatti löytyy sillä, että lähtee vain kokeilemaan opiskeluja, kuin sillä, että odottaa kotona valaistumista tapahtuvaksi.
Pitäskö meidän perustaa joku whatsapp tai facebook-ryhmä jossa voitaisiin antaa vertaistukea ja keskustella aiheesta?
Muista opiskeleminen ei kiinnosta tuskin kannattaakaan mennä korkeakouluun. Valitsee nyt ensin jonkun asialinjan, joka kiinnostaa edes semisti - ne on melko lyhyitä ja 'koulumaisia' (ei niin helposti ehkä jää kesken) JA silti säilyy mahdollisuus hakea korkeakoulupaikkaa ja siihen tukea.