Onko yliopistoissa vain varakkaiden lapsia

Yliopistossa opiskelee myös tavallisia työssäkäyviä aikuisia, ei tietoakaan rikkaista sukulaisista. Opiskeluhalu ja -kyky olennaista.

Mene insinööritieteisiin, sinne ne köyht menevät aina. Humanistisessa on vain eliitin lapset.

Minä ainakin pääsin köyhänä. Juhlallisiin tilaisuuksiin ei ole onneksi pakko osallistua ja luennoilla voi käydä arkivaatteissa

Olen opiskellut useamman vuoden kauppatieteitä sivuaineena ja olen ns. tavallisesta perheestä. Toki siellä on paljon porukkaa, joiden vanhemmat ovat lääkäreitä, juristeja, pankinjohtajia jne. mutta en ole kokenut, ettäkö asialla olisi mitään merkitystä. Kyllä luennolle saa mennä verkkareissa ja hupparissa, eikä noissa juhlatilaisuuksissakaan toisaalta kaikki käy, vaan vaikuttaisivat olevan lähinnä ainejärjestöaktiivien touhua.

Minua ei ole kukaan katsonut siellä vinoon, sillä olen menestynyt opinnoissani keskimääräistä pääaineopiskelijaa paremmin ja olen mm. haluttua seuraa ryhmätyön tekemiseen tästä syystä. Sanoisin, että keskimääräistä fiksumpaa ja mukavampaa porukkaa siellä on esim. humanisteihin verrattuna.

Mielestäni ihan omituinen kysymys vuonna 2017, kun jo 60-luvulla opiskelin yliopistossa, ja vanhemmat olivat ihan tavallisia kouluttautumattomia tehdästyöläisiä. Tuskin silloinkaan olin ihan ainoa laatuaan. 

 Kauppakorkeakoulussakaan ei ole lukukausimaksuja, joten kuka tahansa sisälle päässyt voi opiskella opintotukien avulla. Tenteissä ei kysytä tilin saldoa eikä arvopaperisalkun kokoa.  Vapaa-ajan verkostoituminen toki voi olla vaikeampaa luokkarajojen yli, koska harrastukset saattavat olla kovin erilaisia, mutta itse olen kyllä huomannut, että ne oikeasti rikkaat ovat vaatimattomia ja mukavia (rikkaus on heille arkipäiväinen asia) ja  vain moukkamaiset nousukkaat käyttäytyvät koppavasti muita kohtaan.

En tiedä kauppiksesta, mutta ainakin teknillisissä yliopistoissa voi hyvin pukeutua t-paitaan, verkkareihin ja huppariin. Jotkut proffatkin näyttävät siltä, että vahtimestari saattaisi hyvinkin tulla tiedustelemaan, mitä ko. herra on etsimässä, jos eivät tunnistaisi proffaa.

Opiskelin itse TKK:lla, ja kurssikavereistani vain pari sai kesätöitä suhteiden avulla. Kaikki muut löysivät ne ihan vapailta markkinoilta.

Juhlatilaisuuksia varten tarvitsee yhden siistin asun. Pojilla on yleensä puku jo yo-juhliin hankittuna. Useimmilla tytöilläkin on hankittuna jotain, mitä voi laittaa päälle esim. kavereiden häihin tai sukulaisten 50-vuotispäiville.

Ihan kummallinen kysymys. Ei suomessa edes ole niin paljon rikkaita, että niiden lapset riittäisivät täyttämään yliopistot!

Mikäs heikko itsetunto siellä kateuden takana puhuu?

Opiskelen oikiksessa. Suvussani ei yhtään maisteria, lukion käyneitäkin ihan muutama. Äitini hoitoalalla ja isä eläköitynyt perus duunariammatista.

Opiskelen Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa ja teen sivuaineet valtsikassa, suurin osa taitaa olla akateemisesta suvusta, mutta ehkä kolmasosa ei. Tämä arvio siis perustuu omiin tuttaviini, en tiedä todellista lukua. Omat vanhempani ovat sairaanhoitaja ja kirvesmies.

Tunnen suorastaan kuolletusta yliopistosta jos varakkuudesta puhutaan.

Mangoa kannattaa ostaa. Mangon pitäisi valita yliopiston pakko hedelmäksi.

Jos et syö mangoa niin olet mango pää.

Harmittaa kun löysiä mangoja on kaupassa. Missä meidän yliopiston opiskelijat ovat kuin mangot kuolettaa meidän naaman edessä?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ihan omituinen kysymys vuonna 2017, kun jo 60-luvulla opiskelin yliopistossa, ja vanhemmat olivat ihan tavallisia kouluttautumattomia tehdästyöläisiä. Tuskin silloinkaan olin ihan ainoa laatuaan. 

Kuusikymmentäluvulla oli yleistä olla köyhä eikä opiskelijoiden oletettu olevan hyvin pukeutuneita, ajat olivat täysin erilaisia. Nykyopiskelijoilla tuntuu olevan rahaa erilailla käytössä, osa varmaan saa sittemmin rikastuneilta alunperin köyhiltä opiskelijavanhemmiltaan. Ennen koulutus takasi työn ja ihmiset vaurastuivat työllään. Nyt rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa. Opiskelijoilla on yleisesti Macbook läppäri ja 700 euron puhelin, usein opiskelijoilla on auto käytössään (60-luvulla ei ollut yleistä vaan fillaroitiin tai käveltiin). 1960-luvulla ei blogattu eikä keskiverto-opiskelijalla keikkunut Vuittonin tai Chanelin laukku olkapäällä. Ehkä nykyaika on lähempänä 1980-luvun merkkitietoisuutta ja kulutusjuhlaa kuin 1960-lukua.

Yliopisto-opiskelijoista 39 %:lla ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoista 22 %:lla ainakin toisella vanhemmalla on ylempi korkeakoulututkinto tai lisensiaatin tai tohtorin tutkinto.

Alakohtaisia eroja vanhempien koulutustaustassa näkyy lähinnä yliopisto-opiskelijoiden kohdalla; taidealojen opiskelijoilla 59 %:lla ja lääketieteellisen opiskelijoista joka toisen (49 %) vanhemmista ainakin toisella on ylempi korkeakoulututkinto tai lisensiaatin tai tohtorin tutkinto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ihan omituinen kysymys vuonna 2017, kun jo 60-luvulla opiskelin yliopistossa, ja vanhemmat olivat ihan tavallisia kouluttautumattomia tehdästyöläisiä. Tuskin silloinkaan olin ihan ainoa laatuaan. 

Kuusikymmentäluvulla oli yleistä olla köyhä eikä opiskelijoiden oletettu olevan hyvin pukeutuneita, ajat olivat täysin erilaisia. Nykyopiskelijoilla tuntuu olevan rahaa erilailla käytössä, osa varmaan saa sittemmin rikastuneilta alunperin köyhiltä opiskelijavanhemmiltaan. Ennen koulutus takasi työn ja ihmiset vaurastuivat työllään. Nyt rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa. Opiskelijoilla on yleisesti Macbook läppäri ja 700 euron puhelin, usein opiskelijoilla on auto käytössään (60-luvulla ei ollut yleistä vaan fillaroitiin tai käveltiin). 1960-luvulla ei blogattu eikä keskiverto-opiskelijalla keikkunut Vuittonin tai Chanelin laukku olkapäällä. Ehkä nykyaika on lähempänä 1980-luvun merkkitietoisuutta ja kulutusjuhlaa kuin 1960-lukua.

60-luvulla varmasti oli vielä suurin osa yliopsto-opiskelijoista varsin hyvätuloisten vanhempien lapsia, kun ylioppilastutkintokaan ei ollut mikään itsestäänselvyys. Jo oppikoulu oli maksullinen, eikä ollut vielä mitään opintotukia, ja lainaakin sai vain, jos löytyi varakas takaaaja.

Eihän se akateemisuus rikkaaksi tee. Omatkin vanhemmat akateemisia,mutta ovat kyllä ihan keskiluokkaisia eikä heillä olisi varaa tukea yliopisto-opintojani.

Aikanaan pojan luokassa Ressun lukiossa luokassa n 30 oppilasta ja viidellä oli ei akateemiset vanhemmat. Edustamme vähemmistöä.

Mistä tällainen kysymys tuli mieleesi?

Voi olla, että eri yliopistoissa on erilaisia tapoja ja erilaisia opiskelijoita. Jos rikkaalla helsinkiläisellä on osake keskustassa, oletetaan lapsen varmaan opiskelevan Helsingissä eikä Joensuusta tai Rovaniemellä.

Totta on, että ennen peruskoulun tulo ei köyhimmillä ollut edes varaa kouluttaa lapsiaan. 1980-luvulta näihin aikoihin varattomuus ei ollut este, kun opiskelu oli edullista ja lainaa sai, ja ehkä työtäkin.

Nyt voi opiskelu alkaa olla sellaista välineurheilua, että vaatii varoja kustantaa kaikki tarpeelliset opiskelutarvikkeet. Ammattikoulu on vielä maksuton, mutta sinnekin voi joutua ostamaan omat työvälineet ja ne maksavat ehkä useita satasia.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ihan omituinen kysymys vuonna 2017, kun jo 60-luvulla opiskelin yliopistossa, ja vanhemmat olivat ihan tavallisia kouluttautumattomia tehdästyöläisiä. Tuskin silloinkaan olin ihan ainoa laatuaan. 

Nykyään tutkimusten mukaan yliopistoissa on prosentuaalisesti vähemmän matalasti koulutettujen lapsia kuin 1960-luvulla oli. Perheen koulutustausta vaikuttaa yhä enemmän lasten koulutusvalintoihin. Tästä aiheesta löytyy useita tutkimuksia jos kiinnostaa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan pojan luokassa Ressun lukiossa luokassa n 30 oppilasta ja viidellä oli ei akateemiset vanhemmat. Edustamme vähemmistöä.

Mistä ihmeestä tiedät poikasi luokkakavereiden vanhempien taustat? Oma tyttäreni kävi Ressun, eikä minulla ole mitään aavistusta siitä, millainen koulutus hänen luokkakavereittensa vanhemmilla oli.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tällainen kysymys tuli mieleesi?

Voi olla, että eri yliopistoissa on erilaisia tapoja ja erilaisia opiskelijoita. Jos rikkaalla helsinkiläisellä on osake keskustassa, oletetaan lapsen varmaan opiskelevan Helsingissä eikä Joensuusta tai Rovaniemellä.

Totta on, että ennen peruskoulun tulo ei köyhimmillä ollut edes varaa kouluttaa lapsiaan. 1980-luvulta näihin aikoihin varattomuus ei ollut este, kun opiskelu oli edullista ja lainaa sai, ja ehkä työtäkin.

Nyt voi opiskelu alkaa olla sellaista välineurheilua, että vaatii varoja kustantaa kaikki tarpeelliset opiskelutarvikkeet. Ammattikoulu on vielä maksuton, mutta sinnekin voi joutua ostamaan omat työvälineet ja ne maksavat ehkä useita satasia.

Lukioihin ja ammattikorkeakouluihin on tullut läppäripakko (ainakin liiketalous- ja it-linjoille).