Asioita, joita kadehdit (muttet ikinä myöntäisi ääneen)

Kadehdin sellaisia perheitä joilla on lapsia. Nimimerkillä yritetty on mutta ei vain ole tullakseen :(

Kadehdin ikäisiäni, jotka ovat onnistuneet valitsemaan hyvän puolison. Vietin exäni kanssa koko nuoruuteni (luulin valinneeni hyvän puolison) ja ex lähti petettyään minua. Nyt sitten tuskailen, kun hyvät miehet on jo viety ja löydänkö kunnollista puolisoa ennen 35 ikävuotta.

Ihmisiä, joiden terveys on kunnossa.

Kadehdin niitä jotka ovat aikaansaavia, iloisia ja jotka vetävät toisia ihmisiä puoleensa. Oma sisko on noita kaikkia ja hänellä on aivan uskomattomat kontaktit. Hän saisi yhdellä viestillä itselleen vaikka ilmaisen muuttokuormasaattueen Suomesta Ranskaan parin päivän varoitusajalla. Toisaalta tämä vaatisi myös jatkuvaa ihmisten kanssa joutavista höpöttelyä eikä minulla kyllä kestäisi hermot :D

Miehiä, elämä on monissa asioissa helpompaa

Kadehdin ihmisiä joilla on kauniit kasvot, koska itselläni on syntymästä ollut pieni kosmeettinen virhe jota ei pysty korjaamaan kunnolla. 

Aika vaikea kysymys. Siinä missä teininä olin kateellinen kaikelle liikkuvalle en tunnista itsessäni enää kateutta, enemmänkin ihailua. Jos jotain pitää sanoa niin kadehdin tuottavia, älykkäitä, projektikeskeisiä, itsenäisiä ja persoonallisia ihmisiä. Itse en oikein saa asioita aikaan.

Pitipä miettiä kauan, nyt tiedän! Kadehdin miehiä jotka ovat täysin vapaita naisiin verrattuna. Tasa-arvo voi olla paperilla mutta miehellä on täysi oikeus olla vapaa, kuriton, itsenäinen ja kapinallinen. Mies saa nauttia elämästä muidenkin kustannuksella. Miehen keho on vapaa ja toiminnallinen, naisen keho kuuluu aina yhteiskunnalle. Miehet voivat harrastaa irtoseksiö tuhannen kumppanin kanssa ja he ovat voittajia. Miehen biologia aiheuttaa miehelle vapauden siinä missä nainen on raskauksien, seksualisoidun kehonsa ja miesten himon vanki.

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini

Miksi?

Kadehdin perheitä, joilla on terveet, kauniit ja hyvin käyttäytyvät lapset. Toisin sanoen kadehdin "normaaliutta".

Vierailija kirjoitti:

En ikinä myöntäisi, että kadehdin niitä, joilla on luontaista auktoriteettiä.

Nämä ovat muuten harvinaisuuksia. Kaikenlaista omanegonkohottajaa ja pikkuhitleriä mahtuu johtoportaaseen ja väliportaaseen, mutta todelliset intuitiiviset johtajat ovat vähissä. Sellaisen kun tapaa, ei työtunteja lasketa.

Älykkäitä ja kauniita naisia, joilla riittää päätä opiskella pitkälle. On myös mahdollisuus edetä urallaan, ja töitä riittää. Minä jään pienipalkkaiseksi duunariksi, koska ei riitä älykkyys edes korkeakouluun :-(

Sanavalmiita ja itsevarmoja ihmisiä, joilla on tilannetajua. Olisinpa sellainen...

Rockmuusikoiden vaimoja/avovaimoja.

Vierailija kirjoitti:

Älykkäitä ja kauniita naisia, joilla riittää päätä opiskella pitkälle. On myös mahdollisuus edetä urallaan, ja töitä riittää. Minä jään pienipalkkaiseksi duunariksi, koska ei riitä älykkyys edes korkeakouluun :-(

Sanavalmiita ja itsevarmoja ihmisiä, joilla on tilannetajua. Olisinpa sellainen...

Rockmuusikoiden vaimoja/avovaimoja.

Yritä edes. Korkeakoulussa on tärkeintä tehdä hommat ajallaan. Älä turhaan kuvittele, etteivät kykysi siihen riittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset joille kaikki näyttää olevan asiat hyvin. On puoliso, lapset, oma koti, vakituinen työpaikka, hyvä ulkonäkö, läheisiä tukena... Sitten kitistään, kuinka puolison kanssa on riitaa ja lapset väsyttää jne. Mulla ei oo mitään noista asioista, joten myönnän olevani ärsyyntynyt ja kade.

Huijaat, varmasti on joku noista

Vierailija kirjoitti:

Naisille jotka pystyvät yhdistämään (kansainvälisen) huippu-uran, pari lasta, ydinperheen, pysymään hyväkuntoisina (ulkoisesti ja sisäisesti) ja ovat vielä kauniita sisältäkin. Eli heitä jotka saavat kaiken.

Esimerkki?

En taida enää kadehtia mitään.  Olen kadehtimiseni kadehtinut ja huomannut, ettei se kannata. Kenelläkään toisella ei näytä enää olevan mitään sellaista mitä mä aivan ehdottomasti tahtoisin myös itselleni. 

Monet asiat olisivat ihan kivoja mutta en tunne mitään voimakkaita tunteita vaikka mulla ei niitä olekaan ja jollakin toisella on.

Kadehdin niitä ihmisiä joilla tuntuu olevan energiaa vaikka muille jakaa ja osaavat kohdentaa sen vielä hyödyllisesti (rempat, siivous, urheilu, työ, liikunta jne.).

Lisäksi ihmiset, jotka eivät tunnu ahdistuvan juuri mistään. Olisi ihanaa, jos en ahdistuisi, enkä murehtisi turhia...

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen ihmisille, joilla on varallisuutta ja/tai hyvät tulot ja jotka matkustelevat paljon. Oikein vihlaisi rinnasta kun työkaveri kertoi viimeisimmästä matkavarauksestaan. Olin ihan että ei helvetti, taasko. Typpi kävi viime vuonna neljällä ulkomaan reissulla ja nyt on tälle vuodelle jo kaksi varattuna. Mutta mitään en tietenkään näytä päällepäin, vaan esitän olevani iloinen hänen puolestaan. :)

Minä olen viimeisen vuoden aikana käynyt kolmella kaukomatkalla ja kolmella Euroopan matkalla. Matkojen kesto on ollut kolmesta päivästä kolmeen viikkoon.

En ole varakas, tienaan 1900 nettona ja vuokra vie sähkölaskuineen yli 860 euroa kuukaudessa.

Matkat ovat nykyisin hyvin edullisia. Matkustaminen ei ole koskaan ollut edullisempaa kuin tänä päivänä. Kun suunnittelee matkat itse ja varaa netistä, liittyy kanta-asiakasohjelmiin, esim. Ebookersilla hyviä alennuskoodeja ja heillä tosi hyvä kanta-asiakasohjelma Bonus+ kerryttää joka ostosta euroja, jotka voi käyttää seuraaviin varauksiin.

Lennoista saa pisteitä, joita voi käyttää pistelentoihin. Itse esimerkiksi yhtenä vuotena ostin Cathay Pacificin tarjouslennot Aasiaan ja se varaus kerrytti Finnair Plussaan melkein 30 000 pistettä. Ostin sitten pistelennot Krakovaan (menopaluu 19 000 pistettä + verot noin 30 euroa).

Monen maan hintataso on hyvin edullinen paikan päällä, ei mene paljoa rahaa ruokiin ym. Olen käynyt myös kalliimmissa paikissa kuten New York, sieltäkin löytää edullisia juttuja ja esimerkiksi kivoja vaatteita paljon edullisemmin kuin Suomesta.

Heitä, keillä on rikkaat vanhemmat.

Nuoria, koska heillä on vielä kaikki ovet avoinna, niin ammatinvalinnan kuin perheen perustamisen suhteen.