Asioita, joita kadehdit (muttet ikinä myöntäisi ääneen)

Olen kade luonnostaan karismaattisille, itse kun en ole (vaikka osaankin ehkä feikata jonkin verran). Samoin klassisesta kauniille naisille, vaikka itse perusnätti kai olenkin

Vierailija kirjoitti:

Esim. kadehdin niitä, jotka ovat itseään myymällä saaneet ns. helppoa rahaa, mutta tällaisesta aiheesta ei kehtaa puhua ihan kaikkien kanssa. Tuo kateus ei ehkä niinkään liity siihen itsensä myymisen "mahtavuuteen", vaan siihen että noilla ihmisillä on niin viehättävä ulkonäkö, että tuollainen on heille ylipäätään mahdollista.

Mielenkiintoinen vastaus! Jos tarkoitat ihan kirjaimellisesti itsensä myymistä, eli seksinmyyntiä, niin voin kertoa, ettei se kovin kummoista ulkonäköä vaadi. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa kysyntä ylittää tarjonnan, eli on pitkälti myyjän markkinat. Suurin osa suomalaisista hutsuista on ihan tavallisen näköisiä ja usein vielä ylipainoisia. Osa taas on jopa erikoisen näköisiä tatuointeineen ja lävistyksineen. Olen miettinyt, että ehkä erityisen kauniit pärjäävät elämässä muutenkin niin hyvin, ettei heidän tarvitse alentua huoraamaan.

Ulkonäön sijaan alalla pärjäämisen ratkaisee korvien väli, kestääkö pää. Minulla ei kestänyt. Työ on henkisesti rankkaa, mutta ehkä eri tavalla kuin yleisesti kuvitellaan. Suomalaiset asiakkaat haluavat tyypilliseesti tyttöystävämäistä palvelua, jossa hellyys, läheisyys ja naisen nautinto ovat tärkeitä. Itselle vastenmielisen ihmisen kanssa tämä on huomattavasti kuluttavampaa (ja kuvottavampaa) kuin pelkkä mekaaninen pano. Vaikeaa on etenkin jos ei osaa pitää rajoistaan kiinni.

Vaihtuvuus on alalla suurta ja monen "ura" jää tähdenlennoksi. En suosittele hommaa kellekään, jolla on jo ennestään ongelmia mielenterveyden kanssa.

Olen kateellinen ihmisille, joilla on varallisuutta ja/tai hyvät tulot ja jotka matkustelevat paljon. Oikein vihlaisi rinnasta kun työkaveri kertoi viimeisimmästä matkavarauksestaan. Olin ihan että ei helvetti, taasko. Typpi kävi viime vuonna neljällä ulkomaan reissulla ja nyt on tälle vuodelle jo kaksi varattuna. Mutta mitään en tietenkään näytä päällepäin, vaan esitän olevani iloinen hänen puolestaan. :)

Kadehdin ihmisiä joilla on mielenterveys kunnossa. Itsellä viimeiset 10vuotta masennusta, niin välillä aika helvetin raskasta. Lääkkeitä en halua koska pärjään näinkin, ja yritän koko ajan parantaa itseäni. Enköhän siinä joku päivä onnistu.

Kadehdin ihmisiä, jotka julkaisee suttuisen kuvan somessa ja siihen satelee tykkäyksiä. Kun itse julkaisen ajatuksella mietityn, siistin kuvan, ei se herätä samanlaista mielenkiintoa.

Työkaveriani, päälle viisikymppistä, sinkkua naista, jolla on uskomaton kroppa, iloinen luonne, raikuva nauru ja sopivan matala koulutus eli miehet juoksevat hänen perässään/tekevät hänelle isoja palveluksia. Jos nainen kaipaa kyydin 200 km päähän, se järjestyy heti.

Ja olen siis itse alle 30 eikä miehet todellakaan kohtele mua noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. kadehdin niitä, jotka ovat itseään myymällä saaneet ns. helppoa rahaa, mutta tällaisesta aiheesta ei kehtaa puhua ihan kaikkien kanssa. Tuo kateus ei ehkä niinkään liity siihen itsensä myymisen "mahtavuuteen", vaan siihen että noilla ihmisillä on niin viehättävä ulkonäkö, että tuollainen on heille ylipäätään mahdollista.

Mielenkiintoinen vastaus! Jos tarkoitat ihan kirjaimellisesti itsensä myymistä, eli seksinmyyntiä, niin voin kertoa, ettei se kovin kummoista ulkonäköä vaadi. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa kysyntä ylittää tarjonnan, eli on pitkälti myyjän markkinat. Suurin osa suomalaisista hutsuista on ihan tavallisen näköisiä ja usein vielä ylipainoisia. Osa taas on jopa erikoisen näköisiä tatuointeineen ja lävistyksineen. Olen miettinyt, että ehkä erityisen kauniit pärjäävät elämässä muutenkin niin hyvin, ettei heidän tarvitse alentua huoraamaan.

Ulkonäön sijaan alalla pärjäämisen ratkaisee korvien väli, kestääkö pää. Minulla ei kestänyt. Työ on henkisesti rankkaa, mutta ehkä eri tavalla kuin yleisesti kuvitellaan. Suomalaiset asiakkaat haluavat tyypilliseesti tyttöystävämäistä palvelua, jossa hellyys, läheisyys ja naisen nautinto ovat tärkeitä. Itselle vastenmielisen ihmisen kanssa tämä on huomattavasti kuluttavampaa (ja kuvottavampaa) kuin pelkkä mekaaninen pano. Vaikeaa on etenkin jos ei osaa pitää rajoistaan kiinni.

Vaihtuvuus on alalla suurta ja monen "ura" jää tähdenlennoksi. En suosittele hommaa kellekään, jolla on jo ennestään ongelmia mielenterveyden kanssa.

Kiitos vastauksesta!

Hmm... Itse en ole ihan tavallisen näköinen, vaan ihan suoraan sanottuna ruma, erikoisennäköisyydet ja ylipainot on sitten erikseen, minun rumuuteni on vielä pahempaa ja kaikki naiselliset piirteet puuttuu, miehisiä piirteitä on, naistahan ne asiakkaat kai haluaa, eli siinä reiän ympärillä saisi olla jotain myös, vaikkei ihan kaunis olisikaan.

(Olen kateellinen myös "tavallisen näköisille" ja joillekin melko rumillekin naisille, jos he ovat kuitenkin selvästi naisen näköisiä.)

Olisipa edes itsevarmuutta ja häpeänsietokykyä kuitenkin vain kokeilla, että miten tuo onnistuisi, kännisillä ja vanhoilla miehillä ei ole niin isoja vaatimuksia välttämättä. Mulla ei ole tuohon hommaan tarvittavaa luonnettakaan siis. Olen myös neitsyt eli ei ole "luonnetta" edes ihan tavalliseen seksin harrastamiseen.

Onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä, jotka ovat sovussa itsensä ja maailman kanssa.

Pyrin samaan mutta en pääse

Mulla ei oo semmosta mitä en kehtais sanoa ääneen, mutta kadehdin ihmisten taitoa saada ystäviä ja luoda kestäviä sosiaalisia kontakteja. Mä oon tämmöinen erikoinen oman tieni kulkija, en ujo kuitenkaan, eikä mun seura näytä kelpaavan kovin monelle. Olen tämän ihan ääneen myöntänyt useammalle läheiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. kadehdin niitä, jotka ovat itseään myymällä saaneet ns. helppoa rahaa, mutta tällaisesta aiheesta ei kehtaa puhua ihan kaikkien kanssa. Tuo kateus ei ehkä niinkään liity siihen itsensä myymisen "mahtavuuteen", vaan siihen että noilla ihmisillä on niin viehättävä ulkonäkö, että tuollainen on heille ylipäätään mahdollista.

Mielenkiintoinen vastaus! Jos tarkoitat ihan kirjaimellisesti itsensä myymistä, eli seksinmyyntiä, niin voin kertoa, ettei se kovin kummoista ulkonäköä vaadi. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa kysyntä ylittää tarjonnan, eli on pitkälti myyjän markkinat. Suurin osa suomalaisista hutsuista on ihan tavallisen näköisiä ja usein vielä ylipainoisia. Osa taas on jopa erikoisen näköisiä tatuointeineen ja lävistyksineen. Olen miettinyt, että ehkä erityisen kauniit pärjäävät elämässä muutenkin niin hyvin, ettei heidän tarvitse alentua huoraamaan.

Ulkonäön sijaan alalla pärjäämisen ratkaisee korvien väli, kestääkö pää. Minulla ei kestänyt. Työ on henkisesti rankkaa, mutta ehkä eri tavalla kuin yleisesti kuvitellaan. Suomalaiset asiakkaat haluavat tyypilliseesti tyttöystävämäistä palvelua, jossa hellyys, läheisyys ja naisen nautinto ovat tärkeitä. Itselle vastenmielisen ihmisen kanssa tämä on huomattavasti kuluttavampaa (ja kuvottavampaa) kuin pelkkä mekaaninen pano. Vaikeaa on etenkin jos ei osaa pitää rajoistaan kiinni.

Vaihtuvuus on alalla suurta ja monen "ura" jää tähdenlennoksi. En suosittele hommaa kellekään, jolla on jo ennestään ongelmia mielenterveyden kanssa.

Onpa hyvä vastaus. Ja ihailen analyysiasi. Taidat olla älykäs.

Älykkäitä ihailen aina (en kadehdi).

Kadehdin ihmisiä, joilla on hyvät ja hienot vanhemmat. Joilla on rahaa ja osaamista elämiseen.

Pääsevät lapsena matkustelemaan hienoihin paikkoihin, saavat aina uusia vaatteita, ei tarvitse miettiä meneekö vaate pilalle tai kuluuko liian nopeasti, koska aina saa uuden, jos tarvitsee. Vaatteiden vaihtuvuus on niin tiheää, ettei jostain 10 vuotta sitten ostetusta nuhjuisesta puserosta ehdi muodostua osa identiteettiä.

Naisille jotka pystyvät yhdistämään (kansainvälisen) huippu-uran, pari lasta, ydinperheen, pysymään hyväkuntoisina (ulkoisesti ja sisäisesti) ja ovat vielä kauniita sisältäkin. Eli heitä jotka saavat kaiken.

Sellaisille ihmisille olen kyllä kateellinen, joilla ei ole korkeaa itsekritiikkiä omasta tekemisestään ja vaikkapa ulkonäöstään. Itsellä tuo on ollut iso juttu opinnoissa ja näen omassa ulkonäössä vain virheitä vaikka mitä muut sanoisivat. Ylianalysoin ja stressaan turhaan liian monia asioita.

Sitä että osaisi puhua ihmiset puolelleen. Että osaisi näyttää viattomalta kissimirriltä ja viedä muita niinkuin pässiä narussa. Ei onnistu multa, mä oon vahvaluonteinen töksäyttelijä enkä osaa esittää asioita siten että ihmiset luulisivat asian olleen heidän oma ideansa. Haluaisin kovasti muuttaa maailmaa, mutta mun viestintä ei vaan ole sillä tasolla että voisin lähteä vaikka politiikkaan mukaan.

Kadehdin ihmisiä joilla on hyvä toimiva parisuhde.

Joskus pultsareille, koska heillä näyttää aina olevan kavereita ympärillään. Kyllä, olen yksinäinen.

Minulla on ollut kolme miespuolista kollegaa, joiden puheet ovat olleet paljon suuremmat kuin teot. Kadehdin sitä miten he ovat edenneet urallaan, vaikka näytöt ovat olleet varsin vaatimattomat. Jotenkin se hyvä supliikki ja suuret visiot aina uppoavat vastaanottajaan. Työt on hoidettu vasemmalla kädellä, laiskasti ja huonosti, mutta sillä ei näytä olevan mitään merkitystä.

Kadehdin ulkomailla asuvaa kaveria, joka saa olla kotiäitinä. Itse joka ilta täällä hyytävässä Suomessa starttaan auton ja lähden vuorotöihin ja kannan huolta lasten hoitokuvioista. Olisi ihana olla vain lapsia varten välillä!

Vierailija kirjoitti:

Joskus pultsareille, koska heillä näyttää aina olevan kavereita ympärillään. Kyllä, olen yksinäinen.

Täällä toinen samanlainen. Joskus olen tosissaan ihmetellyt, miten on mahdollista että minä en osaa hankkia ja ylläpitää ystävyyssuhteita, kun siihen näyttää pystyvän paskanhajuiset pulsutkin.

Kadehdin tällaisia kokoomusnuoria joille verkostoituminen ja tyylikkäänä villakangastakissa näyttäminen tulee luonnostaan ja sitä taitoa vaimentaa oma omatunto ihmiskunnan tuholta johon oikeistoliberalismi luonnon tuhoamisineen johtaa.