Asioita, joita kadehdit (muttet ikinä myöntäisi ääneen)

Ihmiset joiden instaa seuraa niin moni ettei jonkun unfollaaminen tunnu missään. Lapsellista, tiedän :D.

Sellaiset naiset, joiden perässä kivat, täysjärkiset miehet juoksee.

Arvata saattaa, etten kuulu heihin.

poliitikoiden palkkaa

Työkaverini

Ihmiset jotka ovat aktiivisia somessa ammatillisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin liittyen. Postaavat ja kommentoivat ahkerasti ns.oikeita asioita.

Mielestäni, jos tunnistan kateuteni jostain asiasta, niin voin myöntää sen ääneen, mutta aiheesta riippuen en välttämättä kaikissa tilanteissa tai kenelle tahansa.

Esim. kadehdin niitä, jotka ovat itseään myymällä saaneet ns. helppoa rahaa, mutta tällaisesta aiheesta ei kehtaa puhua ihan kaikkien kanssa. Tuo kateus ei ehkä niinkään liity siihen itsensä myymisen "mahtavuuteen", vaan siihen että noilla ihmisillä on niin viehättävä ulkonäkö, että tuollainen on heille ylipäätään mahdollista.

Kadehdin heitä, joilla on paljon ystäviä. Mulla on vain pari ystävää/kaveria.

Ihmiset joille kaikki näyttää olevan asiat hyvin. On puoliso, lapset, oma koti, vakituinen työpaikka, hyvä ulkonäkö, läheisiä tukena... Sitten kitistään, kuinka puolison kanssa on riitaa ja lapset väsyttää jne. Mulla ei oo mitään noista asioista, joten myönnän olevani ärsyyntynyt ja kade.

Kadehdin älykkäitä ihmisiä. Olen yksinkertainen ja teen työtä mitä vihaan. En ikinä voi päästä sellaiseen työhön ja elintasoon näillä lahjoillani (tai niiden puutteella). Olen myös erittäin antisosiaalinen ja kadehdin ihmisiä jotka eivät ole.

Olen kateellinen hyville tarinankertojille.

En kadehdi ketään. Siskoni, joka on miehensä kautta saanut paljon rahaa perimällä on niin kateellinen minulle jostain syystä, ettei voi antaa yhtä ainutta isällemme kuulunutta esinettä minulle. Arvo on varmaan 200 e, mutta ei käy.

En ikinä myöntäisi, että kadehdin niitä, joilla on luontaista auktoriteettiä.

Jenni Vartiaista: ulkonäköä, älykkyyttä ja tapaa käsitellä julkisuutta. Ja Jennin pankkitilin saldoa. Hänen miesvalintojaan sen sijaan en kadehdi :)

Hauskoja jutunkertojia, joiden jutuille ihmiset nauraa vatsa kippurassa

Jotain noissa "loosereissa" on. Ajatelkaa nyt Masankin kykyjä ja kuinka hyvin lopulta on pärjännytkään..

Kotiäideille Kauniaisissa ketkä menee töihin korkeintaan siksi että kaipaavat tekemistä

Kadehdin "feikkejä", fitness-mimmejä, "pissiksiä", "tyhmiä bimboja", "tyrkkyjä", "horoja" ym., koska yleensä tuollaiset tai noilla sanoilla haukutut ihmiset ovat kauniita.

Korkeintaan joitain sellaisen omaisuuden perineitä ettei tarvi olla päivääkään töissä kun pääomalla elää kivasti. Puhun tyypeistä joilla olisi varaa ostaa asunto esim. Lontoon keskustasta ja siitä huolimatta elellä ja matkustella vapaasti kun rahoja ei tarvitse laskea. Heitä on kyllä todella vähän. Perustaisin siinä tapauksessa ehkä suojan kodittomille tai jonkin muun organisaation. Saattaisin myös puuhastella muuta ajankuluksi, mutta suurimman osan ajasta luultavasti matkustelisin siellä sun täällä persaukisen näköisenä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen hyville tarinankertojille.

Minä myös sellaisille sanavalmiille tarinankertojille, joiden elämässä sattuu ja tapahtuu (vrt. Jethro Rostedt). Vaikka Jetin jutuissa on varmasti värikynää mukana, niin silti sille tapahtuu niin paljon enemmän kuin mulle.

Puheliaille, sosiaalisille hölösuille. Vaikka ovat usein rasittavaa seuraa ja töksäyttelevät asioita joita ei kannattaisi ääneen sanoa, kamalan ujona ihmisenä kadehdin sitä rohkeutta ja kenties itsevarmuutta ja sitä ettei tunne häpeää kovin herkästi.