Olen kateellinen teille kaikille, jotka tunnette himoa miestänne kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ensimmäisen poikaystäväni kanssa (seurustelua 5 v) oli todella tylsää ja intohimotonta seksiä. Ei paljon mitään kokeilua, lyhytkestoista, sama kaava, huono kemia ja huonompi tekniikka. Vaikka tyyppi oli kiva, niin kemia oli 0/10. Hän ei vain saanut mua syttymään. 

Ex aviomieheni kanssa seksi oli parempaa ja olin silloin  jopa siinä uskossa, että seksi oli hyvää (kun en tiennyt paremmasta). Tosin muutama viimeinen vuosi oli todella kuivaa. Suhteen alussa kemia oli ihan ookoo -tasoa, mutta lopussa, kun aloin vihaamaan koko ihmistä, niin en voinut olla edes hänen lähellään. Se harvakin seksi tuntui suorittamiselta, pakkopullalta ja suorastaan etovalta. En koskaan nauttinut siitä. Henkinen puoli oli niin muserrettu ja täynnä inhoa sitä ihmistä kohtaan, että seksi oli suorastaan mahdottomuus. Lisäksi ex-puolisoni ei sytyttänyt minua enää edes fyysisesti.

Sitten tapasin nykyisen avomieheni. Ja meillä on sellainen kemia ja vetovoima, että en edes tiennyt sellaista olevan. Kaikki siinä ihmisessä on vain niin sopivaa itselleni ja toisinpäin. Seksi tuntuu joka ikinen kerta aivan uskomattomalta ja haluan häntä ihan koko ajan.

Nyt vähän fiksumpana itseäni tietysti harmittaa, että on pitänyt sinnitellä ne kaikki vuodet epäsopivien tyyppien kanssa. Silloin kun ei älynnyt, että parempaakin on.

Mulla kävi samoin, ja on harmittanut väärien ihmisten kanssa hukatut ja tapellut vuodet. Luulin että seksi on parhaimmillaankin ookoo, että se ilman muuta haalistuu parin vuoden päästä, ja että mä en vain ole kauhean seksuaalinen enkä himokas tyyppi.

Just. Voisin itkeä, ellei nyt olisi asiat niin hyvin, että himoitsen miestäni niin että haluaisin joka päivä riipiä häneltä paidan niin että napit sinkoaa.

Mitä ap tai muut olette tehneet sen eteen, että himot syttyisi uudelleen?

Tietenkin helpompaahan se on murjottaa ja haaveilla naapurin täydellisestä Perasta.

Meillä oli valtavan kiihkeä alku, en ole koskaan tuntenut sellaista intohimoa ketään kohtaan kuin miestäni, vaikka tosi seksuaalinen olinkin ollut aina. Valitettavasti vähättely, alistaminen ja henkinen väkivalta ovat nurjertaneet ja tappaneet kaikki tunteet, intohimon siinä mukana. Ja olen tämän myös miehelle suoraan sanonut, kun hän valittaa etten halua enää seksiä. Mutta ei vaan mene perille, että nainen kaipaa tunnetasolla hyvää oloa tai edes perus-turvallisuutta ennenkuin alkaa himot hyrrätä. Akti on jo niin vastenmielistä, että vaginakin hylkii miestäni ja minulla diagnoitiin vaike-aasteinen vaginismi. Mutta ei, ei ymmärrystä. heti haukkumisen ja murjottamisen jälkeen pitäisi vaan käydä kuumana kun hän kerran haluaa. Ja kyllä, olen miettinyt eroa jo vuosia, käytännön asiat vaan tuntuu niin vaikeilta järjestää =( 

Joskus kyllä haaveilen, miltä tuntuisi vielä joskus HALUTA jotakuta niin ettei nahkoissaan meinaa pysyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta mua jaksaa yllättää, kuinka naiivisti jotkut kuvittelevat heidän olevan puolisonsa silmissä oikeasti joku jumalainen seksipommi, joka ohittaa upeudessaan kaikki maailman seksisymbolit. Aika moni tuntuu uskovan suureen rakkauteen.

Itse voin suoraan sanoa, että ei tulisi mieleenkään perustaa parisuhdetta tuollaisen paskan varaan. Avioliitot ja parisuhteet kestävät vain, jos ihmiset osaavat asettua tarpeidensa yläpuolelle ja ymmärtää, kuinka seksuaalisuus toimii. Itselläni ei olisi käynyt mielessäkään, että sama ihminen voisi oikeasti kiinnostaa vuosikymmenten ajan. Kyllä kaikki varmasti tajuavat, että ihminen katselee automaattisesti ympärilleen ja näkee päivittäin paljon seksikkäämpiä ihmisiä kuin oma kumppani. Toiset pystyvät vain kieltämään tuon faktan tehokkaammin.

Miten pitkiä suhteita sulla on ollut? Onko monta päivää kestänyt?

24 vuotta.

Kiva kuulla, että on oikeasti tuollaisia ihmisiä, joilla seksi toimii. Omassa lähipiirissäni ei oikein kenelläkään ole toiminut. Esim. meistä, jotka olimme nuoria aikuisia 90-luvulla, varmasti 60% kaveripariskunnista on eronnut. Aika usein on kuultu myös tuo "intohimo sammui". Joo... Uskon kyllä, että aika monet ihmiset ovat taipuvaisia tuollaiseen kyllästymiseen. Ehkä me ollaan miehen kanssa vähän liian mukavuudenhaluisia. Kumpikaan ei halua lähteä ihan kivasta kumppaanudesta mihinkään seksin vuoksi. Usein eronneet kaverit ovat kysyneet, miten olemme saaneet suhteemme kestämään. Vastaan, että harrastimme seksiä viimeksi vuonna 2003. Silloinkaan ei muistaakseni ollut "panoa". Halailemme päivittäin melko paljon. Ei tietenkään olla kumpikaan enää mitään niin laihoja kuin nuorena, mutta aivan normaalipainoisia.

Siis miten ihmeessä oikein säilytätte tuon kipinän suhteessa? Mulle jokainen uusi mies on ollut "se oikea" ja "kehmiaa löytynyt". Ei sitä kemiaa ole kuitenkaan enää vuoden jälkeen ollut ollenkaan. Nyt meillä iso kivitalo miehen kanssa, kolme lasta ja yhteinen yritys. Onneksi olen tajunnut ajoissa, että mun täytyy priorisoida kaikki muut elämän päämäärät seksin edelle.

kuinkas paljon mies sai tietää tästä sivusuhteesta??

Itselläni riitti seksiä exän kanssa koko viisivuotisen suhteen ajan joka ilta, joskus pari kolmekin kertaa. Ei vaan tuntunut miltään. Mies oli kyllä mukava ja hyvä miesmateriaali, mutta siihen se sitten jäikin. Nykyinen suhde on kestänyt nyt reilu viisi vuotta ja tuntuu että rakkaus ja himo miestä kohtaan vaan kasvaa vuosi vuodelta. Exän kanssa ei esimerkiksi pahemmin halailtu ja pusuteltu, ei vaan tehnyt mieli mitään moista harrastella. Nykyisen kanssa taas löytyy paljon hellyyttä ja läheisyyttä, tuntuu ihanalta käpertyä iltaisin kainaloon nukkumaan ja aidosti keskustella päivän asioista. Voinee siis sanoa että alkuun tyydyin ihan ok mieheen ja nykyinen on sitten kolahtanut oikeaan lokeroon. Älkää siis hyvät ihmiset vaan tyytykö ihan kivoihin kumppaneihin, petätte siinä vaan paitsi itseänne myös toista osapuolta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut kahdenlaista miestä. Ekanlainen nukkumaan mentyä työntää käden jalkoväliin ja toisen tissille, vähän aikaa hinkuttaa ja sitten jo änkeää päälle. Sanon että ei nyt, ei tee mieli. Kääntää selän ja murjottaa, olemme ilman.

Toisenlainen mies nukkumaan mentyä myös hivuttaa käden jalkoväliin ja toisen tissille ja hamuaa korvaa, sanon että ei nyt, oon ihan väsynyt, ei tee mieli. Hän sanoo että ootkin varmaan väsynyt kulta, anna mä hieron sua. Hän ottaa hierontaöljyn ja aloittaa hartioista. Jos olen ihan loppu, nukahdan siihen. Mies peittelee minut eikä murjota seuraavana päivänä.

Jos en nukahdakaan, hän hieroo vähän alempaa, jos tykkään edelleen, hän hieroo vielä vähän alempaa. Alkaakin tuntua aika hyvältä, annan hänen hieroa ja rentoudun. Kohta kädet eivät riitä ja hän ottaa vähän huulia apuun. Kohta minua ei oikeastaan väsytäkään enää niin paljon, ja oikeastaan alan muuttaa mieltäni siitäkin ettei tehnyt mieli, ja niin kierimmekin kohta lakanoissa.

Mies ei taatusti murjota aamulla enkä minäkään.

Jos vaimo nukahtaa 20% kerroista, ja muuttaa mielensä 80% kerroista, niin väitän että jälkimmäisellä miehellä on paremmat oltavat.

Kokeile joskus kääntää selkä ja nukahtaa 99 % hierontakerroista ja tule sitten kertomaan miten aurinkoinen mies sinua aamulla herätteli. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni riitti seksiä exän kanssa koko viisivuotisen suhteen ajan joka ilta, joskus pari kolmekin kertaa. Ei vaan tuntunut miltään. Mies oli kyllä mukava ja hyvä miesmateriaali, mutta siihen se sitten jäikin. Nykyinen suhde on kestänyt nyt reilu viisi vuotta ja tuntuu että rakkaus ja himo miestä kohtaan vaan kasvaa vuosi vuodelta. Exän kanssa ei esimerkiksi pahemmin halailtu ja pusuteltu, ei vaan tehnyt mieli mitään moista harrastella. Nykyisen kanssa taas löytyy paljon hellyyttä ja läheisyyttä, tuntuu ihanalta käpertyä iltaisin kainaloon nukkumaan ja aidosti keskustella päivän asioista. Voinee siis sanoa että alkuun tyydyin ihan ok mieheen ja nykyinen on sitten kolahtanut oikeaan lokeroon. Älkää siis hyvät ihmiset vaan tyytykö ihan kivoihin kumppaneihin, petätte siinä vaan paitsi itseänne myös toista osapuolta.

Joo, mutta kun ikää alkaa olla jo sen verran, että ei tässä enää ehdi mitään uutta ja sitä parempaa löytämään. Hyvät on jo vietykin. Sama sitten tässä huonossa liitossa olla hautaan asti. Onpahan edes se "ihan kiva" siinä vierellä.

Just nyt v*tuttaa suunnattomasti, kun ei silloin nuorempana ja ennen lapsia lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Asioista kannattaa ja pitääkin tietysti keskustella ja yrittää ratkaista. Kuinka moni haluttoman naisen mies on ihan oikeasti ajatellut naistaan? Paasataan siitä kuinka naiset ei tajua millaista on halujen kanssa elää, kun haluttaa muttei saa, minun tyydytukseni, minun haluni, kyllä vaimon täytyy jos rakastaa. Mietipä vaikka kerran minkälaista olisi olla haluamatta seksiä yhtä paljon kuin itse taas haluat. Mieti millaista on elää haluja määrävien hormoonien kanssa jotka hyppii ja vaihtelee. Kuinka paljon olet oikeasti itse tehnyt sen eteen että vaimoa haluttaisi. Yllä naurettiin tuolle kirjoitukselle jossa mies hieroi vaimoaan. Eli tuotti tälle mielihyvää. Ainoa tapa saada haluton haluamaan taas, on saada hänet tuntemaan ettei seksi ole pakko ja velvollisuus, sinun tarpeidesi tyydyttämistä ja että toinenkin saa oman osansa mielihyvästä.

Entäs sitten, kun tuota sinun neuvomaasi "oikeaa" rakastamista on jatkettu vuosia ihan ilman yrittämistäkin, mutta siitä on hiljalleen tullut yrittämistä joka vie itsetunnon ja ilon parisuhteesta?

Mitäs jos se toinen pitää ihan tavallista haliakin vonkaamisena vaikka on tehnyt sitä ihan ilman taka-ajatuksia jo vuosia (kummasti lakkasi halaukset kiinnostamasta, kun otti kierukan...)?

Kuinka usein saa pitää hyvänä ilman että toinen ahdistuu?

Entä jos hormonaalinen ehkäisy tekee toisesta jääkalikan, eikä toinen suostu kokeilemaan muuta ehkäisyä, pitääkö silloin särkeä sydämensä joka kerta muistaessaan kuinka häntä joskus rakastikaan...?

Muistot kierukkaa edeltä ajalta haalistuvat joka päivä, ehkä tulee päivä kun en enää muista millaista oli. On ehkä jonakin kauniina päivänä helpompi lähteä vaikka haluaisin nähdä lapsiani joka päivä...

Ehkä pitäisi näin keski-ikäisenä kovettaa itsensä ja opetella porsaaksi, jännämieheksi, oikeaksi irstailijaksi ja antaa vaimon hoitaa kulissit - vain seksi merkitsee, olla "oikean" rakastamisen airuieiden mukainen stereotyyppinen mies? 

Juu ei, haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vitussa olette suhteessa ihmisen kanssa, jota kohtaan ette tunne intohimoa? Olette outoja ja tuhlaatte elämäänne.

Koska normaali keskiluokkainen elämä on muutakin kuin intohimoa. Se on ennen kaikkea taloudellis-sosiaalinen järjestely, jossa kaksi keskenään toimeentulevaa ihmistä muodostaa hyvän teamin. Järkevästi ajatteleva ihminen ymmärtää myös seksin olevan alkeellinen tarve, jonka varaan ei kannata perustaa elämänsä pysyvimpiä ja tärkeimpiä rakenteita.

Oletko vaimoni?

Hänestä on tullut tuollainen - "intohimo häviää joka parisuhteesta, entä sitten, tarvitaan isompi asunto, mikä sulla on ongelmana..."

 

Käyttäjä1057 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioista kannattaa ja pitääkin tietysti keskustella ja yrittää ratkaista. Kuinka moni haluttoman naisen mies on ihan oikeasti ajatellut naistaan? Paasataan siitä kuinka naiset ei tajua millaista on halujen kanssa elää, kun haluttaa muttei saa, minun tyydytukseni, minun haluni, kyllä vaimon täytyy jos rakastaa. Mietipä vaikka kerran minkälaista olisi olla haluamatta seksiä yhtä paljon kuin itse taas haluat. Mieti millaista on elää haluja määrävien hormoonien kanssa jotka hyppii ja vaihtelee. Kuinka paljon olet oikeasti itse tehnyt sen eteen että vaimoa haluttaisi. Yllä naurettiin tuolle kirjoitukselle jossa mies hieroi vaimoaan. Eli tuotti tälle mielihyvää. Ainoa tapa saada haluton haluamaan taas, on saada hänet tuntemaan ettei seksi ole pakko ja velvollisuus, sinun tarpeidesi tyydyttämistä ja että toinenkin saa oman osansa mielihyvästä.

Entäs sitten, kun tuota sinun neuvomaasi "oikeaa" rakastamista on jatkettu vuosia ihan ilman yrittämistäkin, mutta siitä on hiljalleen tullut yrittämistä joka vie itsetunnon ja ilon parisuhteesta?

Mitäs jos se toinen pitää ihan tavallista haliakin vonkaamisena vaikka on tehnyt sitä ihan ilman taka-ajatuksia jo vuosia (kummasti lakkasi halaukset kiinnostamasta, kun otti kierukan...)?

Kuinka usein saa pitää hyvänä ilman että toinen ahdistuu?

Entä jos hormonaalinen ehkäisy tekee toisesta jääkalikan, eikä toinen suostu kokeilemaan muuta ehkäisyä, pitääkö silloin särkeä sydämensä joka kerta muistaessaan kuinka häntä joskus rakastikaan...?

Muistot kierukkaa edeltä ajalta haalistuvat joka päivä, ehkä tulee päivä kun en enää muista millaista oli. On ehkä jonakin kauniina päivänä helpompi lähteä vaikka haluaisin nähdä lapsiani joka päivä...

Ehkä pitäisi näin keski-ikäisenä kovettaa itsensä ja opetella porsaaksi, jännämieheksi, oikeaksi irstailijaksi ja antaa vaimon hoitaa kulissit - vain seksi merkitsee, olla "oikean" rakastamisen airuieiden mukainen stereotyyppinen mies? 

Juu ei, haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi...

Miks pitää ärähdellä vastaan sellasille neuvomisille mitkä ei koske sun tilannetta?

Jos sä olet kaikkesi yrittänyt oikeilla tavoilla eikä se tuota tulosta niin miks se ois mitenkään neuvonantajan vastuulla. Eiköhän tuo lainaamasi neuvominen koskenut enempi niitä jotka passiivisena oottaa että vaimo korjaa itse ongelmansa ja muuttuu himokkaaksi eikä tarvi itse peiliin kattella ollenkasn.

Teillä homma ei ole toiminu. Vaimo on selkeesti se yhteistyöhaluton. Sitä ei voi muut tietää miksi. Mikä kaiken takana on.

Käyttäjä1057 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioista kannattaa ja pitääkin tietysti keskustella ja yrittää ratkaista. Kuinka moni haluttoman naisen mies on ihan oikeasti ajatellut naistaan? Paasataan siitä kuinka naiset ei tajua millaista on halujen kanssa elää, kun haluttaa muttei saa, minun tyydytukseni, minun haluni, kyllä vaimon täytyy jos rakastaa. Mietipä vaikka kerran minkälaista olisi olla haluamatta seksiä yhtä paljon kuin itse taas haluat. Mieti millaista on elää haluja määrävien hormoonien kanssa jotka hyppii ja vaihtelee. Kuinka paljon olet oikeasti itse tehnyt sen eteen että vaimoa haluttaisi. Yllä naurettiin tuolle kirjoitukselle jossa mies hieroi vaimoaan. Eli tuotti tälle mielihyvää. Ainoa tapa saada haluton haluamaan taas, on saada hänet tuntemaan ettei seksi ole pakko ja velvollisuus, sinun tarpeidesi tyydyttämistä ja että toinenkin saa oman osansa mielihyvästä.

Entäs sitten, kun tuota sinun neuvomaasi "oikeaa" rakastamista on jatkettu vuosia ihan ilman yrittämistäkin, mutta siitä on hiljalleen tullut yrittämistä joka vie itsetunnon ja ilon parisuhteesta?

Mitäs jos se toinen pitää ihan tavallista haliakin vonkaamisena vaikka on tehnyt sitä ihan ilman taka-ajatuksia jo vuosia (kummasti lakkasi halaukset kiinnostamasta, kun otti kierukan...)?

Kuinka usein saa pitää hyvänä ilman että toinen ahdistuu?

Entä jos hormonaalinen ehkäisy tekee toisesta jääkalikan, eikä toinen suostu kokeilemaan muuta ehkäisyä, pitääkö silloin särkeä sydämensä joka kerta muistaessaan kuinka häntä joskus rakastikaan...?

Muistot kierukkaa edeltä ajalta haalistuvat joka päivä, ehkä tulee päivä kun en enää muista millaista oli. On ehkä jonakin kauniina päivänä helpompi lähteä vaikka haluaisin nähdä lapsiani joka päivä...

Ehkä pitäisi näin keski-ikäisenä kovettaa itsensä ja opetella porsaaksi, jännämieheksi, oikeaksi irstailijaksi ja antaa vaimon hoitaa kulissit - vain seksi merkitsee, olla "oikean" rakastamisen airuieiden mukainen stereotyyppinen mies? 

Juu ei, haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi...

Hieman vastaavassa tilanteessa. On aavistuksen vaikea olla hellä, kun normaali kosketuskin koetaan ahdistavana, koska siitä voi tulla seksiä. Jatkuva tylytys ottaa oikeasti pollaan. Kaikilta muilta osin rakastan naistani kuten kaiketi hänkin minua, joten on ruvennut hiipimään mieleen että jos seksin harrastaminen ei ole tärkeää, niin miksi en saisi sitä harrastaa muidenkanssa? Nyt siis puhun jostain yhdenillansuhteista ilman sen kummempia tunteita.

Tämä ketju on tainnut paljolti jo hiljentyä mutta vastaan silti, kun sain vasta luettua loppuun. Mielenkiintoisia kirjoituksia joista itselleni nousee mieleen yksi kantava teema tai ongelma. Huom en väitä että kaikilla on näin ja tämä on omaa tulkintaani sen pohjalta mitä olen lukenut ketjusta, raapaisujahan moni viesti on siihen omaan tilanteeseen.

Onko yksi isompia ongelmia tässä kommunikoinnin puute? Jompi kumpi tai kumpikin ei osaa/pysty/halua puhua kunnolla. Sohaistaan vain ongelmaa, yritetään jotain ja sitten kiukuttaa kun sekään ei auttanut.

Tuntuu että toiset kokee että seksiä voi "ostaa" parisuhteessa. Toisaalta itse ylläpidämme tätä mielikuvaa. Onhan usein ne ekat neuvot vaikkei toisen tilanteesta ja seksin vähyyden syistä tiedetä ( ainakaan toisen osapuolen kohdalta) että tee kotitöitä, ota vastuuta lapsista jne. Tännekin on lueteltu kuinka on tehty kotitöitä ja hoidettu lapsia, kaikkeni tehnyt mutta silti vaimo ei anna. Ei siitä että tekee oman osuutensa oman kotinsa töistä ja hoitaa omia lapsiaan kuulu saada palkintoa. Ne on tehtävä joka tapauksessa.

Jos itselläni olisi halukkuusongelmia en ottaisi edes vastaan hartiahietontaa, vaikka kuinka jumissa olisin, jos se olisi selkeää että mies tekee sen vain siksi että vastineena saisi seksiä.

Parisuhteeseen kuuluu vastavuorousuus, kyllä. Mutta hyviä juttuja pitää voida tehdä ilmankin että niillä odottaa vastinetta itselle. Ilman että ilmassa roikkuu se että kun nyt teen sinulle näin, jäät minulle velkaa haluamassani asiassa.

Toki joskus voi olla kyse vain niistä kotitöistä. Puoliso olisi halukas muttei jaksa kotityötaakan alla ja kun saa apua niin makkariinkin palaa vipinä.

Mutta jos kyse on jo vuosia kestäneestä seksistä kieltäytymisestä on takana aina jotain isoja selvittämättömiä asioita ja ongelmia, ei mikään pyykkivuori.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on tainnut paljolti jo hiljentyä mutta vastaan silti, kun sain vasta luettua loppuun. Mielenkiintoisia kirjoituksia joista itselleni nousee mieleen yksi kantava teema tai ongelma. Huom en väitä että kaikilla on näin ja tämä on omaa tulkintaani sen pohjalta mitä olen lukenut ketjusta, raapaisujahan moni viesti on siihen omaan tilanteeseen.

Onko yksi isompia ongelmia tässä kommunikoinnin puute? Jompi kumpi tai kumpikin ei osaa/pysty/halua puhua kunnolla. Sohaistaan vain ongelmaa, yritetään jotain ja sitten kiukuttaa kun sekään ei auttanut.

Tuntuu että toiset kokee että seksiä voi "ostaa" parisuhteessa. Toisaalta itse ylläpidämme tätä mielikuvaa. Onhan usein ne ekat neuvot vaikkei toisen tilanteesta ja seksin vähyyden syistä tiedetä ( ainakaan toisen osapuolen kohdalta) että tee kotitöitä, ota vastuuta lapsista jne. Tännekin on lueteltu kuinka on tehty kotitöitä ja hoidettu lapsia, kaikkeni tehnyt mutta silti vaimo ei anna. Ei siitä että tekee oman osuutensa oman kotinsa töistä ja hoitaa omia lapsiaan kuulu saada palkintoa. Ne on tehtävä joka tapauksessa.

Jos itselläni olisi halukkuusongelmia en ottaisi edes vastaan hartiahietontaa, vaikka kuinka jumissa olisin, jos se olisi selkeää että mies tekee sen vain siksi että vastineena saisi seksiä.

Parisuhteeseen kuuluu vastavuorousuus, kyllä. Mutta hyviä juttuja pitää voida tehdä ilmankin että niillä odottaa vastinetta itselle. Ilman että ilmassa roikkuu se että kun nyt teen sinulle näin, jäät minulle velkaa haluamassani asiassa.

Toki joskus voi olla kyse vain niistä kotitöistä. Puoliso olisi halukas muttei jaksa kotityötaakan alla ja kun saa apua niin makkariinkin palaa vipinä.

Mutta jos kyse on jo vuosia kestäneestä seksistä kieltäytymisestä on takana aina jotain isoja selvittämättömiä asioita ja ongelmia, ei mikään pyykkivuori.

Minun mies puhuu seksistä ihan suoraan palkkiona. "Selkä hiessä tänäänkin imuroin, mutta ei mitään palkkiota heru!" Ja tämä seksiä vongatessa.

Kummasti on seksihalut mennyt, kun sitä pitää palkkiona ja kauppatavarana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikean kemian tunnistamiseksi kannattaa viettää ensin villiä sinkkuutta, jotta tietää, mikä on on hyvää seksiä eikä tyydy vähempään.

N43

#11:

Minulla oli kymmeniä naisia ennen tätä ja toki opin tietämään mitä on naisen aito intohimo - kun naista saattoi panettaa esim kävelylenkillä, niin sitten vaan lähimpään puskaan hässimään, ei sen sen vaikeampaa ollut. Tai kun kotiudun duunista, toinen lukee "muuten vain" eteisen matolla jotain naistenlehteä, sopivasti vähän läpinäkyvä kesämekko vaatetuksena eikä alusvaatteita ja toki peba sopivasti pystyssä...alle 5 minuutissa kotiutumisestani eteisen matolla läähätti kaksi hyvinkin tyytyväistä nuorta ihmistä.

Miksikö sitten päädyin tähän puolifrigidiin? Hän sattui ihastumaan minuun tulenpalavasti, en toisaalta kokenut häntä kovin seksuaalisesti vetoavana naisena mutta ajattelin että katsotaan mitä tulee. Kolmannella virallisella deittitapaamisella tyttöparka "antoi" ja minua säälitti vielä enemmän, sillä hän oli todella kömpelö ja surkea sängyssä verrattuna aikaisempiin kokemuksiini. Ei se mitään, kyllä aika parantaa ja hän oli tuolloin oikeasti todella hauskaa/hyvää seuraa muualla kuin sängyssä...hetken aikaa hän olikin aika tuhmeliini, mutta klassisesti penskat+OK-talo tehnyt hänestä suorastaan aseksuaalin. Nykyään kaupankäynti seksillä on niin läpinäkyvää etten enää edes alennu vonkaamaan tai tekemään mitään, josta kierijä-koiramies saa palkinnokseen herkkua eli seksiä.  Toisaalta, en ole pettänytkään häntä kertaakaan, niin olen laiskiintunut ettei jaksa edes "säätää" mitään eikä toisaalta pinpin voima ole enää niin kiehtova kuin joskus vielä 10 vuotta sitten.

Kohtasin reilu vuosi sitten poikamiesvuosieni kuumimman exän lentokentällä Finskin loungessa. Vaikka aikaa oli mennyt lähes 20 vuotta siitä intohimoisesta seurustelukesästämme (ref eteisessä odottaja yllä...), tuossa 1.5h pienten vahinkokosketusten täyttämässä kohtaamisessa oli enemmän seksiä kuin viimeiseen 10 vuoteen omassa avioliitossani. Kummasti se viileän bisneslookin omaava kolmen lapsen äiti punastelee ja kikattelee kuin pahainen teinityttö sopivassa mielentilassa...reissulta päästyäni kotiin rouvanikin kotiutui sopivasti pikkujouluista ja itse kävin niin ylikierroksilla siitä lentokenttäkohtaamisesta että kaadoin rouvani olohuoneen lattialle ja panin häntä raivoisasti. Paitsi että mielikuvissani allani oli aivan joku muu kuin oma naiseni.

Tunnetko itse intohimoa vaimoasi kohtaan? Kuulostaa siltä, että kippaat kaiken syyn rouvasi niskaan vaikka teitä on kaksi siinä parisuhteessa ja seksielämässä. Ehkä vaimosi ajattelee sinusta aivan samoin; olet huono sängyssä etkä osaa tyydyttää häntä - eikä siksi halua sinua myöskään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikean kemian tunnistamiseksi kannattaa viettää ensin villiä sinkkuutta, jotta tietää, mikä on on hyvää seksiä eikä tyydy vähempään.

N43

#11:

Minulla oli kymmeniä naisia ennen tätä ja toki opin tietämään mitä on naisen aito intohimo - kun naista saattoi panettaa esim kävelylenkillä, niin sitten vaan lähimpään puskaan hässimään, ei sen sen vaikeampaa ollut. Tai kun kotiudun duunista, toinen lukee "muuten vain" eteisen matolla jotain naistenlehteä, sopivasti vähän läpinäkyvä kesämekko vaatetuksena eikä alusvaatteita ja toki peba sopivasti pystyssä...alle 5 minuutissa kotiutumisestani eteisen matolla läähätti kaksi hyvinkin tyytyväistä nuorta ihmistä.

Miksikö sitten päädyin tähän puolifrigidiin? Hän sattui ihastumaan minuun tulenpalavasti, en toisaalta kokenut häntä kovin seksuaalisesti vetoavana naisena mutta ajattelin että katsotaan mitä tulee. Kolmannella virallisella deittitapaamisella tyttöparka "antoi" ja minua säälitti vielä enemmän, sillä hän oli todella kömpelö ja surkea sängyssä verrattuna aikaisempiin kokemuksiini. Ei se mitään, kyllä aika parantaa ja hän oli tuolloin oikeasti todella hauskaa/hyvää seuraa muualla kuin sängyssä...hetken aikaa hän olikin aika tuhmeliini, mutta klassisesti penskat+OK-talo tehnyt hänestä suorastaan aseksuaalin. Nykyään kaupankäynti seksillä on niin läpinäkyvää etten enää edes alennu vonkaamaan tai tekemään mitään, josta kierijä-koiramies saa palkinnokseen herkkua eli seksiä.  Toisaalta, en ole pettänytkään häntä kertaakaan, niin olen laiskiintunut ettei jaksa edes "säätää" mitään eikä toisaalta pinpin voima ole enää niin kiehtova kuin joskus vielä 10 vuotta sitten.

Kohtasin reilu vuosi sitten poikamiesvuosieni kuumimman exän lentokentällä Finskin loungessa. Vaikka aikaa oli mennyt lähes 20 vuotta siitä intohimoisesta seurustelukesästämme (ref eteisessä odottaja yllä...), tuossa 1.5h pienten vahinkokosketusten täyttämässä kohtaamisessa oli enemmän seksiä kuin viimeiseen 10 vuoteen omassa avioliitossani. Kummasti se viileän bisneslookin omaava kolmen lapsen äiti punastelee ja kikattelee kuin pahainen teinityttö sopivassa mielentilassa...reissulta päästyäni kotiin rouvanikin kotiutui sopivasti pikkujouluista ja itse kävin niin ylikierroksilla siitä lentokenttäkohtaamisesta että kaadoin rouvani olohuoneen lattialle ja panin häntä raivoisasti. Paitsi että mielikuvissani allani oli aivan joku muu kuin oma naiseni.

Tunnetko itse intohimoa vaimoasi kohtaan? Kuulostaa siltä, että kippaat kaiken syyn rouvasi niskaan vaikka teitä on kaksi siinä parisuhteessa ja seksielämässä. Ehkä vaimosi ajattelee sinusta aivan samoin; olet huono sängyssä etkä osaa tyydyttää häntä - eikä siksi halua sinua myöskään.

Tietenkin tunnen, joskaan en enää niin paljon kuin ennen koska olen vain turhautunut. Mutta jos olen alusta asti ollut hänelle "ihan ookoo" tai jopa huono, ja hän sanoi muutama vuosi sitten suoraan ettei seksi ole koskaan ollut hänelle mikään tärkeä juttu, niin miksi helvetissä hän ei sanonut sitä silloin 20 vuotta sitten? Silloin olisin  voinut tehdä johtopäätöksiä sellaiseen suuntaan ettei olisi tässä tilanteessa.

Kyllähän se on käynyt selväksi että olen hänen näkövinkkelistään huono sängyssä. Ei kelpaa pitkät kielikutittelut, ei kelpaa pitkän kaavan touhut hitaasti ja rauhallisesti kaikkine valmisteluineen, ei rajut pikapanot, ei oikeastaan sitten mikään. Ottakoot helvetti rakastajan jos ei koe meikäläisen kanssa mitään, mutta turha sitten itkeä jos teen itse vastaavat peliliikkeet.

Mutta onhan se hassua että joillekin toisille taas olen ollut se jota muistellaan vielä pitkään jälkeenpäinkin, kuten juuri tuolle mainitsemalleni exälle...

Voisiko olla niin, että naisella ja miehellä voi olla ihan yksinkertaisesti vain erilaiset halujen määrät? Eikä tämä mene suinkaan aina niin päin että mies olisi se aktiivisempi osapuoli.

Kahden ihmisen välinen seksuaalinen jännite, vetovoima ja intohimo on mysteeri. Vaikka kaksi seksihullua kohtaisivat, rakastelisivat, harrastaisivat seksiä, heidän väliltään silti voi puuttua intohimo, juuri se tekijä x.