Yökylässä Maria Veitola : Selänteet - keskusteluketju
Kommentit (533)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sirpa ottaa joka paikassa oma-aloitteisesti puheeksi sen, miten Teemulla olis kyllä ottajia (kai) mutta kyllä se kuitenkin hänestä eniten (kai) tykkää. Ja jos Teemu osoittaa kuitenkin mielenkiintoa jotain naista kohtaan, niin hän kyllä sanoo siitä, ja myös Teemu hänelle.
Jos hän haluaisi, hän olisi jo pitkään voinut tehdä vapaaehtoistyötä, josta puhui. Lounaan valmistaminen, lapsen kuljettaminen ratsastamaan kerran viikossa ja laskujen maksaminen pari kertaa kuussa ei sitä estä, ei myöskään anoppi kylässä. Jos kerran mainostaa, miten tykkää sanoa suoraan, miksei voi myöntää, että on tottunut elämään helposti, syömään kantriklubilla, pelailemaan tennistä ja golffia ja pissittämään pekingeesiä.
Kyllä nuorin lapsi Veera tarvitsee vanhempien apua, Jenkeissä vanhemmat huolehtivat lasten koulumatkojen kuljetuksista ja kouluruoka on tuntematon käsite. Lapsia ei lasketa mihinkään yksin ja välimatkat ovat pitkät.
En ymmärrä, miksi joitakin jurppii Sirpan leppoisa elämä, pitkien ruuhkavuosien jälkeen. Ja onhan hänellä paljon edustustehtäviä Teemun rinnalla.
Ja miksi ihmeessä ollaan niin huolissaan naisen vapaa-ajasta ja vaaditaan tekemään hyväntekeväisyyttä, kun sitä ei vaadita miehiltä.
Ja miksi suomalaiset mammat ovat vapaat hyväntekeväisyys-työstä, vaikka ovat päivät kotona tai roikkuvat netissä.
Teen vapaaehtoistyötä oman työni ja opiskeluni lisäksi. Ja alle kouluikäiset lapsetkin löytyy. Vaikka nyt tänne olenkin kirjoittelemassa. Asiat eivät poissulje toisiaan.
Ok. sopii varmasti kaikille, että teet hyväntekeväisyyttä, mutta on hyvä muistaa, jokainen perhe ratkaiseen parhaaksi katsomallaan tavalla, miten perheen asiat ratkaistaan tai tehdäänkö hyväntekeväisyyttä vai ei.
Käsittääkseni Selänteet tekevät oman osuutensa hyväntekeväisyydestä ja keskimääräistä paremmin, kuin keskimäärin av-mammat. Esim. rahalliset lahjoitukset Lastenklinikalle, koneisiin ja laitteisiin, yksityisen toimenpiteet, tuet lasten ja nuorten liikuntaharrastuksiin ja tuet vähävaraisille perheille, joka koostuu Selänteen lisäksi Suomen merkkihenkilöistä.
Ai nyt ne ja Suomen muut merkkihenkilöt ovatkin vähävaraisia.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainakin kasvanut kahden "uraihmisen" lapsena ja mitään traumoja ei kyllä ole. Aina ihmettelen tätä, että miten se automaattisesti on ongelma, jos vanhemmat ovat kunnianhimoisia ja luovat uraa. Molemmat vanhempani tekivät pitkää päivää ja matkustelivat paljon töidensä puolesta, mutta en silti KOSKAAN tuntenut oloani hyljätyksi tai että vanhempani eivät rakastaisi minua - päinvastoin. Koen edelleen, että minulla on maailman parhaat vanhemmat, jotka ovat aina antaneet kaikkensa minun ja siskoni puolesta. Ei se, että panostaa myös uraansa tee kenestäkään huonoa vanhempaa. Merkitystä on sillä, miten kohtelee lapsiaan muuten. Jos vanhempani olivat työmatkalla, niin vähintäänkin joka ilta tuli hyvänyön -soitto ja he aina pyrkivät järjestämään asiat niin, että olivat läsnä koulun juhlissa, tanssiesityksissä ja ties missä. Heiltä opin, että kovalla työllä voi saavuttaa paljon ja että työstä voi oikeasti nauttia. Itse en ainakaan aio jäädä sen enempää kotiin lapsen kanssa vaan edelleen luoda uraa, joka on oikeasti oma unelmani. Ei se lapsi siinä silti jää vähemmälle, kaikki on kiinni omasta asenteesta!
Jää se vähemmälle. Ainakin ilman sitä päivittäistä vanhemman läsnäoloa, et pääse siitä yli etkä ympäri. Olkoonkin että jotkut eivät arvosta sitä korkealle, ilmeisesti sinä et.
Kyllä useimmat lapset arvostavat sitä, että vaikkapa äiti on kotona kun tulee koulusta tai että ei tarvitse olla pitkiä päiviä päiväkodissa. Olen itsekin työssäkäyvä äiti, mutta pystyn silti näkemään ne kotonaolevan vanhemmuuden tarjoamat korvaamattomat edut ja sen, mistä lapset jäävät paitsi kun äitee istuu 50 kilometrin päässä palaverissa eikä juttelemassa pöydän toisella puolella koulusta palanneen lapsen kanssa mukavia tai touhuamassa lasten kanssa jotain muuta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainakin kasvanut kahden "uraihmisen" lapsena ja mitään traumoja ei kyllä ole. Aina ihmettelen tätä, että miten se automaattisesti on ongelma, jos vanhemmat ovat kunnianhimoisia ja luovat uraa. Molemmat vanhempani tekivät pitkää päivää ja matkustelivat paljon töidensä puolesta, mutta en silti KOSKAAN tuntenut oloani hyljätyksi tai että vanhempani eivät rakastaisi minua - päinvastoin. Koen edelleen, että minulla on maailman parhaat vanhemmat, jotka ovat aina antaneet kaikkensa minun ja siskoni puolesta. Ei se, että panostaa myös uraansa tee kenestäkään huonoa vanhempaa. Merkitystä on sillä, miten kohtelee lapsiaan muuten. Jos vanhempani olivat työmatkalla, niin vähintäänkin joka ilta tuli hyvänyön -soitto ja he aina pyrkivät järjestämään asiat niin, että olivat läsnä koulun juhlissa, tanssiesityksissä ja ties missä. Heiltä opin, että kovalla työllä voi saavuttaa paljon ja että työstä voi oikeasti nauttia. Itse en ainakaan aio jäädä sen enempää kotiin lapsen kanssa vaan edelleen luoda uraa, joka on oikeasti oma unelmani. Ei se lapsi siinä silti jää vähemmälle, kaikki on kiinni omasta asenteesta!
Jää se vähemmälle. Ainakin ilman sitä päivittäistä vanhemman läsnäoloa, et pääse siitä yli etkä ympäri. Olkoonkin että jotkut eivät arvosta sitä korkealle, ilmeisesti sinä et.
Kyllä useimmat lapset arvostavat sitä, että vaikkapa äiti on kotona kun tulee koulusta tai että ei tarvitse olla pitkiä päiviä päiväkodissa. Olen itsekin työssäkäyvä äiti, mutta pystyn silti näkemään ne kotonaolevan vanhemmuuden tarjoamat korvaamattomat edut ja sen, mistä lapset jäävät paitsi kun äitee istuu 50 kilometrin päässä palaverissa eikä juttelemassa pöydän toisella puolella koulusta palanneen lapsen kanssa mukavia tai touhuamassa lasten kanssa jotain muuta yhdessä.
Kun perheen vanhemmat jakaa hommansa, lasten hoitopäivät pysyvät normaalin mittaisina ja lapsilla on aina jompikumpi vanhempi juttelemassa ja lukemassa iltasatua ja motkottamassa hammaspesusta.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja USAssa siihen vapaaehtoistyöhön kasvetaan pienestä pitäen. Koululaisilla on vuosittainen kiintiö, paljonko sitä pitää tehdä. Auttavat pienempiä koululaisia tehtävissä, osallistuvat koulun talkoisiin, siivoavat piha-aluetta ja puistoa... siitä se lähtee.
Sama juttu se on lähes kaikissa muissakin maissa. Lähes kaikissa maissa oppilaat siivoavat koulun sisätilat ja pihan, istuttavat kasveja koulun pihalle, leikkaavat koulun pihanurmen, osallistuvat talkootöihin, auttavat pienempiä oppilaita... Ihan perusjuttuja lähes kaikissa maailman maissa. Itse olen käynyt kouluni ihan Suomessa, ja kyllä me teimme talkootöitä, haravoimme koulun pihan, autoimme pienempiä yms. Eivät nuo ole mitään USAn juttuja, vaan ihan normaalia koulunkäyntiä kaikkialla maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Olipas taviksia. Näkyy se, että huippurikkaista suvuista ja eliitistä ei vissiin ole kumpikaan lähtöisin. Teemun puheenparsi ei yleensä ole kovin sivistynyt, vaan pikemminkin edustaa junttisuomea. Ihan perusmeininki, jos on illanistujaiset, että humallutaan ja seuraavana päivänä kärsitään krapulaa. Ei se ihmisistä juoppoja tee. Jos juo harvemmin, silloin se humalatila myös näkyy voimakkaammin kuin ihmisillä, jotka juo jatkuvasti. Kunnon juoposta sitä ei erota, onko juonut vai ei.
Just meinasin tulla kirjoittamaan samaa Sirpan mollaajille. Alkkis ei olisi ollut moksiskaan muutamasta viinilasillisesta.
Tomppa kirjoitti:
Täytyy kyllä suoraan sanoa että onneksi tuli tallennettua boxille niin voi katsella aina välillä uudestaan. Jotenkin säälittäviä kommentteja täällä forumissa, liittyen tähän Selänne/Veitola jaksoon. Vois moni ottaa mallia Teemusta ja Sirpasta niin vois olla omassa elämässäkin enemmän iloa kun surua/katkeruutta/kateutta. Perheen arjesta ja sen pyörittämisestä, mielestäni todella hyviä asioita tuli esille. Nykyään puhutaan tasa-arvosta ja omista oikeuksista vaikka pitäis muistaa se vastuukin aina. Todella iloinen Selänteen perheen puolesta että ovat menestyneet. Suomalaiset ovat niin katkeraa porukkaa että oikein hävettää.
Jep, ketjut ja avaukset Selänteistä kateellisine tilityksineen on säälittävää luettavaa. Koville tuntuu joillakin ottavan, heille tsemppiä ja jaksamisia.
Vierailija kirjoitti:
"Upeeta Sirpa, ihanaa Sirpa, hyvä Sirpa, hienoa Sirpa, ihanaa Sirpa, Awwsommmmmmm Sirpa..."
Yäk.
Niin. Ensin maireita ja nuoleskelevia ylisanoja toimittajalta jonka jälkeen selän takana pyörittelemään silmiään kameralle ja sipisemään pissiskielellä juoruten ihmisestä jonka vieraana parasta aikaa on, ihme settiä aikuiselta (Toimittajalta!) naiselta tuo lässyttävä pikkutyttömäinen teinikieli.
Kysyy ääliömäisiä, manipuloivan yksinkertaisia kysymyksiä joihin vastaaminen saa haastateltavan pakostakin näyttämään omituiselta.
Miksi jää huonosti peitetty pirullinen kuva hänestä jälkimauksi...?
Johtuuko siitä Johanna Tukiaisen törkeästä mollailusta teevee- lähetyksessä, päin naamaa.
Kyllä Sirpan kelpaa. Komea mies ja ei oo pikkurahasta puutetta. Komea pytinki tosin matala ja iso pihapiiri. Aurinkoa ja lämpöä riittää. Uskollinen aviomies ei vilkuile muita. 28 v yhdessä. Hurjaa.
Kyllä se aina on ilo silmälle, kun katsoo pareja, jotka vielä 28 vuoden jälkeen, ovat niin onnellisen näköisiä ja nauravat ja vitsailevat toisilleen paljon. Intohimo ja onnellisuus oikein paistaa heidän olemuksestaan.
Siinä ei enää paljon ulkonainen olemus tai rypyt paina, vaan muut arvot ja kaikki ne yhdessä koetut hetket painavat enemmän vaakakupissa.
Sirpa Selänne oli ohjelmassa oikein söötti ja kivanoloinen.
Maria Veitola taas äärimmäisen rasittava . Varmaan vaikea jutella sille mitään asiallista.
Tykkäsin Sirpasta. Mariasta huomasi ettei tykännyt Teemusta. Ei kyllä esiintynytkään oikein edukseen.
En ole ennen katsonut Yökylässä-ohjelmaa, Mariasta on ollut sellainen kuva että on tosi kaksinaamainen ja inhottava vaikka aluksi kehuu ja mairittelee. Onneksi käyttäytyi hyvin koko jakson, vaikka vähän kaivelikin parisuhdeasioita, mutta kai se on jostain pakko yrittää repiä lööppimatskua.
Ei Teemu vilkuile muita naisia. Lehdet olisi kirjoittaneet , ei oo mitään likaisia salarakkaita.
Katsoin ohjelman vasta juuri äsken. Surullista miten huonosti Veera puhuu suomea! Sama juttu varmaan veljienkin kanssa. Mutta ehkä vanhemmat ovat ajatelleet ettei lapset ikinä tule asumaan pysyvästi Suomessa, ei tarvi hankkia töitä Suomesta eikä siis osata kieltä kunnolla.
Me olemme ulkomailla asuva suomalainen perhe, lapset syntyneet täällä. Lapset käyvät täkäläistä tavallista koulua, harrastavat pelkästään paikallisten lasten seurassa, ovat siis suurimman osan hereilläoloajastaan muussa kuin suomenkielisessä ympäristössä. Suomessa käydään vain pari viikkoa joka kesä. Mutta kotona puhutaan pelkkää suomea, ja pidän huolen siitä että jos oikeaa sanaa/ilmaisua ei kesken jutustelun löydä, se sitten etsitään. Onhan se välillä ärsyttävää puuttua toisen pulputukseen, ja lapsiakin ärsyttää, mutta mun mielestä on tärkeää että osaavat äidinkielensä kunnolla eikä sinne päin.
Muistan, miten hurjalta ja hienoltakin se tuntui, kun lapset alkoivat pienenä suoltamaan vierasta kieltä paremmin kuin me vanhemmat, täydellisine aksentteineen kaikkineen. Siinä hekumassa olisi saattanut helposti alkaa kannustaa lasta sen vieraan kielen käyttöön kotonakin, mutta pidimme päämme - meillä puhutaan vaan suomea ja sillä siisti.
Sirpa tunnusti itsekin että ovat löpsöjä vanhempia, varmaan näkyy sitten myös tässä kieliasiassa..
Se on selvää Suomessa että hyvin koulutetun hyvätuloisen naisen ei kannata jäädä kotiäidiksi muuta kun ne pakolliset kuviot ja lainsallima nk äitiysLOMA.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin ohjelman vasta juuri äsken. Surullista miten huonosti Veera puhuu suomea! Sama juttu varmaan veljienkin kanssa. Mutta ehkä vanhemmat ovat ajatelleet ettei lapset ikinä tule asumaan pysyvästi Suomessa, ei tarvi hankkia töitä Suomesta eikä siis osata kieltä kunnolla.
Me olemme ulkomailla asuva suomalainen perhe, lapset syntyneet täällä. Lapset käyvät täkäläistä tavallista koulua, harrastavat pelkästään paikallisten lasten seurassa, ovat siis suurimman osan hereilläoloajastaan muussa kuin suomenkielisessä ympäristössä. Suomessa käydään vain pari viikkoa joka kesä. Mutta kotona puhutaan pelkkää suomea, ja pidän huolen siitä että jos oikeaa sanaa/ilmaisua ei kesken jutustelun löydä, se sitten etsitään. Onhan se välillä ärsyttävää puuttua toisen pulputukseen, ja lapsiakin ärsyttää, mutta mun mielestä on tärkeää että osaavat äidinkielensä kunnolla eikä sinne päin.
Muistan, miten hurjalta ja hienoltakin se tuntui, kun lapset alkoivat pienenä suoltamaan vierasta kieltä paremmin kuin me vanhemmat, täydellisine aksentteineen kaikkineen. Siinä hekumassa olisi saattanut helposti alkaa kannustaa lasta sen vieraan kielen käyttöön kotonakin, mutta pidimme päämme - meillä puhutaan vaan suomea ja sillä siisti.
Sirpa tunnusti itsekin että ovat löpsöjä vanhempia, varmaan näkyy sitten myös tässä kieliasiassa..
Kyllä nyt kelpaa! Valinta vuoden, tai peräti vuosituhannen, kasvattajaksi on juuri selvinnyt. Mikään tee parempaa vanhempaa kuin kertoa kuinka erinomainen itse on ja miten löpsöjä toiset. Kuulostat myös niin onnelliselta, että onnellisemman ihmisyksilönkin palkinto lähtee samaan osoitteeseen. Onnea oikein sylin täydeltä!
Jos suomenkielinen kotiäiti on pääosin hoitanut lapset niin miksi suomen kielen taito on lapsilla noin huono? Varhain alkava koulu ei selitä tätä jos viisi ensimmäistä vuotta tärkein päivisin hoitanut ja leikittänyt henkilö on ollut suomenkielinen.
T on pannut yhtä vaaleaa julkkisnaista 90-luvulla monta kertaa ja varmaan muitakin, mutta ... Ja Turvasanaa pari vuotta sitten.
Jos joku on rikas ja muutenki elää vähän erilaista elämää, niin keskusteluahan se herättää. Musta Selänteen Teemu on ihan jees tyyppi sen perusteella, mitä sit nyt oon teevessä nähny.
Sirpa on konstailematon ja tavallinen ihminen. Hyvä asia.
Hm, tällaista "huulenheittoa" kyllä valtakunnan telkkarissa vieläpä, mutta pilavideo, jossa perhe on muka jättänyt Teukan, kehittää itkunsekaiset traumat perheen valtaosin aikuisille lapsille (pojista nuorin täyttää 17 tänä vuonna, ja ainoa reippaasti alaikäinen tuskin löytää ko. videota)