Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä siitä, että parantumattomasti sairas ihminen haluaa lisää lapsia?
08.02.2017 |
Lähipiirissä yksi tällainen tapaus, joka aiheuttaa muille hirveästi huolta ja päänvaivaa. Perheen äidillä on kaksi kroonista sairautta, joista toinen on melko vakava, ei hyvässä hoitotasapainossa, eikä millään tavalla parannettavissa. Jos sopiva lääkitys löytyy, oireita voidaan helpottaa, mutta sairaus tulee silti etenemään. Nainen ei ole vuosiin ollut kykenevä tekemään töitä täyspäiväisesti, ison osan ajasta on ollut kotona sairaana. Perheen isä on terve, mutta äärimmäisen rasittunut yrittäessään hoitaa perheen taloutta, vaimoaan ja lapsia, joita on nyt kolme - ja neljäs on tulossa. Yksi lapsista on esiteini, pari muuta alle kouluikäisiä ja tuohon lisätään sitten vielä vauva.
Tietenkin lähipiiri auttaa tätä perhettä koko ajan, kaikessa. He eivät muuten pärjää. Äiti on sairas ja isä ylirasittunut. Silti neljäs lapsi piti vielä laittaa alulle. Lääkärit ovat tietysti suositelleet jo vuosia sitten, ettei lapsia enää tehtäisi.
Olenko nyt ihan hirviö, kun pidän näitä vanhempia itsekkäinä? Lapsia pukataan maailmaan tuossa tilanteessa, vaikka eivät itse kykene kotia ja perhettä kunnolla hoitamaan. Ilman (liian) venyviä sukulaisia ja ystäviä hommasta ei tulisi yhtään mitään. Itsekin olen ollut apuna, lasten hyvinvointia ajatellen, mutta johonkin on tietysti pakko vetää raja, ettei oma työ, opiskelu, jaksaminen ja sosiaalinen elämä ala kärsiä. Salaa olen potenut kasvavaa v*tutusta. Tilanne ei varmasti tule helpottumaan neljännen lapsen myötä ja perheen äiti ei varmasti tule parantumaan.
Perheen äidin kanssa on joskus keskusteltu tuosta lasten tekemisestä, mutta hän vain sanoo, että kyllä hänelläkin on oikeus perheeseen, vaikka sairas onkin. Ja häntä ei lääkärit määräile, jos he miehen kanssa lapsia haluavat. Niin, itsekästä vai ei?
Kommentit (26)
Mulla tuttavapiirissä kaksikin ihmistä, jotka saaneet lapsen syövän jälkeen ja kumpikin sairastunut uudelleen ja kuollut. Toinen oli mies, ja ehkä sitä jotenkin vanhanaikaisesti ajattelee, että vaimollaan oli 'oikeus' saada lapsi, vaikka isän syövällä olikin uusiutumisriski (isä nimitti itseään termillä 'cancer survivor').
Toinen oli nainen aivokasvaimen kanssa. En tiedä tarkalleen, missä määrin kasvain oli saatu poistettua, kun nainen tuli raskaaksi. Tai oliko tauti remissiossa. Joka tapauksessa tauti uusi/eteni ja nainen kuoli, kun lapsi oli noin kolmevuotias.
Meistä monella on vahva halu vanhemmaksi. Ei minusta ole sanomaan, ettei parantumattomastikin sairas ihminen saisi hankkia lasta. Minun tuttavapiirissäni kummallakin lapsella on yksi elossaoleva vanhempi; ei sekään huono vaihtoehto ole. Lisäksi heidän kuolleella vanhemmallaan on käynyt hyvin huono epäonni; toisinkin olisi voinut käydä, sillä kovin moni selviää nykyään syövästä.
Meillä on vain yksi elämä. Ja se aika, kun esimerkiksi nainen voi tulla raskaaksi, ei ole loputtoman pitkä. Päätöksiä ja valintoja täytyy tehdä, ennen kuin on liian myöhäistä. Jokin alkukantainen toive saada lapsi voi olla hyvin vahva, mikä käsitykseni mukaan selittää asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää jos on sairas ja ymmärrän harmistuksen, jos sairaus estää lasten hankinnan...mutta eikö se yksi tai kaksi kersaa olisi riittänyt?! Tulee muuten yhteiskunnalle kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuttavapiirissä kaksikin ihmistä, jotka saaneet lapsen syövän jälkeen ja kumpikin sairastunut uudelleen ja kuollut. Toinen oli mies, ja ehkä sitä jotenkin vanhanaikaisesti ajattelee, että vaimollaan oli 'oikeus' saada lapsi, vaikka isän syövällä olikin uusiutumisriski (isä nimitti itseään termillä 'cancer survivor').
Toinen oli nainen aivokasvaimen kanssa. En tiedä tarkalleen, missä määrin kasvain oli saatu poistettua, kun nainen tuli raskaaksi. Tai oliko tauti remissiossa. Joka tapauksessa tauti uusi/eteni ja nainen kuoli, kun lapsi oli noin kolmevuotias.
Meistä monella on vahva halu vanhemmaksi. Ei minusta ole sanomaan, ettei parantumattomastikin sairas ihminen saisi hankkia lasta. Minun tuttavapiirissäni kummallakin lapsella on yksi elossaoleva vanhempi; ei sekään huono vaihtoehto ole. Lisäksi heidän kuolleella vanhemmallaan on käynyt hyvin huono epäonni; toisinkin olisi voinut käydä, sillä kovin moni selviää nykyään syövästä.
Meillä on vain yksi elämä. Ja se aika, kun esimerkiksi nainen voi tulla raskaaksi, ei ole loputtoman pitkä. Päätöksiä ja valintoja täytyy tehdä, ennen kuin on liian myöhäistä. Jokin alkukantainen toive saada lapsi voi olla hyvin vahva, mikä käsitykseni mukaan selittää asiaa.
En tunne näitä tuttaviasi, mutta äkkiseltään sanoisin: yksi lapsi ok, ymmärrän, neljä lasta, miksi hitossa?
Vidduako sulle muuten kuuluu? Jos tuntuu pahalta älä osallistu.
En osaa oikeastaan pitää tuota kauheana asiana. Kyllä lapsille aina kodit löytyy vaikka adoption kautta, jos vanhemmista ei ole huolehtijoiksi. Olen itsekin tullut vanhemmilleni adoption kautta, koska yh-äitini oli päihdeongelman takia kyvytön huolehtimaan minusta, enkä voi väittää että osani elämässä olisi jotenkin ollut niin surkea että olisi parempi kun minua ei olisi tehtykään.
Läheistenhän tuossa täytyy kyllä pitää omat rajansa eikä sallia sitä että toiset käyttää yli voimien hyväksi. kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta auttaa omien voimiensa yli, eikä oikeastaan yhtäänkään jos ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vidduako sulle muuten kuuluu? Jos tuntuu pahalta älä osallistu.
Läheiset varmaan ajattelee useimmiten lasten parasta. Auttaminen on hyvä asia ja syyttömiä ne lapset tuossa ovat. Silti läheisten ei pidä auttaa oman hyvinvoinnin kustannuksella eli kyllä voi sanoa "ei", jos ei jaksa tai ehdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vidduako sulle muuten kuuluu? Jos tuntuu pahalta älä osallistu.
Läheiset varmaan ajattelee useimmiten lasten parasta. Auttaminen on hyvä asia ja syyttömiä ne lapset tuossa ovat. Silti läheisten ei pidä auttaa oman hyvinvoinnin kustannuksella eli kyllä voi sanoa "ei", jos ei jaksa tai ehdi.
Jos tuntuu pahalta älä osallistu. Lukutaito..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm.
Minustakin tuo on aika hurja ratkaisu, ja siis aivan lasten kannalta. Veronmaksajan roolia en tässä nyt sääli, menee rahaa hitto vie tässä maailmassa huonompiinkin kohteisiin kuin lapsiperheiden tukiin. Joka tapauksessa perhe todennäköisesti ei kauheita tukitoimia edes saa, jos isä terve ja lapsetkin yhtä lukuunottamatta jo koululaisia.
Mutta lapsien kannalta olisi hyvä, että vanhemmilla olisi voimavaroja.
Sinänsä on kyllä kaksi eri asiaa olla parantumattomasti sairas ja kuolemansairas. Parantumattomasti sairaita on monikin ilman, että on vaarassa kuolla. Heidän lasten hankkimisensa minusta on enemmänkin kiinni jaksamisesta ja lasten edusta.
Mutta parantumattomasti sairaan en kannustaisi hankkimaan lapsia. Vaikka kuinka kaipaisi lasta ja haluaisi, että joku jää kantamaan geenejä sen poismenon jälkeen.
Loppupeleissä nämä tietysti ovat jokaisen omia ratkaisuja, eikä niihin ole ulkopuolisella nokan koputtamista - mutta näin meidän kesken, kysyttäesä, olen tätä mieltä.
Relevantti valituksen aihe varmaankin kun suurimmalla osalla lapsiperheistä asiat on nykyään niin ettei isovanhemmista lähtien ketään läheistä kiinnosta auttaa mitenkään. Meillä 4-vuotias nyt ja KERTAAKAAN emme ole saaneet esimerkiksi hoitoapua. Huimat kaksi kertaa on pyydetty itse kun oli hätätilanne, mutta sekään ei onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tiedän tapauksen jossa pariskunta tiesi, että lapset syntyisivät suurella todennäköisyydellä vammaisiksi tai muuten sairaiksi... tekivät 3 lasta, kaikki vammaisia ja todella sairaita. En ymmärrä. Millainen ihminen haluaa antaa tuollaisen elämän?
Nykyään on trendinä ajatella, että minulla on oikeus siihen, tähän ja tuohon. Oikeus, oikeus ja aina vaan oikeus. Entäs velvollisuudet? On oikeus lisääntyä, mutta ei velvollisuutta yrittää taata lapsille tasapainoista kotia ja vanhempia jotka pystyvät huolehtimaan? Ei mahdu minun ymmärrykseen, sori vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinuna ottaisin yhteyttä kunnan lastensuojeluun ja selittäisin tilanteen. Jos ei muuten, niin pyydä heitä kartoittamaan tilanne ja avuntarve.
Ei kenenkään tarvitse polttaa itseään loppuun vaikka kuinka läheisestä olisikin kyse.
Anna heidän tehdä niinkuin haluavat, vaikka olisi kuinka itsekästä. Nyt pitää ajatella perheen muita lapsia ja läheisten jaksamista.
Siltä varalta että tämä olisikin provo, miten äiti tuli raskaaksi kun on koko ajan kipeä ja ilmeisesti vahvalla lääkityksellä?
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on trendinä ajatella, että minulla on oikeus siihen, tähän ja tuohon. Oikeus, oikeus ja aina vaan oikeus. Entäs velvollisuudet? On oikeus lisääntyä, mutta ei velvollisuutta yrittää taata lapsille tasapainoista kotia ja vanhempia jotka pystyvät huolehtimaan? Ei mahdu minun ymmärrykseen, sori vaan.
No onneksi ei ennen vanhaan ollut mitään tällaista vaan lapset tehtiin aina terveisiin porvarisperheisiin. ja parhaisiin olosuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkäitä ihmisiä. Tulisi ajatella myös lasten elämää. Miten heidät kasvatetaan tasapainoisiksi aikuisiksi, jos aikuisilla ei ole voimavaroja, kun kaikki menee sairauden hoitamiseen. He eivät ole nyt läsnä eivätkä tule olemaan vastaisuudessakaan. Koulu, harrastukset, koulutus.. lapset joutuvat selviytymään miten parhaiten taitavat.
No lopeta auttaminen jos noin nyppii. Suomessa ei kovin moni enää lisäänny, joten hatun nosto niille, jotka sentään jaksavat. Mä en ymmärrä mikä ihmeen hinku joillakin on aina mestaroida muiden elämää. Voihan olla, että noista lapsista on vanhemmilleen vielä joskus suuri hyöty ja apu kun vanhustenhuolto ajetaan aivan alas. Mä alan olla sitä mieltä, että taitaa olla taas aika, että lapsia kannattaa pykätä itselleen vanhuudenturvaksi kun kaikki muut yhteiskunnalliset turvat lakkaavat olemasta.
Parasta ap:n avauksessa on, että läheiset kantavat vastuunsa ja auttavat perhettä.
Ymmärrän ap:n vitutuksen ja ihmettelyn hyvin: perheessä on jo kolme lasta, äidin sairaudet kuormittavat perhettä. Mikä on tämä "minulla on oikeus" -argumentti? Mistä se oikeus kumpuaa, biologiastako vai itsekkyydestä? Onko miehellä ja lapsilla oikeuksia?
Nuo syöpätapaukset ovat vähän eri mun mielestä. Jos syöpä on vaikka ollut remissiossa kolme vuotta, ymmärrän toiveikkuuden hyvin. Sitten on vain toidella huono onni jos syöpä uusii tai jos puhkeaa uusi syöpä tai joku muu mahd. kuolemaan johtava sairaus. Yhtä lailla täysin terve ihminen voi joutua onnettomuuteen ja kuolla. Mutta ap:n kuvaamalla tapauksella on kohta neljä lasta ja kaksi pahenevaa, kroonista sairautta, jotka vaikeuttavat normaalia elämää (syöpää sairastava voi olla arjessa vaikka kuinka toimelias hoitojaksojen välillä). Miksi mies on suostunut neljänteen lapseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on trendinä ajatella, että minulla on oikeus siihen, tähän ja tuohon. Oikeus, oikeus ja aina vaan oikeus. Entäs velvollisuudet? On oikeus lisääntyä, mutta ei velvollisuutta yrittää taata lapsille tasapainoista kotia ja vanhempia jotka pystyvät huolehtimaan? Ei mahdu minun ymmärrykseen, sori vaan.
No onneksi ei ennen vanhaan ollut mitään tällaista vaan lapset tehtiin aina terveisiin porvarisperheisiin. ja parhaisiin olosuhteisiin.
En ole edellinen, mutta: totta kai ennenkin lapsia tehtiin huonoihin olosuhteisiin ja paljon enemmän ja huonompiin kuin nykyään. Erona on se, että
a) ennen lapsia "vain tuli" koska se oli normi ja ehkäisyä ei ollut, ja sitäpaitsi lapsia tarvittiin vanhuudenturvaksi, joten lapsitehtailu oli inhimillisesti ymmärrettävää
b) nykyään tiedetään paljon enemmän siitä, mitä lapset tarvitsevat vanhemmiltaan henkisesti ja fyysisesti.
c) ennen ei ollut yhteiskunnan apua esim hedelmöityshoitoihin ja henkilökohtaisiin avustajiin ym. Siksi sairaat ja vammaiset jättivät usein lapset tekemättä. Tässä toki nykytilanne on parempi ja tasa-arvoisempi, mutta ei kenenkään silti pitäisi tehdä enempää lapsia kuin jaksaa hyvin hoitaa.
Noin lyhyesti: en ymmärrä, en hyväksy. Tässä nykymaailmassa tuo lisääntyminen, joka todentotta on tällä globaalilla vauhdilla tämän ihmiskunnan loppu, on niin pyhä ja subjektiivinen oikeus, ettei mitään rajaa. Yhteiskunta rajaa ihmisten haluja ja toiveita ihan jatkuvasti (esim. siinä, minkä väriseksi saat maalata talon), mutta lapsia voi puskea maailmaan niin paljon kun luonto suo, vaikka vanhemmilla ei olisi pienimpiäkään edellytyksiä (taloudellisia tai sosiaalisia) heistä huolehtia. Missä muussa asiassa kansalainen voi tehdä yksin päätöksen, joka voi sitoa yhteiskunnan rahaa seuraavan 18 vuoden aikana jopa miljoonia (esim. huostaanottotilanteet)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on trendinä ajatella, että minulla on oikeus siihen, tähän ja tuohon. Oikeus, oikeus ja aina vaan oikeus. Entäs velvollisuudet? On oikeus lisääntyä, mutta ei velvollisuutta yrittää taata lapsille tasapainoista kotia ja vanhempia jotka pystyvät huolehtimaan? Ei mahdu minun ymmärrykseen, sori vaan.
No onneksi ei ennen vanhaan ollut mitään tällaista vaan lapset tehtiin aina terveisiin porvarisperheisiin. ja parhaisiin olosuhteisiin.
En ole edellinen, mutta: totta kai ennenkin lapsia tehtiin huonoihin olosuhteisiin ja paljon enemmän ja huonompiin kuin nykyään. Erona on se, että
a) ennen lapsia "vain tuli" koska se oli normi ja ehkäisyä ei ollut, ja sitäpaitsi lapsia tarvittiin vanhuudenturvaksi, joten lapsitehtailu oli inhimillisesti ymmärrettävää
b) nykyään tiedetään paljon enemmän siitä, mitä lapset tarvitsevat vanhemmiltaan henkisesti ja fyysisesti.
c) ennen ei ollut yhteiskunnan apua esim hedelmöityshoitoihin ja henkilökohtaisiin avustajiin ym. Siksi sairaat ja vammaiset jättivät usein lapset tekemättä. Tässä toki nykytilanne on parempi ja tasa-arvoisempi, mutta ei kenenkään silti pitäisi tehdä enempää lapsia kuin jaksaa hyvin hoitaa.
Mäkään en ole toi jolle vastasit, mutta ootko nyt ihan varma, että täällä on joku erityinen ongelma noitten niin vammasien lapsista ettei ne jaksa hoitaa niitä? Onko sulla jotain tilastoo? Ainakin mulla on ollut sellanen käsitys, että pahin ongelma on fyysisesti perusterveet juopot yms.
On itsekästä ja typerää. Ei lääkäri syyttä suotta sano, ettei pitäisi enää lisääntyä.