Lue keskustelun säännöt.
Mies ei kiinnosta seksuaalisesti - tapailu
Ääööh
07.02.2017 |
Olen 24-vuotias nainen ja olen puoli vuotta nyt hengannut melko tiiviisti erään miehen kanssa.
Mies on mukava ja todella hyvä mies. Sellainen jonka kanssa voisi kuvitella elämää tulevaisuudessakin. Mutta kun on yksi iso ongelma; en oikein tiedä mitä mieltä miehestä olen. Hän ei oikein kiinnosta minua seksuaalisessa mielessä. En ole suuresti ihastunut tai tuntenut sellaista huumaa, mutta toki välitän ja olen kiintynyt.
Hänen seurassaan on mukavaa ja noh, tasapainoista. Luotan häneen. Mutta sukat eivät vaan pyöri jaloissa ja kosketus ei tunnu oikealta. Vaikka olen yrittänyt, ja oikeasti halunnut antaa mahdollisuuden. Olen yrittänyt antaa aikaa, jos se tästä paranisi.
Olemme siis miehen kanssa harrastaneet seksiä, mutta en tunne mitään super isoa kiimaa miestä kohtaan. Annan kun hän haluaa (ehkä kerran viikossa).. Miehelläkään ei tunnu olevan super suuret halut (onneksi) mutta on ihastunut minuun ja haluaisi että seurustelisimme.
Paraneeko tämä tästä? Vai onko sen suuren ihastumisen puuttuminen este, että emme sovi toisillemme? Meni kauan ennen kun edes annoin miehelle, hän ei vaan saanut minussa himoa aikaiseksi vaikka seksi nyt onkin hyvää.
Välillä tuntuu että henkisellä tasolla olemme myös liian erilaiset, enkä täysillä nauti hänen seurastaan/voi olla oma itseni. Ajattelin että se on alku kankeutta.
Nyt seksi lähinnä ällöttää, mutta syytän koko ajan itseäni että minussa on joku vika.. En saanut vanhemmiltani kovin hyvää mallia parisuhteeseen, joten en tiedä miltä tämän kuuluisi tuntua.
Aikaisemmassa suhteessa kyllä halusin miestäni paljonpaljon enemmän kuin nyt.O
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päästä hyvä mies menemää, älä huijaa itseäsi. Hukkaat vain molempien aikaa.
Sivumennen sanoen juuri tästä on kyse, kun näin miehenä tulee kritisoitua feministien liian suurta vaikutusta lasten kasvatukseen ja opetukseen: jos miehistä kasvatetaan kilttejä ja naismaisia, heidän seksuaalinen vetovoimansa vastakkaiseen sukupuoleen laskee huomattavasti. Tämä itsestäänselvä asia on päästetty tapahtumaan ja tuloksena on paljon kumppaneihinsa pettyneitä suomalaisia naisia.
Naismainen nainen kelpaa perusmiehelle enemmän kuin hyvin. Naismainen mies ei kelpaa yleensä yhdellekään naiselle. Kuten tavallisesta elämästä näette.
Poikien pitää antaa olla poikia, pitää antaa mahdollisuus kasvaa mieheksi. Perinteistä "miestekemistä" ei pidä lannistaa vaan rohkaista - miehekkyys on hyvä asia, vaikka nykyideologia sanoisi mitä. Naisetkin ovat paljon onnellisempia silloin, kun tämä totuus tunnustetaan jälleen.
Hassua, miten annoit heti paikalla arvonimen "hyvä mies" vaikka et tedä hänestä yhtään mitään. Loppu jaarittelu on kai myös rakennettu tyhjän päälle, kun faktat eivät tunnu sinua mitenkään kiinnostavan.
"Hyvä mies" oli sellainen puoli-ironinen kommentti. Koska sulhokandidaatti kuulosti juuri siltä tyypiltä, jota aina hyväksi mieheksi sanotaan silloin, kun halutaan puolustaa miesten maskuliinisuutta polkevaa ideologiaa. Onhan se kiva ja kiltti, mutta ei saa sukkia pyörimään jaloissa.
Polkeeko teidän miesten maskuliinisuutta, jos joku nainen ei pidä teitä puoleensavetävänä? Maailmassa on tuhansittain nuoria ja terveitä miehiä, joita en naisena osaa ajatella millään tavalla seksuaalisina tai haluttavina. Jos se polkee heidän maskuliinisuutensa, pahoittelen asiaa. Toivon että ei satu olemaan piikkikorot jaloissa kun jonkun maskuliinisuuden päältä satun kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päästä hyvä mies menemää, älä huijaa itseäsi. Hukkaat vain molempien aikaa.
Sivumennen sanoen juuri tästä on kyse, kun näin miehenä tulee kritisoitua feministien liian suurta vaikutusta lasten kasvatukseen ja opetukseen: jos miehistä kasvatetaan kilttejä ja naismaisia, heidän seksuaalinen vetovoimansa vastakkaiseen sukupuoleen laskee huomattavasti. Tämä itsestäänselvä asia on päästetty tapahtumaan ja tuloksena on paljon kumppaneihinsa pettyneitä suomalaisia naisia.
Naismainen nainen kelpaa perusmiehelle enemmän kuin hyvin. Naismainen mies ei kelpaa yleensä yhdellekään naiselle. Kuten tavallisesta elämästä näette.
Poikien pitää antaa olla poikia, pitää antaa mahdollisuus kasvaa mieheksi. Perinteistä "miestekemistä" ei pidä lannistaa vaan rohkaista - miehekkyys on hyvä asia, vaikka nykyideologia sanoisi mitä. Naisetkin ovat paljon onnellisempia silloin, kun tämä totuus tunnustetaan jälleen.
No, alkaisitko itse seurustelemaan miesmäisen naisen kanssa? Niinpä.
En alkaisi? Sehän juuri oli pointtini?
Miesten kasvattaminen naismaisiksi on tuhoisaa poikien tulevaisuuden kannalta. Maskuliinisuus ja perinteinen miehekkyys tarvitsevat arvonpalautuksen.
Anna esimerkki tästä "naismaisuudesta".
Tapailen yhtä miestä samoissa tunnelmissa. Olemme molemmat jo vanhempia, siis sekä iän puolesta että meillä on aikuiset lapset. En kaipaa seksiä juurikaan. Mies selkeästi enemmän.
Itse olin ajatellut, että haluaisin vanheta jonkun mukavan kaverin kanssa mieluummin kuin yksinäni. Mutta nyt pohdin, kannattaako sitouttaa itseään puolisoon, joka vaatii minulta semmoista, mikä ei vastaa omia tarpeitani. Ilmeisesti tämä seksiasia pitää ottaa puheeksi jo nyt, vaikka emme ole vielä sille asteelle vielä edes päässeet.
Tiedän itsestäni, että joku toinen mies kyllä sytyttäisi halunikin. Tämän yksilön kanssa mieluiten nauttii läheisyydestä vaatteet päällä.
Tässä iässä on harvinaista tavata ketään, jonka kanssa voisi kuvitella pysyvämpää suhdetta.
Siksi voisin tyytyä tähän nykyiseen, enkä lähteä etsimään neulaa heinäkasasta
Kyynikoille: Taloudellisesta hyödystä ei tässä virityksesssä ole kyse, pärjäämme kumpikin mainiosti omillamme, omat asunnot jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parane, jos jo alku takkuaa noin. Älä tuhlaa elämääsi ja nuoruuttasi väärän ihmisen kanssa olemiseen. Ehdit kyllä löytää jonkun, jonka kanssa toimii kaikilla osa-alueilla. Eikä sinkkuudessa ole mitään vikaa. Ei tuo ole reilua miehellekään, jos hän on kovin ihastunut sinuun. Tuhlaat myös hänen aikaansa.
Täyttä paskaa koko tekstisi. Tuossa kuitenkin etsitään elinikäistä kumppania jonka kanssa ollaan kuolemaan asti.
Joku sukkien pyöriminen jaloissa oon täysin yhdentekevää. Koska ne sukat ei todellakaan pyöri jaloissa seuraavaa 50 vuotta.
Mutta kun tämä ajattelutapa ei ole enää voimissaan. Nykyisin tulee sukkien pyöriä jaloissa ja kun se loppuu niin vaihdetaan uuteen.
Ainoastaan idiootit ajattelee noin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parane, jos jo alku takkuaa noin. Älä tuhlaa elämääsi ja nuoruuttasi väärän ihmisen kanssa olemiseen. Ehdit kyllä löytää jonkun, jonka kanssa toimii kaikilla osa-alueilla. Eikä sinkkuudessa ole mitään vikaa. Ei tuo ole reilua miehellekään, jos hän on kovin ihastunut sinuun. Tuhlaat myös hänen aikaansa.
Täyttä paskaa koko tekstisi. Tuossa kuitenkin etsitään elinikäistä kumppania jonka kanssa ollaan kuolemaan asti.
Joku sukkien pyöriminen jaloissa oon täysin yhdentekevää. Koska ne sukat ei todellakaan pyöri jaloissa seuraavaa 50 vuotta.
Mutta kun tämä ajattelutapa ei ole enää voimissaan. Nykyisin tulee sukkien pyöriä jaloissa ja kun se loppuu niin vaihdetaan uuteen.
Hyvä että ei ole ja hyvä kun vaihdetaan. Olisi ihan hirveää, jos pitäisi olla ihmisen kanssa joka ei merkitse itselle mitään. Melkein kaikki ihmiset ovat mukavia ja keneen tahansa kiintyy jos asutaan kauan yhdessä. Mutta mikä syy se olisi olla lähtemättä?
Mites olisi RAKKAUS?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se sukkien pyöriminen on juuri se, mikä kantaa vuosien ajan vaikeuksien yli. Se, että tykkää toisesta todella paljon.
Se ei ole pinnallista ihastumista todellakaan, vaan sitä, että toisessa on jotain vaikeasti selitettävä, joka säväyttää juuri sinua.
Ei kenenkään sukat pyöri 50 vuotta yhdenkään ihmisen takia. Se ont äysi mahdottomuus
Olin itse vuosi sitten ap:n kaltaisessa tilanteessa. Mies oli tosi kiltti, kohtelias ja oikea herrasmies kaikin puolin. Myös komea ja miehinen fyysiseltä olemukseltaan. Perheen perustaminen ja arki olisivat sujuneet hänen kanssaan täydellisesti ja jaoimme monista asioista samoja ajatuksia. Jostain syystä oloni hänen seurassaan oli kuitenkin alusta asti kaverillinen ja suuteleminen tai muu kosketus hänen kanssaan tuntui jotenkin oudolta. Ei siltä, miltä se on edellisten poikaystävien (joiden kanssa sujui kyllä sängyssä, mutta muuten ei) kanssa tuntunut.
Suhteen lopettaminen oli tosi vaikeaa, sillä olin pitkään toivonut parisuhdetta ja nyt kun tämä 'täydellinen' mies oli edessäni, en sitten häntä halunnutkaan. Mitään selkeää syytäkään en hänelle osannut lopettamisesta sanoa, selitin jotain sitoutumiskammosta tms.. :s
Olen usein pohtinut tuota miestä ja luulen, että vika hänessä oli juuri se täälläkin monesti toitotettu liiallinen kiltteys. Vaikka oli reipas ja aloitteellinen kaikessa muussa niin oli mun kanssa fyysisesti liian varovainen, varmaan pelkäsi että pelästyn liian päällekäyvää tyyppiä samalla kun itse juuri tykkään miehistä, jotka ottavat tilanteet haltuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parane, jos jo alku takkuaa noin. Älä tuhlaa elämääsi ja nuoruuttasi väärän ihmisen kanssa olemiseen. Ehdit kyllä löytää jonkun, jonka kanssa toimii kaikilla osa-alueilla. Eikä sinkkuudessa ole mitään vikaa. Ei tuo ole reilua miehellekään, jos hän on kovin ihastunut sinuun. Tuhlaat myös hänen aikaansa.
Täyttä paskaa koko tekstisi. Tuossa kuitenkin etsitään elinikäistä kumppania jonka kanssa ollaan kuolemaan asti.
Joku sukkien pyöriminen jaloissa oon täysin yhdentekevää. Koska ne sukat ei todellakaan pyöri jaloissa seuraavaa 50 vuotta.
Juuri siksi onkin tärkeää, että ne pyörivät alussa. Sitä arkea kun ehtii elää sitten ne 50 vuotta.
Ei avioliittoon voi mennä jonkun alkuhuuman takia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se sukkien pyöriminen on juuri se, mikä kantaa vuosien ajan vaikeuksien yli. Se, että tykkää toisesta todella paljon.
Se ei ole pinnallista ihastumista todellakaan, vaan sitä, että toisessa on jotain vaikeasti selitettävä, joka säväyttää juuri sinua.
Ei kenenkään sukat pyöri 50 vuotta yhdenkään ihmisen takia. Se ont äysi mahdottomuus
Voi sinua lapsi. Kyllä voi pyöriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ääööh kirjoitti:
Olen 24-vuotias nainen ja olen puoli vuotta nyt hengannut melko tiiviisti erään miehen kanssa.
Mies on mukava ja todella hyvä mies. Sellainen jonka kanssa voisi kuvitella elämää tulevaisuudessakin. Mutta kun on yksi iso ongelma; en oikein tiedä mitä mieltä miehestä olen. Hän ei oikein kiinnosta minua seksuaalisessa mielessä. En ole suuresti ihastunut tai tuntenut sellaista huumaa, mutta toki välitän ja olen kiintynyt.
Hänen seurassaan on mukavaa ja noh, tasapainoista. Luotan häneen. Mutta sukat eivät vaan pyöri jaloissa ja kosketus ei tunnu oikealta. Vaikka olen yrittänyt, ja oikeasti halunnut antaa mahdollisuuden. Olen yrittänyt antaa aikaa, jos se tästä paranisi.
Olemme siis miehen kanssa harrastaneet seksiä, mutta en tunne mitään super isoa kiimaa miestä kohtaan. Annan kun hän haluaa (ehkä kerran viikossa).. Miehelläkään ei tunnu olevan super suuret halut (onneksi) mutta on ihastunut minuun ja haluaisi että seurustelisimme.
Paraneeko tämä tästä? Vai onko sen suuren ihastumisen puuttuminen este, että emme sovi toisillemme? Meni kauan ennen kun edes annoin miehelle, hän ei vaan saanut minussa himoa aikaiseksi vaikka seksi nyt onkin hyvää.
Välillä tuntuu että henkisellä tasolla olemme myös liian erilaiset, enkä täysillä nauti hänen seurastaan/voi olla oma itseni. Ajattelin että se on alku kankeutta.
Nyt seksi lähinnä ällöttää, mutta syytän koko ajan itseäni että minussa on joku vika.. En saanut vanhemmiltani kovin hyvää mallia parisuhteeseen, joten en tiedä miltä tämän kuuluisi tuntua.
Aikaisemmassa suhteessa kyllä halusin miestäni paljonpaljon enemmän kuin nyt.O
Riippuu vähän millaista seksiä sinä haluat harrastaa tulevat vuotesi. Haluatko sellaista "vaatteet revitään päältä"-kiima panoa jossa seksi on lähinnä nussimista ja mekaanista vai halautko kentien rakastella miehen kanssa johon luotat ja joka on kumppanisi. Jos haluat jotain eläimellistä nussintaseksiä niin ehkä sinun kannattaa jättää rauhalliset miehet rauhaan ja tutustua vain jännämiehiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parane, jos jo alku takkuaa noin. Älä tuhlaa elämääsi ja nuoruuttasi väärän ihmisen kanssa olemiseen. Ehdit kyllä löytää jonkun, jonka kanssa toimii kaikilla osa-alueilla. Eikä sinkkuudessa ole mitään vikaa. Ei tuo ole reilua miehellekään, jos hän on kovin ihastunut sinuun. Tuhlaat myös hänen aikaansa.
Täyttä paskaa koko tekstisi. Tuossa kuitenkin etsitään elinikäistä kumppania jonka kanssa ollaan kuolemaan asti.
Joku sukkien pyöriminen jaloissa oon täysin yhdentekevää. Koska ne sukat ei todellakaan pyöri jaloissa seuraavaa 50 vuotta.
Juuri siksi onkin tärkeää, että ne pyörivät alussa. Sitä arkea kun ehtii elää sitten ne 50 vuotta.
Samaa mieltä. Ei koko elämän pidä olla yhtä harmaata. Alun hurmio on ihana muisto. Enkä oikein usko sen täysin koskaan laantuvan, jos ihminen myös persoonaltaan on hyvä ihminen, kunnioittaa ja huomioi toisen, on luotettava ja rehellinen.
Miten kauan olet ollut naimisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos seksi ällöttää, ei ole kovin lupaava alku parisuhteelle.
Kuten joku jo sanoi, niin se ihastuminen/sukkien jaloissa pyöriminen/kipinä on se voima joka kantaa vaikeidenkin aikojen yli. Se ihana tunne, kun kemiat kohtaa niin ettei mitään rajaa <3 itse olen kai onnekas, kun olen tämmöisessä suhteessa. Vielä kymmenenkin vuoden jälkeen olen totaalisen rakastunut mieheeni ja kipinää on edelleen :)
Mitä jos joutuisit seuraavat 10 vuotta hoitamaan miestäsi kuin Nina Mikkonen?
Kun ei sitä "kipinää" enää edes voisi olla ja seksiä ei ole. Jätätkö hänet?
Vierailija kirjoitti:
Olin itse vuosi sitten ap:n kaltaisessa tilanteessa. Mies oli tosi kiltti, kohtelias ja oikea herrasmies kaikin puolin. Myös komea ja miehinen fyysiseltä olemukseltaan. Perheen perustaminen ja arki olisivat sujuneet hänen kanssaan täydellisesti ja jaoimme monista asioista samoja ajatuksia. Jostain syystä oloni hänen seurassaan oli kuitenkin alusta asti kaverillinen ja suuteleminen tai muu kosketus hänen kanssaan tuntui jotenkin oudolta. Ei siltä, miltä se on edellisten poikaystävien (joiden kanssa sujui kyllä sängyssä, mutta muuten ei) kanssa tuntunut.
Suhteen lopettaminen oli tosi vaikeaa, sillä olin pitkään toivonut parisuhdetta ja nyt kun tämä 'täydellinen' mies oli edessäni, en sitten häntä halunnutkaan. Mitään selkeää syytäkään en hänelle osannut lopettamisesta sanoa, selitin jotain sitoutumiskammosta tms.. :s
Olen usein pohtinut tuota miestä ja luulen, että vika hänessä oli juuri se täälläkin monesti toitotettu liiallinen kiltteys. Vaikka oli reipas ja aloitteellinen kaikessa muussa niin oli mun kanssa fyysisesti liian varovainen, varmaan pelkäsi että pelästyn liian päällekäyvää tyyppiä samalla kun itse juuri tykkään miehistä, jotka ottavat tilanteet haltuun.
Mene juttelemaan ongelmistasi ammattiauttajalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parane, jos jo alku takkuaa noin. Älä tuhlaa elämääsi ja nuoruuttasi väärän ihmisen kanssa olemiseen. Ehdit kyllä löytää jonkun, jonka kanssa toimii kaikilla osa-alueilla. Eikä sinkkuudessa ole mitään vikaa. Ei tuo ole reilua miehellekään, jos hän on kovin ihastunut sinuun. Tuhlaat myös hänen aikaansa.
Täyttä paskaa koko tekstisi. Tuossa kuitenkin etsitään elinikäistä kumppania jonka kanssa ollaan kuolemaan asti.
Joku sukkien pyöriminen jaloissa oon täysin yhdentekevää. Koska ne sukat ei todellakaan pyöri jaloissa seuraavaa 50 vuotta.
Mutta kun tämä ajattelutapa ei ole enää voimissaan. Nykyisin tulee sukkien pyöriä jaloissa ja kun se loppuu niin vaihdetaan uuteen.
Ainoastaan idiootit ajattelee noin
Tässäpä vuosisadan argumentti. Ja joku älypää vielä yläpeukuttaa.
Onko hän liian tylsä mies? Täytyy olla vähän (paha poika) hyvällä tavalla. terv. Damon Salvatore
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se sukkien pyöriminen on juuri se, mikä kantaa vuosien ajan vaikeuksien yli. Se, että tykkää toisesta todella paljon.
Se ei ole pinnallista ihastumista todellakaan, vaan sitä, että toisessa on jotain vaikeasti selitettävä, joka säväyttää juuri sinua.
Ei kenenkään sukat pyöri 50 vuotta yhdenkään ihmisen takia. Se ont äysi mahdottomuus
Voi sinua lapsi. Kyllä voi pyöriä.
t sa
Naimisissa 50 vuotta olleet sanovat ihan muuta.
Se on ystävyys joka kantaa sitä avioliittoa ne kymmenet vuodet. Sen toisen pitää olla paras ystäväsi. Se jolle haluat aina ensimmäiseksi kertoa kaikki asiasi ja se jonka kanssa haluat puhua kaikista eniten asiasta kuin asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parane, jos jo alku takkuaa noin. Älä tuhlaa elämääsi ja nuoruuttasi väärän ihmisen kanssa olemiseen. Ehdit kyllä löytää jonkun, jonka kanssa toimii kaikilla osa-alueilla. Eikä sinkkuudessa ole mitään vikaa. Ei tuo ole reilua miehellekään, jos hän on kovin ihastunut sinuun. Tuhlaat myös hänen aikaansa.
Täyttä paskaa koko tekstisi. Tuossa kuitenkin etsitään elinikäistä kumppania jonka kanssa ollaan kuolemaan asti.
Joku sukkien pyöriminen jaloissa oon täysin yhdentekevää. Koska ne sukat ei todellakaan pyöri jaloissa seuraavaa 50 vuotta.
Juuri siksi onkin tärkeää, että ne pyörivät alussa. Sitä arkea kun ehtii elää sitten ne 50 vuotta.
Ei avioliittoon voi mennä jonkun alkuhuuman takia
Eli jos on alkuhuumaa, sen ihmisen kanssa ei voi mennä naimisiin? Vain sitten voi, jos toinen osaa harjata hampaansa ja sanoa: "kiitos" ja "ole hyvä" ja jonka kanssa on mukavaa ja arkista. Ei mitään suuria tunteita koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parane, jos jo alku takkuaa noin. Älä tuhlaa elämääsi ja nuoruuttasi väärän ihmisen kanssa olemiseen. Ehdit kyllä löytää jonkun, jonka kanssa toimii kaikilla osa-alueilla. Eikä sinkkuudessa ole mitään vikaa. Ei tuo ole reilua miehellekään, jos hän on kovin ihastunut sinuun. Tuhlaat myös hänen aikaansa.
Täyttä paskaa koko tekstisi. Tuossa kuitenkin etsitään elinikäistä kumppania jonka kanssa ollaan kuolemaan asti.
Joku sukkien pyöriminen jaloissa oon täysin yhdentekevää. Koska ne sukat ei todellakaan pyöri jaloissa seuraavaa 50 vuotta.
Juuri siksi onkin tärkeää, että ne pyörivät alussa. Sitä arkea kun ehtii elää sitten ne 50 vuotta.
Ei avioliittoon voi mennä jonkun alkuhuuman takia
Ei tietenkään. Kuka on edes kehottanut? Ensin tulee se alkuhuuma, sitten seurustellaan ja katsotaan, sovitaanko yhteen ja onko samanlaiset arvot, tulevaisuuden suunnitelmat jne. Siinä vaiheessa kun viimeistään parin vuoden kohdalla hormonit alkavat palailla normaalitilaan, tiedetään onko tuo sellainen ihminen, johon haluaa sitoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se sukkien pyöriminen on juuri se, mikä kantaa vuosien ajan vaikeuksien yli. Se, että tykkää toisesta todella paljon.
Se ei ole pinnallista ihastumista todellakaan, vaan sitä, että toisessa on jotain vaikeasti selitettävä, joka säväyttää juuri sinua.
Ei kenenkään sukat pyöri 50 vuotta yhdenkään ihmisen takia. Se ont äysi mahdottomuus
Voi sinua lapsi. Kyllä voi pyöriä.
t sa
Naimisissa 50 vuotta olleet sanovat ihan muuta.
Se on ystävyys joka kantaa sitä avioliittoa ne kymmenet vuodet. Sen toisen pitää olla paras ystäväsi. Se jolle haluat aina ensimmäiseksi kertoa kaikki asiasi ja se jonka kanssa haluat puhua kaikista eniten asiasta kuin asiasta.
Laitat liikaa painoa sanomisille. Isovanhempani olivat naimisissa lähes 70 vuotta. Eivät he puhuneet parisuhteesta muille. Mutta kun he katsoivat toisiaan, minusta näytti kyllä siltä kuin sukat olisivat ehkä pyörineet.
Huono neuvo. Jos jo alussa miehen kosketus inhottaa, seksi tulee loppumaan kokonaan ennen pitkää. Ei kukaan pysty suostumaan seksiin vuosikausia vain toista miellyttääkseen, jos itseä ällöttää.
Olin tuollaisessa suhteessa yli 10 vuotta. En tuntenut mieheen mitään vetoa, ja seksi väheni ja loppui aikanaan kokonaan. Mies ei tietenkään kestänyt sitä, eikä häntä siitä voi syyttää. Nyt olemme eronneet, mutta aikaa tuli tuhlattua kummankin elämästä paljon pidempään kuin olisi pitänyt.