Te, jotka ette harrasta liikuntaa ja ette pode siitä huonoa omatuntoa

Sydän tarvitsee hengästymisliikuntaa, se on fakta. Liikunta tekee myös mielelle ja kropalle hyvää. Mutta jos ei näistä välitä, eipä tarvitse huonoa omaatuntoakaan potea.

Ennen en harrastanut muuta kuin hyöty liikuntaa (lyhyet kauppa -ja työmatkat), olin kuitenkin hoikka ja tyytyväinen ulkonäkööni joten en jaksanut ottaa paineita liikkumisesta :D sitten tapasin mieheni joka on käynyt vuosia aktiivisesti salilla ja tykkää liikkua. Hänen kanssaan sitten lähdinkin vähän vastahakoisesti saleilua kokeilemaan ja todella suuri yllätys oli itselleni kun tykästyinkin paljon ja nyt oon vajaat pari vuotta käynyt itsekin muutaman kerran viikossa.

Kun katson vanhoja ja nykyisiä kuvia niin täytyy sanoa että paljon paremmalta näyttää kroppa nyt, sopivasti (ei liikaa!) lihaksia jaloissa ja käsivarsissa kaunistaa, vatsakin on kauniimman mallinen ja kiinteä. Joten suosittelen :) Pyrin säännöllisesti myös hikiliikuntaa harrastamaan vaikka se on välillä tosi tylsää, koska on totta että se vahvistaa sydäntä, nyt oon vielä suht nuori (25) mutta varsinkin vanhempana tuo varmasti korostuu. Kyllä, kannustan lämpimästi ihmisiä liikkumaan.

En ylipäätään koe syyllisyyttä juuri mistään. Miksi ihmeessä liikunnasta tai liikkumattomuudesta? En tajua. En ole tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä kaikki tarvitsee liikuntaa, niin se vaan on. Muuten vanhenee ja suurella todennäköisyydellä kuolee ennenaikaisesti. On nähty. Tiedän esim. 50v tyypin jonka kunto on sellainen ettei pysty juoksemaan, ryhti ja olemus kuin 80v:llä, vrt. 70v tyyppi joka hiihtää, juoksee, pelaa pallopelejä..on virkeä ja suoriutuu helposti arkiaskareista. 50v tyyppi tehny ikänsä istumatyötä, ei mitään liikuntaa muuten kuin "hyötyliikuntaa". Se että liikunta tuntuu vastenmieliseltä eikä "nappaa" voi olla myös merkki heikosta fysiikasta, joten pitkäjänteisyyttä ja tosissaan yrittämistä tarvitaan. Voi olla että motivaatio löytyy kun havahtuu parin kolmen kuukauden päästä miten kunto on ottanut reilun harppauksen eteenpäin!

Vierailija kirjoitti:

Tässä on moni kirjoittanut että miksi liikkua kun veriarvot ja oma vointi priimaa - tällä hetkellä.

Oletan että nämä kirjoittajat ovat n. +/- 30 vuotiaita. Noo odottakaahan vain kun tulee 20 v ikää lisää, kunto saattaa romahtaa nopeasti. Esim kaadut, jalka murtuu. Huono lihaskunto, ylipainoa, huono peruskunto, sydänlihas ja keuhkot joita ei ole harjoitettu -> lopputulos: raihnainen ennenaikojaan vanhentunut eukko. Pitäisi ajatella pitkällä tähtäimellä.

Siinä ei paljon lämmitä että silloin nuorena pystyi syömään "mitä tahansa" ja "maata sohvalla ja liikunta oli kävely autolle ja takaisin" Ai niin, mut eihän se haittaa kun niillä verorahoilla saa sen pyörätuolin..

Totta!

Ja toisekseen, vaikka veriarvot olisi priimaa, niin se ei välttämättä takaa sitä että olisit terve. Esim. syöpä alkuvaiheessa ei välttämättä näy verikokeissa millään tavalla, tai voit saada sydäninfarktin seuraavana päivänä vaikka nyt verikokeet ja sydänfilmi näyttäisi olevan ok. Aivan turha todellakaan tuudittautua siihen, että normaali pieni verenkuva kertoisi että olet fyysisesti hyvässä kunnossa.

Ihmisen elimistö kehittelee vuosien saatossa huonojen elämäntapojen seuraukset ja sairaudet. Näen työssäni niiden seuraukset. Ihminen kuvittelee ensimmäiset elinvuosikymmenensä, vaikka hän tupakoi, syö epäterveellisesti eikä liiku, että hän on terve kun ei ole mitään vaivoja. Kun ikää alkaa tulla, niin seuraukset paljastuvat pikkuhiljaa tai sitten äkkirysäyksellä. Saatkin sydäninfarktin viisikymppisenä kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaikka olet ollut siihen asti terve kuin pukki. Jos et pääse hengestäsi ensimmäisessä kohtauksessasi, niin kohta huomaat, että sydämesi koronaarisuonia on stentattu ja sinulla on kunnon sydänlääkitys. Ja siihen samaan syssyyn pitäisi lopettaa tupakointikin, kun kardiologi kertoo, että se on itsemurha jos jatkat.

Kunpa ihmiset pystyisivät näkemään hieman pidemmälle elämäänsä. On vaivoja ja sairauksia joiden ilmaantumiseen voi itse vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on moni kirjoittanut että miksi liikkua kun veriarvot ja oma vointi priimaa - tällä hetkellä.

Oletan että nämä kirjoittajat ovat n. +/- 30 vuotiaita. Noo odottakaahan vain kun tulee 20 v ikää lisää, kunto saattaa romahtaa nopeasti. Esim kaadut, jalka murtuu. Huono lihaskunto, ylipainoa, huono peruskunto, sydänlihas ja keuhkot joita ei ole harjoitettu -> lopputulos: raihnainen ennenaikojaan vanhentunut eukko. Pitäisi ajatella pitkällä tähtäimellä.

Siinä ei paljon lämmitä että silloin nuorena pystyi syömään "mitä tahansa" ja "maata sohvalla ja liikunta oli kävely autolle ja takaisin" Ai niin, mut eihän se haittaa kun niillä verorahoilla saa sen pyörätuolin..

Totta!

Ja toisekseen, vaikka veriarvot olisi priimaa, niin se ei välttämättä takaa sitä että olisit terve. Esim. syöpä alkuvaiheessa ei välttämättä näy verikokeissa millään tavalla, tai voit saada sydäninfarktin seuraavana päivänä vaikka nyt verikokeet ja sydänfilmi näyttäisi olevan ok. Aivan turha todellakaan tuudittautua siihen, että normaali pieni verenkuva kertoisi että olet fyysisesti hyvässä kunnossa.

Ihmisen elimistö kehittelee vuosien saatossa huonojen elämäntapojen seuraukset ja sairaudet. Näen työssäni niiden seuraukset. Ihminen kuvittelee ensimmäiset elinvuosikymmenensä, vaikka hän tupakoi, syö epäterveellisesti eikä liiku, että hän on terve kun ei ole mitään vaivoja. Kun ikää alkaa tulla, niin seuraukset paljastuvat pikkuhiljaa tai sitten äkkirysäyksellä. Saatkin sydäninfarktin viisikymppisenä kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaikka olet ollut siihen asti terve kuin pukki. Jos et pääse hengestäsi ensimmäisessä kohtauksessasi, niin kohta huomaat, että sydämesi koronaarisuonia on stentattu ja sinulla on kunnon sydänlääkitys. Ja siihen samaan syssyyn pitäisi lopettaa tupakointikin, kun kardiologi kertoo, että se on itsemurha jos jatkat.

Kunpa ihmiset pystyisivät näkemään hieman pidemmälle elämäänsä. On vaivoja ja sairauksia joiden ilmaantumiseen voi itse vaikuttaa.

Näinpä, sydän-ja verisuonitaudit aiheutetaan suurimmaksi osaksi omilla elintavoilla kun ei liikuta ja syödään huonoa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Teille jotka ihmettelevät mistä se huono omatunto tulisi:

Podetteko huonoa omaatuntoa, jos ruokitte lastanne huonosti? Entä jos ette anna vanhukselle täydessä bussissa istumapaikkaa, tai ette jaksa viedä koiraanne ulos kuin kahdesti päivässä korttelin ympäri? Luulen, että jokaiselle mieleltään terveelle ihmiselle näistä tulisi (ainakin jatkuvasti toistuessaan) huono omatunto, koska muiden hyvinvoinnin laiminlyönti tuntuu normaalista ihmisestä pahalle. 

Seuraava kysymys: ettekö näe itseänne tarpeeksi tärkeänä ja arvokkaana, että itsen hyvinvoinnin laiminlyönnistä tulisi huono omatunto? Miksi se, että teette hallaa omalle kehollenne on aivan yhdentekevä asia, mutta jonkun toisen keholle aiheutettu haitta koskettaa?

Käsittääkseni tässä ketjussa on ollut paljon näitä parjattuja liikuntaa harrastamattomia ihmisiä, jotka kuitenkin saavat ihan hyvin arkiliikuntaa ja silloin tällöin vähän rasittavampaakin. Siinä on aika iso ero siihen, että ihan todella vain makaa sohvalla. Itse tiedän kyllä oikein tehokasta liikuntaa harrastavia ihmisiä, jotka kulkevat työmatkat autolla, työ on istumatyötä, kodin siivoaa siivooja, muut kotityöt jaetaan (reilua tietysti, en minä sillä) ja he ovat sitten selvästi "parempia ihmisiä" ja automaattisesti terveempiä kuin nämä esim. kotiäidit, jotka eivät juuri ehdi aloilleen istua päivän mittaan, kun he eivät vain käy missään harrastamassa sitä liikuntaa? Tämä on mielestäni oikein natsimeininkiä, en voi mitään. Kyllä siitä omasta hyvinvoinnistaan voi huolehtia liikkumalla useammallakin tavalla ja kuten joku hyvin kirjoitti, on ihan tutkittu, että ristikot pitävät mielen virkeänä, mutta ei kukaan katso kuin halpaa makkaraa ihmistä, joka ei näin ilmiselvällä tavalla pidä huolta itsestään. Tietty armollisuus kuuluu myös itsensä ja muiden kunnioittamiseen.

On todella itsekästä, jos nämä liikuntaa harrastamattomat eivät tunne ollenkaan huonoa omaatuntoa liikkumattomuudestaan. Nämä ovat juuri sitä sakkia, joille iskee vanhuus, kaikki vaivat ja sairaudet 15-20 vuotta aikaisemmin, kuin liikuntaa harrastaville. Työkyvyttömyyskin on tällä liikkumattomien sakilla paljon suurempaa kuin liikuntaa harrastavilla. Sitten maksetaan veronmaksajien rahoista kalliilla hinnalla näiden liikkumattomien työkyvyttömyyskorvauksia, sairaskorvauksia, niitä hoidetaan kalliilla hinnoilla terveydenhoidossa jne.

Kyllä saisi siis hyvällä syyllä lisätä joko omavastuutta terveydenhoidossa, jos oma terveys ja työkyky on oman toiminnan vuoksi laiminlyöty. Tai vaihtoehtoisesti jonkinlainen lisävero liikkumattomuudesta. Yhteiskunnan tarkoitus ei ole maksaa kaikkea, ei varsinkaan silloin, jos itse ollaan tarkoituksellisesti ajettu itsensä siihen tilanteeseen, että kalliita hoitoja tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette himoliikkujat tee ristikoita? Ristikoiden tekeminen läpi elämän ehkäisee muistisairauksia sitten vanhana. Vaikka olisi kuinka huono muisti nyt, Alzheimer voi silti iskeä! Uskokaa tai älkää!

^^ kuulostaako typerältä? No niin moni tämän ketjun muukin vastaus.

Oikeasti miksi ette pode huonoa omatuntoa siitä että ette tee ristikoita? Itse olen mielummin terävä ja raihnainen keholtani kuin hyvässä fyysisessä kunnossa mutta niin vanhuudenhöperö etten voi sillä säästelemälläni kropalla mitään tehdä.

Mikä tuossa oli typerää? Aivokapasiteetti tosiaan vähenee "turhana" jos sitä ei käytä. On siis olennaisen tärkeää käyttää päätään aktiivisesti ja treenaakin sitä esimerkiksi shakkia pelaamalla ja miettimällä aivopähkinöitä ja yrittämällä ymmärtää abstrakteja asioita. 

Vierailija kirjoitti:

On todella itsekästä, jos nämä liikuntaa harrastamattomat eivät tunne ollenkaan huonoa omaatuntoa liikkumattomuudestaan. Nämä ovat juuri sitä sakkia, joille iskee vanhuus, kaikki vaivat ja sairaudet 15-20 vuotta aikaisemmin, kuin liikuntaa harrastaville. Työkyvyttömyyskin on tällä liikkumattomien sakilla paljon suurempaa kuin liikuntaa harrastavilla. Sitten maksetaan veronmaksajien rahoista kalliilla hinnalla näiden liikkumattomien työkyvyttömyyskorvauksia, sairaskorvauksia, niitä hoidetaan kalliilla hinnoilla terveydenhoidossa jne.

Kyllä saisi siis hyvällä syyllä lisätä joko omavastuutta terveydenhoidossa, jos oma terveys ja työkyky on oman toiminnan vuoksi laiminlyöty. Tai vaihtoehtoisesti jonkinlainen lisävero liikkumattomuudesta. Yhteiskunnan tarkoitus ei ole maksaa kaikkea, ei varsinkaan silloin, jos itse ollaan tarkoituksellisesti ajettu itsensä siihen tilanteeseen, että kalliita hoitoja tarvitsee.

Ja kun sinä olet aikanasi haudassa, niin montako kyyneltä luulet "veronmaksajien" tai "yhteiskunnan" vuodattavan muistoksesi?

Podin huonoa omatuntoa liikkumattomuudesta kunnes ostin askelmittarin. Kuulemma sellainen 10 000 askelta päivässä olis aika minimi. No, koiran kanssa hampparoidessa tulee kevyesti vapaapäivänä se kymppitonni täyteen tai ainakin lähelle, vapaapäivänä vähemmän. Töissä kohteesta riippuen tulee 5000-20 000 askelta päivässä. Työ sisältää myös painavien esineiden nostelua ja kantamista, joskus juoksuaskelia, kyykkyyn-ylös harjoittelua, kurkottelua ylös ja alas, lakaisua, talikointia jne hyödyllistä.

Päätin että liikun silloin kun mielenkiintoa asiaa kohtaan ilmenee, mutta muuten tyydyn siihen miten työ ja koira minua liikuttavat. Muussa tapauksessa otan mallia kissastani, se liikkuu silloin kun toiminta johtaa suoraan välittömään palkintoon, muun ajan makoilee mahansa vieressä ja vetää unta kupoliin.

Tää on todella mielenkiintoinen keskustelu. Yritän heittää muutaman ajatuksen joita itselläni heräsi:

1) Hyötyliikunta on kaiken a ja o. Tunnen aktiivisalitreenaajia, jotka eivät lähikauppaan kävele "kun ei jaksa" ja pyörää ei ole poljettu sitten vuoden 2007 - salilla toki kuntopyörää. En tiedä onko siitä terveydelle mitään haittaa, jos rehkii salilla (ja tekee siis myös aerobista) mutta ei ollenkaan salin ulkopuolella liiku, mutta älytöntä se ainakin on. Niin, ja tietysti arkiliikkujalle energiankulutus on helposti isompi kuin henkilölle, joka on muuten passiivinen mutta polkee sitä kuntopyörää salilla sen 1h. Eli laihduttamisen kannalta ainakin hyötyliikunta on monta kertaa paljon tärkeämpää kuin aktiivinen treenaaminen.

2) Kaikille varmasti löytyisi liikuntamuoto, josta tykkää edes vähän.... on se sitten joku joukkuelaji, sali, kävely, juoksu, uinti, pyöräily. Siis ainakin että tykkäisi sen verran, että sitä muutaman kerran viikossa harrastaisi - tai vaikka päivittäin kävelisi tai pyöräilisi vähän. Olisi varmasti hyväksi terveydelle.

3) Toisaalta liikunnan terveysvaikutuksissa on kyse lähinnä todennäköisyyksistä... sitä on tutkittu paljon ja monta kertaa todistettu, että alentaa riskiä sydän- ja verisuonitauteihin yms. Mutta nuokin ovat monitekijäisiä tauteja. Automaattisesti liikkumattomuus ei ketään yksittäistä ihmistä tee alttiiksi verisuonitaudille, ja toisaalta joitain yksilöitä se ei taudeilta pelasta vaikka kuinka liikkuisi. Kaikessa tutkimustiedossa on kysymys massoissa havaituista korrelaatioista, ei ennusteesta yhdelle ihmiselle...

4) Psykologiset syyt liikkumattomuudelle ja siitä podetulle huonolle omatunnolle ovat mielenkiintoiset... yhteiskunnan paineet? Omat arvot? Liikkumattomuus = laiskuus = lihavuus, heikkous, saamattomuus, nämä ovat mielleyhtymiä mitä useimmilla on, ja koetaan negatiivisiksi piirteiksi. Elämä on tosi suorituskeskeistä nykyisin, minusta se näkyy kovasti just tässä, että elämäntavoista tietynlaisia pidetään tosi vastenmielisinä, kaikkien pitäisi liikkua ja syödä suht hyvin tai ainakin siten, ettei muiden tarvitse nähdä kenenkään syövän mäkkiaterioita jne... on totta, että huono ruoka ja liikkumattomuus on tutkimuksissa yhdistetty moniin elintapasairauksiin... mutta onko tuo se pohjimmainen syy, miksi toisen liikkumattomuus ärsyttää? Vai joku muu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaat palstalaiset, ihan "varotuksena" vaan kerron nyt tämän.

Olen koko ikäni ollut on-off liikkuja, eli ei ikinä siitä liikkumisesta tullut tapaa tai ollut mitään jokaviikkoisia treenejä.

Aktiivisuus oli nyt mitä Helsingissä asuvan lukiolaisen ja opiskelijan elämä on, ihan perus.

3 vuotta sitten ollessasi 21-vuotias selvisi, että hyvä kolesterolini (HDL) On liian alhainen. Ja nimenomaan liikuntaharrastuksen puuttumisen vuoksi.

"Lukuisissa tutkimuksissa onkin todettu, että suuri HDL-kolesterolin pitoisuus on valtimosairauksien ehkäisyn kannalta hyväksi. Jos pitoisuus on pieni, valtimosairauksien vaara suurenee."

Iski aika pahasti. Varsinkin, kun olen aina välillä jonkin verran lenkkeillyt tai vastaavaa.

Hyvä kolesteroli riippuu suuresti ruokavaliosta,liikunta ei ole läheskään ainoa tekijä.Eri juttu mikä merkitys hdl edes on.

Sinä puhut LDL eli pahasti kolesterolista.

Tuossa puhuttiin hyvästä eli HDL:stä. Älä kommentoi, jos et edes tiedä mistä puhutaan.

En puhu ldl:sta.

Kova rasva nostaa pahan kolesterolin lisäksi myös HDL-kolesterolia joten miksiköhän tätä ei "muisteta" missään virallisissa ravitsemusohjeissa?

Sen hyvänhän pittöö olla korkea. Epäilen, että kova rasva nostaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on moni kirjoittanut että miksi liikkua kun veriarvot ja oma vointi priimaa - tällä hetkellä.

Oletan että nämä kirjoittajat ovat n. +/- 30 vuotiaita. Noo odottakaahan vain kun tulee 20 v ikää lisää, kunto saattaa romahtaa nopeasti. Esim kaadut, jalka murtuu. Huono lihaskunto, ylipainoa, huono peruskunto, sydänlihas ja keuhkot joita ei ole harjoitettu -> lopputulos: raihnainen ennenaikojaan vanhentunut eukko. Pitäisi ajatella pitkällä tähtäimellä.

Siinä ei paljon lämmitä että silloin nuorena pystyi syömään "mitä tahansa" ja "maata sohvalla ja liikunta oli kävely autolle ja takaisin" Ai niin, mut eihän se haittaa kun niillä verorahoilla saa sen pyörätuolin..

Av-logiikalla valtio säästää eläkerahoja kun kuolla kupsahdetaan kuuskymppisenä. 😂

Ei toki oteta huomioon mainitsemiesi vaivojen ja sairauksien hoitoja, jotka pamahtavat siinä viidenkympin korvilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teille jotka ihmettelevät mistä se huono omatunto tulisi:

Podetteko huonoa omaatuntoa, jos ruokitte lastanne huonosti? Entä jos ette anna vanhukselle täydessä bussissa istumapaikkaa, tai ette jaksa viedä koiraanne ulos kuin kahdesti päivässä korttelin ympäri? Luulen, että jokaiselle mieleltään terveelle ihmiselle näistä tulisi (ainakin jatkuvasti toistuessaan) huono omatunto, koska muiden hyvinvoinnin laiminlyönti tuntuu normaalista ihmisestä pahalle. 

Seuraava kysymys: ettekö näe itseänne tarpeeksi tärkeänä ja arvokkaana, että itsen hyvinvoinnin laiminlyönnistä tulisi huono omatunto? Miksi se, että teette hallaa omalle kehollenne on aivan yhdentekevä asia, mutta jonkun toisen keholle aiheutettu haitta koskettaa?

Käsittääkseni tässä ketjussa on ollut paljon näitä parjattuja liikuntaa harrastamattomia ihmisiä, jotka kuitenkin saavat ihan hyvin arkiliikuntaa ja silloin tällöin vähän rasittavampaakin. Siinä on aika iso ero siihen, että ihan todella vain makaa sohvalla. Itse tiedän kyllä oikein tehokasta liikuntaa harrastavia ihmisiä, jotka kulkevat työmatkat autolla, työ on istumatyötä, kodin siivoaa siivooja, muut kotityöt jaetaan (reilua tietysti, en minä sillä) ja he ovat sitten selvästi "parempia ihmisiä" ja automaattisesti terveempiä kuin nämä esim. kotiäidit, jotka eivät juuri ehdi aloilleen istua päivän mittaan, kun he eivät vain käy missään harrastamassa sitä liikuntaa? Tämä on mielestäni oikein natsimeininkiä, en voi mitään. Kyllä siitä omasta hyvinvoinnistaan voi huolehtia liikkumalla useammallakin tavalla ja kuten joku hyvin kirjoitti, on ihan tutkittu, että ristikot pitävät mielen virkeänä, mutta ei kukaan katso kuin halpaa makkaraa ihmistä, joka ei näin ilmiselvällä tavalla pidä huolta itsestään. Tietty armollisuus kuuluu myös itsensä ja muiden kunnioittamiseen.

Höpö höpö. Viikoittain kannattaisi harrastaa liikuntaa MONIPUOLISESTI; lihaskuntoa (koko keho syviä lihaksia unohtamatta), kehonhuolto ja aerobinen.

Mitähän näistä mammat saa?

Vierailija kirjoitti:

2) Kaikille varmasti löytyisi liikuntamuoto, josta tykkää edes vähän.... on se sitten joku joukkuelaji, sali, kävely, juoksu, uinti, pyöräily.

Vielä kun löytyisi se joukkue. Tai edes sulkiskaveri. Tällaiselle rapakuntoiselle, joka ei pidä muusta liikunnasta kuin palloilusta (pl. jalkapallo). Vesipallo olisi ihan parasta, onko missään tätien omaa vesipalloseuraa?

Ja sitten kun olisi vielä rahaa salimaksuun. Peruspäivärahalla elämä on tiukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette himoliikkujat tee ristikoita? Ristikoiden tekeminen läpi elämän ehkäisee muistisairauksia sitten vanhana. Vaikka olisi kuinka huono muisti nyt, Alzheimer voi silti iskeä! Uskokaa tai älkää!

^^ kuulostaako typerältä? No niin moni tämän ketjun muukin vastaus.

Oikeasti miksi ette pode huonoa omatuntoa siitä että ette tee ristikoita? Itse olen mielummin terävä ja raihnainen keholtani kuin hyvässä fyysisessä kunnossa mutta niin vanhuudenhöperö etten voi sillä säästelemälläni kropalla mitään tehdä.

Mikä tuossa oli typerää? Aivokapasiteetti tosiaan vähenee "turhana" jos sitä ei käytä. On siis olennaisen tärkeää käyttää päätään aktiivisesti ja treenaakin sitä esimerkiksi shakkia pelaamalla ja miettimällä aivopähkinöitä ja yrittämällä ymmärtää abstrakteja asioita. 

Lukemista miinustelijalle:

"A scientific study released in 2012 reported that the risk of Alzheimer’s disease is reduced in those who engage in brain-stimulating activities throughout life. Those who stayed mentally engaged through their old age had lower levels of a protein in their brain called beta amyloid. These proteins can clump up to form hardened plaques that destroy memory and thinking skills and are often found in the brains of people suffering from Alzheimer’s disease.

Other studies have shown that people who actively play games or do puzzles are not affected by Alzheimer’s until much later in life."

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3747737/

Vierailija kirjoitti:

Kuntoilussa, etenkin lihastreenissä on se kiva puoli, että kroppa pysyy nuorekkaan näköisenä.

Mutta miksi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, jos kroppa ei näytä nuorekkaalta? Ymmärrän, että voi tuntea harmitusta tai jopa häpeää, mutta huonoa omaatuntoa en.

Vierailija kirjoitti:

Seuraava kysymys: ettekö näe itseänne tarpeeksi tärkeänä ja arvokkaana, että itsen hyvinvoinnin laiminlyönnistä tulisi huono omatunto? Miksi se, että teette hallaa omalle kehollenne on aivan yhdentekevä asia, mutta jonkun toisen keholle aiheutettu haitta koskettaa?

Koska olen yksi ainoa kokonaisuus, eikä niin, että on erikseen joku kroppani, jolle teen jotakin, ja sitten se tekevä osapuoli. Ei kehoni ole mikään itsenäinen olio jolle teen hallaa. Kehoni, juuri se kehoni, haluaa tällä hetkellä lojua tässä sohvalla.

Sivumennen sanoen ihan yhtä vähän ymmärrän esim. joidenkin syöpään sairastuneiden urheilullisten ihmisten puheita, kuinka heidän kehonsa petti heidät. Ikään kuin ihminen itse ja hänen kehonsa olisivat kaksi eri oliota.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette himoliikkujat tee ristikoita? Ristikoiden tekeminen läpi elämän ehkäisee muistisairauksia sitten vanhana. Vaikka olisi kuinka huono muisti nyt, Alzheimer voi silti iskeä! Uskokaa tai älkää!

^^ kuulostaako typerältä? No niin moni tämän ketjun muukin vastaus.

Oikeasti miksi ette pode huonoa omatuntoa siitä että ette tee ristikoita? Itse olen mielummin terävä ja raihnainen keholtani kuin hyvässä fyysisessä kunnossa mutta niin vanhuudenhöperö etten voi sillä säästelemälläni kropalla mitään tehdä.

Hah, hyvin sanottu! Mikään ei ole mukavampaa kuin ratkoa sohvalla tarpeeksi visaista ristikkoa.

Sitä paitsi juuri tänään luin yhden terveydenhoitoalan työntekijöiden valitusta työssään kohtaamastaan väkivallasta. Muuan mainitsi, että tuntuu kuin hoitokodissa ne kaikken höperöimmät vanhukset olisivat aina niitä fyysisesti hyväkuntoisimpia, eli silloin kun käyvät päälle ja lyövät, niin se sitten tosiaan tuntuu kanssa. Teräväpäisinä säilyneet ovat rauhallisia ja asiallisia eivätkä ollenkaan aggressiivisia, mikä menee melkein hukkaan kun eivät fyysistä raihnaisuuttaan mitään vahinkoa edes pystyisi saamaan aikaan.