Teini varastaa herkkuja. Mitä tekisit?

Vierailija kirjoitti:

Syö koulussa ja välipalaakin kotiintullessaan, tästä jäbästä kun on kyse niin saattaa pölliä jopa ihan ilkeyttään.

Sillä on 500 euroa vielä ainakin rahaa, luulisi sillä saavan kaupasta just mitä herkkuja haluaa. Taitaa vaan laiskuus iskeä koulun jälkeen eikä jaksa kävellä kauppaan kun toistenkin karkkeja on tarjolla. Näistä karkeista tiesi vielä tasantarkkaan mitä varten ne on hankittu.

Ihmettelen vain, että onko se niin tyhmä ettei tajua että 2 pussia puuttuu :O

ap

Jos oikeen pitää ihmetellä, kuka on tyhmä niin katso peiliin.

Tai sitten mies vie ne karkit ja syyttää

teiniä. Ei olisi eka kerta.

Meillä on uusioperhe ja kyllä jotkut herkut ovat vain mieheni, ei miehenikään mene poikani huoneesta hänen herkkujaan ottamaan ilman lupaa.

Mieheni ostelee jo teinille ruokaa, pitäisikö hänen luopua vielä omista ostoksistaankin teinin hyväksi? Kyllä miehellä on oikeus myös niihin omiin herkkuihin. Tuo teini söisi muuten aivan kaiken, leipäpussikin saattaa vuorokaudessa hävitä pöydältä, banaanitertulle käy sama juttu. Me ei välttämättä ehditä niihin edes koskemaan. Jos jossain lojuu rahaakin, niin ei se ole teinin, vaikka hänen kotonaan onkin. Tai jos löytää pakastimesta jäätelöä, ei hänellä ole oikeutta mennä niitä kaikkia ottamaan.

Teillä on vääristynyt kuva ruokaan ja herkkuihin.

Meillä lapset ovat saaneet syödä pienestä pitäen herkkuja, niin paljon kuin haluavat, mutta eivätpä syö, koska ne eivät ole kielittyjä.

Meillä on aina suklaata ja makeisia ruokatilan hyllyssä, vapaasti saatavilla, mutta eipä nuo näytän paljon häviävän. Vanhemmat ottavat tummaa suklaata kahvin kanssa palan 1-2 viikossa ja lapset saattavat ottaa suuhunsa yhden makeisen tai suklaanamun. Karkkipussi kestää kuukausi kaupalla, vaikka meillä on kolme lasta.

Se on se kielletty hedelmä, joka koukuttaa.

Kuulostat ap ilkeältä tapaukselta, ehkäpä se on periytynyt.

Jos kieltää että on ottanut karkit, kysy siltä kenen se luulee ne ottaneen. Väittää tietysti ettei tiedä. Jää itse siihen taivastelemaan vielä muutamaksi minuutiksi ja ihmettele samaa asiaa vielä illemmallakin. Ihmettele asiaa ääneen myös miehesi kanssa niin että poika kuulee. Oppiipahan ainakin, ettei asia unohdu pelkästään sillä että viattomana pyörittelee päätään.

Puhu pojallesi rauhallisesti ja selkeästi, että sinua huolestuttaa tällainen käytös ja mitä hän itse ajattelee tekosistaan. Sitten pyrit selvittämään sen, miksi hän käyttäytyy näin.Taustalla voi olla syömimishäiriö, ahdistus, jota hän lievittää herkuilla tms.  Ja jostainhan se ahdistuskin on alkanut. Asian saat parhaiten selville, kun yhdessä yritätte pojan kanssa ratkoa sitä. Herkkujen vieminen saattaa olla seuraus, jostain syvemmästä. Nyt on sitten selvitettävä, mikä tuo varsinainen syy, jota hän peittää tai johon hän hakee lohtua, oikein on. Jos kyse on vain huonosta tavasta, anna hänelle karkkirahaa ja omat herkut tiettyyn rajaan saakka.   Mutta pysy sinä rauhallisena.

Hän on kerran jäänyt kiinni vähän samantapaisesta mutta vakavemmasta jutusta, kostoksi varasti kun menetti rangaistukseksi muutamaksi päiväksi netin tietokoneesta. Tällöinkin pyöritteli päätään aivan samalla tavalla ja väitti ettei ole mitään tietoa. Kummasti tuo varastettu tavara ilmestyi kun sai nettinsä takaisin.

Ei ole epäilystäkään etteikö se olisi teini, se on aivan selvää. Saa nähdä ilmestyykö karkkipussit kun kävin hakemassa sen nettitikun. Jos kyselee niin sanon vain ettei ole tietoa, varmaan sama tyyppi käynyt varastamassa kun eilen vei ne karkit.

ap

Hmm, ei meilläkään ole toisten herkuille asiaa. Lapset saa viikkorahaa, jonka saa tuhlata (esim) herkkuihin, eikä kukaan saa ottaa toiselta. Aikuiset ostaa myös järjellisen määrän karkkia (max vitosella yhteiseksi minulle ja miehelle) viikossa ja se on ihan meidän omaa sitten.

No mitä asialle voi tehdä. Jutella, kysyä miksi ottaa ja miettiä olisiko joku sopimus mahdollista tehdä. Esim tietty määrä karkkia viikottain, ... Teinin kanssa on toki jo parhaat vuodet kasvatuksen kannalta menneet, mutta reilusti sopimalla kannattaa aina yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on uusioperhe ja kyllä jotkut herkut ovat vain mieheni, ei miehenikään mene poikani huoneesta hänen herkkujaan ottamaan ilman lupaa.

Mieheni ostelee jo teinille ruokaa, pitäisikö hänen luopua vielä omista ostoksistaankin teinin hyväksi? Kyllä miehellä on oikeus myös niihin omiin herkkuihin. Tuo teini söisi muuten aivan kaiken, leipäpussikin saattaa vuorokaudessa hävitä pöydältä, banaanitertulle käy sama juttu. Me ei välttämättä ehditä niihin edes koskemaan. Jos jossain lojuu rahaakin, niin ei se ole teinin, vaikka hänen kotonaan onkin. Tai jos löytää pakastimesta jäätelöä, ei hänellä ole oikeutta mennä niitä kaikkia ottamaan.

Et ole kuullut, että kasvava ja liikkuva teini tarvitsee ja kuluttaa paljon energiaa - ravitsevat aamupala, iltapv-välipala, illallinen ja iltapala. Meillä teini syö kolme kertaa enemmän, kun me kevyttä työtä tekevät vanhemmat.

On se ihmeellistä, kun raskaana ja pienten lasten äidit lukevat taaperoikäisten ruokasuosituksia, mutta kun lapsi kasvaa, niin korvaansa eivät vanhemmat enää lotkauta, vaikka netti on pullollaan tietoa.

Ei auta keskustella kun hän ei myönnä niitä vieneensä

Vierailija kirjoitti:

Ei auta keskustella kun hän ei myönnä niitä vieneensä

Vaikkei myöntäisikään, keskustelemalla voi sopia tulevan systeemin. Mikä määrä karkkia/herkkuja on ok, millaiset pelisäännöt teillä on omien herkkujen suhteen, saako kaapista ottaa vapaasti/luvalla/ei ollenkaan jne.

Kysymys on siitä ap että teillä eiole suhde kunnossa . Poika varastaa rakkautta jota vaikle jää. Ja se tulee jatkumaan ja laajenemaan ainakin aikuisuuteen saakka. Jos välität lapsestasi niin nyt ON SEN AIKA kun ensimerkit näkyvissä.

Sinun pitäisi nyt pystyä ensin luomaan kiintymystä välillenne. Milloin huomioit pojan tarpeita viimeksi niin että hänestä tuli onnellinen?

Entäs jos laitat positiivisen porkkanan: huumorilla vaikka näin: kuule saat uuden dronen jos ei häviä kuukauteen yhtään karkkipussia ja virnistys päälle. Ei liika vakavasti vaan näin lempeästi kertoen että rehellisyydesta saa palkinnon? Tämä ei loukkaa häntä vaan laittaa miettimään että hänen ongelma ollaan huomattu mutta et lakkaa välittämästä . Kokeileppa se ei nolaa häntä koska ei tarvi hyökätä kimppuunsa ja silti osoitat että ongelma on ja että siihen PUUTUTAAN

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen systeemi teillä, herää kysymys että miks teini ei saa syödä karkkia ja keksejä mutta muut saa? Sillon ku oon ite asunu vielä kotona niin kyllä meillä sai ihan vapaasti syödä kaikkee mitä kaapista löyty, ja olohuoneen sohvalla lojuva karkkipussi oli yhteinen. Jos oli jotain esim. vieraille varattua niin niistä äiti sano että älkää vielä syökö, saatte sitten kahvipöydässä ku vieraat tulee.

Jos kaikki sapuskat olis ollu aina vanhempien luvan alla ni kyllä olis tuntunu siltä että oon vaan vieras omassa kodissani, ja se varmasti olis johtanu kaikenlaiseen häiriökäyttäytymiseen.

Samaa mieltä. meillä ei ole kenenkään omia herkkuja lojumassa. Mulla on omia vaan silloin kun piilottelen karkkeja kunnes lapset nukkuu :)

Minä säälin usein lapsia, jotka kasvavat äitykän, isukan ja kenenlie -perheissä. 

Siitä huolimatta, että jollain tasolla ymmärrän, miksi vanhemmat eroavat.

t. Eroperheen lapsi, joka elää yksin

Tekisin niinkuin kunnon vanhemman kuuluu, kieltäisen sen ja ohjaisin rehellisyyteen.

Jos lapset on hyvin kasvatettu asia olisi sillä selvä ja näin se toimii meillä.

Toimiiko teilläkin jotka kasvatatte lapsenne vapaalla kasvatuksella asia näin yksinkertaisesti? Ja koska tiedän ettei varmasti toimi, niin tiedättekö te, että kenessä ja missähän on syy siihen ?

Minusta tuo kuulostaa aika ihme järjestelyltä. Miten teillä on jokaisella joku oma, henkilökohtainen karkkijemma? Meillä on perheessä herkut yhteisiä, eikä kenellekään siten ole tuollaista motiivia varastaa. Kun karkkia yms. saa, kun vaan pyytää, niin siitä katoaa kielletyn hedelmän viehätys, ja sitä tulee itse asiassa syötyä viikon mittaan aika vähän.

Mutta toki - epärehellisyys on ongelma. 

Siihen pitää tietysti puuttua.

Anna kun arvaan, teillä on muutoin hyvin tiukka kasvatussysteemi? Rangaistuksia tulee helposti ja ne ovat kovia?

Oman tuttavapiirini kokemusten perusteella sellaisessa kodissa lapsista kasvaa helposti "silmänpalvojia" eli he sumeilematta valehtelevat päästäkseen rangaistuksista, koska JOS he jäävät kiinni, rangaistus ei voi juurikaan olla enää kovempi kuin jos he alkaa päälle myöntäisivät rötöksensä.

Minusta rehellisyyteen kasvattaa parhaiten se, että mokista keskustellaan, mutta heti ei "häkki heilahda". Moite tulee, mutta rangaistus vasta, jos jää kiinni kieroilusta ja selkeästä kieltorikkomuksesta.

Ja sittenkin rangaistuksissa on joku roti. Pienestä luvattomuudesta - kuten siitä, että luvatta ottaa keksipaketin - saa suusanalliset moitteet, mutta valehtelemisesta sen päälle menettää jo osan viikkorahoistaan.

Eli tuollaisessa tilanteessa, että lapsi kieltää vieneensä karkit, vaikka (ja tämän pitää sitten olla ihan varmaa myös!) kukaan muukaan ei niitä ole voinut viedä - lapselta otetaan vastaava summa viikkorahoista sillä kaneetilla, että "saat karkkia pyytämällä, mutta luvatta et saa viedä, saati vielä valehdella päälle ja nyt joudut ne korvaamaan viikkorahoistasi."

Huh, moni on kirjoittanut että kaapeista saa syödä lupia kysymättä. Kyllä meillä lähtökohtaisesti on ne tietyt jutut (leivät päällisineen, murot, jugurtit, myslit, kananmunat yms) jotka ovat ns vapaata riistaa välipaloiksi. Mutta on paljon myös ruuanlaittoon/muuhun varattua, mitä ei ole tarkoitus ainakaan luvatta popsia.

Eli jos jotain vähän erikoisempaa haluaa ottaa, kuuluu kyllä kysyä onko ok. Niin aikuisten kuin teinien. Hirveän kiva tulla työpäivän jälkeen kotiin, kun joku on vaikka syönyt iltaruuaksi varatut kanapihvit. Tai kun oletat, että kaapissa on keksejä kun tulee vieraita, ja joku onkin ne syönyt.

Pakko olla omat herkut tai tuo teini syö kaiken. Ei meillä voi pöydällä olla mitään suklaalevyä lojumassa tai illalla sitä ei enää ole siinä ollenkaan.

Herkut on meillä ainoat joista täytyy kysyä että saako ottaa, koska ei voi teinikään tietää että kenen herkkuja ne on.

Lopetatte niiden herkkujen ostamisen?