Lue keskustelun säännöt.
Teini varastaa herkkuja. Mitä tekisit?
06.02.2017 |
Usein on keksipaketti kadonnut. Viimeisenä pölli mieheltäni 2 karkkipussia jotka tiesi tasantarkkaan kuuluvan miehelleni.
Kysyttäessä sanoo vain ettei hän tiedä asiasta mitään. Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin hän. Kohta 16v poika kyseessä.
Alanko minä viemään hänen tavaroitaan prkl
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla omat herkut tai tuo teini syö kaiken. Ei meillä voi pöydällä olla mitään suklaalevyä lojumassa tai illalla sitä ei enää ole siinä ollenkaan.
Herkut on meillä ainoat joista täytyy kysyä että saako ottaa, koska ei voi teinikään tietää että kenen herkkuja ne on.
Jos on aidosti huonot ja epäselvät rajat toisten omaan niin silloin nämä taistelut ja rajaukset käydään näin konkreettisesti ja konkreettisella tasolla . Mieti onko pojalla omaa yksityisyyttä ja kunnioitatteko teodän perheessä jokaisen omia juttua aidosti? Kun nämä rajat selkiää niin tämä konkreettinen taistelukin loppuu.
Monet elävät perheissä yhteisessä valeyhteisyydessä joka esittää meidän perhettä joka----!
Tosiasiassa jokainen perhe tulee sallia yksilöitä myöskin sisällä . Jos näin ei sallita syntyy pahoja epäterveitä siteitä joita ratkotaan konkreettisella tasolla . Poika tarvii omaa tilaa ja tunnustusta sille ja persoonalleen .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olispa kamalaa asua tuommoisessa kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Huh, moni on kirjoittanut että kaapeista saa syödä lupia kysymättä. Kyllä meillä lähtökohtaisesti on ne tietyt jutut (leivät päällisineen, murot, jugurtit, myslit, kananmunat yms) jotka ovat ns vapaata riistaa välipaloiksi. Mutta on paljon myös ruuanlaittoon/muuhun varattua, mitä ei ole tarkoitus ainakaan luvatta popsia.
Eli jos jotain vähän erikoisempaa haluaa ottaa, kuuluu kyllä kysyä onko ok. Niin aikuisten kuin teinien. Hirveän kiva tulla työpäivän jälkeen kotiin, kun joku on vaikka syönyt iltaruuaksi varatut kanapihvit. Tai kun oletat, että kaapissa on keksejä kun tulee vieraita, ja joku onkin ne syönyt.
Joo, ei meilläkään saa selvästi ateriaksi tarkoitettuja juttuja syödä, mutta ei mun teinit nyt alakaan iltapäivällä raakaa kalaa tai lihaa paistella. Välipalaksi on aina jotakin varattuna.
Nyt olikin kyse herkuista, kuten kekseistä ja karkeista. Niitä on aina kaapissa, mutta menekki ei - koska niitä ei ole tarvetta hamstrata tai ahmia - ole suuri. Ehkä yksi karkkipussi menee viikossa per teini.
37
Öö. Meillä teinit saa ostaa kk-rahoillaan herkkuja juuri sen minkä haluavat ja mihin rahat riittää. Ja kyllä ne pitää voida tuoda kotiin ilman pelkoa, että toinen perheenjäsen käy ne syömässä. Kun moni ihmettelee miten voi lojua ylimääräistä herkkua kotona.
Ymmärrän hyvin aloittajaa. Herkut on meillä jokaisella omat. Vai olisiko reilua että yksi syö kaiken ja muut jää ilman koska eivät kerenneet saada mitään? Meillä ei todellakaan oteta ilman lupaa mitään kaapista.
Kyllä meillä ennen lapset varasteli kaapeista ruokia. Kaikki ruokasoodat ja leivinjauheetkin avasivat. Kaikki jauhopussit. Säilyketölkit, esim. persikat avasivat ja avattu purkki löytyi aina kaapista. Ei niitä tietenkään syöty oltu, jätetty vaan auki homehtumaan. Nytkin itselläni on karkkipussi omassa vaatekaapissani. Ei siihen muut koske koska söivät omansa jo lauantaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua lukiessa tulee ihan kummajaisolo. Kyllä meillä (3 lasta) ostetaan esim. tietty määrä jugurtteja/rahkoja/vanukkaita per lapsi. Tai jokaiselle oma namipussi. Tai karjalanpiirakoita/pullaa/munkkia/lihapiirakoita/whatever joku 3:lla jaollinen määrä. Tai ylipäätään niin, että suunnilleen tasapuolisesti niitä asioita, joita kaikki haluavat.
No, yksi syö vaikka kaikki jugurtit heti, toinen taas säästelee monta päivää ja kolmas ei edes tajunnut, että on jugurttia.
Ei se nopein silti saa syödä muiden jugurtteja/karjalanpiirakoita/namipusseja/sitä mitä nyt oli ajateltu se tietty määrä X per lapsi. Näitä juttuja lukiessa tulee sellainen olo, että lapsiraukat nyt traumatisoituu, kun ei saa syödä kaikkea mitä kaapista löytyy.
Aloittajan tapaukseen taas sanon, että joo, sinua suututtaa, mutta yritä kuitenkin paneutua teinin käytökseen. Miksi, onko säännöt epäselvät, eikö teini saa herkkuja ollenkaan, onko jännitteitä isäpuolen kanssa? Rauhoitu, kirjoituksestasi paistaa läpi suuttumus ja se on harvoin hedelmällinen tunnetila teinin kanssa keskusteluun. Älä väkisin vaadi myöntämään, vaan panosta siihen, että tulevaisuudessa ei tarvitse varastaa, koska aihetta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, moni on kirjoittanut että kaapeista saa syödä lupia kysymättä. Kyllä meillä lähtökohtaisesti on ne tietyt jutut (leivät päällisineen, murot, jugurtit, myslit, kananmunat yms) jotka ovat ns vapaata riistaa välipaloiksi. Mutta on paljon myös ruuanlaittoon/muuhun varattua, mitä ei ole tarkoitus ainakaan luvatta popsia.
Eli jos jotain vähän erikoisempaa haluaa ottaa, kuuluu kyllä kysyä onko ok. Niin aikuisten kuin teinien. Hirveän kiva tulla työpäivän jälkeen kotiin, kun joku on vaikka syönyt iltaruuaksi varatut kanapihvit. Tai kun oletat, että kaapissa on keksejä kun tulee vieraita, ja joku onkin ne syönyt.
Joo, ei meilläkään saa selvästi ateriaksi tarkoitettuja juttuja syödä, mutta ei mun teinit nyt alakaan iltapäivällä raakaa kalaa tai lihaa paistella. Välipalaksi on aina jotakin varattuna.
Nyt olikin kyse herkuista, kuten kekseistä ja karkeista. Niitä on aina kaapissa, mutta menekki ei - koska niitä ei ole tarvetta hamstrata tai ahmia - ole suuri. Ehkä yksi karkkipussi menee viikossa per teini.
37
Meillä kyllä teinit saattaisivat hyvinkin paistaa kanapihvin leivän päälle, ellei olisi selkeä sääntö, että perusvälipaloista poikkeavista ratkaisuista pitää kysyä onko ok. Useinhan on lopulta ihan ok, kun työmatkalla voi hakea lisää kanapihvejä (tms) mutta jos ei ole ilmoitettu, on tylsää lähteä ostoksille siinä kohti kun pitäisi alkaa laittaa ruokaa.
Yritän kyllä kauppaan mennessä kyselläkin mitä tuodaan välipalavarastoon, että on aina selkeästi ne jutut, mitä voi syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa lapsi syö nälkäänsä?
Mitä hän syö aamiaiseksi, iltapv.välipalaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi. Onko teillä säännölliset ruoka-ajat?
Ap, et varsinaisesti kuulosta miltään äitien äidiltä. Eniten tässä huolestuttaa tapa jolla puhut pojastasi ja pidät miehesi puolia. Ei ne isäpuolet ole mitään umpirehellisia kivoja setiä, kannattaa punnita mahdollisuutta että miehesi syyttää teiniä turhasta.
Toiseksi, miksei lapsesi saa syödä kotonaan? Ei tietenkään pelkkää leipää/herkkuja mutta aika sairasta valittaa 17-vuotiaan pojan syömisistä ja niiden määrästä.
Opettele välittämään lapsestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinin äitinä sanon kyllä, että tuohon omaan ainakin uppoaa juuri niin paljon herkkua, kuin tyrkyllä vaan on. Hoikka ja liikunnallinen poika, kovasti vaan karkin, sipsin ja limun perään. Perusruokaakin syö valtavat vuoret.
Että kotona saa kyllä jemmata kaiken vähänkään herkuksi luokiteltavan. Niin miehesikin kannattaa tehdä, teineillä itsesäätelykyky on heikko samoin kuin muiden huomioimisen kyky. Helpommalla selviätte, kun ei pidä omia herkkuja näkyvillä ja ostatte lapselle sovitun määrän herkkuja muuten.
Kyllä se ikä korjaa tuonkin ilmiön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko joku sanonut ettei hän saa syödä kotona? Laitoin esimerkin hänen syömisistään ja kerroin että miksei teini saa syödä herkkuja pöydältä, KOSKA SÖISI NE KAIKKI!
Hän saa aivan vapaasti vetää sen pussillisen leipää, mutta jos tänne on JOLLEKKIN MUULLE ostettuna jotain, niin niitä hän ei saa syödä. Teinillä on kaapissa aina esim litran jogurttipurkki, ei miehenikään mene sitä ikinä juomaan, koska se on teinille.
Mies meillä pääsääntöisesti maksaa kaiken ruoan, joten hänellä on kyllä oikeus ostaa itselleen niitä herkkuja just niin paljon kuin tykkää. Hän on tällä hetkellä ainoa työssäkävijä ja kustantaa minunkin lapseni syömiset.
Silloin kun taloudessa asuu muitakin, todellakin täytyy kysyä että voiko ottaa, koska aina ei kaikki ole yhteisiä
Vierailija kirjoitti:
Öö. Meillä teinit saa ostaa kk-rahoillaan herkkuja juuri sen minkä haluavat ja mihin rahat riittää. Ja kyllä ne pitää voida tuoda kotiin ilman pelkoa, että toinen perheenjäsen käy ne syömässä. Kun moni ihmettelee miten voi lojua ylimääräistä herkkua kotona.
Meillä ei vielä teinejä, mutta kumpikin lapsi saa karkkipäivänä tietyllä summalla nameja (tai sipsejä). Toinen yleensä hotkii herkut vauhdilla, toinen saattaa syödä pitkin viikkoa. Ei todellakaan olisi OK, että tuo nopeampi söisi hitaamman herkut vain koska kaikki herkut ovat yhteisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, moni on kirjoittanut että kaapeista saa syödä lupia kysymättä. Kyllä meillä lähtökohtaisesti on ne tietyt jutut (leivät päällisineen, murot, jugurtit, myslit, kananmunat yms) jotka ovat ns vapaata riistaa välipaloiksi. Mutta on paljon myös ruuanlaittoon/muuhun varattua, mitä ei ole tarkoitus ainakaan luvatta popsia.
Eli jos jotain vähän erikoisempaa haluaa ottaa, kuuluu kyllä kysyä onko ok. Niin aikuisten kuin teinien. Hirveän kiva tulla työpäivän jälkeen kotiin, kun joku on vaikka syönyt iltaruuaksi varatut kanapihvit. Tai kun oletat, että kaapissa on keksejä kun tulee vieraita, ja joku onkin ne syönyt.
Juurikin näin. Lähtökohtaisesti meillä keittiön pöydillä kaikki on syötävissä ilman lupia kyselemättä, leivät, murot jne. Ei teini jääkaapistakaan mene mitään lenkkimakkaraa vetämään, koska tietää että se on varattu ruokaan. Tiesi tasantarkkaan, että nuo karkit on miehen, hän olisi yhden pussin voinut saada jos olisi kysynyt. Karkit oli varattuna miehen työreissuja varten, autoon popsittavaksi.
Miksi sillä miehellä pitää olla omat karkit? Eikö aikuinen ihminen osaa jakaa? Kuulostaa että siellä ei ole yhtään aikuista perheessä.
Se on kyllä raskasta kasvaa sellaisessa perheessä jossa ne ns. aikuiset on lapsellisempia kuin lapsi. Nimimerkillä kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku sanonut ettei hän saa syödä kotona? Laitoin esimerkin hänen syömisistään ja kerroin että miksei teini saa syödä herkkuja pöydältä, KOSKA SÖISI NE KAIKKI!
Hän saa aivan vapaasti vetää sen pussillisen leipää, mutta jos tänne on JOLLEKKIN MUULLE ostettuna jotain, niin niitä hän ei saa syödä. Teinillä on kaapissa aina esim litran jogurttipurkki, ei miehenikään mene sitä ikinä juomaan, koska se on teinille.
Mies meillä pääsääntöisesti maksaa kaiken ruoan, joten hänellä on kyllä oikeus ostaa itselleen niitä herkkuja just niin paljon kuin tykkää. Hän on tällä hetkellä ainoa työssäkävijä ja kustantaa minunkin lapseni syömiset.
Silloin kun taloudessa asuu muitakin, todellakin täytyy kysyä että voiko ottaa, koska aina ei kaikki ole yhteisiä
Kuulostaa tosi tervehenkiseltä. Muistathan varmasti painottaa lapselle miten jokainen puurolautanen on vain armosta annettu hänelle, eikä hän oikesti ansaitse syödä mitään.
Mistä hän ne varasti? Meillä kaikki mikä ruokakaapissa on, on kaikkien syötävissä. Jos joku haluaa jotain herkkuaan hillota, vieköön johonkn omaan piiloonsa sitten. Mutta en kyllä oikein sitäkään tajua, perheessä pitäisi suurimman osan asioista olla yhteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö. Meillä teinit saa ostaa kk-rahoillaan herkkuja juuri sen minkä haluavat ja mihin rahat riittää. Ja kyllä ne pitää voida tuoda kotiin ilman pelkoa, että toinen perheenjäsen käy ne syömässä. Kun moni ihmettelee miten voi lojua ylimääräistä herkkua kotona.
Meillä ei vielä teinejä, mutta kumpikin lapsi saa karkkipäivänä tietyllä summalla nameja (tai sipsejä). Toinen yleensä hotkii herkut vauhdilla, toinen saattaa syödä pitkin viikkoa. Ei todellakaan olisi OK, että tuo nopeampi söisi hitaamman herkut vain koska kaikki herkut ovat yhteisiä.
Joo mutta silloin kyse on lapsesta. Tässä kyseessä aikuinen ihminen joka jemmaa itselleen herkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku sanonut ettei hän saa syödä kotona? Laitoin esimerkin hänen syömisistään ja kerroin että miksei teini saa syödä herkkuja pöydältä, KOSKA SÖISI NE KAIKKI!
Hän saa aivan vapaasti vetää sen pussillisen leipää, mutta jos tänne on JOLLEKKIN MUULLE ostettuna jotain, niin niitä hän ei saa syödä. Teinillä on kaapissa aina esim litran jogurttipurkki, ei miehenikään mene sitä ikinä juomaan, koska se on teinille.
Mies meillä pääsääntöisesti maksaa kaiken ruoan, joten hänellä on kyllä oikeus ostaa itselleen niitä herkkuja just niin paljon kuin tykkää. Hän on tällä hetkellä ainoa työssäkävijä ja kustantaa minunkin lapseni syömiset.
Silloin kun taloudessa asuu muitakin, todellakin täytyy kysyä että voiko ottaa, koska aina ei kaikki ole yhteisiä
Eli mies voi niillä ostoksillaan osoittaa myös valtaa..
Ostaako mies myös pojalle karkkia, vai itselleen sinne kaappiin, että lälläslää on muuten mun karkit?!
Miksei se mies pidä niitä karkkejaan siellä autossa, jos ne on sinne tarkoitettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, moni on kirjoittanut että kaapeista saa syödä lupia kysymättä. Kyllä meillä lähtökohtaisesti on ne tietyt jutut (leivät päällisineen, murot, jugurtit, myslit, kananmunat yms) jotka ovat ns vapaata riistaa välipaloiksi. Mutta on paljon myös ruuanlaittoon/muuhun varattua, mitä ei ole tarkoitus ainakaan luvatta popsia.
Eli jos jotain vähän erikoisempaa haluaa ottaa, kuuluu kyllä kysyä onko ok. Niin aikuisten kuin teinien. Hirveän kiva tulla työpäivän jälkeen kotiin, kun joku on vaikka syönyt iltaruuaksi varatut kanapihvit. Tai kun oletat, että kaapissa on keksejä kun tulee vieraita, ja joku onkin ne syönyt.
Juurikin näin. Lähtökohtaisesti meillä keittiön pöydillä kaikki on syötävissä ilman lupia kyselemättä, leivät, murot jne. Ei teini jääkaapistakaan mene mitään lenkkimakkaraa vetämään, koska tietää että se on varattu ruokaan. Tiesi tasantarkkaan, että nuo karkit on miehen, hän olisi yhden pussin voinut saada jos olisi kysynyt. Karkit oli varattuna miehen työreissuja varten, autoon popsittavaksi.
Miksi sillä miehellä pitää olla omat karkit? Eikö aikuinen ihminen osaa jakaa? Kuulostaa että siellä ei ole yhtään aikuista perheessä.
Se on kyllä raskasta kasvaa sellaisessa perheessä jossa ne ns. aikuiset on lapsellisempia kuin lapsi. Nimimerkillä kokemusta on.
Miksi pitäisi jakaa? Teini syö omansa ja sitten vielä toistenkin omat? Kun lapsia tekee niin eikö silloin saa enää olla mitään omaa?
Juurikin näin. Lähtökohtaisesti meillä keittiön pöydillä kaikki on syötävissä ilman lupia kyselemättä, leivät, murot jne. Ei teini jääkaapistakaan mene mitään lenkkimakkaraa vetämään, koska tietää että se on varattu ruokaan. Tiesi tasantarkkaan, että nuo karkit on miehen, hän olisi yhden pussin voinut saada jos olisi kysynyt. Karkit oli varattuna miehen työreissuja varten, autoon popsittavaksi.