Mitä ajatuksia herättää 21-vuotias tyttö/nainen jolla on perhe?

Kuulostaapas tutulta. T. Esikoinen 19-vuotiaana ja avoliitto

Sitoutunut ja tehnyt lapsen aivan liian nuorena.

Tuttu ajatus.

Meillä elossa neljä sukupolvea noin toimineita. Ei mitään kummallista.

Säälin ja toivon, että hänen tilanteensa on ollut oma valinta eikä pakko tai vahinko.

Surullista. On noin nuorena heittänyt elämänsä vessanpytystä alas. Mummini sanoin, "kun lapsen hankkii, elämä on pilalla."

Ei herätä ajatuksia.

Tulee mieleen, että hän on nainen parhaassa iässä siinä vaiheessa, kun huoltajan murheet päättyvät. Ei tarvitse 50-vuotiaana riidellä rahaa mankuvan teinin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Surullista. On noin nuorena heittänyt elämänsä vessanpytystä alas. Mummini sanoin, "kun lapsen hankkii, elämä on pilalla."

Onko sellainen elämä, jossa on paljon rakkautta puolison ja lapsen muodossa, vessanpytystä alas heitettyä?

Riippuu lapsen iästä. Jos se on esim. ekaluokkalainen, niin hiukan liian varhain on äippä aloittanut suojaamattoman seksin harrastamisen.

Täyttä roskasakkia.

Valitettavasti ensimmäinen ajatus on, että toivottavasti suhde kestää. 21-vuotiaana sitä on kuitenkin niin nuori vielä, että jossain vaiheessa menojalkaa voi alkaa vipattaa ja tekeekin mieli kokea muutakin ja muunlaisia miehiä.

Oudolta. Olen 20v enkä ole todellakaan tarpeeksi kypsä hankkimaan lapsia, saati parisuhdetta.

Minä tuskin edes erottaisin katukuvasta kuka on 21 -ja kuka vaikka 27 -vuotias. Oli niin tai näin ajattelen, että toivottavasti voi elää itseään tyydyttävää ja hyvää ja tasapainoista elämää. - Aikoinaan itse koin, että olsiin ollut parikymppsenä liian nuori saamaan lapsai joten lykkäsin ajatusta. Nyt kun olsin valmis saamaan lapsia mieleeni on alkanut hiipiä pelko, etten koskaan  voikaan saada lapsia.

Tai ainakin olisi kiva löytää, joku miellyttävä kumppani, jolla olisi suunnilleen samoja ajatuksia ja olsi valmis yrittämään asiaa yhdessä minun kanssani. En minä tiedä sitäkään kuinka kauan jo mainittu "tyttönainen" on esimerkiksi tuntenut lapsen isän. Hyvin mahdollista, että ovat tunteneet tai vähintäänkin tienneet toisensa useammankin vuoden. "Tyttönainen" heistä on kuitenkin juridisesti "jo" aikuinen ja siten lähtökohtaisesti hänellä on ollut oikeus saada lapsia tai olla saamatta. - Eikä siinä paljoa meidän muiden tykkäämiset paina.      

Up

Lapsi vielä itsekin mutta omapa on asiansa (siis jos ei ole veronmaksajien asia).

Tulee mieleen minä itse. Onnellinen nuori nainen ihanan perheensä kanssa.

Siis mies vai poika? :D

Aika jotenkin häröä jos sen ikäisellä on 30v mies.

Vahinkolapsi on aina surkea juttu sekä lapselle, että vanhemmille.

Että taas yksi.

Tuossa iässä ne kotileikit juuri eniten kiinnostaa, kun alkaa tuntea itsensä aikuiseksi ja tuntuu vain luonnolliselta jatkolta lisääntyä silloin.

Vierailija kirjoitti:

Minä tuskin edes erottaisin katukuvasta kuka on 21 -ja kuka vaikka 27 -vuotias. Oli niin tai näin ajattelen, että toivottavasti voi elää itseään tyydyttävää ja hyvää ja tasapainoista elämää. - Aikoinaan itse koin, että olsiin ollut parikymppsenä liian nuori saamaan lapsai joten lykkäsin ajatusta. Nyt kun olsin valmis saamaan lapsia mieleeni on alkanut hiipiä pelko, etten koskaan  voikaan saada lapsia.

Tai ainakin olisi kiva löytää, joku miellyttävä kumppani, jolla olisi suunnilleen samoja ajatuksia ja olsi valmis yrittämään asiaa yhdessä minun kanssani. En minä tiedä sitäkään kuinka kauan jo mainittu "tyttönainen" on esimerkiksi tuntenut lapsen isän. Hyvin mahdollista, että ovat tunteneet tai vähintäänkin tienneet toisensa useammankin vuoden. "Tyttönainen" heistä on kuitenkin juridisesti "jo" aikuinen ja siten lähtökohtaisesti hänellä on ollut oikeus saada lapsia tai olla saamatta. - Eikä siinä paljoa meidän muiden tykkäämiset paina.      

Niin, ei sitä katukuvasta varmaan erota, kuka on 21v ja kuka 11v. Itse pääsin viikonloppuna juuri bussissa lastenlipulla :D

24v