Miksi jotkut ihmiset haluavat lakaista ihmissuhdeongelmat maton alle?
Vaikka toinen haluaisi puhua reilusti asiat hyvässä hengessä ilman, että ketään on tarkoitus loukata niin toinen osapuoli keksii vaikka mitä verukkeita jopa toista loukkaavaan tyyliin jottei hiertävistä asioista tarvisi puhua.
Ei ole kovinkaan hedelmällistä jos toinen sanoo vain esim. ongelmille ratkaisua haluavan vain kuvittelevan koko jutun koska toisella on muka "liikaa vapaata aikaa" käytössään. Eihän tuon sanoja edes tiedä miten toinen aikansa käyttää? Sitten ehdottaa että unohdetaan ne ongelmat ja hyssytellään.
Tuohan on minun mielestäni älytön tapa toimia. Jo muutaman kuukauden teeskentely tuntuu väärältä ja pelkkä ajatuskin, että jatkettaisiin eteenpäin aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut tuntuu ahdistavalta. En myöskään voi sietää sitä, että toiset ihmiset lyövät sanoja suuhuni ja kuvittelevat tietäväni ajatukseni ja tunteeni. Kaikista vähiten siedän sitä, että minun väitetään "kuvittelevan omiani" eli vihjataan ilmeisesti olevan luulosairas.
Pitääkö minun tässä tilanteessa mennä hakemaan joltain yksityiseltä psykiatrilta todistusta, että olen järjissäni ja elämäni on mielekästä? Ei samalla tavalla kuin ongelmien lakaisijalla mutta kuitenkin se on mielekästä. Minun luonteeseeni kuuluu se, että haluan ratkaista asioita enkä voi sietää minkäänlaisia murjotuksia ja leimaamisia.
Kuinka tällaisessa umpisolmutilanteessa pääsee eteenpäin kun toinen osapuoli ei ole halukas käsittelemään ongelmaa tuottanutta asiaa tyyliin halki, poikki, pinoon ja jatkamaan eteenpäin.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä vetää koko elämänsä läpi roolia vetäen. He eivät halua paljastaa sisintään kenellekään koska pelkäävät sen paljastuvan kovin ontonpuoleiseksi. Heille pinnallinen kanssakäynti on ok mutta syvällisemmät jutut saavat heidät kauhun valtaan koska ei ole niitä roolisanoja tilannetta varten. Vain psyyken ammattilaiset tietävät mistä ilmiö johtuu. Me muut voimme vain arvailla.
Tai sitten heillä on ollut elämässään ihan oikeitakin ongelmia ja lisäksi tuttavapiirissään näitä ihmisiä, jotka haluavat analysoida ihan jokaisen toisen sanan, ilmeen, eleen ja teon. Jossain vaiheessa kyllästyy ja ajattelee, että ei saatana taas vääntöä jostain ihan turhanpäiväisestä.
Aika harvoin tapaa sellaisia ihmisiä, joilla on niin tapahtumaköyhä elämä että toimivat kertomallasi tavalla. Usko tai älä: myös muillakin ihmisillä on oma elämänsä ja joskus tulee tilanteita jolloin kissa on nostettava pöydälle jotta asiat saadaan selvitettyä ja jokainen osapuoli voi elää sen jälkeen omaa elämäänsä eteenpäin ilman että joutuu kulkemaan hiertävä kivi kengässään. Ymmärrät varmaan sen, etteivät ongelmat katoa sillä, että sanotaan vain:"höpö höpö.."?
Nykyaika on tuottanut ilmeisesti todella itsekkäitä ihmisiä. Olisi kuitenkin suotavaa, että hellitettäisiin edes välillä itsekkyydestä ja puhuttaisiin asiat halki koska puhumalla asiat ratkaistaan suurissakin sodissa. Monesti pienestä palosta voi syttyä suuri metsäpalo.
Minusta taas tuntuu, että esimerkiksi työpaikoilla on entistä enemmän mielensäpahoittajia ja muita erityisherkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä vetää koko elämänsä läpi roolia vetäen. He eivät halua paljastaa sisintään kenellekään koska pelkäävät sen paljastuvan kovin ontonpuoleiseksi. Heille pinnallinen kanssakäynti on ok mutta syvällisemmät jutut saavat heidät kauhun valtaan koska ei ole niitä roolisanoja tilannetta varten. Vain psyyken ammattilaiset tietävät mistä ilmiö johtuu. Me muut voimme vain arvailla.
Tai sitten heillä on ollut elämässään ihan oikeitakin ongelmia ja lisäksi tuttavapiirissään näitä ihmisiä, jotka haluavat analysoida ihan jokaisen toisen sanan, ilmeen, eleen ja teon. Jossain vaiheessa kyllästyy ja ajattelee, että ei saatana taas vääntöä jostain ihan turhanpäiväisestä.
Aika harvoin tapaa sellaisia ihmisiä, joilla on niin tapahtumaköyhä elämä että toimivat kertomallasi tavalla. Usko tai älä: myös muillakin ihmisillä on oma elämänsä ja joskus tulee tilanteita jolloin kissa on nostettava pöydälle jotta asiat saadaan selvitettyä ja jokainen osapuoli voi elää sen jälkeen omaa elämäänsä eteenpäin ilman että joutuu kulkemaan hiertävä kivi kengässään. Ymmärrät varmaan sen, etteivät ongelmat katoa sillä, että sanotaan vain:"höpö höpö.."?
Nykyaika on tuottanut ilmeisesti todella itsekkäitä ihmisiä. Olisi kuitenkin suotavaa, että hellitettäisiin edes välillä itsekkyydestä ja puhuttaisiin asiat halki koska puhumalla asiat ratkaistaan suurissakin sodissa. Monesti pienestä palosta voi syttyä suuri metsäpalo.
Minusta taas tuntuu, että esimerkiksi työpaikoilla on entistä enemmän mielensäpahoittajia ja muita erityisherkkiä.
Individualismiin keskittyvä aikakautemme ruokkii noita ilmiöitä. Joka toinen haluaa olla se uniikki lumihiutale, jolle pitäisi olla eri säännöt kuin muille. Monesti nämä uniikit lumihiutaleet saavat suunnattoman mielipahakohtauksen jos joku kohtelee heitä aivan kuten he kohtelevat muita.
Esimerkki: toinen yrittää parhaansa mukaan ottaa huomioon uniikin lumihiutaleen mieltymykset vaikkapa kahvitarjoilussa. On juossut hakemaan ainetta X kaupungin toiselta puolelta jotta uniikille tulisi hyvä ja hän tuntisi olevansa hyväksytty. Muutenkin välillä kysytään kuulumisia koska halutaan näyttää että hänestä todellakin välitetään. Tuohon kaikkeen uniikki lumihiutale vastaa kylmän torjumalla käytöksellä. Sen vuoksi hänet jätetään sitten rauhaan ja annetaan hänen itsensä hoitaa mieleisensä syötävä työpaikan kahvipöytään omilla rahoillaan. Kuulumisia ei kysellä koska jäätävästä kylmyydestä johtuen uniikki pitää sitä kyttäyksenä. Mikä on seuraus? Uniikki alkaa haukkumaan muita ja pahimmassa tapauksessa syyttämään työpaikkakiusaamisesta koska hänestä tai hänen toiveistaan ei välitetä.
Toimivatko nämä uniikit lumihiutaleet kenties vastaavalla tavalla myös yksityiselämässään. Kuvittelevat hoitavansa ihmissuhteet tylyllä viileydellä ja toisten haukkumisella kuntoon?
Aika harvoin tapaa sellaisia ihmisiä, joilla on niin tapahtumaköyhä elämä että toimivat kertomallasi tavalla. Usko tai älä: myös muillakin ihmisillä on oma elämänsä ja joskus tulee tilanteita jolloin kissa on nostettava pöydälle jotta asiat saadaan selvitettyä ja jokainen osapuoli voi elää sen jälkeen omaa elämäänsä eteenpäin ilman että joutuu kulkemaan hiertävä kivi kengässään. Ymmärrät varmaan sen, etteivät ongelmat katoa sillä, että sanotaan vain:"höpö höpö.."?
Nykyaika on tuottanut ilmeisesti todella itsekkäitä ihmisiä. Olisi kuitenkin suotavaa, että hellitettäisiin edes välillä itsekkyydestä ja puhuttaisiin asiat halki koska puhumalla asiat ratkaistaan suurissakin sodissa. Monesti pienestä palosta voi syttyä suuri metsäpalo.