Nainen ei haluakaan muuttaa luokseni.
Olen tapaillut naista, jonka kanssa tapailu syveni seurusteluksi. Olemme olleet onnellisia, kunnes esille nousi jatko.
Asumme eri paikkakunnilla (tunnin ajomatka), ja yhteenmuutto olisi varmaan jossain vaiheessa ajankohtainen. Olen jostain syystä olettanut, että nainen on se, joka muuttaa luokseni. Eilen illalla oletukseni murskaantui, kun nainen kertoikin ettei hän olekaan tähän halukas. Perusteli asiaa työpaikallaan, lastensa koululla ja sillä, että lapsilla säilyy paremmin tapaamisyhteys toiseen vanhempaan.
Miksi lasten koulunvaihto on muka niin iso asia, ihmisiähän muuttaa tuon tuostakin. Vai onko kyse vain siitä, ettei naista kiinnosta..
Kommentit (118)
yritä jo ymmärtää kirjoitti:
Ap,muuta itse naisen luokse mutta varaudu siihen että se eksä edelleen kummittelee taustalla..et pääse siitä eroon koska naisesi edelleen ajattelee sitä ja vertailee teitä mielessään ja ekan riidan aikana se räjäyttää sitten että ei meidän matti koskaan..tuo vaan tulee esiin jossain vaiheessa.Hanki nyt vaan se lapseton nainen niin pääset vähemmällä ja ei soittele exät lauantai aamuna ja pahoita mieltäsi..
Yritä ymmärtää että miehet ne vasta naisiaan vertaileekin. Heidän suusta tulee jopa ulos ne ajatukset, että se muija teki näin ja näin. Ja pahin tietenkin, mun äiti laittoi ruokaa näin ja näin.
Anteeksi vaan mutta lapset tulee ensin. Sen jälkeen puoliso.
Mulla on kokemusta muuttamisesta lapsena. Toiselle paikkakunnalle jäivät kaverit. :(
Sitä en tee omalle lapselle.
Olisi äärettömän itsekäs teko sekä sinulta että naiselta, että nainen muuttaisi sun luo (kun toisinpäinkin asia onnistuu) sillä kun muutossa teidän työmatkanne vaan kasvavat, lapsilta jää sun mukavuudenhalun takia koko elämä taakse, ilman mitään vaikutusmahdollisuutta.
Molempien kannalta paras ois ostaa uusi, yhteinen talo naisen paikkakunnalta, lasten koulun läheltä. Se olis sitten Yhteinen koti, jonka molemmat voisi tuntea omaksi kodikseen.
Kyllä sä ap uuteen tilanteeseen tottuisit.
Mä en suostu muuttamaan edes mieheni ja lasteni isän kanssa, koska pidän lasten tasaista ja tasapainoista elämää kaikkein tärkeimpänä asiana. Haluan että heidän pk:t, koulut (no okei lukio tms. on muutos), asuinalue ja erityislapsen hoitosuhteet ei muutu ennen täysi-ikäisyyttä. Mies joskus mietti muuttoa, mutta on onneksi samaa mieltä kanssani siitä että stabiili elämä perheen kaikilla jäsenillä on ainakin meillä avain onneen.
Ei tarvi olla provo jos faktat ei täsmää. Minäkin tänne muuttelen aina ikääni ja lasten määrää tms, koska en halua olla liian tunnistettava.
Huonolta kuulostaa.Kukaan ei kyllä nykypäivänä taida olla niin hullu,että luopuisi noin monesta asiasta(tämä nainen) ja muuttaisi elämäänsä noin radikaalisesti.Ap vaikuttaa hyvin itsekkäältä henkilöltä joka ajattelee vaan oman etunsa kannalta.
Minä ainakin jättäisin tuon miehen jos olisin tuo nainen,kyllä sopivampi mies aina löytyy.
Totta on myös kyllä tuo exän kanssa päivittäinen asiointi.Tiedän yhden suhteen,joka tuhoutui,kun uusi mies oli mustasukkainen ja ei pystynyt suvaitsemaan naisen lapsen exää,jonka kanssa naisella oli yhteishuoltajuus.Päivittäiset suplimiset ex-miehen kanssa lapsesta(milloin mikäkin ongelma)riittivät lopulta ja uusi mies häipyi kuvioista.Tämä on oikeasti myös yksi riski lisää naiselle näiden muiden riskien lisäksi.
Kuka nainen olisi niin hullu, että suostuisi asumaan vain miehen omistamassa asunnossa??? Ei kukaan. Se olisi vain miehen tapa kontrolloida, ettei nainen petä eikä nainen jätä, koska nainen on täysin riippuvainen miehestä ja miehen päätöksistä. Ainoa mahdollinen tapa on asua yhdessä omistetussa kodissa, jolloin kumpikaan ei saa valta-asemaa toiseen nähden.
Naisella on hyvät syyt olla muuttamatta, jos yhteenmuutto on tärkeää niin miten olisi kompromissi? Esim. naisystäväsi kaupungista isompi asunto kaikille? Nyt tuntuu että et tule yhtään vastaan tässä vaan oletat vaan että nainen ja tämän lapset muuttaa kaiken (työ, koulut, etäisyys toiseen vanhempaan) ja itse et tee mitään. Tunnin työmatka on vielä järjestelykysymys jos et halua vaihtaa työpaikkaa mutta lapsien elämät muuttuisivat täysin. Ja muutenkin kahdessa taloudessa asuvilla lapsilla on vaikeaa, jos vanhemmat voi asua suht lähellä toisiaan on se aina parempi.
Varotan, peräänny vielä jos voit ku sillä on niitä kakaroita.
Ihminen jolla on kakaroita, ei liiku minnekkään, ajattelee vaan sitä omaa tilaansa.
Annan hyvän neuvon:
etsi lapseton nainen!
Etsi lapseton nainen pompoteltavaksesi😁
Ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. kirjoitti:
Asunto on 210 neliöinen talo, mahtuu nainen ja lapset ja vaikka lisääkin tulisi. Tämän sijaan haluavat asua jossain 90 neliön asunnossa. En käsitä.
On sulla aika huonosti sitten empatiaa. Kun se on niiden koti. Lasten koulu on siellä, niiden kaverit, omat huoneet ja tavarat. Ei ne suhun ole rakastunut, miksi ne haluaisi luopua kaikesta halutakseen asua sun kanssa?
Sanot että kaksisataa neliötä, ihan kuin sen pitäisi selittää kaikki. Mutkun ne neliöt on väärässä kaupungissa.
Jos naisen työ on myös siellä, tottakai hänen on helpompi hoitaa arkea lyhyillä matkoilla.Töitä voi hakea täältäkin. Koulua voi vaihtaa. Kavereita saa lisää, niin koulusta kuin päiväkodista. Lasten tapaamiset isänsä kanssa lienee mahdollista järjestää. Täälläkin voi harrastaa.
Nämä ovat siis syitä, joiden vuoksi ei jotenkin mene jakeluun, miksi tämä nyt yhtäkkiä on näin vaikeaa. Vai onko se sitten kuitenkin, vaikka vaihtoehtoja (nuo mainitsemani) onkin.
Voithan sä ap hakea töitä naisen asuinpaikkakunnalta ja saada uusia kavereita sieltä. Miksi pitäisi muuttaa naisen asuntoon, ettekö voisi etsiä kokonaan uuden kodin teille kaikille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. kirjoitti:
Mullakin on täällä työpaikka eikä pelkkä seurustelu näin pidemmän päälle riitä mulle. Musta naisen syyt ovat tekaistuja. Eikö lasten tapaamisia voi muka sopia jotenkin, välimatkasta huolimatta?
Ei nyt aikauiset ihmiset enää tapaile. Joko muutetaan yhteen tai erotaan.
Nimenomaan ihmiset joilla ei ole enää aikomustakaan tehdä lisää lapsia, on ihan tyytyväisiä parisuhteessa jossa ei mennä naimisiin eikä asuta yhdessä. Vain ne joilla ei ole varaa, muuttaa yhteen.
Hyvä. Äiti ja lapset halunnevat asua omassa kodissaan ja elää arkeaan. Kuulostaa hyvältä ja kypsältä seurustelusuhteelta. Liikaa muuttajapesueita, jossa nettituttavuuden kanssa muutetaan yhteen ja erotaan, kun seuraava tindermuna löytyy.
Aikuisten suhde tuo kahden kodin taktiikka.
Paljon viestejä, en lukenut kaikkea. Mutta onpahan kyllä hauska keskustelu :D AP, jos et ole jo tehnyt tätä niin, tee vaikka SWOT-nalyysin tyyppinen taulukko sekä siltä kannalta, että naisystäväsi muuttaa ja siltä kannalta, että sinä muutat. SWOT-> vahvuudet, heikkoudet, uhat mahdollisuudet. Ehkä se auttaa hahmottelemaan tilannetta paremmin... Pyydä myös naisystävääsi tekemään sama.
Utelias kysymys: pitääkö naisystäväsi nykyisestä työstään? jos pitää, miksi hänen pitäisi olla valmis vaihtamaan työtä?
Ap, sinulla on kaksi vaihtoehtoa:
1. Muuta sen naisen luo, kun se muuttaminen kerran niin helppoa on. Myy talo tai pistä vuokralle, jos et halua luopua kokonaan.
tai
2. Pistä suhde poikki.
Typerää sinulta ehdottaa, että haluaisivat vaihtaa paikkakuntaa sinun perässäsi. Itsekästä.
Olet tainnut törmätä fiksuun naiseen, pidä siitä kiinni. Liikaa on näitä naisia, jotka juoksee miehen perässä välittämättä lapsistaan; "kyllähän ne sopeutuu". Säälittää nää muksut, joita retuutetaan sinne sun tänne asumaan kulloisenkin miesystävän mielen mukaan.
En mikäkään muuttais uuden miehen kans asumaan tässä vaiheessa, kun talossa on kaksi teiniä, vaikka taloudellisesti ajatellen se kenties olisi järkevää- onneksi tienaan kuitenkin suht'hyvin.
Paitsi jos tilanne ajautuis siihen, että lapseni alkais ihmetteleen, että miksi ei asuta yhdessä (ja lapseni tuntien kyselisivät sitä vasta asuttuaan muualla viis vuotta tai jotain).
Vanha ketju, mutta oispa kiinnostavaa tietää miten ap:n ja muuttohommien kävi?
Minusta paras ratkaisu olisi laittaa molemmat kämpät myyntiin ja yhteinen uusi koti kaupunkien välistä. Mahdollisuuksien mukaan niin, että naisen lapsilla ei olisi horveästi yli puoltatuntia koulumatkaa.
Lue APn viestit niin tiedät.