Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nainen ei haluakaan muuttaa luokseni.
aloittaja..
05.02.2017 |
Olen tapaillut naista, jonka kanssa tapailu syveni seurusteluksi. Olemme olleet onnellisia, kunnes esille nousi jatko.
Asumme eri paikkakunnilla (tunnin ajomatka), ja yhteenmuutto olisi varmaan jossain vaiheessa ajankohtainen. Olen jostain syystä olettanut, että nainen on se, joka muuttaa luokseni. Eilen illalla oletukseni murskaantui, kun nainen kertoikin ettei hän olekaan tähän halukas. Perusteli asiaa työpaikallaan, lastensa koululla ja sillä, että lapsilla säilyy paremmin tapaamisyhteys toiseen vanhempaan.
Miksi lasten koulunvaihto on muka niin iso asia, ihmisiähän muuttaa tuon tuostakin. Vai onko kyse vain siitä, ettei naista kiinnosta..
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Ap. kirjoitti:
Asunto on 210 neliöinen talo, mahtuu nainen ja lapset ja vaikka lisääkin tulisi. Tämän sijaan haluavat asua jossain 90 neliön asunnossa. En käsitä.
On sulla aika huonosti sitten empatiaa. Kun se on niiden koti. Lasten koulu on siellä, niiden kaverit, omat huoneet ja tavarat. Ei ne suhun ole rakastunut, miksi ne haluaisi luopua kaikesta halutakseen asua sun kanssa?
Sanot että kaksisataa neliötä, ihan kuin sen pitäisi selittää kaikki. Mutkun ne neliöt on väärässä kaupungissa.
Jos naisen työ on myös siellä, tottakai hänen on helpompi hoitaa arkea lyhyillä matkoilla.
Töitä voi hakea täältäkin. Koulua voi vaihtaa. Kavereita saa lisää, niin koulusta kuin päiväkodista. Lasten tapaamiset isänsä kanssa lienee mahdollista järjestää. Täälläkin voi harrastaa.
Nämä ovat siis syitä, joiden vuoksi ei jotenkin mene jakeluun, miksi tämä nyt yhtäkkiä on näin vaikeaa. Vai onko se sitten kuitenkin, vaikka vaihtoehtoja (nuo mainitsemani) onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ajatellut, että vaikka kuinka vakavasti seurustelisin jonkun kanssa joskus, niin oman kodin (vuokra-asunnon) haluan silti pitää. Siksi vaikea ymmärtää, mistä syystä muut ihmiset haluavat muuttaa yhteen, siitähän ei ole sitten niin helposti pakotietä. Vaikka on omat kodit, silti voi olla toistensa luona käymässä, pitkiäkin aikoja kerrallaan. Enkä näe miksi se ei voisi olla vakavaa seurustelua. Miksi seurustelun vakavuuteen tarvitaan usein se, että pitää luopua omasta kodista ja rauhasta kokonaan?
Haluatko kertoa, miksi haluat pitää oman kodin? Takaporttina vai minä?
En ole tuo jolta kysyit, mutta: olen jo 50. Jos jotain olen oppinut kantapään kautta, on että kaikki parit alkaa käydä toistensa hermoille, jos ne on yhdessä 24/7. Suhde ja pää kestää paljon paremmin kun saa välillä olla omissa oloissaan, ja puuhailla omia juttujaan. Joillakin miehillä on mökki, tai vene, meillä on omakotitalo ja kaupunkiosake. Hyvissä väleissä ollaan. Aiotaan elää loppuelämä yhdessä, ja pitää kaksi asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. kirjoitti:
Mullakin on täällä työpaikka eikä pelkkä seurustelu näin pidemmän päälle riitä mulle. Musta naisen syyt ovat tekaistuja. Eikö lasten tapaamisia voi muka sopia jotenkin, välimatkasta huolimatta?
Ei nyt aikauiset ihmiset enää tapaile. Joko muutetaan yhteen tai erotaan.
Nimenomaan ihmiset joilla ei ole enää aikomustakaan tehdä lisää lapsia, on ihan tyytyväisiä parisuhteessa jossa ei mennä naimisiin eikä asuta yhdessä. Vain ne joilla ei ole varaa, muuttaa yhteen.
Ei asia ole rahasta kiinni vaan sitoumuksesta. Kun sen toisen kanssa kuitenkin oon tarkoitus elää loppuelämä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ajatellut, että vaikka kuinka vakavasti seurustelisin jonkun kanssa joskus, niin oman kodin (vuokra-asunnon) haluan silti pitää. Siksi vaikea ymmärtää, mistä syystä muut ihmiset haluavat muuttaa yhteen, siitähän ei ole sitten niin helposti pakotietä. Vaikka on omat kodit, silti voi olla toistensa luona käymässä, pitkiäkin aikoja kerrallaan. Enkä näe miksi se ei voisi olla vakavaa seurustelua. Miksi seurustelun vakavuuteen tarvitaan usein se, että pitää luopua omasta kodista ja rauhasta kokonaan?
Koska seurustelun ideana on että teistä tulee lopulta PERHE
Tulee tunne, että haluat naisen kauemmaksi ex-miehestä ja hänen sukulaisistaan. Naiselle aika iso riski muuttaa sun luo, ja lapset menettää kaverinsa ja tutut rutiinit, jonkin äidin uuden poikaystävän takia. Sitten kuukauden päästä heität heidät ulos, kun lapsiperhe.elämä ei ollutkaan kivaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. kirjoitti:
Asunto on 210 neliöinen talo, mahtuu nainen ja lapset ja vaikka lisääkin tulisi. Tämän sijaan haluavat asua jossain 90 neliön asunnossa. En käsitä.
On sulla aika huonosti sitten empatiaa. Kun se on niiden koti. Lasten koulu on siellä, niiden kaverit, omat huoneet ja tavarat. Ei ne suhun ole rakastunut, miksi ne haluaisi luopua kaikesta halutakseen asua sun kanssa?
Sanot että kaksisataa neliötä, ihan kuin sen pitäisi selittää kaikki. Mutkun ne neliöt on väärässä kaupungissa.
Jos naisen työ on myös siellä, tottakai hänen on helpompi hoitaa arkea lyhyillä matkoilla.Töitä voi hakea täältäkin. Koulua voi vaihtaa. Kavereita saa lisää, niin koulusta kuin päiväkodista. Lasten tapaamiset isänsä kanssa lienee mahdollista järjestää. Täälläkin voi harrastaa.
Nämä ovat siis syitä, joiden vuoksi ei jotenkin mene jakeluun, miksi tämä nyt yhtäkkiä on näin vaikeaa. Vai onko se sitten kuitenkin, vaikka vaihtoehtoja (nuo mainitsemani) onkin.
Niin miksi sinä et sitten voi muuttaa un sinun ei tarvitsisi muuta kuin vaihtaa työpaikka (jos sitäkään)? Naisella ja lapsella olisi paljon enemmän muutettavaa. Olet itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se suhde jos noin vaikeeta on.
En todellakaan halua lopettaa suhdetta, tosin en tiedä onko tässä muutakaan vaihtoehtoa jos ratkaisua ei ala löytymään.
Muuttovastaisuuttaan perustellessaan nainen sanoi myös, että ei halua enää muuttaa yhdenkään miehen takia. Edes minun. Saanen kysyä, mitä se minuun kuuluu jos nainen on kerran aiemmin muuttaessaan joutunutkin lopulta pettymään? Ei kai se loppuelämää estä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ajatellut, että vaikka kuinka vakavasti seurustelisin jonkun kanssa joskus, niin oman kodin (vuokra-asunnon) haluan silti pitää. Siksi vaikea ymmärtää, mistä syystä muut ihmiset haluavat muuttaa yhteen, siitähän ei ole sitten niin helposti pakotietä. Vaikka on omat kodit, silti voi olla toistensa luona käymässä, pitkiäkin aikoja kerrallaan. Enkä näe miksi se ei voisi olla vakavaa seurustelua. Miksi seurustelun vakavuuteen tarvitaan usein se, että pitää luopua omasta kodista ja rauhasta kokonaan?
Haluatko kertoa, miksi haluat pitää oman kodin? Takaporttina vai minä?
En ole tuo jolta kysyit, mutta: olen jo 50. Jos jotain olen oppinut kantapään kautta, on että kaikki parit alkaa käydä toistensa hermoille, jos ne on yhdessä 24/7. Suhde ja pää kestää paljon paremmin kun saa välillä olla omissa oloissaan, ja puuhailla omia juttujaan. Joillakin miehillä on mökki, tai vene, meillä on omakotitalo ja kaupunkiosake. Hyvissä väleissä ollaan. Aiotaan elää loppuelämä yhdessä, ja pitää kaksi asuntoa.
Ette tasan tarkkaan tule olemaan yhdessä kuolemaan asti. Se on täysin varma asia
Ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se suhde jos noin vaikeeta on.
En todellakaan halua lopettaa suhdetta, tosin en tiedä onko tässä muutakaan vaihtoehtoa jos ratkaisua ei ala löytymään.
Muuttovastaisuuttaan perustellessaan nainen sanoi myös, että ei halua enää muuttaa yhdenkään miehen takia. Edes minun. Saanen kysyä, mitä se minuun kuuluu jos nainen on kerran aiemmin muuttaessaan joutunutkin lopulta pettymään? Ei kai se loppuelämää estä?
Eroa siitä luuserinaisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. kirjoitti:
Asunto on 210 neliöinen talo, mahtuu nainen ja lapset ja vaikka lisääkin tulisi. Tämän sijaan haluavat asua jossain 90 neliön asunnossa. En käsitä.
On sulla aika huonosti sitten empatiaa. Kun se on niiden koti. Lasten koulu on siellä, niiden kaverit, omat huoneet ja tavarat. Ei ne suhun ole rakastunut, miksi ne haluaisi luopua kaikesta halutakseen asua sun kanssa?
Sanot että kaksisataa neliötä, ihan kuin sen pitäisi selittää kaikki. Mutkun ne neliöt on väärässä kaupungissa.
Jos naisen työ on myös siellä, tottakai hänen on helpompi hoitaa arkea lyhyillä matkoilla.Töitä voi hakea täältäkin. Koulua voi vaihtaa. Kavereita saa lisää, niin koulusta kuin päiväkodista. Lasten tapaamiset isänsä kanssa lienee mahdollista järjestää. Täälläkin voi harrastaa.
Nämä ovat siis syitä, joiden vuoksi ei jotenkin mene jakeluun, miksi tämä nyt yhtäkkiä on näin vaikeaa. Vai onko se sitten kuitenkin, vaikka vaihtoehtoja (nuo mainitsemani) onkin.
Minua kiinnostaa miksette hanki yhteistä kotia vaikkapa kompromissinä jostakin puolivälistä?
Itselleni pahin virhe edellisessä suhteessa oli muuttaa miehen asuntoon jossa myös ex oli asunut. Yhteisen kodin pitää miellyttää kumpaakin jos halutaan oikeasti aloittaa puhtaalta pöydältä.
Ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. kirjoitti:
Asunto on 210 neliöinen talo, mahtuu nainen ja lapset ja vaikka lisääkin tulisi. Tämän sijaan haluavat asua jossain 90 neliön asunnossa. En käsitä.
On sulla aika huonosti sitten empatiaa. Kun se on niiden koti. Lasten koulu on siellä, niiden kaverit, omat huoneet ja tavarat. Ei ne suhun ole rakastunut, miksi ne haluaisi luopua kaikesta halutakseen asua sun kanssa?
Sanot että kaksisataa neliötä, ihan kuin sen pitäisi selittää kaikki. Mutkun ne neliöt on väärässä kaupungissa.
Jos naisen työ on myös siellä, tottakai hänen on helpompi hoitaa arkea lyhyillä matkoilla.Töitä voi hakea täältäkin. Koulua voi vaihtaa. Kavereita saa lisää, niin koulusta kuin päiväkodista. Lasten tapaamiset isänsä kanssa lienee mahdollista järjestää. Täälläkin voi harrastaa.
Nämä ovat siis syitä, joiden vuoksi ei jotenkin mene jakeluun, miksi tämä nyt yhtäkkiä on näin vaikeaa. Vai onko se sitten kuitenkin, vaikka vaihtoehtoja (nuo mainitsemani) onkin.
Kumpi on helpompaa, yhden ihmisen muutto vai useamman? Kun nuo on kerta niin helppoja juttuja naiselle ja lapsille, niin äkkiäkös sinä yhden duunin ja uuden asunnon hankit. Miksi sinä et voi muuttaa? Sehän on niin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. kirjoitti:
Asunto on 210 neliöinen talo, mahtuu nainen ja lapset ja vaikka lisääkin tulisi. Tämän sijaan haluavat asua jossain 90 neliön asunnossa. En käsitä.
On sulla aika huonosti sitten empatiaa. Kun se on niiden koti. Lasten koulu on siellä, niiden kaverit, omat huoneet ja tavarat. Ei ne suhun ole rakastunut, miksi ne haluaisi luopua kaikesta halutakseen asua sun kanssa?
Sanot että kaksisataa neliötä, ihan kuin sen pitäisi selittää kaikki. Mutkun ne neliöt on väärässä kaupungissa.
Jos naisen työ on myös siellä, tottakai hänen on helpompi hoitaa arkea lyhyillä matkoilla.Töitä voi hakea täältäkin. Koulua voi vaihtaa. Kavereita saa lisää, niin koulusta kuin päiväkodista. Lasten tapaamiset isänsä kanssa lienee mahdollista järjestää. Täälläkin voi harrastaa.
Nämä ovat siis syitä, joiden vuoksi ei jotenkin mene jakeluun, miksi tämä nyt yhtäkkiä on näin vaikeaa. Vai onko se sitten kuitenkin, vaikka vaihtoehtoja (nuo mainitsemani) onkin.
Niin miksi sinä et sitten voi muuttaa un sinun ei tarvitsisi muuta kuin vaihtaa työpaikka (jos sitäkään)? Naisella ja lapsella olisi paljon enemmän muutettavaa. Olet itsekäs.
90 neliöinen asunto on aivan liian pieni sellaiselle ihmismäärälle.
Vierailija kirjoitti:
Ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. kirjoitti:
Asunto on 210 neliöinen talo, mahtuu nainen ja lapset ja vaikka lisääkin tulisi. Tämän sijaan haluavat asua jossain 90 neliön asunnossa. En käsitä.
On sulla aika huonosti sitten empatiaa. Kun se on niiden koti. Lasten koulu on siellä, niiden kaverit, omat huoneet ja tavarat. Ei ne suhun ole rakastunut, miksi ne haluaisi luopua kaikesta halutakseen asua sun kanssa?
Sanot että kaksisataa neliötä, ihan kuin sen pitäisi selittää kaikki. Mutkun ne neliöt on väärässä kaupungissa.
Jos naisen työ on myös siellä, tottakai hänen on helpompi hoitaa arkea lyhyillä matkoilla.Töitä voi hakea täältäkin. Koulua voi vaihtaa. Kavereita saa lisää, niin koulusta kuin päiväkodista. Lasten tapaamiset isänsä kanssa lienee mahdollista järjestää. Täälläkin voi harrastaa.
Nämä ovat siis syitä, joiden vuoksi ei jotenkin mene jakeluun, miksi tämä nyt yhtäkkiä on näin vaikeaa. Vai onko se sitten kuitenkin, vaikka vaihtoehtoja (nuo mainitsemani) onkin.
Kumpi on helpompaa, yhden ihmisen muutto vai useamman? Kun nuo on kerta niin helppoja juttuja naiselle ja lapsille, niin äkkiäkös sinä yhden duunin ja uuden asunnon hankit. Miksi sinä et voi muuttaa? Sehän on niin helppoa.
Asunto on liian pieni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee tunne, että haluat naisen kauemmaksi ex-miehestä ja hänen sukulaisistaan. Naiselle aika iso riski muuttaa sun luo, ja lapset menettää kaverinsa ja tutut rutiinit, jonkin äidin uuden poikaystävän takia. Sitten kuukauden päästä heität heidät ulos, kun lapsiperhe.elämä ei ollutkaan kivaa...
Haluaisin vain jutun etenevän. Mikä riski siinä on, en kai mä pyydä heitä muutamaan luokseni vain heittääkseni heidät ulos. Vaikka jostain syystä tuntuu, että nainen miettii tuotakin. Sanomansa perusteella. Siis se, ettei aio enää muuttaa yhdenkään miehen takia.
Ei loppuelämän yhdessä ole tarve olla joka ainoa tunti yhdessä. Minä ainakin tulisin hulluksi. Minulla on harrastuksia, ystäviä, välillä haluan olla vain yksin kotona. Kokemusta on että jos haluaa katsoa elokuvaa, puoliso haluaa katsoa formulaa. Olen ehkä sitoutunut puolisoon kunnes kuolema meidät erottaa, mutta ei mun silti ole sen formuloita pakko rakastaa. Siksi kaksi kotia, ihan koska meillä on siihen varaa. En ymmärrä miten se eroaa loma-asunnosta. Emme me nyt sentään ole jalasta kahlittu yhteen. Ihmisellä joka ei yhtään kestä erossa oloa ja erillisyyttä, on vakavia ongelmia luottamuksen ja turvallisuuden tunteen kanssa.
Täällä on erittäin paljon niitä jotka ei koskaan edes halua kunnon parisuhdetta ja yhteistä perhettä. Vaan haluaa pitää jalan oven välissä että pääsee helposti pois jos löytyy parempaa. Se on sairasta.
Miksi ette pysy sitten kokonaan sinkkuna?
En halua muuttaa 90 neliön kerrostalo-osakkeeseen keskelle kaupunkia. Haluan tarjota kodin, jossa on tilaa niin sisällä kuin ulkosallakin.
Kaupungissa asun itsekin, mutta tilavassa ok-talossa hieman kauempana ydinkeskustasta. Rauhallinen tuo naisenkin koti kyllä on, mutta onhan se täällä silti toista.
Vierailija kirjoitti:
Ei loppuelämän yhdessä ole tarve olla joka ainoa tunti yhdessä. Minä ainakin tulisin hulluksi. Minulla on harrastuksia, ystäviä, välillä haluan olla vain yksin kotona. Kokemusta on että jos haluaa katsoa elokuvaa, puoliso haluaa katsoa formulaa. Olen ehkä sitoutunut puolisoon kunnes kuolema meidät erottaa, mutta ei mun silti ole sen formuloita pakko rakastaa. Siksi kaksi kotia, ihan koska meillä on siihen varaa. En ymmärrä miten se eroaa loma-asunnosta. Emme me nyt sentään ole jalasta kahlittu yhteen. Ihmisellä joka ei yhtään kestä erossa oloa ja erillisyyttä, on vakavia ongelmia luottamuksen ja turvallisuuden tunteen kanssa.
Mitä sitten kun tulette vanhaksi? Kun toisen pitää ruveta toisen omaishoitajaksi? Kun asutte eri asunnoissa?
Olet EHKÄ sitoutunut? Kai nyt tiedät että oletko sitoutunut vai et?
Sä et merkkaa sille sun naiselles tarpeeksi. Mun äiti aikoinaan tapasi mun ollessa vielä ekaluokkalaisen nykyisen isäpuoleni. Mä en tykännyt vuosia siitä koko ihmisestä. Tää on sun naises ei ikinä tule muuttamaan tapaansa.
Multa ei vain yksinkertaisesti kysytty mitään, kun äitini muutti tämän miehen perässä toiselle paikkakunnalle ja raahasi mut mukana. Ovat edelleen yhdessä ja mulla nykyisin paremmat välit tähän isäpuoleen kuin omaan äitiin.
Alue: Aihe vapaa
Vaihtaisin ap:n kanssa paikkaa vaikka heti. T. yli 10 vuotta vaimon kanssa saman katon alla.