Nainen ei haluakaan muuttaa luokseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut, että vaikka kuinka vakavasti seurustelisin jonkun kanssa joskus, niin oman kodin (vuokra-asunnon) haluan silti pitää. Siksi vaikea ymmärtää, mistä syystä muut ihmiset haluavat muuttaa yhteen, siitähän ei ole sitten niin helposti pakotietä. Vaikka on omat kodit, silti voi olla toistensa luona käymässä, pitkiäkin aikoja kerrallaan. Enkä näe miksi se ei voisi olla vakavaa seurustelua. Miksi seurustelun vakavuuteen tarvitaan usein se, että pitää luopua omasta kodista ja rauhasta kokonaan?

Haluatko kertoa, miksi haluat pitää oman kodin? Takaporttina vai minä?

En ole tuo jolta kysyit, mutta: olen jo 50. Jos jotain olen oppinut kantapään kautta, on että kaikki parit alkaa käydä toistensa hermoille, jos ne on yhdessä 24/7. Suhde ja pää kestää paljon paremmin kun saa välillä olla omissa oloissaan, ja puuhailla omia juttujaan. Joillakin miehillä on mökki, tai vene, meillä on omakotitalo ja kaupunkiosake. Hyvissä väleissä ollaan. Aiotaan elää loppuelämä yhdessä, ja pitää kaksi asuntoa.

Ette tasan tarkkaan tule olemaan yhdessä kuolemaan asti. Se on täysin varma asia

Aika vahvat mielipiteet sulla. Kyllä mä tiedän montakin 60 + paria, jotka on eläneet näin jo 15 vuotta, ja edelleen onnellisesti yhdessä. Luulitko että ne ei ole yhdessä niissä asunnoissa? Välillä toisessa, välillä toisessa.

Myy kämppäsi ja osta 200m2 talo naisen paikkakunnalta. Muuttaisiko hän sitten sun luo jos tekisit niin. Kysypä.

Fiksu nainen, ajattelee lasten parasta. Lapsille tulisi liikaa muutoksia kerralla. Mitään ei jäisi ennalleen kuin äiti ja hänenkin huomiostaan joutuisi kilpailemaan apn kanssa. Viisas päätls olla muuttamatta lasten elämää noin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei loppuelämän yhdessä ole tarve olla joka ainoa tunti yhdessä. Minä ainakin tulisin hulluksi. Minulla on harrastuksia, ystäviä, välillä haluan olla vain yksin kotona. Kokemusta on että jos haluaa katsoa elokuvaa, puoliso haluaa katsoa formulaa. Olen ehkä sitoutunut puolisoon kunnes kuolema meidät erottaa, mutta ei mun silti ole sen formuloita pakko rakastaa. Siksi kaksi kotia, ihan koska meillä on siihen varaa. En ymmärrä miten se eroaa loma-asunnosta. Emme me nyt sentään ole jalasta kahlittu yhteen. Ihmisellä joka ei yhtään kestä erossa oloa ja erillisyyttä, on vakavia ongelmia luottamuksen ja turvallisuuden tunteen kanssa.

Mitä sitten kun tulette vanhaksi? Kun toisen pitää ruveta toisen omaishoitajaksi? Kun asutte eri asunnoissa?

Olet EHKÄ sitoutunut? Kai nyt tiedät että oletko sitoutunut vai et?

onpa vihamielistä. Tottakai olen sitoutunut, en ymmärrä miten tuon olisi voinut muuten ymmärtääkään. Jos toinen joutuu vuoteenomaksi, emme enää voi reissata enää niin paljon. Sitten täytyy tehdä ratkaisut sen mukaan, ja valita joku kodeista, tai myydä ja hankkia sellainen jossa arki on helpoin.

Vierailija kirjoitti:

Myy kämppäsi ja osta 200m2 talo naisen paikkakunnalta. Muuttaisiko hän sitten sun luo jos tekisit niin. Kysypä.

Ei ilmeisesti halua asua talossa, jonka toinen omistaa kokonaan. Näin ymmärsin myös hänen puheistaan. Sitä en tiedä, miksi näin on mutta jos joku täällä ajattelee samoin niin voisiko hieman selventää omia syitään? Tuo löi niin ällikällä etten edes osannut kysyä syytä.

Yhteisen kodin hankkiminen puoliksi voisi varmasti tulla kysymykseen, mutta mielelläni pysyisin tässä kaupungissa joka tuntuu kodista ja talo - no, sekin kyllä tuntuu kodilta.

Ap. kirjoitti:

En halua muuttaa 90 neliön kerrostalo-osakkeeseen keskelle kaupunkia. Haluan tarjota kodin, jossa on tilaa niin sisällä kuin ulkosallakin.

Kaupungissa asun itsekin, mutta tilavassa ok-talossa hieman kauempana ydinkeskustasta. Rauhallinen tuo naisenkin koti kyllä on, mutta onhan se täällä silti toista.

Niin sä haluat määrätä miten kaikkien pitää asua, koska se tapa mistä sä tykkäät on ainoa oikea. Ei ihme, että on tullut toisiin aatoksiin yhteen muuttamisesta. Viisasta varovaisuutta.

Virhe nro 1 on olettaa yhtään mitään.

Vaikutat sellaiselta että haluat päättää kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Fiksu nainen, ajattelee lasten parasta. Lapsille tulisi liikaa muutoksia kerralla. Mitään ei jäisi ennalleen kuin äiti ja hänenkin huomiostaan joutuisi kilpailemaan apn kanssa. Viisas päätls olla muuttamatta lasten elämää noin paljon.

Ei kai tämä nyt maailman ensimmäinen tällainen tapaus olisi. Ja eikö lasten sanota sopeutuvan hyvin? Olen vakuuttunut että koulu/päiväkotikavereita, harrastuksia ym. löytyy lapsille myös täältä, joskushan muutos voi tuoda aiempaa paremman lopputuloksen.

Ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myy kämppäsi ja osta 200m2 talo naisen paikkakunnalta. Muuttaisiko hän sitten sun luo jos tekisit niin. Kysypä.

Ei ilmeisesti halua asua talossa, jonka toinen omistaa kokonaan. Näin ymmärsin myös hänen puheistaan. Sitä en tiedä, miksi näin on mutta jos joku täällä ajattelee samoin niin voisiko hieman selventää omia syitään? Tuo löi niin ällikällä etten edes osannut kysyä syytä.

Yhteisen kodin hankkiminen puoliksi voisi varmasti tulla kysymykseen, mutta mielelläni pysyisin tässä kaupungissa joka tuntuu kodista ja talo - no, sekin kyllä tuntuu kodilta.

Mitä ihmeen selventämistä tuossa on? Jos omistat asunnon kokonaan, hän kartuttaa ja pitää kunnossa sinun omaisuutta. Entä hänen omaisuuden arvo ja karttuminen? Lisäksi hän ja lapset on sinun armoilla, jos haluatkin heittää heidät ulos.

Kommentti kommentilta olen enemmän sitä mieltä että kenenkään naisen ei ole viisasta muuttaa sinun kanssa yhteen.

Mikähän voi olla syynä, että ei halua asua kodissa, jonka toinen (esim. minä) omistaa kokonaan? Eli ehdottomasti haluaisi _ostaa_ puoliksi kodin. Mua ei ole kutsuttu asumaan heidän luokseen, mutta olen ymmärtänyt että sekin, jos nainen omistaisi kodin kokonaan ja siellä heidän lisäkseen asustelisi mies (minä, esimerkiksi edelleen) olisi ihan ok.

Nainen on suoraan sanonut ettei halua edes avioliiton kautta puolta kenenkään talosta tms vaikka siis siitäkin puhuin, kun esille nousi tuo ettei halua asua kodissa jonka toinen omistaa kokonaan.

Miksi ihmeessä ei? En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myy kämppäsi ja osta 200m2 talo naisen paikkakunnalta. Muuttaisiko hän sitten sun luo jos tekisit niin. Kysypä.

Ei ilmeisesti halua asua talossa, jonka toinen omistaa kokonaan. Näin ymmärsin myös hänen puheistaan. Sitä en tiedä, miksi näin on mutta jos joku täällä ajattelee samoin niin voisiko hieman selventää omia syitään? Tuo löi niin ällikällä etten edes osannut kysyä syytä.

Yhteisen kodin hankkiminen puoliksi voisi varmasti tulla kysymykseen, mutta mielelläni pysyisin tässä kaupungissa joka tuntuu kodista ja talo - no, sekin kyllä tuntuu kodilta.

Mitä ihmeen selventämistä tuossa on? Jos omistat asunnon kokonaan, hän kartuttaa ja pitää kunnossa sinun omaisuutta. Entä hänen omaisuuden arvo ja karttuminen? Lisäksi hän ja lapset on sinun armoilla, jos haluatkin heittää heidät ulos.

Kommentti kommentilta olen enemmän sitä mieltä että kenenkään naisen ei ole viisasta muuttaa sinun kanssa yhteen.

En kyllä oikein ymmärrä tätä. Ei nainen mikään kotiorja olisi, mutta totta kai kodista jossa asuu, on myös pidettävä huolta. Onko omistussuhteilla todella tuollainen merkitys? Onko se ahneutta?

Minä miestä miellyttääkseni muutin hänen luokseen... Varoituskellot kyllä soivat. Suhde muuttui olennaisesti kun asuin hänen luonaan. Muutuin samalla itsestäänselvyydeksi ja oli aika paljon vaikeampaa jättää hänet kun piti kaiken mielipahan keskellä hankkia asunto ja kalustaa se. Rahaakin tässä paloi vaikkei se ollut eniten minua harmittanut asia.

Naisellasikin on koti, joka todennäköisesti tuntuu kodilta. Oletko ajatellut asiaa tältä kantilta? Keskustan kerrostalo-osake saattaa myös säilyttää arvon omakotitaloasi paremmin. Nainen ei lapsen takia halua ottaa riskejä jos tälläkin hetkellä asiat ovat hyvin. Ihmettelen lähinnä sitä, että naisen ratkaisua edes ihmettelet.

Toivottavasti ette muuta yhteen. Siitä ei tule mitään.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ette muuta yhteen. Siitä ei tule mitään.

Miksi ei?

Voi vittu, että olet ärsyttävä ihminen. Sori, mutta pakko sanoa, että jos tämä nyt sattuisi olemaan totta (mitä epäilen), niin toivon ihan tosissaan, että naisesi dumaa sut hyvin pian. Et ansaitse minkäänlaista parisudetta, jos olet noin itsekeskeinen mulkku, ettet muka edes ymmärrä, mikä tässä mättää.

Neljän sivun ketju, etkä ole kertonut vielä yhtäkään oikeaa syytä, miksi sinä et voi muuttaa. Myytte molemmat kämppänne ja ostatte yhteisen asunnon (tai menette aluksi vuokralle, että näette toimiiko homma edes) naisen kotikaupungissa. Hänellä on ihan oikeita syitä olla muuttamatta, sulla ei ainuttakaan.

Hieno tuo asenne että lapset tietysti saa uusia kavereita ja helposti. Entä jos ei saakaan, jos ovat ujoja yms? Kiva tilanne siinä sitten, ihan yksinään kun äidinkin huomio on miehessä. Isänkin tapaaminen vaikeutuisi.

Mun mielestä olisi ihan kamala tilanne - ehkä nainenkin tosiaan ajattelee vaikkapa tätä. Ehkä hän onkin vain hyvä äiti lapsilleen?

Ap, oot kyllä puupää. Sulta ei kyllä ymmärrystä löydy naisesi mielipiteille...

Fiksu nainen, joka ajattelee ensin lapsiaan. Ihmettelen lähinnä, jos joku nainen muuttais tuossa tilanteessa miehen (sun) luo.

Ei se tilanne tule muuttumaan mihinkään, koska et ikinä tule olemaan ykkönen naiselle.

Syy miksi me naiset emme muuta miesten omistamiin asuntoihin on oman tulevaisuuden ja aseman turvaaminen. Voimmeko naisina luottaa siihen, että ette miehinä heitä meitä lapsineen ulos jonain päivänä? Emme valitettavasti. Toisen omistama koti ei tunnu kaikille kodilta.

Itse henkilökohtaisesti haluan aloittaa puhtaalta pöydältä, jos yhteen muutan jonkun kanssa omisti tämä mies luksuskodin tai perus kodin tai asuisi kenties valmiiksi kivassa vuokra-asunnossa. Jos taas omistaisin itse asunnon, niin laittaisin asunnon vuokralle tai mies todellakin muuttaisi mun luokse. Nykypäivän naiset ovat onneksi fiksuja.

Itse olet kokoajan olettanut että nainen muuttaa, kertomasi mukaan nainen ei kuitenkaan ole olettanut sinun muuttavan. Kumpihan tässä yhtällössä tuijottaa omaa napaa?

Jos työtä ja kouluja voi vaihtaa niin eikö sen asunnonkin voi vaihtaa? Sosiaalisia suhteita kun on loppupeleissä vaikeampi uusia kuin materiaa.

En usko tapaavani ketään sellaista ihmistä tässä elämässä, että hänen takia muuttaisin toiseen kaupunkiin lasteni kanssa. Lapsilla on tässä hyvä KOTI. Täällä heillä on tuttu ympäristö. Tutut kaverit. Helppo matka tavata isää. On lähipiiriä ja tukiverkostoa. En vain näe mitään syytä muuttaa tätä lapsille tuttua ja turvallista kuviota.

Kyse ei ole siitä, ettenkö voisi sitoutua ja rakastaa aidostikin toista ihmistä. Se ei vain tarkoita sitä, että pitäisi muuttaa yhteen. Olla yhdessä koko ajan. Ja samalla muuttaa lasten koko elämä. Kaksi aikuista kyllä kestää pienen eronkin. Sitä ihanampaahan on taas nähdä.