Nainen ei haluakaan muuttaa luokseni.

Ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut, että vaikka kuinka vakavasti seurustelisin jonkun kanssa joskus, niin oman kodin (vuokra-asunnon) haluan silti pitää. Siksi vaikea ymmärtää, mistä syystä muut ihmiset haluavat muuttaa yhteen, siitähän ei ole sitten niin helposti pakotietä. Vaikka on omat kodit, silti voi olla toistensa luona käymässä, pitkiäkin aikoja kerrallaan. Enkä näe miksi se ei voisi olla vakavaa seurustelua. Miksi seurustelun vakavuuteen tarvitaan usein se, että pitää luopua omasta kodista ja rauhasta kokonaan?

Haluatko kertoa, miksi haluat pitää oman kodin? Takaporttina vai minä?

Koska en pysty olemaan ihmisten kanssa niin kauan.

Takaporttina myös, koska olen kuullut miten yhdessä asuville ihmisille on tullut riitoja ja koska ovat samassa kodissa asuneet ilman omia koteja, niin heillä ei ole ollut pakopaikkaa ja siitä tilanteesta on ollut vaikeampi päästä pois.

Mutta vaikka joku ihminen olisi täydellinen ja voisin olla hänen kanssaan ilman ajatusta, että joskus on päästävä hänestä eroon, ei se vie pois sitä tarvetta, että haluan olla välillä yksin. Ehkä jos olisi ihan hiton iso talo, niin siellä toisessa päädyssä olemisen voisi laskea yksin olemiseksi. Mutta jos toinen on samassa tai seuraavassa huoneessa, en koe sitä tarpeeksi yksin olemiseksi. Tämä on tietysti luonnekysymys, mutta tuota "takaporttia" voisi verrata avioehtoon: naimisiinkin mennään aikeissa olla loppuelämä yhdessä, mutta silti avioehdon tekemistä pidetään järkevänä... sen toisen mahdollisuuden vuoksi. (Avioerosta ilman avioehtoa voi olla kyllä enemmän harmia kuin pelkästä erikseenmuutosta.)

Minä en osaa sanoa, miksi naisystäväsi ei halua muuttaa yhteen. Sillä on lapsia, joten ei varmaankaan ole pelkästään sama selitys kuin minulla (koska jos hän ei vain voisi olla ihmisten kanssa kauan, niin ei hänellä olisi lapsia, kuten minullakaan ei niitä voisi olla)...

Onko naisen lapset viikko/viikko vanhemmillaan? Sellaisessa järjestelyssä kuljetaan molemmista kodeista samaan kouluun. Eli naisen lapsille tulisi tunnin koulumatka.

Minulla on itselläni vastaava tilanne. Välimatkaa puoli tuntia, vaikka samassa kaupungissa asumme. Lasten, joita siis molemmilla, takia emme ole muuttaneet yhteen. On varaa kahteen asuntoon. Ei ole tarkoitus hankkia yhteisiä lapsia. Ei siis ole mitään pakottavaa syytä muuttaa yhteen. Kyllä tämä silti on ihan oikea parisuhde ja vietämme samassa asunnossa n. 3-6 iltaa/yötä viikossa, lomilla enemmänkin. Näin on jatkunut jo toista vuotta, eikä tilanne varmaankaan tule lähiaikoina muuttumaan.

Minäkin kaipasin alkuun yhteenmuuttoa. Sitten tajusin, että näin toisella kierroksella on valinnanvaraa järjestelyissä. Ei ole pakko mitään. Ja silti voi olla hyvä parisuhde. Ja ei, en ikinä muuttaisi taloon jota en omista puoliksi. En vaan halua antaa toiselle sellaista taloudellista valtaa, en vaikka olisi kuinka prinssi täydellinen.

Olenhan kertonut, että mullakin on työpaikka. Vastaavia tehtäviä ei ainakaan nyt ollut tarjolla naisen kotikaupungissa, kun toissapäivänä vilkaisin. Ongelma sekin..

Nainen taas todennäköisesti löytäisi täältä helpommin töitä.

Ap. kirjoitti:

Olenhan kertonut, että mullakin on työpaikka. Vastaavia tehtäviä ei ainakaan nyt ollut tarjolla naisen kotikaupungissa, kun toissapäivänä vilkaisin. Ongelma sekin..

Nainen taas todennäköisesti löytäisi täältä helpommin töitä.

Ja taas oletat. Lopeta jo.

Anteeksi nyt, mutta, ap, vaikutat jo nyt sellaiselta ihmiseltä, joka on kova olettamaan ja huono kysymään. Odotat, että kaikki muut sopeutuvat, paitsi sinä. En ihmettele yhtään, ettei naisystävä ole halukas muuttamaan kanssasi yhteen ja haluaa pitää suhteellisen itsenäisen asemansa, koska yhteenmuutto kanssasi saattaisi heilauttaa suhdetta kertaheitolla huonompaan suuntaan naisen kannalta, kun olisit olettamassa siinä 24/7, omistaisit kotinne ja nainen olisi omista turvaverkoistaan kaukana. Kuulostaa siltä, että naisen kuin naisen kannattaisi olla kanssasi odottavalla kannalla ja pitää jalat tiukasti maassa, se on oikea tapa toimia juuri sinun kanssasi.

Lisäksi naisella voi olla painavia syitä, miksi hän ei halua vaihtaa kotia, lasten koulua ja naapurustoa. Itsekään en muuttaisi minnekään pikkupaikkakunnalle, kun on erityislapsi ja kaikki palvelut ja tutut rutiinit ovat juuri täällä. Naisella voi olla jotain vastaavaa isovanhemmista, lasten temperamentista tai vaikka lasten ainevalinnoista johtuen, mutta niille et ole uhrannut puolta ajatustakaan.

P.S. Toivon, että aloitus on provo.

Ehkä tuo mun oletus johtuu siitä, että tässä kodissa ja kaupungissa on vain niin hyvä ja luonnollinen olla ja asua. En osaa nähdä itseäni asemassa muualla.

En käsitä miksi jonkun pitäisi olla numero ykkönen tai kakkonen. Ei kai mulla ja lapsilla mitään kilpailuasetelmaa pitäisi olla?

Enkä edelleenkään halua heidän muuttavan tänne siksi, että saisin heittää heidät täältä ulos. Jostain syystä nainen ei ollenkaan huomioi tätä.

Vierailija kirjoitti:

Ap. kirjoitti:

Olenhan kertonut, että mullakin on työpaikka. Vastaavia tehtäviä ei ainakaan nyt ollut tarjolla naisen kotikaupungissa, kun toissapäivänä vilkaisin. Ongelma sekin..

Nainen taas todennäköisesti löytäisi täältä helpommin töitä.

Ja taas oletat. Lopeta jo.

Mutta fakta on, että naisen koulutusta vastaavia työpaikkoja oli täällä jokunen tarjolla. Samoin lähistöllä, jos ei täältä sattuisi tärppäämään. Sen vuoksi tämä ajatus.

Te yksinkertaisesti haluatte eri asioita. Paras jatkaa eri teitä.

Miksette ap voisi asua molemmissa paikoissa? Jos sinä asut arkena siellä naisen luona, missä on lasten koulut ja naisen työ, ja suhaat sitä tunnin työmatkaa suuntaansa. Ja koko konkkaronkka viettäisitte sitten viikonloput siellä maaseudun rauhassa, missä oma talosi sijaitsee. Eikö tämä olisi ihan jees? Kumpikin saisi pitää oman kotinsa, saisitte elää arkea yhdessä ja viikonloppuisin menisitte viikonloppuasunnolle niin kuin mikä tahansa varakkaampi perhe.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta, ap, vaikutat jo nyt sellaiselta ihmiseltä, joka on kova olettamaan ja huono kysymään. Odotat, että kaikki muut sopeutuvat, paitsi sinä. En ihmettele yhtään, ettei naisystävä ole halukas muuttamaan kanssasi yhteen ja haluaa pitää suhteellisen itsenäisen asemansa, koska yhteenmuutto kanssasi saattaisi heilauttaa suhdetta kertaheitolla huonompaan suuntaan naisen kannalta, kun olisit olettamassa siinä 24/7, omistaisit kotinne ja nainen olisi omista turvaverkoistaan kaukana. Kuulostaa siltä, että naisen kuin naisen kannattaisi olla kanssasi odottavalla kannalla ja pitää jalat tiukasti maassa, se on oikea tapa toimia juuri sinun kanssasi.

Lisäksi naisella voi olla painavia syitä, miksi hän ei halua vaihtaa kotia, lasten koulua ja naapurustoa. Itsekään en muuttaisi minnekään pikkupaikkakunnalle, kun on erityislapsi ja kaikki palvelut ja tutut rutiinit ovat juuri täällä. Naisella voi olla jotain vastaavaa isovanhemmista, lasten temperamentista tai vaikka lasten ainevalinnoista johtuen, mutta niille et ole uhrannut puolta ajatustakaan.

P.S. Toivon, että aloitus on provo.

Onhan nainen vedonnut vaikka mihin. Ei lasten ainevalintoihin, mutta sukulaisten jäämisen kauemmas. Myös isän puolisiin. Eikö olisi isän tehtävä pitää huolta lasten yhteydenpidosta sukulaisiinsa ja onko tuo tunnin ajomatka toisaalta joku matka maapallon toiselle puolelle?

Nainen on puhunut omista suunnitelmistaan. Haaveilee vielä yliopisto-opinnoista, koulutus kyllä hyvä jo näinkin. Kuitenkaan en itse näe noita opintoja mahdottomuutena vaikka nainen lapsineen asuisi täälläkin ja musta nuo syyt tuntuvat keksityiltä.

Kai mun tavallaan olisi helpompi muuttaa yksinäni täältä heidän luokseen, mutta tosiaan työpaikka löytyy täältä ja nykyistä työtehtävää vastaavaa työtä ei ole siellä ainakaan tällä hetkellä tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Miksette ap voisi asua molemmissa paikoissa? Jos sinä asut arkena siellä naisen luona, missä on lasten koulut ja naisen työ, ja suhaat sitä tunnin työmatkaa suuntaansa. Ja koko konkkaronkka viettäisitte sitten viikonloput siellä maaseudun rauhassa, missä oma talosi sijaitsee. Eikö tämä olisi ihan jees? Kumpikin saisi pitää oman kotinsa, saisitte elää arkea yhdessä ja viikonloppuisin menisitte viikonloppuasunnolle niin kuin mikä tahansa varakkaampi perhe.

Nuo viikonloput ovat ongelma, koska naisen lapset eivät ole halukkaita kulkemaan joka viikonloppu edes tätä tunnin väliä. Yhteenmuutto ratkaisisi mun mielestä tämänkin ongelman.

Ap. kirjoitti:

Olenhan kertonut, että mullakin on työpaikka. Vastaavia tehtäviä ei ainakaan nyt ollut tarjolla naisen kotikaupungissa, kun toissapäivänä vilkaisin. Ongelma sekin..

Nainen taas todennäköisesti löytäisi täältä helpommin töitä.

:) Toissapäivänä vilkaisit? Ei "nyt" ole tarjolla? Jos olet yhteiskunnan menosta tietoinen työnhaku ei ole nykyään ihan noin yksioikoista (en ole työtön itse, mikäli tätä oletat - huomattu muidenkin näppiksistä että olet kova poika olettamaan asioita = muutenkin huokuu kontrollifriikki luonne..?). Vihjaat itsekin että nainen "todennäköisesti helpommin" löytäisi töitä.

Ps. Moni joutuu kulkemaan tunnin työmatkaa suuntaansa oli heillä 200+ neliöinen talo tai not;)

Tartuin tohon kommenttiin koska vetoat syihin jotka eivät ole oikea syy. Kuulostaa että teillä on eri toiveet. Sinä haluat perheen ja nainen haluaa mitä hänellä nyt on - kumpikaan ei ole valmiita joustamaan. Päättelet jossain vaiheessa lopputuloksen onko se sopeutua ja etsiä kompromisseja vai lopettaa

Sullahan on fiksu nainen siellä. Pidä kiinni ja pidä etäisyys juurikin noin. Lapsen kannalta ei kannata muuttaa yhteen. Seurustelkaa mieluummin, oma vapaus säilyy ja parisuhdekin freshimpänä.

Naisella on todella hyvät perustelut, lapsi ja työ. Lisänä vielä suhteen päättyminen, ei välttämättä pysty luottamaan ihmisiin enää.

Oletko ap jotenkin tyhmä? Mietipä jos (kun) eroatte, sitten lapset vaihtaisivat taas kotia ja koulua, koska tuskin nainen haluaisi jäädä sille uudelle paikkakunnalle?

En minäkään muuttaisi miehen perässä kauas. Lapsella on täällä kaikki, ja lapsi menee aina edelle.

Ja oletko sinä ap valmis olemaan ainoa lapsenvahti ja tukiverkko, jos ne naisen sukulaiset jäävät sinne tunnin ajomatkan päähän? Kun lapsi on oksennustaudissa, jäätkö kotiin? Vahditko muita lapsia, kun yhdellä on hammaslääkäri tai naisella jokin meno?

Hoidatko sinä lapset sillä välin, kun nainen kulkee tunnin työmatkaa? On todella naiivia kuvitella, että heti löytyy uusia töitä.

Oot aika hurja vähättelemään toista.

Ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette ap voisi asua molemmissa paikoissa? Jos sinä asut arkena siellä naisen luona, missä on lasten koulut ja naisen työ, ja suhaat sitä tunnin työmatkaa suuntaansa. Ja koko konkkaronkka viettäisitte sitten viikonloput siellä maaseudun rauhassa, missä oma talosi sijaitsee. Eikö tämä olisi ihan jees? Kumpikin saisi pitää oman kotinsa, saisitte elää arkea yhdessä ja viikonloppuisin menisitte viikonloppuasunnolle niin kuin mikä tahansa varakkaampi perhe.

Nuo viikonloput ovat ongelma, koska naisen lapset eivät ole halukkaita kulkemaan joka viikonloppu edes tätä tunnin väliä. Yhteenmuutto ratkaisisi mun mielestä tämänkin ongelman.

Siis lapset eivät viihdy sinun seurassasi eivätkä kodissasi, etkä ole onnistunut järjestämään sinne mitään miksi he tulisivat. Ovat mieluummin kotona tai kavereiden kanssa. Niin ajattelit sitten, että tilanne paranee sillä, että heiltä riistää kodin ja kaverit, ja pakottaa luoksesi, ja pysyvät kun ei ole enää vaihtoehtoja. Sen sijaan että siihen isoon taloosi olisitte jo järjestäneet heille huoneet, pelikoneet ja netin, ja kutsuneet heidän kavereitakin käymään ja viettämään aikaa. Olisit ehkä keksinyt jotain yhteistä tekemistäkin siinä kotikaupungissasi.

Haluat kyllä olla naisesi kanssa, mutta perhe ei toimi noin. Puhut että sinulle kelpaa vain perhe, mutta et kyllä käyttäydy yhtään kuin ihminen joka ymmärtää että mitä se tarkoittaa. Että ajatellaan kaikkien hyvää, nähdään vaivaa, ja joskus muiden hyvä mene yhteisen kivan edelle.

Ihmettelen, miksi naisesi vielä seurustelee kanssasi, nyt kun on tajunnut että sinusta ei ole uusperheen isäpuoleksi, vain hänen omaksi seurustelukumppaniksi. Mutta ole nyt tyytyväinen, että se riittää hänelle. Vaikka sinulle se ei kuulemma riitäkään.

Koita nyt uskoa ap, naisesi ei todellakaan kannata muuttaa luoksesi. Ja yksi asia mikä tuntuu joillekin, kuten sinulle, olevan jostain syystä vaikea käsittää, että läheskään kaikki eivät halua asua jossain jumalattoman suuressa ok-talossa, sehän on pelkkää työtä. Toiset katos ihan oikeasti viihtyvät helpoissa osakkeissa palveluiden äärellä. Ja tunnin ajomatka todellakin on pitkä kuskata lapsia.

Muuttaminen lähtee niistä lapsista. Jos lapset haluavat niin nainen tulee varmasti luoksesi, mutta jos lapset eivät tahdo, niin ei tule. Näin se vain menee.

Meillä on lähtökohtana, että kun koulut saadaan siihen pisteeseen niin muutamme mieheni luokse ilman sen suurempia vääntämisiä. Mutta aikaahan tuohonkin menee. 

Mietis vielä, kannattaako koko suhdetta jatkaa, jos kerran lapset eivät lähtökohtaisesti pidä sinusta...

Siis ap:lla muuton esteenä on työ ja se että nykyinen asuinpaikka tuntuu kodilta. Naisella on nämä samat perustelut, ja lisäksi painavia lapsiin liittyviä syitä. Miten itsekäs ihminen voi olla, kun pitää toisen työtä ja kotia pelkkänä tekosyynä, mutta oma työ ja kotiutuminen onkin sitten ehdoton este? Ei jatkoon.