Perhe-elämä raastavan rankkaa

Vierailija kirjoitti:

Laitanpa tähän mietittävää, miksi lapset ovat nykyään vaativimpia kuin ennen. Kun tunnen eri ikäluokkien ihmisiä ( itselläkin jo ikää ja monta "roolia) , äitejä , isiä, isovanhempia jne niin on puhuttu paljon ja verrattu, millaista oli ennen ja nyt lapsiperheissä.

Ennen ei ollut valtavia määriä leluja eli virikkeitä. Leikit olivat pihalla  ja pitkälti luonnonleluilla, mitä ulkoa löytyi. Pihaleikit ovat kadonneet ? Piilosilla olot, monenlaiset pallopelit( mm heiteltiin pientä kumipalloa varaston katon yli toiselle puolen ja siellä kiinniottaja ...), ruutyhyppelyt , kymmenen tikkua laudalla jne...

Lapset tottuivat tiettyyn lempeisiin mutta jämäköihin aukroteetteihin, vaikka joskus joku ansaitsi ja sai tukkapöllyä, sitä ei kuitenkaan opettajalta, mutta kotoa. Opettajalla ei ollut mitään vaikeuksia pitää kuria luokassaan, kun jokainen oppilas tiesi , miten tulee käyttäytyä.

Sitten ruokailu. Kotona ei koskaan kysytty mitä lapsi tai lapset haluaisivat ruuaksi, äiti valmisti mitä halusi ja mitä aineksia sattuin olemaan. Ja emme muista sellaista, mikä ei olisi kelvannut paitsi veljeni kohdalla sipuli. Häntä ei pakotettu syömään sipulia vaan sai onkia sipulit pois ruuastaan. Sittemmin aikuisena veli opetteli syömään sipulia ja pitää nykyään sipulista .

Ylipäätään elämä ei sujunut lasten ehdoilla, mutta silti lapsista kasvoi kunnon kansalaisia ja moni joutui lähtemään omilleen jo 15vuotiaana, ainakin maalta ja ihmiset oppivat elämisen perustaidot luonnostaan , kodinhoidon taloudenpidon. Masentunut ihminen oli harvinaisuus ja otettiin kaikkea työtä vastaan, tärkeintä oli tienata elantonsa.

Lapset kasvoivat ja kasvatettiin kuin huomaamatta muun työ ja kotielämän sivussa ja lapsilla ei ollut sellaisia ongelmia mitä on nykyajan lapsilla. Voisiko kiteyttää, että lapsille on annettu nykyään liikaa valtaa, kysytään kaikkea, mitä haluat syödä jne... ja kotiin kannetaan liikaa "virikkeitä" jotka voivat tuhota lapsen omatoimisuuden kehittymisen ja luovuuden. Minä ja mulle kaikki heti!

Tästä on tullut yllättävän yleinen mantra, jota toistellaan. Mutta se nykyajattelu lasten hoivaamisessa, että lapsiin pitää keskittyä, kiinnittää huomiota, ajatella asioita heidän kannaltaan, antaa tuntea kaikki tunteet ja auttaa selviämään negatiivisista, itsetuntoa pitää tukea, lapsia ei saa nolata, ja että heitä ei enää kasvateta "siinä sivussa" vaan heidän kanssan pitää viettää aikaa ja olla aidossa vuorovaikutuksessa, perustuu kehityspsykologiseen tietoon ja on oikeasti parasta, mitä lasten kasvatuksen historiassa on tapahtunut, ja sillä on vain myönteisiä seurauksia. Jos luet esim ketjua 70-luvun äideistä, niin kyse on sellaisen kasvatuksen vastakohdasta.

Se, että lapsella ei ole rajoja , liiallinen hemmottelu ym on täysin eri asia, ja tällaisia hemmottelijoita on ainakin yläluokkaisissa vanhemmissa ollut maailman sivu, se ei ole nykyilmiö.

Semmost se on