Perhe-elämä raastavan rankkaa

Vierailija kirjoitti:

Niin. Juuri tuon takia minä päätin että en lisäänny. Olisiko sinunkin kannattanut vähän havainnoida ympäristöäsi ennen kuin päätit tehdä lapsia ja vieläpä peräti neljä kappaletta? Kyllä jokainen jolla on silmät päässä näkee, että lapsiperheen elämä on juuri tuollaista. Jos ei sellaista halua, ei tee lapsia.

Vai olitko niin typerä että kuvittelit että juuri sinun lapsiperhe-elämäsi olisi jotenkin auvoista ja ihanaa koska olet niin erinomaisen hyvää äitimateriaalia?

Oho. Aiempi viesti ei mennytkään ..?  Mutta tiivistän uuden.

Perhe-elämä on yleensä rankkaa ja kun tulee lapsia, se tietää että lasten kasvatus, huolenpito jatkuu aina aikusikään saakka, eikä lopu välttämättä sittenkään, se huoli ja huolenpito.

Olen kuullut paljon kasvatusalan ammattilaisilta, miten nykyajan lapsilla on paljon enemmän ongelmia kuin ennen. Lisääntyvässä määrin. Johtuuko siitä, että on liikaa virikkeitä, leluja huoneet pullollaan pienestä pitäen ja mikään ei riitä. Yhä enemmän  erityistukea, erityisopetusta tarvitsevia ym ja lisänä vanhemmat , jotka ovat liian usein gurling-vanhempia...

 Tätä kuitenkin ihmettelen, että suomalaiset, ainakin tämän AV-palstalla vierailevat tyypit (ehkä ihan oman ihmisryhmänsä)  ovat näin lapsivastaisia! MITÄ? Eikö oikeesti porukka nää lasten hienoutta. Eikö ihmiset oikeestikaan tajua, että ne on myös hienoja kapistuksia, vaikka niistä on ihan älyttömästi myös vaivaa ja niiden kanssa väsyy. Onko porukka oikeesti näin itsekästä?! Ensimmäisenä ollaan kommentoimassa, että miks teit niin monta, jos jollain väsyttää. Kertoo kyllä jotain suomalaisten lapsivastaisuudesta.

Ulkomailla ku on oltu, niin siellä ihmiset rakastaa lapsia, antaa huomioo ja lapset loistaa. Täällä kukaan ei välitä, vanhemmat ei saa tukea, katsotaan vaan tuikeasti, eikö tuo saa pidettyä kakaroitaan hiljaa. Huh.

Vierailija kirjoitti:

Kolme lastani ovat nyt jo isoja koululaisia, mutta en muista, että meillä mitään kaaosta olisi koskaan ollut heidän ollessa pieniä. Olin lasten kanssa kotona kahdeksan vuotta ja vaikka välillä oli taloudellisesti aika tiukkaa, niin hyvin pärjäsimme. En ole ollut koskaan mikään kellontarkka suorittajatyyppi, vaan arkemme oli sellaista leppoisaa suurinpiirtein -aikaa. Ei meillä kukaan rääkynyt tai mesonnut turhista, vaan lapset olivat tasapainoisia ja ajattelevia ihmisiä alusta saakka. Olimme paljon ulkona ja koska en ole mikään leikittäjä, niin lapset oppivat miettimään itse tekemisiään. He osallistuivat myös kaikkiin arkisiin puuhiin mielellään ja vaikka aikaa ehkä menikin, niin sitähän meillä oli. Omaa aikaa sain lasten mentyä nukkumaan ja joskus jo vartti yksin tuntui pitkälle ajalle.

Nyt kun kaksi lapsista on jo teinejä, on arki vieläkin helpompaa. Tottakai joskus pitää olla tiukempi, mutta jokainen tietää mainiosti missä mennään ja kuinka käyttäydytään. Nytkin täällä on Ilonen puheensorina kun nuorin tekee itselleen aamupalaa, vanhin syö omaansa, pyykinpesukone pyörii ja koira säheltää keittiössä kaverina. Näin sen kuuluu mennä ja olen tyytyväinen.

Kuulostaa hienolta ja helpolta. Mahtavaa!

Niin. Siksipä minulla on yksi lapsi ja enempää ei tule.

Hahha nyt ymmärrän miks perheelliset on mulle niin kateellisia :D

Vela

En tiedä, mistä puhut, sillä minut kasvatettiin ainakin niin, etten uskaltanut edes mennä sitä vesilasia vinkumaan nukkumaanmenoajan jälkeen. Terveisin pelolla kasvatettu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syy miksi en varmasti tee miehenä koskaan yhtää lasta. Taidan käydä teettämäs vasektomian varuiksi. 

Etkö kykenis aborttiin?

Hyvä vaan jos ei murhaamiseen kykene! Sinun maailmassasi ihminen on heikko,joka ei murhaa avutonta lasta.

Niimpä. Perhe-elämä on jatkuvaa taistelua, aina tulee uusi haasteellinen vaihe toisen perään. Siksi minulla ei ole lapsia eikä tule.

Minulla ei ole vielä lapsia, mutta tulevaisuudessa haluan vain yhden mikäli lapsia pystyn saamaan. Yksi riittää, useamman äidiksi minusta ei olisi.

Nostan hattua kaikille, jotka jaksavat tuollaista elämää. Siis ihan tosissaan. ☺️ Minulla on vain yksi lapsi. Elämä on kohtuullisen seesteistä ja helppoa. Olisin varmasti itse suljetulla osastolla, jos elämäni olisi aloituksessa kuvatun laista.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mistä puhut, sillä minut kasvatettiin ainakin niin, etten uskaltanut edes mennä sitä vesilasia vinkumaan nukkumaanmenoajan jälkeen. Terveisin pelolla kasvatettu

Tällaisia haluaisin omista lapsistanikin. Että ei vaivata vanhempia älyttömyyksillä. Sen lasin voi hakea itsekin. Itse voi pyytää, että saanko lasin johon haen vettä jos minua alkaa janottaa. Mutta miehestä on kiva pomppia, aaarrggghhht.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Juuri tuon takia minä päätin että en lisäänny. Olisiko sinunkin kannattanut vähän havainnoida ympäristöäsi ennen kuin päätit tehdä lapsia ja vieläpä peräti neljä kappaletta? Kyllä jokainen jolla on silmät päässä näkee, että lapsiperheen elämä on juuri tuollaista. Jos ei sellaista halua, ei tee lapsia.

Vai olitko niin typerä että kuvittelit että juuri sinun lapsiperhe-elämäsi olisi jotenkin auvoista ja ihanaa koska olet niin erinomaisen hyvää äitimateriaalia?

Kiva, kun sä oon niin fiksu, että oot huomannut kaiken tuon. Harmi vaan kun sun erinomaiset geenit jää lisääntymättä. 

Harvan sikiävän ihmisen geenit on niin erinomaiset, että kannattaisi vääntää sitä jälkikasvua. Ihminen vaan herkästi luulee itsestään liikoja. Ihan riittämiin näkee olmeja, vähäjärkisiä geenilottoja liikkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla ku on oltu, niin siellä ihmiset rakastaa lapsia, antaa huomioo ja lapset loistaa. Täällä kukaan ei välitä, vanhemmat ei saa tukea, katsotaan vaan tuikeasti, eikö tuo saa pidettyä kakaroitaan hiljaa. Huh.

Minä olen puoleksi ulkomaalainen (isä Keski-Euroopasta). Ihmiset siellä eivät mielestäni ole lapsirakkaampia, vaan lapsia vaan kuuluu huomioida ja hauskuuttaa, se on sosiaalinen normi. Lapsia myös läpsitään ja tukistetaan, jos he eivät käyttäydy, Suomessahan niin ei saa tehdä.

- kirjoitti:

Kun ei jaksa joka aamu herätä siihen, kun jokainen lapsi(meillä neljä) huutaa päällekkäin asioitaan. Kun ei jaksa vaan kuunnella päivästä toiseen sitä itkua ja vaatimusten tulvaa. Kun on väsynyt kaikkeen siihen siivoamiseen, ruuan laittamiseen, asioiden opettamiseen, raivon pidättämiseen, pyykkien pyykkäämiseen, lelujen keräämiseen, lasten asioiden kuunteluun. Kun ei jaksa kuunnella sitä "Saanko pelata? Mää tarvin. Anna." Kaikki asiat, mitä yrittää tehdä lasten kanssa, tuntuu vääntämiseltä ja suorittamiselta. Ja vielä illalla, kun luulee, että nyt saan vihdoin kuunnella vain hiljaisuutta, joku hipsii " Mulla on jano. Anna muki."

Onneks on hyviäkin hetkiä. Ja kai tämän kuuluukin olla rankkaa? Ja onneksi toiset on suorastaan luotu perhe-elämään? Kaikista hirveintä on kuulla näitä lauseita " Kyllä sitä nuorena jaksaa." No varmasti paremmin kuin jos olisin 70-vuotias ja samassa tilanteessa, mutta ei kuule helpota yhtään. Kun välillä tuntuu, että pää vaan ei kestä.

Tämmönen purkaus. Olispa kiva kuulla muita purkauksia, jos vastaavia kokemuksia.

Ensinnäkin, missä sun mies on?

Toiseksi, miksi pidätät raivoa? Jos ne kakarat on todella rasittavia, niin kyllä niille pitää se sanoa ja laittaa ne kuriin, et sinä ole mikään palvelija, et kersoille etkä miehelle.

Kolmanneksi, miksi pitää jatkuvasti olla jotain leluja keräämässä, kyllä ne kakarat osaa ne itse kerätä jos osaavat levittääkin, sulla on niitä neljä, niin vanhin on varmasti jo täysin kykenevä, sen ikäinen että ennenvanhaan olivat jo töissä.

Neljänneksi, anna niiden pelata pari tuntia päivässä, niin saat olla rauhassa sen aikaa. Sit komennat ne pihalle pariksi tunniksi, siinä saat rauhassa tehtyä päivän kotityöt, sanot että vaihtoehdot on että auttaa sua kotitöissä tai liikkuu ulkona.

up, mielenkiintoinen ketju.

Laitanpa tähän mietittävää, miksi lapset ovat nykyään vaativimpia kuin ennen. Kun tunnen eri ikäluokkien ihmisiä ( itselläkin jo ikää ja monta "roolia) , äitejä , isiä, isovanhempia jne niin on puhuttu paljon ja verrattu, millaista oli ennen ja nyt lapsiperheissä.

Ennen ei ollut valtavia määriä leluja eli virikkeitä. Leikit olivat pihalla  ja pitkälti luonnonleluilla, mitä ulkoa löytyi. Pihaleikit ovat kadonneet ? Piilosilla olot, monenlaiset pallopelit( mm heiteltiin pientä kumipalloa varaston katon yli toiselle puolen ja siellä kiinniottaja ...), ruutyhyppelyt , kymmenen tikkua laudalla jne...

Lapset tottuivat tiettyyn lempeisiin mutta jämäköihin aukroteetteihin, vaikka joskus joku ansaitsi ja sai tukkapöllyä, sitä ei kuitenkaan opettajalta, mutta kotoa. Opettajalla ei ollut mitään vaikeuksia pitää kuria luokassaan, kun jokainen oppilas tiesi , miten tulee käyttäytyä.

Sitten ruokailu. Kotona ei koskaan kysytty mitä lapsi tai lapset haluaisivat ruuaksi, äiti valmisti mitä halusi ja mitä aineksia sattuin olemaan. Ja emme muista sellaista, mikä ei olisi kelvannut paitsi veljeni kohdalla sipuli. Häntä ei pakotettu syömään sipulia vaan sai onkia sipulit pois ruuastaan. Sittemmin aikuisena veli opetteli syömään sipulia ja pitää nykyään sipulista .

Ylipäätään elämä ei sujunut lasten ehdoilla, mutta silti lapsista kasvoi kunnon kansalaisia ja moni joutui lähtemään omilleen jo 15vuotiaana, ainakin maalta ja ihmiset oppivat elämisen perustaidot luonnostaan , kodinhoidon taloudenpidon. Masentunut ihminen oli harvinaisuus ja otettiin kaikkea työtä vastaan, tärkeintä oli tienata elantonsa.

Lapset kasvoivat ja kasvatettiin kuin huomaamatta muun työ ja kotielämän sivussa ja lapsilla ei ollut sellaisia ongelmia mitä on nykyajan lapsilla. Voisiko kiteyttää, että lapsille on annettu nykyään liikaa valtaa, kysytään kaikkea, mitä haluat syödä jne... ja kotiin kannetaan liikaa "virikkeitä" jotka voivat tuhota lapsen omatoimisuuden kehittymisen ja luovuuden. Minä ja mulle kaikki heti!

Vierailija kirjoitti:

 Tätä kuitenkin ihmettelen, että suomalaiset, ainakin tämän AV-palstalla vierailevat tyypit (ehkä ihan oman ihmisryhmänsä)  ovat näin lapsivastaisia! MITÄ? Eikö oikeesti porukka nää lasten hienoutta. Eikö ihmiset oikeestikaan tajua, että ne on myös hienoja kapistuksia, vaikka niistä on ihan älyttömästi myös vaivaa ja niiden kanssa väsyy. Onko porukka oikeesti näin itsekästä?! Ensimmäisenä ollaan kommentoimassa, että miks teit niin monta, jos jollain väsyttää. Kertoo kyllä jotain suomalaisten lapsivastaisuudesta.

Ulkomailla ku on oltu, niin siellä ihmiset rakastaa lapsia, antaa huomioo ja lapset loistaa. Täällä kukaan ei välitä, vanhemmat ei saa tukea, katsotaan vaan tuikeasti, eikö tuo saa pidettyä kakaroitaan hiljaa. Huh.

Minusta se nimenomaan on lapsirakasta, että miettii etukäteen montako jaksaa hoitaa hyvin, eikä tee enempää.

Vierailija kirjoitti:

Laitanpa tähän mietittävää, miksi lapset ovat nykyään vaativimpia kuin ennen. Kun tunnen eri ikäluokkien ihmisiä ( itselläkin jo ikää ja monta "roolia) , äitejä , isiä, isovanhempia jne niin on puhuttu paljon ja verrattu, millaista oli ennen ja nyt lapsiperheissä.

Ennen ei ollut valtavia määriä leluja eli virikkeitä. Leikit olivat pihalla  ja pitkälti luonnonleluilla, mitä ulkoa löytyi. Pihaleikit ovat kadonneet ? Piilosilla olot, monenlaiset pallopelit( mm heiteltiin pientä kumipalloa varaston katon yli toiselle puolen ja siellä kiinniottaja ...), ruutyhyppelyt , kymmenen tikkua laudalla jne...

Lapset tottuivat tiettyyn lempeisiin mutta jämäköihin aukroteetteihin, vaikka joskus joku ansaitsi ja sai tukkapöllyä, sitä ei kuitenkaan opettajalta, mutta kotoa. Opettajalla ei ollut mitään vaikeuksia pitää kuria luokassaan, kun jokainen oppilas tiesi , miten tulee käyttäytyä.

Sitten ruokailu. Kotona ei koskaan kysytty mitä lapsi tai lapset haluaisivat ruuaksi, äiti valmisti mitä halusi ja mitä aineksia sattuin olemaan. Ja emme muista sellaista, mikä ei olisi kelvannut paitsi veljeni kohdalla sipuli. Häntä ei pakotettu syömään sipulia vaan sai onkia sipulit pois ruuastaan. Sittemmin aikuisena veli opetteli syömään sipulia ja pitää nykyään sipulista .

Ylipäätään elämä ei sujunut lasten ehdoilla, mutta silti lapsista kasvoi kunnon kansalaisia ja moni joutui lähtemään omilleen jo 15vuotiaana, ainakin maalta ja ihmiset oppivat elämisen perustaidot luonnostaan , kodinhoidon taloudenpidon. Masentunut ihminen oli harvinaisuus ja otettiin kaikkea työtä vastaan, tärkeintä oli tienata elantonsa.

Lapset kasvoivat ja kasvatettiin kuin huomaamatta muun työ ja kotielämän sivussa ja lapsilla ei ollut sellaisia ongelmia mitä on nykyajan lapsilla. Voisiko kiteyttää, että lapsille on annettu nykyään liikaa valtaa, kysytään kaikkea, mitä haluat syödä jne... ja kotiin kannetaan liikaa "virikkeitä" jotka voivat tuhota lapsen omatoimisuuden kehittymisen ja luovuuden. Minä ja mulle kaikki heti!

Nuorena äitinä haluaisin nostaa esille muutaman vastapointin. Moni meistä lapsiperheistä asuu nykyään kaupungissa. Maalla ei ole palveluita, ei liioin töitä. Lapsia ei voi kaupungissa päästää kovinkaan nuorena yksin ulos. Itse asumme vilkkaassa ja isossa lähiössä jossa paljon autoliikennettä. Leikkipiha on pieni pläntti parkkipaikan keskellä (jostain syystä pihat rakennetaan nykyään näin, lie kai tilansäästöä ja arkkitehtuuria, mutta turvallinenhan se ei ole koska aitoja ei nykyään rakenneta). En ehkä vielä edes ekaluokkalaista uskaltaisi päästää yksin ulkoilemaan. Eli nykyään vanhemman pitää aika pitkälle istua siellä pihalla itse vahtimassa ja se vie oleellisesti aikaa esim kotitöiltä. Myös ls -ilmoituksia tehtaillaan herkästi jos lapset ulkoilee yksin.

Toinen asia minkä nostit esille on ruokailu. Omassa lapsuudessani syötiin monesti esim perunaa ja ruskeaa sipulikastiketta. Rahat oli tiukassa mutta sai siitä mahantäytettä. Nykyään tuollainen ateria ei tulisi kuuloonkaan, minut seivästettäisiin neuvolassa jos kertoisin ruokkivani lasta noin. Meillä ainakaan ruokapaineet ei tule lapsilta (jotka muka "määräisivät" mitä syödään). Kyllä ne paineet lähtee neuvolasta. Yleisestä asenneilmapiiristä. Koulusta. Ravitsemusterapeuteilta. Jo raskausaikana meille vanhemmille painotetaan esim vitamiinien tärkeyttä, jotta vauvan aivot ja silmät kehittyy oikein. Nykynormi vaatii että lapset on ruokittava terveellisesti ja monipuolisesti. Ne ruuat maksaa ja sen ruuan valmistus vie aina oman aikansa, siis sitä aikaa minkä istut esim pihalla vahtimassa lapsiasi tai kuskaamassa niitä harkkoihin.

Väitän että vanhemmuuden vaatimukset on nykyään aika paljon kovemmat. Samaten yksilöihin kohdistuvat vaatimukset. Työelämä on kovaa. Vain vahvat pärjää. Ja se perusta luodaan jo lapsena. Näin nykyvanhemmalle opetetaan. Koska eihän kukaan vanhempi halua lapselleen ehdontahdoin kivikkoista tietä, terveysongelmia tms. Ei enää riitä että on riittävä vanhempi. Pitää olla ajan hermolla, aktiivinen, osallistuva, kyseenalaistava.. jne.

Vertaamme itseämme somen ja lööppien "täydellisiin" äiteihin, ja tunnemme riittämättömyyttä kun koti ei ole niin siisti eivätkä ruoat niin monipuolisia kuin kuuluisi. Samalla olemme vaativia: vaadimme päivähoidolta, koululta, lääkäriltä ja neuvolalta parasta mahdollista palvelua aina ja joka paikassa, kuin vähempi ei riittäisi. Meidät on kasvatettu siten, että kaikki on meille mahdollista ja pärjäämme paremmin kuin vanhempamme. Ei ihme, että tässä pyörässä ei kukaan jaksa. :/

Vierailija kirjoitti:

Just tätä en tajua ku niitä lapsia pitää tehdä monta. itsellä vain 1 lapsi ja en tee enempää juuri sen takia koska tiedän etten jaksais enempää lapsia. yhden kans on ihanan helppoa ja sattuu olemaan helppo lapsi muutenkin.

Miksi tätä on alapeukutettu? :D