Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että lapsen hankkiminen katkaisee urani
04.02.2017 |
Olen pian 30, ja haluaisin lähivuosina hankkia lapsen. Mieheni olisi tähän valmis jo nyt heti. Olen kuitenkin vahvasti siinä uskossa, että lapsen hankkiminen pahimmillaan tuhoaa urakehitykseni. Vähintään häiritsee sitä pahasti. Minulla on ollut loistavaa tuuria työnhaussa tähän mennessä, sillä alallani on korkea työttömyysaste.
Mikäli olisin keskeytyksettä töissä, uskon, että mahdollisuuteni hyvään tulotasoon ja muutenkin hienoon uraan ovat hyvät. Mutta lapsen hankkiminen ja vähintään vuoden töistä poissaoleminen eivät sovi tähän kuvioon mitenkään. Minulla ei ole vakituista työpaikkaa, vaan luulisin että määräaikaisuuksia ketjutetaan ainakin muutaman vuoden ajan vielä. Jos tämän jälkeen saan vakipaikan, tuntuisi "väärältä" jäädä heti äitiyslomalle. Muutenkin tiedän, että tilalleni tähän työhön olisi luultavasti useita tuhansia halukkaita. Vaisto siis sanoo, että tästä on kynsin hampain pidettävä kiinni.
Vaikka suhtaudun uraani kunnianhimoisesti ja ymmärrän myös työnantajaa, jolle äitiyslomista tulee tietenkin harmia, uskon silti myös siihen ettei työura ole tarpeeksi hyvä syy jättää lasta hankkimatta, jos lapsia kerran haluaa. Miten te muut olette toimineet? Pahin pelkoni on, että äitiysloman jälkeen minulla ei olisi enää nykyistä paikkaa mihin palata, ja olisin samalla viivalla niiden tuhansien työttömien kanssa.
Kommentit (204)
2000-luvun naisjohtajia on tutkittu ja heitä yhdistää seuraavat asiat:
- 0-2 lasta, eli joko lapsia ei ole tai niitä on maksmissaan 2. (Huom. Miesjohtajia yhdistää perheellisyys ja mitä korkeammalla paikalla mies on, sitä enemmän lapsia.)
- osallistuva mies JA osallistuvat isovanhemmat. Eli delegointi.
Sanoisin, että nyt vuonna 2017 samoja asioita tarvitaan jo siihen, että korkeasti koulutetulla naisella on ylipäätään jonkinlainen ura. Eihän ap:kaan näytä haaveilevan tähtiä taivaalta, hän haluaa omaa koulutustaan vastaavan valityöpaikan, joka mahdollistaisi perheen. Onko tämä muka jotenkin itsekästä ja uralle yliomistautumista? Tuohan oli pitkään ihan normi lähes kenelle tahansa, ei se vielä tee kenestäkään uratykkiä arvomaailmaltaan. Nyt vaan saman asian eteen joutuu tekemään enemmän töitä ja myös suunnitelmallisuutta. Mikään mitä ap sanoi, ei tee hänestä mielestäni lähtökohtaisesti huonoa äitiä. Hyvä äiti miettii lastensa tulevaisuutta jo heitä suunniteltaessa! Vaikka elämässä kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan, niin yksi asia on tilastojen valossa selvää: vanhempien työttömyys on lapselle iso syrjäytymisriski. Fiksu vanhempi tiedostaa tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2000-luvun naisjohtajia on tutkittu ja heitä yhdistää seuraavat asiat:
- 0-2 lasta, eli joko lapsia ei ole tai niitä on maksmissaan 2. (Huom. Miesjohtajia yhdistää perheellisyys ja mitä korkeammalla paikalla mies on, sitä enemmän lapsia.)
- osallistuva mies JA osallistuvat isovanhemmat. Eli delegointi.Sanoisin, että nyt vuonna 2017 samoja asioita tarvitaan jo siihen, että korkeasti koulutetulla naisella on ylipäätään jonkinlainen ura. Eihän ap:kaan näytä haaveilevan tähtiä taivaalta, hän haluaa omaa koulutustaan vastaavan valityöpaikan, joka mahdollistaisi perheen. Onko tämä muka jotenkin itsekästä ja uralle yliomistautumista? Tuohan oli pitkään ihan normi lähes kenelle tahansa, ei se vielä tee kenestäkään uratykkiä arvomaailmaltaan. Nyt vaan saman asian eteen joutuu tekemään enemmän töitä ja myös suunnitelmallisuutta. Mikään mitä ap sanoi, ei tee hänestä mielestäni lähtökohtaisesti huonoa äitiä. Hyvä äiti miettii lastensa tulevaisuutta jo heitä suunniteltaessa! Vaikka elämässä kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan, niin yksi asia on tilastojen valossa selvää: vanhempien työttömyys on lapselle iso syrjäytymisriski. Fiksu vanhempi tiedostaa tämän.
Ei ole mitään itsekästä eikä outoa tuossa mitä esität. Sen sijaan jos tekee lapsen ilman että on edes aikomusta seuraaviin:
- lapsi hoidetaan kotona edes 1-vuotiaaksi (siis niin että jompi kumpi vanhemmista on kotona)
- ainakin toinen vanhemmista tekee normityöviikkoa (~40h) kun lapsi on pieni
-molemmat vanhemmat eivät ole jatkuvasti työmatkoilla
-ylipäätään lapsi ei ole jatkuvasti perheen ulkopuolisessa hoidossa
...niin se on kyllä mielestäni itsekästä ja huonoa vanhemmuutta, yksinkertaisesti siksi, että se on lapsen itsetunnon ja emotionaalisen kehityksen kannalta iso riski. Mutta ap ei toivottavasti tällaista tarkoittanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sovi miehelle lapsen kanssa kotiin jääminen. Siksikin tämä tuntuu epäreilulta. Hänellä menee omalla urallaan loistavasti, mutta minunkin urani on tärkeä. Mutta ei, en vaatisi häntä tekemään samaa uhrausta mitä en itse olisi kovin halukas tekemään.
Varmaan odotammekin vielä muutaman vuoden, mutta sitten se päätös on kyllä pakko jo tehdä. Aikaa ei ole loputtomiin.
Ap
Älä myöskään uhraa omaa uraasi helpolla. Elämästä ei ikinä tiedä. Mitä jos uhraat urasi ja jossain vaiheessa mies lähteekin lätkimään? Jäisit yksin lasten kanssa ja ura jäisi haaveeksi.
Mistä tulee tämä oletus, että lapsi automaattisesti jäisi äidille erossa? Isällä on ihan yhtä suuri oikeus lapseen kuin äidillä.
v miehen on vaikeaa saada huoltajuutta jos lapsen äiti on kunnollinen. Tai sitten luopuu vapaaehtoisesti, haluaa on nk joka toinen vl äiti.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä edelliseen viestiini, että en hyväksy uraäitien syyllistämistä tippaakaan. Syntyvyys on maassamme erittäin alhainen, ja naisia patistetaan tekemään lapsia. Samaan aikaan painostetaan myös opiskelemaan, menemään töihin ja olemaan hyviä veronmaksajia. Sitten kun nainen päättää tehdä nämä molemmat, alkaa hirveä huuto. Jos ihmisellä on potentiaalia opiskella ja menestyä työelämässä, pitäisikö se kaikki muka uhrata lapsen takia kokonaan? Tehkää te muut kuten haluatte, mutta kotona lapsen kanssa oleminen ei vain kaikille riitä. Se ei automaattisesti tee huonoa äitiä. Huonoja äitejä kyllä on sekä kotona että työelämässä, mutta syyt huonoon äitiyteen ovat jossain muualla kuin siinä, tekeekö töitä vai ei.
Ap
On hyvä tottua siihen, että lapsen kanssa ei aina kaikki tule menemään kuin on suunnitellut. Oli sun mielestä epäreilua tai ei, niin äiti on lähes aina sidottu siihen lapseen enemmän kuin isä. Tärkeintä mun mielestä lapsen hankkimisessa on miettiä rehellisesti, että pystyykö olemaan henkisesti ja fyysisesti läsnä sille lapselle. Urasta ei tarvitse välttämättä luopua, mutta ainakin itse väsyin siihen, että kokoajan revittiin eri suuntiin. Niin ne lapset veivät voiton ja vähensin työn tekoa. Nyt olen onnellinen, että saan olla enemmän lasten kanssa. Prioriteetit vaan muuttuivat lasten tulon myötä.
Mieti millaista elämää haluat elää 10-20 vuoden päästä? Haluatko lapsia ja nähdä suvun jatkuvan, vai riittääkö elämä pelkästään kaksin puolison kanssa? Itselläni oli sama tilanne kuin sinulla, nyt kaduttaa etten hankkinut lasta aiemmin. Lapsi on parasta mitä minulle on tapahtunut ja lähentänyt meitä puolison kanssa todella paljon. Mikään ura tai raha ei ikinä korvaa sitä rakkautta mitä lapsi tuo mukanaan. Uran voi kaataa mikä tahansa asia, burnout, sairaus jne. Lapsen hankinta onnistuu vain rajallisen ajan ja ainakin omalla kohdallani on tuonut elämään vain hienoja asioita. Nykyisin ihan naurattaa miksi edes joskus asiaa epäröin ja mietin, onneksi tulin raskaaksi helposti. Yksi lapsi on todella helppo, riittää aikaa puolisollekin kun yhden lapsen saa hoitoon helposti jos tarpeen. Myös matkustaminen on onnistuu hyvin. Toinen lapsi onkin sitten ihan toinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiasiassa lapsen saanut työtön on vastavalmistuneita työttömiä huonommassa asemassa ainakin seuraavista syistä:
1. Jos työnhakuvaiheessa paljastuu että sinulla on lapsi, sinua ei palkata koska sinun epäillään olevan aina sairaan lapsen kanssa, tai tekevän pikapuoliin toisen lapsen
2. Lapsiin menee _paljon_ rahaa. Lapseton työtön ei sentään joudu perikatoon elämäntilanteensa vuoksi, lapselliselle työttömällä voi näin käydäkin
3. Se työ minkä saattaisit perhevapaan jälkeen saada, olisi todennäköisesti kuitenkin pienipalkkaisempi kuin miehesi työ, näin ollen olet velvoitettu jäämään toisen lapsen kanssa taas kotiin kun mies luo uraa ja itselleen kunnon eläkettä
4. Olet luultavimmin muita työnhakijoita vanhempi. 34v. ei ole kenenkään silmissä enää mikään dynaaminen innovaattori. Perheellinen ei pysty joustamaan työajoissa, eikä ole muutenkaan täydessä toimintavalmiudessa vielä pariin vuoteen lapsen syntymän jälkeen (ellei lapsi ole poikkeuksellisen hyvä nukkuja)
Ja tosiaan, kannattaa elää oma elämänsä myös sitä silmälläpitäen, että ero voi tulla miehestä milloin vain. Jos olet uhrannut työurasi lastenhoidolle, voit parhaimmillaan jäädä puille paljaille kun oletkin oman elintasosi (ja niiden mukuloiden elintason) herra. Lapsiin käytetty aika ei välttämättä ole sellaista mitä ihmiset katuvat jälkikäteen. Sinun on kuitenkin hyvä tietää mistä saatat luopua, jos teet lapsia epävarmassa elämäntilanteessa. Kannat seurauksia loppuelämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä äitejä, jotka tehneet lapsen 30+ ilman vakituista työtä ja sen jälkeen ovat päässeet taas hyvään asemaan työssä? Haluaisin tietää, sillä itse teen pätevänä opettajan sijaisuuksia ja määräaikaisuuksia, haluaisin kovasti lapsen mutta kun ei ole vakinaista paikkaa en tiedä kannattaako.
Minä! Tein opettajan määräaikaisuuksia ja kun olin 29 eikä virkaa ei ollut näkyvissä niin teimme ratkaisun ja saimme lapsen heti erään määräaikaisuuden päätteeksi. Olin kotona 10kk lapsen kanssa kunnes sain työn ja mies jäi kotiin. Nyt olen määräaikaisena, mutta putkessa kohti virkaa. Minulle kävi valtava tuuri, mutta olimme varautuneet myös työttömyyteen. Riski piti kuitenkin ottaa koska halusimme perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otatte vuoden iästä hoitajan kotiin, vaikka siihen menis koko toisen nettopalkka melkeen kokonaan. Ratkaisumalleja on. Eikä lasten takia sairaspäiviä sitten, eka sairaspäivän puoliksi isän kanssa ja toisesta eteenpäin MLL.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sovi miehelle lapsen kanssa kotiin jääminen. Siksikin tämä tuntuu epäreilulta. Hänellä menee omalla urallaan loistavasti, mutta minunkin urani on tärkeä. Mutta ei, en vaatisi häntä tekemään samaa uhrausta mitä en itse olisi kovin halukas tekemään.
Varmaan odotammekin vielä muutaman vuoden, mutta sitten se päätös on kyllä pakko jo tehdä. Aikaa ei ole loputtomiin.
Ap
Älä myöskään uhraa omaa uraasi helpolla. Elämästä ei ikinä tiedä. Mitä jos uhraat urasi ja jossain vaiheessa mies lähteekin lätkimään? Jäisit yksin lasten kanssa ja ura jäisi haaveeksi.
Sama uhka koskee varmaan miestäkin, jos hän jäisi lapsen kanssa kotiin. En tiedä miten perustelisin sen, että itse haluan jäädä töihin, kun hän on meistä se paremmin tienaava. Muutenkin, hän on niin perinteinen mies että ei se hänelle kävisi.
Tunnen vähän katkeruutta kun mietin sitä, miten paljon helpompaa lasten hankkiminenkin miehille on. Sanonpahan vaan, että on turhaa ihmetellä miksi nykyään hankitaan niin vähän lapsia. Naisilla tällaiset valinnat kun saattavat oikeasti sulkea ovia. Meno on nykytyöelämässä niin raakaa.
Ap
En nyt oikein ymmärrä, mikä on ongelma, jos kerta haluaa lapsen. Ei kai se työelämä täysin voi katketa, jos on vajaa vuoden poissa. Parempi tehdä lapsi nyt ja sitten jatkaa työelämää, kun on vielä suht nuori. Tietty voi odottaa sitä vakipaikkaa ja sitten jäädä äitiyslomalle. Eihän se silti takaa takaisin töihin pääsyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein ymmärrä, mikä on ongelma, jos kerta haluaa lapsen. Ei kai se työelämä täysin voi katketa, jos on vajaa vuoden poissa. Parempi tehdä lapsi nyt ja sitten jatkaa työelämää, kun on vielä suht nuori. Tietty voi odottaa sitä vakipaikkaa ja sitten jäädä äitiyslomalle. Eihän se silti takaa takaisin töihin pääsyä.
Et selväsikään ymmärrä. Työura voi helposti katketa silloin, kun jonossa on kymmeniä tai satoja muita tulijoita. Ja tällä hetkellä niitä on lähes joka alalla.
Vai luuletko, että on sattumaa että syntyvyys on romahtanut juuri niillä ryhmillä, joilla myös työelämä on muuttunu pätkittäiseksi?
Syntyvyys on romahtanut huono-osaisilla ja kouluttamattomilla, ei suinkaan korkeasti koulutetuilla.
Ei ihmisen työmarkkina-asemaan romahda äitiyslomasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ammattialasta. Esimerksiksi yksi luovemman työn tuttavani on onnistunut yhdistämään lapsensaannin ja työn - hän tekee osin lapsiin liittyvää sisältöä.
Muutoin aikalailla tuhoutuneet ovat vähäisetkin ammattilliset pyristelyt tuttavapiirin perheellisillä naisilla. Viittaan nyt samanikäisiin, noin kolmikymppisiin. 40+ iässä, lasten ollessa isompia, alkaa taas tuo ura jatkua, jos ei ole asioitaan perheen kasvattamisen aikana sössinyt ja pysynyt työn vaatimuksien tasalla.
Oma urani menisi pilalle jos olisin henkisesti tai fyysisesti kaksi vuotta poissa. Olisin typerä, jos pilaisin vauhdin. Tosin enpä nyt järkyttyisikään jos kävisi positiivinen vahinko, sitten mentäisiin sillä.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta haluan varoittaa sinua lykkäämästä lasten tekoa kovin montaa vuotta. Tiedän, kuulostaa tutulta virreltä ja muakin ärsytti tämä vielä vuosi sitten, mutta: ei ole itsestäänselvyys, että lapsia saa enää esim 35-vuotiaana. Hedelmällisyys laskee yksilöllisesti, eikä kaikilla meistä ole takeita siitä, että takaraja on se 40 vuotta. Se voi olla paljon aiemmin, vaikka olisi erittäin terve, liikunnallinen, normaalipainoinen jne. Veemäistä on, että munasolut loppuu/vähenee osalta meistä aiemmin, vaikka kuinka olisi muuten lisääntymiskykyinen. Näin kävi aivan puskista ilmi mulle ja nyt on eka koeputkihoito meneillään ilman mitään takeita jälkikasvusta. Olen yrittäjä ja voin kertoa, että tämä sitä työelämää vasta häiritseekin. Ramppaat monta kertaa viikossa ultrassa, syöt/piikität hormoneja, hermoilet. Ja tämä pahimmassa tapauksessa vuosia. Tähän päälle vielä se mahdollinen raskausaika, äitiysloma, päiväkotirumba. Hoitojen hintalappu on yksityisellä aika järkky. Älä hyvä ihminen lykkää asioita uran takia, elämää on äitiysloman jälkeenkin. Monet työnantajat sitä paitsi arvostaa perheellisten elämänkokemusta, kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan tiimeihin ja työpaikoille. Tsemppiä päätöksiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin siinä helposti käy. Jos minä olisin johtaja, en ottaisi hedelmällisessä iässä olevaa naista töihin.
Vierailija kirjoitti:
Syntyvyys on romahtanut huono-osaisilla ja kouluttamattomilla, ei suinkaan korkeasti koulutetuilla.
Ei ihmisen työmarkkina-asemaan romahda äitiyslomasta.
Öö nimenomaan päinvastoin kylläkin! :D
Itse päätin keskittyä uraani, lapsia en tehnyt. Olen onnellinen.
N35
Kyllä se lapsi lopettaa uralla etenemisen vuosiksi ja laittaa avioliittosikin koville. Harkitse vielä!
Itse keskityin uraan 30-vuotiaana, perustin yrityksen viime vuonna ja nyt olen raskaana. Itsekin koin vääryytenä sen, että hankitaan ensin työpaikka ja jätetään työnantaja pulaan. Nyt olen siis 32-vuotias.
Itsellä ura meni lasten synnyttyä. Kaksi lasta pienellä ikäerolla ja sitten molemmilla olikin useita pitkäaikaissairauksia. Jäin kotiin hoitamaan lapsia. Sitten ei ollutkaan enää työpaikkaa ja osaamiseni vanheni. No onneksi perhe on ollut minulle aina tärkeämpi kuin ura. Joten olen tyytyväisenä kotona edelleen (työttömänä). Onneksi mies sentään on voinut tehdä uraa joten pärjätään taloudellisesti hyvin ( ja olen suojannut selustani eron varalta vaikka olenkin varma ettemme eroa.
Oletko saanut vaikutelman, että ap:n mies haluaisi olla lapsen pääasiallisin hoitaja?