Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En hyväksy tyttäreni päätöstä muuttaa yhteen poikaystävänsä kanssa

Vierailija
04.02.2017 |

Tyttö on vasta 19-vuotias ja tämä "poikaystävä" 8 vuotta vanhempi. Mielestäni hän on liian nuori aikuiseen parisuhteeseen. Tyttö ei ole asunut koskaan omillaan eikä edes aloittanut opintojaan ja on jo nyt sitomassa palloa jalkaansa. Asumme kaiken lisäksi pääkaupunkiseudulla, joten olisi taloudellisestikin järkevämpi asua vielä kotona.

Olen yrittänyt ehdottaa, että asuisi muutaman vuoden vielä kotona ja kun opinnot olisivat hyvässä vaiheessa voisi sitten muuttaa yksin asumaan jos haluaa. Aikanaan löytyy myös se kiva oman ikäinen mies jonka kanssa on oikeasti onnellinen. Huoh, mutta eihän tyttö kuuntele vaan sanoo rakastavansa tuota miestä ja tekevänsä kuten itse haluaa.

Noin nuori ei ole kypsä päättämään tällaisesta asiasta, mutta täysi-ikäisyyden takia olemme voimattomia. Tuossa iässä kuuluisi elää huoletonta nuoruutta, ei leikkiä kotia jonkun aikuisen miehen kanssa. Tyttö on muutenkin epänormaali kun baarit ja tulevat opiskelijabileet eivät kiinnosta.

Tarvitsen siis kipeästi neuvoja.

Kommentit (25)

Vierailija
21/25 |
04.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
22/25 |
04.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/25 |
04.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

toihan on ihan perussetti. Muuttaa asumaan työssäkäyvän vanhemman miehen kanssa yhteen. Mies elättää opintojen ajan ja sitten vaihdetaan nuorempaan kun itse valmistuu ja saa duunia.

Vierailija
24/25 |
04.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet täysin oikeassa. (Että jos vaan mahdollista niin opiskelujen alussa kannattaa asua kotona ja hyödyntää vanhempien lompakkoa ja palveluita).

Mutta aika harva tuon ikäinen vanhempiaan kuuntelee. Hänellä on jo täysi juridinen oikeus tehdä omat virheensä ja kantaa niistä vastuu.

Kertoisit ennemmin hänelle, että mielestänne hän toimii harkitsemattomasti, mutya ymmärtäähän hän, että hänen täytyy sitten olla valmis pärjäämään omillaan. JA että kotiin voi aina palata. (Not going to happen mutta kyllä se hänestä silti mukavalta kuulostaa).

Ja lopeta tuollaiset puheet, että ehtii sitten löytämään kotoa käsin 'sen oikean' - hänelle tuo nykyinen on nyt se oikea, ja jos kovasti vaahtoat sitä vastaan aiheutat vain sen että hän on jumissa tuon ukon kanssa. Ja sinä menetät tyttäresi.

Voit silti toivoa itseksesi, että hän vielä huomaa että joku muu olisi hänelle sopivampi.

Voi olla että tuo yhteenmuutto jopa edistää asiaa jos mies natisee opiskelijamenoista ja haluaisi heidän viettävän keski-ikäistä arkea...

Mutta vaikka tekee kipeää niin meidän vanhempien velvollisuus on antaa lasten kasvaa itsenäisiksi, ja antaa heille mahdollisuus tehdä omat virheemme (niitä jokaisen meidänkin elämästä löytyy..ainakin omien äitiemme mielestä...) kantautua vaatii se, että pysyy niin hyvissä väleissä että jos ne siivet kärvähtää voi aikuinenkin lapsi hakea turvaa vanhemmistaan.

Millä perusteella tyttö toimii harkitsemattomasti? Ei toimi. Tuossa iässä on jo ihan normaalia asua seurustelukumppanin kanssa. Eikä tuossa ikäerossa ole mitään väärää, 8 vuotta ei ole edes paljon. Suhde voi toimia oikein hyvin. Inhottavaa sanoa toisen elämän tärkeää päätöstä heti virheeksi. 

Äiti voi kertoa että mielestään tyttö toimii harkitsemattomasti - ei VÄÄRIN. That's the difference.

Harkitsematonta siksi, että itsenäinen elämä on paljon kalliimpaa kuin kotona asuminen ja tytöllä lienee kuitenkin tiukkaa rahasta jos kerran on opiskelija.

Vierailija
25/25 |
04.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mua aina naurattaa nämä "en hyväksy että ulkona sataa/naapurilla on koira/tytär menee naimisiin/lähikaupan omistaja vaihtuu". Siinäpä sitten olet hyväksymättä, se on yks pa*kanhailee muille ihmisille että sinulla on todellisuuden kohtaamisen kanssa ongelmia.