En hyväksy tyttäreni päätöstä muuttaa yhteen poikaystävänsä kanssa
Tyttö on vasta 19-vuotias ja tämä "poikaystävä" 8 vuotta vanhempi. Mielestäni hän on liian nuori aikuiseen parisuhteeseen. Tyttö ei ole asunut koskaan omillaan eikä edes aloittanut opintojaan ja on jo nyt sitomassa palloa jalkaansa. Asumme kaiken lisäksi pääkaupunkiseudulla, joten olisi taloudellisestikin järkevämpi asua vielä kotona.
Olen yrittänyt ehdottaa, että asuisi muutaman vuoden vielä kotona ja kun opinnot olisivat hyvässä vaiheessa voisi sitten muuttaa yksin asumaan jos haluaa. Aikanaan löytyy myös se kiva oman ikäinen mies jonka kanssa on oikeasti onnellinen. Huoh, mutta eihän tyttö kuuntele vaan sanoo rakastavansa tuota miestä ja tekevänsä kuten itse haluaa.
Noin nuori ei ole kypsä päättämään tällaisesta asiasta, mutta täysi-ikäisyyden takia olemme voimattomia. Tuossa iässä kuuluisi elää huoletonta nuoruutta, ei leikkiä kotia jonkun aikuisen miehen kanssa. Tyttö on muutenkin epänormaali kun baarit ja tulevat opiskelijabileet eivät kiinnosta.
Tarvitsen siis kipeästi neuvoja.
Kommentit (25)
Se on voi voi.
Onneksi siihen ei sun hyväksyntää tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Hyppää kaivoon, siinä sulle neuvo.
Ja hyvä neuvo onkin.
Vai on tyttö epänormaali, oho! Mielestäni hän on ikäistään kypsempi, kun bileissä hilluminen ei kiinnosta. Ehkä hän on ikäistään kypsempi myös parisuhteeseen. Nyt sinä taidat elää omaa unelmaasi, kun tiedät noin tarkkaan miten tytön tulisi elää! Muistapa tämä vanha viisaus: "Lapsemme eivät ole lapsiamme, he ovat elävän elämän lapsia..."
Lopeta näiden aloitusten tekeminen ja hae apua.
Mulle olis helpotus, jos tytärtä ei baarit kiinnostais! Melkeen joka sunnuntai tulee krapulassa mummon luokse lounaalle, pari lounasta jäänyt väliinkin tekstarilla "kaamee olo, ei pysty". Facesta päätellen pikkulauantaitkin on keksitty. Asuu solussa parin mukavanoloisen samanikäisen kanssa, mutta he ilmeisesti harrastaa samaa. Opiskelusta en kehtaa kysyäkään! Että ole vaan onnellinen, sulla on järkevän oloinen tyttö.
Sinä olet täysin oikeassa. (Että jos vaan mahdollista niin opiskelujen alussa kannattaa asua kotona ja hyödyntää vanhempien lompakkoa ja palveluita).
Mutta aika harva tuon ikäinen vanhempiaan kuuntelee. Hänellä on jo täysi juridinen oikeus tehdä omat virheensä ja kantaa niistä vastuu.
Kertoisit ennemmin hänelle, että mielestänne hän toimii harkitsemattomasti, mutya ymmärtäähän hän, että hänen täytyy sitten olla valmis pärjäämään omillaan. JA että kotiin voi aina palata. (Not going to happen mutta kyllä se hänestä silti mukavalta kuulostaa).
Ja lopeta tuollaiset puheet, että ehtii sitten löytämään kotoa käsin 'sen oikean' - hänelle tuo nykyinen on nyt se oikea, ja jos kovasti vaahtoat sitä vastaan aiheutat vain sen että hän on jumissa tuon ukon kanssa. Ja sinä menetät tyttäresi.
Voit silti toivoa itseksesi, että hän vielä huomaa että joku muu olisi hänelle sopivampi.
Voi olla että tuo yhteenmuutto jopa edistää asiaa jos mies natisee opiskelijamenoista ja haluaisi heidän viettävän keski-ikäistä arkea...
Mutta vaikka tekee kipeää niin meidän vanhempien velvollisuus on antaa lasten kasvaa itsenäisiksi, ja antaa heille mahdollisuus tehdä omat virheemme (niitä jokaisen meidänkin elämästä löytyy..ainakin omien äitiemme mielestä...) kantautua vaatii se, että pysyy niin hyvissä väleissä että jos ne siivet kärvähtää voi aikuinenkin lapsi hakea turvaa vanhemmistaan.
Hankkiudu hoitoon! Jos mielestäsi on epänormaalia, että baarit ja bileet eivät kiinnosta, sinulla on isoja ongelmia. Myös suhtautumisesi tyttöön ja tarpeesi kontrolloida aikuisen ihmisen asioita, kertoo siitä, että kaikki ei sinulla ole kunnossa. Terapian avulla varmasti saat käsiteltyä traumasi ja opit näkemään, että on olemassa muitakin tapoja elää kuin se bileissä hilluminen, jota sinä nuorena harrastit. Terapeutti myös varmasti tarjoaa tukea tässä suuressa elämänmuutoksessa, jossa sinun on hyväksyttävä, että lapsesi on kasvanut aikuiseksi ja tekee nyt itse omat valintansa.
Hei,
Menepä käymään psykiatrilla, et ole aivan kunnossa. Tyttäresi mielenterveyden vuoksi hänen tulisi todellakin muuttaa pois holhouksestasi.Hiukan vanhempi poikaystävä on hyvä koska poikien tunnetaso ja vastuu tulee hiukan nyöhemmin kun tytöillä. Toivotan teille hyvää jatkoa ja sitä että löytäisitte ratkaisun joka olisi teille kaikille hyödyksi ja onneksi.
No tässä muutama neuvo: pyyhi aina edestä taksepäin, älä pese hampaita puoleen tuntiin ruokailun jälkeen, älä jätä asioita viimetinkaan, älä käytä kännykkää kun ajat, jäähdytä yli jääneet ruoat mahdollisimman nopeasti ennen jääkääppiin tai pakastimeen laittoa, juo tarpeeksi vettä päivän mittaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyppää kaivoon, siinä sulle neuvo.
Ja hyvä neuvo onkin.
Paitsi kaivon omistajalle. Mieluummin jätesäkissä katolta.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet täysin oikeassa. (Että jos vaan mahdollista niin opiskelujen alussa kannattaa asua kotona ja hyödyntää vanhempien lompakkoa ja palveluita).
Mutta aika harva tuon ikäinen vanhempiaan kuuntelee. Hänellä on jo täysi juridinen oikeus tehdä omat virheensä ja kantaa niistä vastuu.
Kertoisit ennemmin hänelle, että mielestänne hän toimii harkitsemattomasti, mutya ymmärtäähän hän, että hänen täytyy sitten olla valmis pärjäämään omillaan. JA että kotiin voi aina palata. (Not going to happen mutta kyllä se hänestä silti mukavalta kuulostaa).
Ja lopeta tuollaiset puheet, että ehtii sitten löytämään kotoa käsin 'sen oikean' - hänelle tuo nykyinen on nyt se oikea, ja jos kovasti vaahtoat sitä vastaan aiheutat vain sen että hän on jumissa tuon ukon kanssa. Ja sinä menetät tyttäresi.
Voit silti toivoa itseksesi, että hän vielä huomaa että joku muu olisi hänelle sopivampi.
Voi olla että tuo yhteenmuutto jopa edistää asiaa jos mies natisee opiskelijamenoista ja haluaisi heidän viettävän keski-ikäistä arkea...Mutta vaikka tekee kipeää niin meidän vanhempien velvollisuus on antaa lasten kasvaa itsenäisiksi, ja antaa heille mahdollisuus tehdä omat virheemme (niitä jokaisen meidänkin elämästä löytyy..ainakin omien äitiemme mielestä...) kantautua vaatii se, että pysyy niin hyvissä väleissä että jos ne siivet kärvähtää voi aikuinenkin lapsi hakea turvaa vanhemmistaan.
Millä perusteella tyttö toimii harkitsemattomasti? Ei toimi. Tuossa iässä on jo ihan normaalia asua seurustelukumppanin kanssa. Eikä tuossa ikäerossa ole mitään väärää, 8 vuotta ei ole edes paljon. Suhde voi toimia oikein hyvin. Inhottavaa sanoa toisen elämän tärkeää päätöstä heti virheeksi.
Mitä ihmettä 19vee on tehnyt peruskoulun jälkeen, jos ei ole mitään opintoja aloittanut?
Ehkä ikäerohullun trollausta taas, mutta onhan toi aika tyhmää muuttaa nuorena suoraan kotoa jonkun toisen luo. Ei sillä että nuoret kuuntelisivat järkipuhetta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ikäerohullun trollausta taas, mutta onhan toi aika tyhmää muuttaa nuorena suoraan kotoa jonkun toisen luo. Ei sillä että nuoret kuuntelisivat järkipuhetta.
Samaa mieltä. 19-vuotias on liian nuori avoliittoon. Ensin pitää kasvaa aikuiseksi ja oppia huolehtimaan itsestään, sitten vasta on järkevää sitoutua vakavaan parisuhteeseen.
Nyr ihan oikeasti riittää tämä jatkuva saman aiheen vatvominen. Ole hyvä ja hae apua tähän ikäongelmaasi, tämä on jo sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö on vasta 19-vuotias ja tämä "poikaystävä" 8 vuotta vanhempi. Mielestäni hän on liian nuori aikuiseen parisuhteeseen. Tyttö ei ole asunut koskaan omillaan eikä edes aloittanut opintojaan ja on jo nyt sitomassa palloa jalkaansa. Asumme kaiken lisäksi pääkaupunkiseudulla, joten olisi taloudellisestikin järkevämpi asua vielä kotona.
Olen yrittänyt ehdottaa, että asuisi muutaman vuoden vielä kotona ja kun opinnot olisivat hyvässä vaiheessa voisi sitten muuttaa yksin asumaan jos haluaa. Aikanaan löytyy myös se kiva oman ikäinen mies jonka kanssa on oikeasti onnellinen. Huoh, mutta eihän tyttö kuuntele vaan sanoo rakastavansa tuota miestä ja tekevänsä kuten itse haluaa.
Noin nuori ei ole kypsä päättämään tällaisesta asiasta, mutta täysi-ikäisyyden takia olemme voimattomia. Tuossa iässä kuuluisi elää huoletonta nuoruutta, ei leikkiä kotia jonkun aikuisen miehen kanssa. Tyttö on muutenkin epänormaali kun baarit ja tulevat opiskelijabileet eivät kiinnosta.
Tarvitsen siis kipeästi neuvoja.
Sinä saat olla hyväksymättä ja tyttäresi saa olla piittaamatta siitä. Niinhän ihmisten kesken eletään. Tyttäresi ei ole koira, jonka voit pakottaa tottelemaan sinua.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että ennen saman katon alle muuttamista on nuorten hyvä asua yksin. Oppii arjen taitoja, oman elämän hallintaa, itsellisyyttä. Itsetuntemus ja -luottamus vahvistuvat. Äidin helmoista muuttaminen suoraan avo- tai avioliiton helmoihin aiheuttaa kokemukseni mukaan ongelmia tulevaisuudessa.
Sitä en tajua, miksi tyttäresi piutäisi jäädä lapsuudenkotiinsa virumaan vielä vuosiksi.
Käsityksesi nuorten aikuisten elämästä on mielestäni suppea: "pitää" bilettää ja notkua baareissa? Mitä hohtoa siinä on? Irtosuhteita ja ördäämistä ehtii harrastaa hyvin jo lukiossa, jolloin iskä ja äiskä siivoavat oksennukset ja katsovat, että kondomit ovat aina laukussa.
Kun yo -lakki on päässä on normaalia muuttaa kotoa pois ja alkaa pitää huolta itsestään. Tulevaisuuden kannalta on parempi, että muuttaa omilleen, mutta jos nyt rakkautta on niin paljon, että se kestää yhteisen arjen, niin .... Ei sille kukaan ulkopuolinen, ei edes äiti, mitään voi.
Jos sinulla on jo tuonikäinen tytär, niin kai tiedät senkin, että elämässä ei ole käsikirjoitusta. Vaikka kuinka sellaista rakentelisi, niin ei se pidä kuitenkaan.
Hyppää kaivoon, siinä sulle neuvo.