Monessako haastattelussa kävit ennen kuin sait töitä?

Yhdestä kolmeen.

No niin minäkin olen käytännössä saanut heti töitä kun olen vain haastatteluun asti päässyt mutta en enää. En ikinä olisi uskonut että haastattelut nr 11 ja 12 tulossa ensi viikolla... 😨 T.ap

Hyvällä prosentilla olet päässyt haastatteluun. Itse hain 15 paikkaa ja pääsin 6 kertaa haastatteluun. Kahdella viimeisellä tarjottiin töitä, joista valitsin toisen.

Sattumankauppaa. Monet ei pääse edes haastatteluun asti. Tiedä sitten, kumpi ikävämpää.

Työttömyyden välttänyt kirjoitti:

Hyvällä prosentilla olet päässyt haastatteluun. Itse hain 15 paikkaa ja pääsin 6 kertaa haastatteluun. Kahdella viimeisellä tarjottiin töitä, joista valitsin toisen.

Ikää oli silloin 44 vuotta, joten ei se asiantuntijatehtävissä vielä paha ikä ole.

Ekasta haastattelusta sain töitä. Toistasataa hakemusta jouduin tekemään ennen kuin pääsin edes siihen ensimmäiseen haastatteluun. Ikää hieman alle 30.

Kokemus viime keväältä. Ikää sillon 34v ja viimestelin opintoja (amk insinööri). Hakemusten määrää en tiä. 4 haastattelua. Työtä tarjottiin heti haastiksessa, toistakin paikkaa ois tarjottu, jos oisin pystyny alottaan aikasemmin mitä pystyin.

Sain ekasta haastattelusta töitä. Olin ihan järkyttynyt, luulin että edessä olisi vuosien yritys pahimmillaan. Hain toki muitakin paikkoja mutta niissä ei otettu edes haastatteluun. Ihan mieletön tuuri kävi, tällaisena aikana ja huonosti työllistävällä alalla. Toivottavasti ei ihan pian tarvitse uudelleen onneaan kokeilla, kahta kertaa ei lottovoitto samaan osoitteeseen osu.

Onnea ja jaksamista sinulle, kyllä se lopulta pitäisi tärpätä kun jaksaa yrittää.

Minut palkattiin suoraan "koulun penkiltä". Kuulin työpaikasta, soitin ja sain työn. Ei yhtään työkokemusta. Poriin ei kai ole kauheasti tunkua.

Mies sen sijaan haki töitä kaksi vuotta, kun entinen työpaikka meni alta. Haki kymmeniä paikkoja ja kävi useissa haastatteluissakin, mutta ei onnistunut. Sitten hänelle soitti joku vanha opiskelukaveri, jota mies ei edes muistanut, ja tarjosi työtä. Tämä kaveri siis oli samalla alalla työnjohtajana ja heillä oli tullut paikka auki. Hän halusi hommiinsa jonkun, jonka tiesi olevan hyvä työntekijä - heillä oli ilmeisesti ollut jos jonkinlaista tossunkuluttajaa. Tämä työpaikka ei ollut vielä julkisesti haussa, enkä tiedä, mistä kyseinen ihminen oli edes kuullut, että mieheni etsii työtä. Kai sitä sitten juttu kulkee omalla alalla firmasta toiseen.

Olen päässyt kaikkiin oppilaitoksiin, joihin olen hakenut, ja saanut yhtä kertaa lukuun ottamatta kaikki työpaikat, joihin minua on haastateltu. Olen nyt ollut jo kymmenen vuotta samassa työpaikassa, ja jos joutuisin hakemaan uutta työtä, en tiedä, kuinka kävisi. Vastavalmistuneena töiden saaminen oli helppoa, mutta nyt olen juuri siinä iässä, jolloin mahdollinen työnantaja saattaisi pelätä palkkaamistani, koska ajattelee minun heti hankkiutuvan raskaaksi. Minulla ei siis ole lapsia.

Viestinnän/markkinoinnin työharjoittelupaikkaa hakiessa oli ehkä n. 7 haastattelua.

Sen jälkeen ennen toista harjottelua oli ööhm varmaan 4 yhteensä.

Nyt valmistuttuani olen todella laiskasti hakenut, vain noin 10 paikkaan, koska se on vaan niin raastavaa puuhaa työpäivän jälkeen.

Nyt alkuvuonna oli tosiaan 2 haastattelua (en päässyt) oli ja oikeastaan tämän työn sain pelkän CV:n pohjalta, eli siellä haastiksessa kirjoitettiin jo soppari! 😁

Ainoa huono puoli osa-aikaisuus, mutta oma moka kun hain vain 10 paikkaan.

Tokalla sain. Hakuja oli ehkä jotain parikymmentä.

Olen kolme kertaa saanut kaikki työpaikat, joihin hain. Nyt kävi niin etten päässyt ja syytän ikääni. Olin edellisessä paikassa yli 10 vuotta ja nyt olen lähes 50v. Kokemusta mulla siltä alalta ja osaaminen. Ei kelvannut:(

80% työhaastatteluista on tuonut työpaikan. Toisaalta en ole kertaakaan päässyt toisille treffeille. Jännä

Hyvä merkki, jos pääsee haastatteluihin - silloin on jo hyvin kiinni mahdollisuuksissa. Olen suunnilleen samanikäinen kuin ap ja ollut parisen vuotta työtön työnhakija. Työskentelin aiemmin tutkijana, mutta niissä hommissa ei saa enää rahoituksia. Nyt haen ikään kuin alanvaihtajana töitä tutkinollani ilman kokemusta ja suhteita. En ole kertaakaan päässyt edes haastatteluun ja muita hakijoita on usein 200. Uutta koulutusta olen miettinyt, mutta sekin tuottaisi vain uuden vääränikäisen työttömän. Olen nähnyt vastaavia tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

tämän työn sain pelkän CV:n pohjalta, eli siellä haastiksessa kirjoitettiin jo soppari! 😁

Oletko päässyt haastatteluun pelkällä CV:llä, ilman varsinaista hakemusta? Missä edes haetaan työntekijää ilman hakemusta? En ole ikinä nähnyt sellaista ilmoitusta.

Olen ollut työelämässä n. kaksikymmentä vuotta ja sinä aikana suunnileen viidessä työpaikassa. Olen yleensä saanut työn sen haastettelun perusteella, pariin paikkaan on ihan vaan pyydetty suoraan, ei ole ollut edes mitään haastattelua.

Nyt olen ollut vuoden työttömänä ja olen käynyt viidessätoista haastattelussa. En meinannut aluksi usko aetten vaan saa töitä, nyt on jo sellainen luovuttamisfiilis, mutta haen edelleen. Olen ollut siinä kahden vaihtoehdon joukossa kolmesti. Kun tuli kolmas soitto että ei nyt sua sitten tällä kertaa kuitenkaan ajattelin jo melkein tappavan itseni. Niin koville se otti.  Todennäköisyys työllistyähupenee jatkuvasti, nyt jo huomaa haastattelukutsujen määrässä että työttömän stigma otsassa on paha, todella paha. Jos rekryämässä on joku vuokra/rekryfirma, tietää jo melkein olla hakematta. Työttömän statuksella hakeva on noille pahinta saastetta. Vaikka olis kaikki kohdillaan, ei haastatteluunkaan pääse.

Olen 45-vuotias nainen. Ei varmaan tartte kertoa enempää...

Mikä ihmeen haastattelu? Yhden kerran olen tehnyt ihan työhakemuksen. Sain töitä heti ja vielä kehut hyvin laaditusta työhakemuksesta. Sitä työtä teen nyt. Aiemmat työt ovat olleet sellaisia, että marssin joko itse paikalle ja kysyn töitä, ja jokaisella kerralla on tärpännyt edes osa-aikaista, mutta yleensä täyspäiväistä ja vakkaripestiä. Kerran sain jopa töitä ihan vain junassa, kun rupesin juttusille tuntemattoman ihmisen kanssa. Kävi ilmi, että tarvitsee työntekijää ja minulla oli osaamista. 

Kaipa sen voi haastatteluksi kutsua, että siinä paikan päällä töitä hakiessa joutuu itsestään kertomaan ja papereita esittelemään.  Potkuja en muuten ole saanut kertaakaan, vaan itse olen lähtenyt . Levoton luonne kun muuttaa paikkakunnalta toiselle. :)

Niin, olen nainen ja 30.  Nykyisessä työssä aloitin puoli vuotta sitten.

Ennen sain heti, nykyään tipun toisella tai kolmannella kerroksella. Lopulta on silti aina tärpännyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut työelämässä n. kaksikymmentä vuotta ja sinä aikana suunnileen viidessä työpaikassa. Olen yleensä saanut työn sen haastettelun perusteella, pariin paikkaan on ihan vaan pyydetty suoraan, ei ole ollut edes mitään haastattelua.

Nyt olen ollut vuoden työttömänä ja olen käynyt viidessätoista haastattelussa. En meinannut aluksi usko aetten vaan saa töitä, nyt on jo sellainen luovuttamisfiilis, mutta haen edelleen. Olen ollut siinä kahden vaihtoehdon joukossa kolmesti. Kun tuli kolmas soitto että ei nyt sua sitten tällä kertaa kuitenkaan ajattelin jo melkein tappavan itseni. Niin koville se otti.  Todennäköisyys työllistyähupenee jatkuvasti, nyt jo huomaa haastattelukutsujen määrässä että työttömän stigma otsassa on paha, todella paha. Jos rekryämässä on joku vuokra/rekryfirma, tietää jo melkein olla hakematta. Työttömän statuksella hakeva on noille pahinta saastetta. Vaikka olis kaikki kohdillaan, ei haastatteluunkaan pääse.

Olen 45-vuotias nainen. Ei varmaan tartte kertoa enempää...

Tuota minäkin pelkään - olenko liian vanha?! En olisi ikinä uskonut että olen menossa kohta kahdenteentoista haastatteluuni 😞 Yksi paikka oli itselläni kanssa tosi tosi kova paikka. Itkin pari päivää, oli niin lyöty olo. Kova into olisi tehdä töitä mutta pelkään että leima on lyöty otsaan ja epätoivo paistaa jo haastattelussa. -ap