#######ELOKUISTEN VIIKONLOPPU########

olipas ihana yö! vauva heräsi vaan yhen kerran ja kaiken lisöksi ei nukahtanut tissille vaan itekseen sänkyyn kun minä olin saunassa. Eka herätys siis vasta klo 3, jonka jälkeen heräsi 7.30. Näin hyvää yötä en muista edes millon on ollut viimeksi.



Jos tästä vaikka lähtis ulkoilemaan kun vauvaki nukkuu jo ekoja päikkäreitä ulkona. Tänään ei edes aurinko paista silmiin niin esikoinenkaan ei vingu koko aikaa:)



mukavaa viikonloppua kaikille!

Taitaa tulla aika masentavaa tekstiä taas vaihteeksi, eikä liity varsinaisesti vauvaan.



En ymmärrä mikä ihme mua vaivaa. Kaikki pitäisi olla hyvin, loistavasti oikeastaan. Kaksi ihanaa tyttöä ja rakastava mies. Jotenkin vaan niin alakuloinen olo kuin olla saattaa.

Hiuksia lähtee edelleen ja se jos mikä saa mielen todella maahan. Huuliherpeskin ollut jo jonkin aikaa kiusana, kun sain alahuulesta paranemaan, niin puski heti ylähuuleen, jossa ei ikinä ennen ole ollutkaan.



Hermot todella kireenä koko ajan, tiuskin ja äyskin esikoiselle. Hän yrittää piristää, kertoo vitsejä, temppuilee ja on oma iloinen kuusivuotias (kohta) ja mitä minä teen, tuijotan vaan naama vakavana, ei vaan naurua tule, saatika hymyä. Kait tämä jonkinlaista masennusta on.

Jatkuvasti paha mieli, kun musta on tullut tällainen paska. Tuntuu välillä, että kaikki ilo on kadonnut mun elämästäni, vaikka mitään syytä ei pitäisi olla. Melkein purskahtaa itkuun joka kerta, kun vilkaisee peiliin, tukka (vähäinen) hapsottaa miten sattuu, kun ei viitsi laittaa sitä täällä kotona ollessaan...Joka aamu kauhulla herää ja tutkii sängystä kuinka kauheesti taas lähtenyt tukkaa.



Sänkyhommissakin tunnelma latistuu mun osalta siihen, kun ukolla mun hiuksia suussakin ja joka paikassa. Tunnen itseni todella rumaksi.

Joskus haluaisi kuulla jotain nättiä mieheltäkin, muttei se vahingossakaan sano mitään piristävää, lukuunottamatta sitä tavallista " rakastan sua" ... Ehkä se taannoinen porno episodi kummittelee vieläkin jossain takaraivossa, kun mennyt itsetunto aivan pohjalukemiin. Tiedän kyllä ettei mulla pitäisi olla mitään valittamista ulkonäköni suhteen, mutta itsetunto kuitenkin aivan nollassa, niin ajatukset pyörii vaan ympyrää " oman surkeuden ympärillä" .



Sehän tässä pelottaa kaikista eniten miten tää kaikki vaikuttaa lapsiin, paremminkin tohon esikoiseen. Äiti jatkuvasti kiukkuinen, alakuloinen, iloton....kaikki lapsenmielisyys kadonnut tyystin minusta.



Kaikki tämä em. ja muutkin asiat tuntuu itsestä vielä hirveemmiltä, kun ajattelee, että minun leipätyöni on auttaa juuri tällaisten asioiden/ ongelmien parissa pyöriviä ihmisiä ja nyt itse olenkin yhtäkkiä muuttunut samanlaiseksi. Onhan tässä tietenkin se hyvä puoli, että nyt osaa ymmärtää paremmin kaikkia niitä väsyneitä ja masentuneita kotiäitejä( muitakin) kun tietää hlökohtaisesti miltä maailmankuva todellakin näyttää, kun tuntee tällätavoin.



Olen puhunut, aamen!!!! Huh, jopas helpotti hetkiseksi, kun sai purkautua.



Parempaa viikonlopun alkua muille.

Ihan ensiksi voimia ja jaksamista sinulle. Tuli mieleen että oletko käynyt kilpirauhaskokeissa? Oireesi kun viitaisivat siihen ettei siellä puolella ole kaikki kunnossa... Mutta en vähättele yhtään etteikö voisi olla sellaista " kevätmasennusta" . Onhan teillä ollut parisuhteessakin pieni alamäki mutta onneksi saitte siitä puhuttua! Noi on sellaisia asioita jotka eivät kuitenkaan unohdu vaikka omasta mielestään on anteeksi antanutkin.

Omassa suhteessa olen " antanut anteeksi" miehen pettämisen, siis ihan fyysisen, mutta täytyy sanoa että kyllä se siellä takaraivossa kummittelee. Ja kyseisestä episodista on aikaa neljä vuotta... OIkeastaan vasta tämän lapsen myötä olen ajatellut enemmän omaa elettyä elämääni ja olemme miehen kanssa puhuneet paljon suhteesta.Menneistä ja tulevaisuudesta. Mun puolelta taitaa olla ihan tulevaa kolmenkympin kriisiä vaikka vasta vuoden päästä täytänkin ;)



Paljon valoa ja aurinkoa tuleviin päiviin Sinulle!



T: MKE77



ps. Asian ulkopuolelta, pojan allergiatesteissä reaktiot maidolle,munalle ja soijalle. Viljat pistoskokeessa neg mutta verikokeiden tulokset selviää parin viikon sisään...

Voimia MaaritAnnele!! Kyllä minullakin on aika ajoin sellaista ettei mikään huvita, hymyilytä eikä kiinnosta. Poika vain kitisee ja on vaativa, miehen kanssa tapellaan eikä ole mitään yhteistä elämää jne.



MKE77! " Heinoa" että saitte tuon soijan näkymään tuossa, jos nyt sattuu että joudutte korviketta vaihtamaan. Miten teillä muuten nyt sen Almironin kanssa menee? Niin siis hienoa kelan takia. Meillä altistus Almironille viikon päästä (sanon vaan että voi &%" %#¤(/) ja sitten varmasti tulee Neocaten korvattavuus hylkäys kelasta kun soijaa ei kokeiltu ja sitten täytynee allergisoitua sillekin.



Muuten meillä menee hiukan paremmin. Olen alkanut järjestää päiviin enemmän ohjelmaa, pojankin ajatuksia muualle. Otin riisin takas ruokavalioon, kun näyttää että pojalla pukkaa hampaita ja tuo Neocate ei oikein maistu. On pakko saada hiukan ravintoa. Yöt ovat edelleen ihan ok, vaikka viime yönä taisi olla 4 herätystä mutta se oli vain tutti suuhun ja kyljelleen ja unet jatkui+yksi syöttö.



Pitäisi vissiin siivota kun poika nukkuu mutta ensin oma aika, sitten työt ;)

MaaritAnnele: Suosittelen myös kilppraikokeita! Kuulostaa nimittäin IHAN TÄYSIN minulta, puolitoistavuotta sitten! Sillon mulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta.





Meillä oli " aikainen herätys" . Mun piti herätä jo puoli 9, kun ysiltä tulivat omaishoidontukitoimistosta ja kotisairaanhoidosta kotikäynnille. (Siis mun vaari asuu tässä samassa omakotitalossa omassa yksiössään, ja me ollaan miehen kanssa hänen omaishoitajia.).

Kehottivat jutustelun päätteeksi neurologisia tutkimuksia vaarille, jotta poissuljetaan alzheimer ym. Kun muisti oli alentunut....

Onhan vaarilla jo tuota ikää 93v, joten ei ihmekään, jos muisti vähän huononee :0)!





Pitäisi kehitellä jotain mukavaa tekemistä illaksi, kun tyttö menee taas mummilaan yökylään. Menevät taas huomenna vauvauintiin aamulla.



Ai niin!! Pitikin kysyä: mä nimittäin eilen annoin tytölle imeskeltäväksi omenanpalaa, ja tykkäsi aivan kamalasti. Pidin siis itse ompusta kiinni, ja annoin imeskellä.

Tyttö vaan tuppasi puremaan paloja ompusta koko ajan, joten en uskaltanut kovin paljoa pitää pienen suussa.

*** Annatteko te muut jotain imeskeltävää/sormiruokaa pienelle? Tarkoitan siis ihan silleen, että vauva saa itse sitä mussuttaa? Uskaltaako tämän ikäiselle edes vielä antaa?***



Ajatus lähinnä lähti siitä, kun olen lukenut täältä ja muualtakin, että karkeampaan ruokaan pitäisi tutustua.



Jahas, nyt kuuluu kutsu!



Heather ja Neiti-Nessukka

Eli, erittäin tuttua tekstiä MaaritAnnele....Mulla ei tosin tukka lähde päästä, mutta nuo fiilikset on aivan samoja. Luulen että nuo tunteet johtuvat juuri siitä sinun omasta huonosta itsetunnosta, jonka miehesi tavallaan on aiheuttanut (en tiedä tästä teidän pornoepisodista, että mikä oli laatuaan) Mutta ei todellakaan ole helppoa elää oman muuttuneen vartalonsa kanssa, kun eteen tulee jotain tuollaista, vaikka OIKEESTI siinä omassa navassa ei olisikaan mitään vikaa, mutta se tunne- mä oon paska, mä oon paska, mä oon paska... Ja sitten se jyskytys siellä takaraivossa- mitä nyt, mikä ja kuka mä olen- en tunne itseäni lainkaan.

Meillä asiat on vielä astetta huonommin, eli pettämistä kuvioissa, vanha juttu, mutta itse sain tietää tästä vasta joku aika sitten kaverilta, jonka kanssa kostoksi hyppäsin sänkyyn. Todella aikuismaista käytöstä joo, sain kuitenkin sen oikeutuksen että minä en kenenkään pelleksi ryhdy- en oikeastaan edes kadu tekoa. Saipahan mies tuntea nahoissaan miltä tuntuu. Tästä ollaan pääsemässä jotenkin yli, ja näennäisesti parisuhteessa menee paremmin kuin vuosiin(mies palvoo minkä kerkiää, yrittää hyvittää ihan kaikkensa yrittää)- ihan oikeesti! Paitsi että- mun itsetunto on aivan täysi nolla, musta on tullut kireepiponen ämmänlousku, meen kun tuuliviiri päivästä riippuen, en nuku yöllä, nään hirveitä painajaisia silloin kun hetken nukun jne.

Ja esikoinen, se sitten ottaa hermoon-välillä ihan kunnolla!



Musta ei varmaan sua ole auttamaan, kun itselläkin fiilikset ihan nollissa, tosin vauva tuo minulle NIIN PALJON ILOA, ja jaksamista tähän arkeen että ei oo tosikaan.

Tiedä silti, että ylitse tuosta voi päästä, kesä tulee ja linnut laulaa, lumi sulaa ja koivut menevät hiirenkorvalle:) Paljon on hyvää, kiellä itseltäsi kaikki pahat ajatukset, pakota itsesi nauttimaan, vaikka väkisin, ilo tulee kun on sen aika!



Lämpimin ajatuksin: Ameliini

MKE ja muut; Mullahan itseasiassa on ollut se kilpirauhasen vajaatoiminta esikoisen syntymästä lähtien. Silloisen raskauden jälkeen puhkesi :-(( Siksi tämä varmaan ollutkin niin viimeisen päälle raskasta aikaa viimeiset puolitoista vuotta, odotuksesta asti.



Lääkitys on niin ja näin, kun ei täällä perhanan pikkukylässä pääse kunnon asiantuntijan kuultavaksi. Työterveyslääkärille pitää aina purkautua, eikä se tajua asiasta sen enempää kuin allekirjoittanutkaan :-´´((



Pari viikkoa sitten kävin vastaanotolla valittamassa oireitani ja siellä oli joku sijainen, nuori vastavalmistunut naislääkäri. Se oli pihalla kuin lumiukko koko asiasta, eikä ruvennut kirjoittaan lähetettä kunnon tutkimuksiin. Pakko kait tässä kohta mennä yksityiselle ja maksaa ittensä vielä kipeemmäksi, että saa jonkinlaista hoitoa.



Alkaa jo tympiin itseekin kympillä tää mun huonotuulisuus ja äksyily. Ukollekin monesti tullut ihmeteltyä, että miten ihmeessä musta on tällainen noita-akka tullut :-````(((((

Tosi paljon olisi asiaa, mutta yritän lyhyesti, koska täytynee myöntää, että olen kait vähän nettiriippuvainen. Eli asiat esiin ja sitten pois koneelta...=)



MaaritAnnelelle paljon voimia! Toivottavasti saat selviteltyä sen kilpirauhasjutun, eli jos olis sitä, vaikka yksityisellä jos ei muuten. Mulla on aina välillä masennuksen poikasta. Kai sen kanssa (siis minun) on opittava vaan elämään. Ei oo elämä kovin helläkätisesti aina kohdellu ja kaikenlaista murehdittavaa on matkan varrella jäänyt.



Ameliini: Tiedän miltä susta tuntuu (niin hyvin kuin toinen nyt voi tuntea), mullekin tuli vasta jälkikäteen tietoon... Anteeksianto ei tuu väkisin. Senkin huomasin ja piti uudestaan raivota...ja kostaa. Sitä kyllä kadun. Vähän kyllä mietin, että uskaltaako tällaisia tänne kirjoitella, noh tuntuu kuitenkin olevan valitettavan yleistä nykypäivänä =( Tänä päivänä meillä menee kyllä hyvin, mutta jättäähän tuommonen arpea...molemmin puolin.



Kun olen ollut oikein kurja lapsilleni, enkä ole jaksanut oikein mitään, niin illalla tulee tosi paha mieli. Kiva sitten yöt valvoa ja haukkua mielessä itseään. Täytyy vaan yrittää asettua lapsensa asemaan ja miettiä, minkälaisen äidin hän haluaisi. Tai minkälaisen itse haluaisi. Voi myös päättää olla vaikka herättyään kolme ensimmäistä tuntia ystävällinen ja antaa sitten periksi, pidentää aikaa sitten pikkuhiljaa. Positiivisten ajatusten miettiminen myös oikeasti auttaa. Vaikka se ehkä tuntuu tosi tyhmältä, niin hokemalla mielessään, että on tosi onnellinen ja iloinen niin jossain vaiheessa alkaa todella tuntua paremmalta. Itse inhosin historiaa yläasteella, mutta kun luin jostain positiivisesta asenteesta ja aloin mielessäni ajattelemaan, että historia on mielenkiintoista niin kas, yhdeksännellä nostin numeron yhdeksäiseksi =)



Joskus kun mieli on musta pitkään niin toki kannattaa jutella ihan ammattiauttajan kanssa. Terveyskeskuksen psykologi tms. Valitettavasti monilla on liian iso kynnys siihen (myös minulla), vaikka se ei olekaan mitenkään epänormaalia tai hullua.



Tsemppiä kaikille masentuneille ja voimia! Elämä on aika ihanaa kuitenkin!



Kukka ja Enni

Täällä myös yksi, jota ärsyttää, kun pitää äksytä ja valittaa miehelle - useimmiten ihan turhaan. Jotenkin sitä vaan kerää päivän mittaan kertyneen väsymyksen ja turhautumiset itseensä ja sitten kun mies tulee kotiin, niin ei tarvita kovin suurta juttua, niin johan tämä akka päästää valitustulvan valloilleen. Ja mulla on vielä pahana tapana ns. piilovitt...lla eli en sano asioita suoraan vaan mutkan kautta. Parempi olis varmasti sanoa asiat aina suoraan, sitä tässä opetellaan. Onneksi älyän useimmiten pyytää anteeksi, jos tuli sanottua ikävästi. Joo, no eipä tästä sen enempää; halusin vaan sanoa, että on meitä täällä muitakin noita-akkoja liikkeellä. :-) Tsemppiä MaaritAnnelelle sen kilpirauhasjutun kanssa! Toivottavasti pääset kunnon tutkimuksiin ja saat toimivat lääkkeet!



Kävin äsken laittamassa pojan unille parvekkeelle. Voi miten ihanan keväinen aurinkoisen lämmin ilma ulkona onkaan!! Tuli heti tosi hyvä kevätfiilis! Mä olen kyllä 100 % kevätihminen. Mielialaa kohentaa myös se, että olen onnistunut vähän laihtumaankin niin, että vanhat housut mahtuvat joten kuten päälle. Kyllä se läski vyötäröltä pikkuhiljaa katoaa... kait. :-)



Aurinkoista päivän jatkoa kaikille!

näin perjantain kunniaksi avaudun....



MA; tiedän tunteen ei täälläkään tuota hiuskuontaloa ole enään kovin paljoa ja töihin pitäs mennä huhtikuun alussa.



Minun " masentuneisuus" ei ole sitä samaa mitä oli synnytyksen jälkeen on osittain sen takana, että tuntuu hurjalta lähteä töihin, kun Iinakin on niin pieni.... Mutta kotiin/rivarikämppä vai työ/omakotitalo....on vaihtoehdot... No töissä olen aikonut nyt käydä vuoden verran ja sit jään kotiin kun esikoinen aloittaa koulutiensä!!! Kuitenkin toisaalta odotan tosi innolla työhön menoa, ja sekin kun lapset saavat olla kotona hoidossa on kivaa, ei tarvi raahata aamuisin tarhaan...



Iina joka nykyän tunnetaan nimeltään tutkiva täystuho.... Ryömii joka paikkaan, tutkii, nousee seisomaan ihan kaikkea vasten, alkaa siten nauramaan ja päästää irti ja tiedätte varmaan miten siinä käy sitten.. osaa kontata jos haluaa mutta menee karhunkävelyllä eteenpäin ja ryömimällä....



mutta nyt nukuttamaan iina pihalle että saa siivota rauhassa...



marraspallo ja iina 7kk

hiukan väsyttää kun aloitin unikoulun pojallemme, laitoinkin oman aloituksen jos jotaiin kiinnostaa lukea tarkemmin. Meillä mies vaan on niin idioootti ettei tajua että olis kaikkien edeun mukaista että saatas poika nukkumaan, ajattelee vaan itteään yölläkin ja heittelee jotain dorkia kommentteja kun yritän tyynnytellä huutavaa poikaa :/ perhana sen takia siirsin tämän vkonloppuun ettei sitä häiritse, noh koitetaan kestää....



ja voimia muillekkin joiden parisuhde ja mielialat ei ole ihan kondiksessa, toivottavasti kevät saa vähän uutta piristystä aikaan!

Me ollaankin oltu jo hereillä 3,5 tuntia, neiti päätti aloittaa aamun jo klo 6.00 näin lauantain kunniaksi! Sit kakkas vielä, joten eipä se uni enään tullu. No nyt on jo tunnin nukkunu ekoja unia.



Pitäs vielä imuroida, kunhan tuo neiti herää. Tänään on siis ne kummitytön ristiäiset ja sen jälkeen tulee mun kaverin perhe meille yökylään. Taas on laihdutuskuuri koetuksella kun menee juhliin, yritän hillitä itseni, toki jotain kyllä maistelen...



Meillä yöt menee samalla kaavalla edelleen eli nukkumaan klo 20 ja klo 04-06 välillä herää juomaan pullollisen maitoa ja useimmiten nukutaan klo 7 saakka. Tänään oli poikkeus...



Esikoisen laitan lastenohjelmien jälkeen isännän kanssa vähäksi aikaa ulos, niin saan siivottua Avan kanssa. Ava tykkää istua rintarepussa kun imuroin!

Mukavaa viikonloppua!

Kärsin nuorempana(lapsettomana)jollain lailla samankuuloisesta " tukkaprokkiksesta" .Minun huumorin palautti ainakin osittain eräs kauhufilmi(John Carpenter);Filmi Tukka kertoo juuri t-o-s-i humoristisesti hiuksiin liittyvistä prosessista.Kokeilemisen arvoinen!

Ja minä kun luulin olevani ainoa harakka... :) Pinna on välillä " ihan pikkasen" kireällä ja yleensä aivan typeristä syistä. Päivä menee persiilleen joskus jo heti aamusta, jos poika herää aikaisemmin kuin olisi " soveliasta" . Kas kun mun kehittelemäni rytmi menee silloin heti sekaisin ja sehän ei passaa! :) Muutenkin suurimmat ongelmat meillä kehittelen kyllä minä itse, kun olen sellainen pilkunviilaaja. Kaiken pitäisi mennä juuri suunnitelman mukaan ja kaiken olla millillen paikoillaan. Ja se nyt ei ihan mene niin, kun on vauva (ja mies!) talossa. :) Mutta kun inhoan säätämistä aivan yli kaiken! Voimia kaikille, joilla on oikeasti ongelmia, eikä vain tällaisia omia tyhmiä päähänpinttymiä, kuten mulla!



Joku kirjoitteli unikoulusta ja miehen suhtautumisesta... Meillä pidettiin unikoulu n. 1kk sitten ja kyllä kannatti, vaikka mies oli aluksi hiukan vastaan. Nytkin vielä ulistaan öisin, mutta tooooodella paljon harvemmin kuin ennen (ennen rampattiin usein alle tunnin välein tuikkimassa tuttia suuhun) ja nyt ulinat rauhoittuvat yleensä ilman, että täytyy edes käydä taputtelemassa. Usein päästään parilla kitinällä. Tästä tosin on seurannut se, että poika herää usein jo klo 7 jälkeen, kun ennen nukkui joskus jopa lähemmäs klo 9. En tiedä, onko se unikoulusta johtuvaa vai onko pojalla rytmi muuten vain muuttunut samaan aikaan.



Poika on justiinsa oppinut ryömimään. Vielä mennään ihan vähän kerrallaan eteenpäin ja hirveän murinan säestyksellä, mutta koko ajan matka pitenee ja pitenee. Istuminen on vielä aikamoista letkuilua, poika haluaisi muutenkin vain seistä tönöttää. Ostettiin viime viikolla ensiaskeltuoli ja se on suuri hitti! Poitsu rullailee sen kanssa polleana ympäri olkkaria! :) Vaikka olisi pinna kuinka kireällä, niin se leveä hymy kyllä sulattaa kiukkuisimmatkin ajatukseni!



Käytiin viikolla katsomassa paria tarhaa tässä lähellä, kun syksyllä pitäisi taas laahautua töihin. Selvisi, että se, että täällä Espoossa hakisi tarhapaikkaa 4kk ennen, kuten ohjeissa lukee, ei ihan pidä paikkaansa. Meillä on nyt siihen vielä yli 5kk aikaa ja kuulemma aika myöhässä ollaan! Tuntuu, että paikkaa olisi kait pitänyt hakea jo ennen syntymää. Nyt sitten äkkiä täytettiin hakemus ja jännätään, mihin hörönkökkölään saadaan paikka....



Nyt viikonlopun viettoon!

Joo,meillä menee miehen kanssa mukiinmenevästi.Petipuoli olisi innostava,mutta toinen meistä on väsynyt työnteosta tyyöpaikallaan ja minä taas ihan naatti lastenhoidosta.Mies on viikot töissä,arkiajat.Pesuhuoneremppa ollut syyskuun,-05,lopusta avoin tähänkin päivään asti eli lämpimät vedet on katkolla ollut nyt n.6kk.Ei olla joudettu riiteleen ja nalkuttaan,kun on ollut nyt ainaskin puolen vuoden ajan kyse lastenhoidon ylläpidosta,mikä on tilanteesta johtuen hankala!Joskus kodin vaikeudet (lämmin vesi)ovat jonkin toisen yleisongelman estona.Lämmitän ulkosaunan tänäänkin.Tytär 2,3 vuotias voi oikein hyvin.Uhma tosi uhkea,i-h-a-n-a-a!Laitoin juuri kuistille 7,5 kk:sen pikkuvauvelimme ,jotta saa raitista ilmaa pahkaansa...Vanhemman kanssa lähden kolaamaan puolen päivän pintaan ja valmisteleen saunaa.Laskemme mäkeä,tietty.Olen juuri saanut opetettua esikoiselle:Miten käytetään liukuria!Suht`terveinä ollaan oltu alkuvuosi.Joulunaika(2005) olikin ihan kauhea influenssa koko nelikollamme.Kuopus ryömii tosi innokkaasti ympäri asuntoa,joka esinettä maistaen,mitä vastaan tulee.Kuolaa valuu.Kaksi hammasta on pulahtanut esiin noin kk:n aikana.Kiinteitä on annettu suht`rivakkaan tahtiin, ja mikä onni kuopuksellani onkin aina hyvä ruokahalu kotiruokaan.Hyppykiikku olisi tarkoitus laittaa energiselle kiiturillemme.Luen kummallekkin lapselle akkomodaation ja sanavaraston iloksi C.J Lewisin kirjaa Narnia.Ihanan monipuolisesti suomennettua kaunista suomenkieltä.Hyvää viikonloppua kaikille elomammoille!

:-``(( eipä alkanut tämäkään päivä kovin loistavissa merkeissä. Pesin aamusta hiukset ja aivan älyttömän järkyttävä määrä hiuksia lattiakaivossa, puhumattakaan kun hiukset alkoi kuivuun, niin sama mistä karvasta kokeilee, niin käteen jää...Byääääh!!!



Ei tää voi olla enää normaalia. Haluaisin kovasti päästä sellaiseen vitamiini-/hivenaine kartoitukseen, mutta maksaa kuulemma liki 1000euroa, että se siitä. Eilen illalla jo suunnittelin aivan vakavissaan, että leikkautan kaikki hiukset pois, niin katotaanpa sitten miten käy. Kulkis koko kevään/ kesän huivi päässä. Ei taida uskaltaa, luulen nimittäin, ettei ne hiukset enää kasvaiskaan takaisin...



Viime yökin meni taas aivan persiilleen...neiti nukahti illalla kiltisti, mutta heräs jo 23 aikaan, pirteenä kuin peipponen. Kauhea vauhti päällä, jutteli, jokelteli ja nauroi yli tunnin ennekuin malttoi nukahtaa. Yöllä vähän väliä hereillä, kun oli pyörinyt niin hankalaan asentoon. Otettiin väliin, no, eihän siitäkään tullut mitään. Jos ei varpaat ollut jommankumman suussa, niin sitten repi hiuksia tai kaiveli silmiä äitin päästä >:-/



Blääh, onkohan mun elämässä jäljellä enää yhtään ilonaihetta...Hmmm..

Ehdin tässä ehkä hetken olla koneella, kun isoveikka on päikkäreillä ja pikku-ukko viihtyy lelujen seurassa.

Meillä menee ihan mukavasti kaikin puolin, tällä erää ainakin.

Tosin tuota hiustenlähtöä on täälläkin ja runsasta sellaista=((, mutta yritän uskoa siihen, että imetyksen loputtua tilanne paranee.

Mutta kyllähän se hirvittää, kun suihkun jälkeen lattiakaivon päällä on kauhea kasa hiuksia!

Miehen kanssa menee ihan mukavasti, ei pahemmin riidellä,sellaista yhdessä viihtymistä.

MUTTA!!!

Tuolla petipuolella on ollut aika hiljaista koko tämän vauva-ajan.=((

Taitaa riittää yhden käden sormet laskemaan meidän puuhailut.

Tosin en ole itse ollut mitenkään halukas ja mies ei ole pahemmin painostanut, eikä vonkunut.

Tämänkin olen ajatellut paranevan ajan mittaan, kun imetyksen aiheuttamat hormooni-hyrinät tasaantuu, mutta välillä mietityttää,kun ollaan enemmän niinkuin hyviä ystäviä.

No, ehkä se tästä ajan kanssa.



Pikkumies ryömii kovaa vauhtia, nousee kontalleen ja nitkuu siinä edestakaisin.

Sängyn pohja oli pakko laskea ala-asentoon, kun on nyt myös alkanut nousta polvi-seisontaan kaikkea vasten, mistä vaan kiinni saa.

Kova vahtiminen siinä on joka tapauksessa, kun ei se pystyssä oleminen todellakaan kovin vankkaa ole, vaan siitä sitten kellahdetaan/kaadutaan ja pää kolisee.=((



Kulma hampaat ovat aiheuttaneet vähän kitinöitä, mutta nyt taitaa olla jo voiton puolella.

Muuten on kyllä aurinkoinen pikkumies, joka ei pahemmin vierasta, vaan hymyilee valloitavasti kaikille.



Isoveljen kanssa on hiukan mustasukkaisuus/uhma taisteluita, mutta ei mitään maata mullistavaa.



Jaahas, nyt on mentävä, tuolla kohta pää kolisee.

Hyviä lauantai-illan jatkoja!

Täystuho asustaa meilläkin... Nousee joka paikkaan ja vetää alas kaiken mahdollisen! Mutta,mutta oppiihan nuo,jossakin välissä ;)



Niin, MA vielä sen verran noista kilppariarvoista että kun saat lääkityksen kuntoon niin luulen että elämä näyttää paljon valoisammalta! KOita nyt saada siltä ummikkolekurilta lähete edes labraan jotta näette onko arvot kohdallaan! Kai hänkin nyt sen verran tietää...



Baby: En nyt ihan varma tuon Almironin sopivuudesta ole mutta lääkäri sanoi että vielä jatketaan näin. ja ruokiakin lisätään ruokavalioon nopeella tahdilla vaikka se on huonoin vaihtoehto tässä. Mutta Pojan hb oli sen verran laskenut että rautaa tarvitaan mielummin lihan muodossa kun lääkityksen...



Noista petipuuhista vielä... Meillä ollaan menty aktiivisempaan suuntaan. Johtuu varmasti myös siitä että olemme aika paljon puhuneet parisuhteestamme vaikka tällä hetkellä ei mitään kriisiä olekaan. Ja ihan kivaahan se on,täytyy myöntää.Tiedän kyllä että suvantovaihekin tulee mutta nautitaan nyt kun vielä voi ;)



Kotitöiden pariin...

Onpas helpottavaa lukea, että muidenkin elämässä mietiskellään samoja juttuja kun meillä... Tukkaa lähtee täälläkin (just tänään piti TAAS kipata pullo kodin putkimiestä suihkukaivoon kun ei se enää vetänyt) ja parisuhde tuntuu aika kuivalta. Kuten sylvester sanoi, tuntuu mustakin lähinnä että oltas miehen kanssa kavereita. Joo onhan se ihan kivaa tavallaan sekin, mutta välillä kyllä käy mielessä, että millä tästä vaiheesta pääsis eteenpäin? Mä kanssa olen oikea noita-akka, motkotan ja valitan ja saan aikaan riitaa vaikka mistä. Olen niin perfektionisti ja " tehokas" ja vaadin samaa mieheltä - joka taas on kaikkea muuta. Ja kun päivät pitkät on kotona yksin lapsen kanssa, sitä sitten repeää jotenkin kun mies tulee kotiin. Huoh.



No mulla on töihinlähtö pian edessä, 1.5. pitäs hommat alottaa. Pieni on tyttö vielä jättää hoitoon (onneksi mummi hoitaa ens alkuun), mutta ei ole vaihtoehtoa.



Tyttösellä on sitten vihdoin ja viimein ensimmäinen hammas tulossa! Ja sillä pienen pienellä hampaan alullakin saa purtua jo kovaa!! Yöt menee edelleen keskimäärin kolmella herätyksellä (haukotus). Mahtaako tuo liikkeellelähteminen vaikuttaa uniin, kun yöllä kun menen tyttöä rauhottelemaan, löydän sen milloin mistäkin pinniksen reunasta tai sitten konttausasennossa hytkymästä, kovaa parkuen - mutta sitli puoliunessa! :)



Vielä olis tässä imuroitava huushollia... Eikä voisi vähempää huvittaa. Pakko olisi, kun tyttö on alkanut liikkumaan ympäriinsä ja kaikki roskat olisi kiva laittaa suuhun!



Eli ei kun hommiin.

Oikein mukava aamu oli meillä tänään. Tyttö oli taas viime yön mummilassa, kun kävivät aamulla vauvauinnissa. Mummi palautti tytön meille tuossa 10 aikaan, tosin itse vetelin vielä sikeitä...

Mies ja tyttö tekivät äitille aamupalaa ja toivat sen sänkyyn :0)! Tosi kiva herätys oli.



Ollaan suurin osa päivästä vietettykin mummilassa, koska mieheni lähti asennuskeikalle Mikkeliin.

Tyttö rullaili ympäri huushollia kävelytuolissaan, ja keksi, että aikakauslehtikasat on äärettömän mukavaa levittää ympäri olohuonetta!!! Lisäksi koirien hännästä on kiva ottaa kiinni.



Tyttö nukkuu vieläkin päikkäreitä, taitaa aamun uinti verottaa.



Tuntuu ihan kamalalta, kun vauvauinti on jo klo 9, ja vauva pitää herättää paria tuntia aikaisemmin syömään! Normaalisti kun meillä tyttö herää vasta 10-10.30!!! Miksi ihmeessä ei ole myöhempiä vauvauintiryhmiä keksitty.. tai ei ainakaan täällä meillä päin.



Huomenna jälleen kuulumisia!



Heather ja neiti-nessukka 7kk