lapsiperhe ja aikuisten oma tekeminen ? lisäksi uhmaikä

muutos:

hei kaikki,

meillä on 2,5 vuotias poika, ja uhma on tullut. se alkoi " hiipien" niin että ensiksi vain jotain asioita vastustettiin.

mutta nyt. kaikki asiat ovat " ei" , ei usko ollenkaan kun sanoo että " ei saa koskea" vaikka perustelisikin asian miten hyvin. yleensä yritän rauhassa lapseen katsoen ja hänen tasollaan kyykkien kertoa, miksi johonkin ei saa koskea. mutta yleensä lopputulos on se, etä hetki kun päästän ottesta, niin lapsi menee ja ksokee vaikka juuri olen perustellut. monesti ainoa lopputlos on se, että kun olen toistanut ruljanssin 3 kertaa, niin lopuksi mulla palaa pinna kun vieti ei mene perille vaikka kuinka yritän, ja joudun tai joudumme korottamaan ääntä ja käskemään lasta vihaisesti,jolloin yleensä alkaa itkemään. onko sekään oikein ??

Meillä ihan sama juttu. Asoita saa selitellä sen tuhannen kertaa eikä mikään tunnu menevän jakeluun. Kun toinen aikuisista korottaa ääntään poika rupee itkemään ja huutaa toista aikuista paikelle. Kukaanhan ei halauaisi huutaa (eikä sais) mutta kun muua ei auta niin pakkohan sitäkin keinoa on kokeiltava. Harvoin teen sen mutta joskun kun itse olen väsynyt tai kipeä niin pinnaa ei ole yhtään. Jälkeenpäin pyydän pojalta anteeksi ja selitän miksi äiti huusi ja, että niin ei saa tehdä. Yleensä poika heltyy siinä vaiheessa paijaamaan tai suukottelemaan ikään kun hän säälisi minua.

ja sitten toinen voivotus: jos ei jatkuvasti ole lapsen kanssa tekemässä jotain hänen puuhaansa, niin melkein heti alkaa tarkoituksellisesti tonkimaan meidän aikuisten tavaroita, nousee jakkaroille, menee vessaan repimään tavaroita, valuttanmaan vettä jne. kun oli eilen ystäviä kylässä niin huusi yhtäkurkkua äitiä omaan huoneeseen, kun yritin syödä päivällistä ystävien seurassa.

Meillä ei saa esimerkiksi illalla istua sohvalla lulemassa päivän lehteä vaan poika on heti repimässä sormesta, " nyt mennään sinne tai tonne" . Jos ei heti nouse niin alkaa huuto ja kiukutteli ja varsinkin tavaroiden paiskominen. Viimeisin temppu on lyöminen. Meillä tehdään pahoja ja kiellettyjä asioita alvariinsa. Tavaroiden tonkimisella ym:lla lapsi hakee huomiota mutta mun mielestä pitää lapsen oppia tekemään ja leikimään itsekseenkin. Sabon usein pojalle, että " äiti tyhjentää nyt tiskikoneen ja tulee sitten leikkimään" ja kehoitan poikaa menemään edeltä leikkimään. Tai sit otan pojan mukaan siihen hommaan jota olen tekemässä. Josksu tepsii joskus ei.

mikä avuksi- voiko lasta " passata" liikaa ? onko tarkoitus, että toinen vanhemmista on KOKO ajan lapsen leikeissä mukana ? en halua, että pojastamme tullee lellitty ja itsekeskeinen, mutta en tiedä, mikä on riittävää huiomioimista, mikä alkaa olla liikaa passaamista- vai onko sitä ? ainoa keino, jolloin me aikuiset voimme tehdä rauhassa omia juttujamme edes hetken aikaa on laittaa dvd päälle. mutta onko sekään oikein ? pitääko aukuisilla olla mahdollisuus tehdä mysö omia juttujaan kotona ollessa ??

Yritä ottaa lasta mukaan siihen hommaan jota olet tekemässä tai käseke menemään edeltä leikkimään ja kerrot tulevasti perässä hetken päästä. Tiedän... helpommin sanottu kuin tehty, mutta meillä onnistuu joskun ja joskus taas ei millään.

Paljonkan apua ei tainnut meikäläisen tarinasta olla mutta toivottavasti lohduttaa hiukan ainakin.

kyllä kirjoituksesi ainakin lohdutti- kyllähän se hieman lievittää kun kuulee että muillakin on samantyyppistä. vaan ei se tilannetta silti muuta, ne samat haasteet on silti itse koettava.



en kyllä olisi koskaan uskonut, että lapsiperheen elämä on näin haastavaa. todella mietin välillä, miten sitten ne yksinhuoltajat oikein jaksavat, kun itselläkin tuntuu olevan aikapula ja hermo kireällä ja koskaan ei aikaa kunnolla mihinkään itselle -vaikka on vain yksi lapsi ja kaksi aikuista ja liuta hoitajiakin tarpeeseen.



jos se on niin, että mitä pidempään on tottunut menemään oman pään mukaan, matkustamaan ja " edellyttämään" asioita vain hedonistisesti itselle, sen vaikeampaa tuosta " vapaudesta" on sitten tinkiä ja sietää todellista epämukavuuttakin lapsen takia. jos se sitten on sitä kuuluisaa kasvamista. mutta sanotaanhan sitäkin että ei kipukaan ketään jalosta jos jatkuvasti sattuu tai ärsyttää.



no, onneksi kuitenkin on niin päin, että enemmän lapsessa on kuitenkin viime kädessä positiivista kuin negatiivista. en antaisi kuitenkaan pois.-





saa kirjoittaa lisää kokemuksia !

joten ihan pahin uhma on jo taittumassa. Mutta tutulta kirjoituksesi kuitenkin kuulosti. Meillä pojan pahin huomionhakuisuus on iltapäivisin päivähoidosta kotiutumisen jälkeen, mikä on aivan luonnollista. Hän rähjää, jos yritämme miehen kanssa keskustella päivän kuulumisia, tai jos kotona jompi kumpi yrittää alkaa ruoanlaiton. Me olemme ratkaisseet tämän siten, että pojalle annetaan sitä huomiota ja ruoka on aina valmiin odottamassa (edellisenä iltana tehty). Kun poika on aikansa saanut tankata meidän vanhempien läheisyyttä ja on saanut masunsa täyteen, häipyy hän yleensä omien lelujensa pariin ja saattaa hyvinkin viihtyä tunnin omien leikkiensä parissa. Joskus jopa huutaa meille huoneensa ovelta, että äiti älä tule tänne. Joskus tietty on niitä päiviä, että poikaa pitäisi olla koko ajan viihdyttämässä ja jos ei hänelle suo jakamatonta huomiota, niin sitten alkaa se pahanteko.



Meillä on otettu myös käyttöön se tapa, että jos poika tekee tuhmuuksia (meillä se on verhojen repimistä, paperisen jalkalampun läpsimistä, tavaroiden paiskomista), niin parin kiellon jälkeen poika lähtee jäähylle. Se menee siten, että jos alakerrassa tehdään tuhmuuksia, viedään poika vähäksi aikaa yläkertaan jäähtymään ja päinvastoin. Usein se pahanteko siihen loppuukin.



Onhan tämän välillä hermoja raastavaa, mutta yritän aina välillä miettiä sitä, että aika pian nuo meidän lapsukaiset ovat siinä iässä, etteivät enää meitä vanhempia kaverikseen kaipaa. Nauttikaamme siis tästäkin vaiheesta :).

Nyt taitaisi olla hyvä aika ottaa jäähypenkki käyttöön, meillä otettiin siinä hiukan päälle kahden vuoden iässä. Eli kaksi kieltoa ja toisella varoitus että jos ei nyt usko niin viedään jäähylle, ja sitten kolmannella kerralla jäähypenkille istumaan, minuutti per ikävuosi. Luultavasti tuilee hirmuinen metakka ja aluksi ei meinaa pysyä penkillä mutta silloin kannattaa jäädä vaikka viereen vahtimaan tai sitten kantaa saman tien takaisin. Kun tätä on tehty johdonmukaisesti niin viikon päästä saattaa riittää jo kysymys että haluatko jäähylle...Tuohon leikkimiseen, monesti auttaa se, että menee leikkiin mukaan vaikka 5-10 minuutiksi, sitten saa taas olla muutaman tovin rauhassa. Jos on vieraita, niin voi jo etukäteen sanoa että nyt on äitillä ruokarauha tms. ja että sen aikaa täytyy pärjätä omissa leikeissä. Eipä sitä kovin paljon pysty asiotia tekemään kuin vasta sitten kun lapsi nukkuu, niihin mihin voi niin kannattaa ottaa lapsi mukaan ja tehdä yhdessä, vaikka monesti kävisikin nopeammin kun tekisi yksin.