Tykkään leipoa ja minulla on lapsettomana siihen iltaisin aikaa. Miksi se toisia nyppii, kun tuon leipomuksiani töihin??

Aina on niitä valittajia. Joka työpaikassa. Meillä on yksi "tiimi" töissä, jotka kehuvat vain omia juttuja ja valittavat muiden tekemisistä tai eivät puhu mitään.  On todella rasittavaa, mutta yritetään kestää. Nauti mitä teet. Niin teen minäkin vaikka tyhmiä valittajia on aina. Heille ei kelpaa mikään tai he eivät arvosta koskaan toisten tekemisiä. Nenä pystyyn.

Meillä oli töissä myös tuollainen leipoja. Ihana nainen toki, mutta ne kahvitauot oli järkyttäviä. Enpä ole paljoa pullaa koskaan syönyt, koska ne on minusta ihan höttöhiilaria ja epäterveellisiä. Enkä ole kyllä koskaan ollut ylipainoinenkaan. Joskus kohteliaisuudesta pullan otin. Mutta yleensä kieltäydyin. Tykkään juoda kahvin kahvina ja syön evääni.

No sitten kuulin joka saakelin kahvitauolla, että ota nyt pullaa, ei sun tarvi laihduttaa ja ei ihme, että oot niin laiha, kun et syö pullaa. Lopulta oli pakko esimiehelle sanoa, että voisiko keskustella kyseisen työntekijän kanssa, koska koen kiusalliseksi sen, että joka helvetin kahvitauolla keskustellaan minun painostani ja siitä, että olen hoikka ja en halua syödä näitä hänen pulliaan. 

Kyseinen leipoja oli itse aika pulska ja oli aina laihiksella. Oli kokeiltu jutat ja muut, mutta paino ei tippunut. Lopulta sitä suoranaista vittuilua oli heti aamusta jo "jaaaa, voi kun sää oot taas niin laihtunu, etkö syö mitään, oon leiponut, ota sitten pullaa, niin miehes ei mee vieraisiin, tsihhhiiiii, että silläkin ois jotain puristeltavaa"

Onneksi esimies puuttui asiaan ja sain rauhan tauoille, ettei tarvinnut alkaa kahvitaukoja pitämään eri aikaan. Ja viimeiseksi onneksi kyseinen leipoja siirtyi toiseen työyksikköön. Kuulemma jatkaa samaa rataa ja on siellä ottanut erään nuoren tytön hampaisiin pulla-ja painopuheineen.

Sano niille tämä sama asia kuin täällä. Ettei tässä sen kummempaa ole kuin mulla on aikaa. Ihmisillä on erilaisia elämiä.

Niin pahaa leivonnaista en ole vielä nähnyt,ettei se  ei uppoaisi sairaalan henk.kun kahvilla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli töissä myös tuollainen leipoja. Ihana nainen toki, mutta ne kahvitauot oli järkyttäviä. Enpä ole paljoa pullaa koskaan syönyt, koska ne on minusta ihan höttöhiilaria ja epäterveellisiä. Enkä ole kyllä koskaan ollut ylipainoinenkaan. Joskus kohteliaisuudesta pullan otin. Mutta yleensä kieltäydyin. Tykkään juoda kahvin kahvina ja syön evääni.

No sitten kuulin joka saakelin kahvitauolla, että ota nyt pullaa, ei sun tarvi laihduttaa ja ei ihme, että oot niin laiha, kun et syö pullaa. Lopulta oli pakko esimiehelle sanoa, että voisiko keskustella kyseisen työntekijän kanssa, koska koen kiusalliseksi sen, että joka helvetin kahvitauolla keskustellaan minun painostani ja siitä, että olen hoikka ja en halua syödä näitä hänen pulliaan. 

Kyseinen leipoja oli itse aika pulska ja oli aina laihiksella. Oli kokeiltu jutat ja muut, mutta paino ei tippunut. Lopulta sitä suoranaista vittuilua oli heti aamusta jo "jaaaa, voi kun sää oot taas niin laihtunu, etkö syö mitään, oon leiponut, ota sitten pullaa, niin miehes ei mee vieraisiin, tsihhhiiiii, että silläkin ois jotain puristeltavaa"

Onneksi esimies puuttui asiaan ja sain rauhan tauoille, ettei tarvinnut alkaa kahvitaukoja pitämään eri aikaan. Ja viimeiseksi onneksi kyseinen leipoja siirtyi toiseen työyksikköön. Kuulemma jatkaa samaa rataa ja on siellä ottanut erään nuoren tytön hampaisiin pulla-ja painopuheineen.

Justiinsa tämä. Jotenkin vielä ymmärtää, jos joku sukulainen (yleensä oma äiti tai isoäiti) kokee, että se hänen tekemänsä ruoka on hänen rakkauttaan, ja jos sitä ei syö, niin se on jokin sortin loukkaus (=ei ota vastaan hänen rakkauttaan), mutta että työpaikalla pitäisi kestää tätä samaa sekopäistä tuputusta ja painon kommentointia joltain ventovieraalta tyypiltä, johon ainoa linkki on se, että on satuttu samaan työpaikkaan yhtä aikaa. Ei saakeli, jotain järkeä tuohon touhuun. Pitäkää huoli vain omista syömisistänne.

Mites jokin vapaa-ehtoistoiminta, vaikka vanhusten ystävätoiminta jossa toteuttaa leipomisintoa?

Äkkiä ajatellen olishan se kiva jos joku toisi silloin tällöin jotain leivonnaisia töihin. Mutta jos se on aina yksi ja sama henkilö, ja vielä monta kertaa viikossa, niin taitaisi tulla vähän kiusallinen olo. Syistä että:

- Pitäisikö minunkin leipoa välillä jotain, etten ole aina vain vastaanottajana?

- En mä nyt voi enkä halua joka päivä mättää makeaa naamariin, se on ilman muuta pois muusta, terveellisemmästä syömisestä. Mutta loukkaantuukohan se, kun on kumminkin nähnyt vaivaa?

- Ai niin muuten, mitähän se odottaa tästä vastapalvelukseksi?

Leivo rauhassa kirjoitti:

Ihan ok niin kauan kun ei tuputeta. Itse en syö mm. sokeria ja valkoista jauhoa kuin hyvin harvoin. Tosi usein silti tuputetaan väkisin vaikka kieltäydyn kohteliaasti, sit ollaan naama nurinpäin ja vittuilaan että "ootko laihiksella vai".

Juu en ole, ei ole tarvetta kun en tunge kaikkea moskaa naamaani harva se päivä. Kiitos.

Juuri näin. Tämä on isompi ongelma kuin se, että joku haluaa leipoa illat pullaa. Voisitteko olla tuputtamatta ja ennen kaikkea käyttäytymällä kuin kieltäytyminen olisi 1. henkilökohtainen loukkaus 2. pilaa tiimihenkeä 3. etikettivirhe 4. vit*uilua 5. jne.

SouthernGrove kirjoitti:

Äkkiä ajatellen olishan se kiva jos joku toisi silloin tällöin jotain leivonnaisia töihin. Mutta jos se on aina yksi ja sama henkilö, ja vielä monta kertaa viikossa, niin taitaisi tulla vähän kiusallinen olo. Syistä että:

- Pitäisikö minunkin leipoa välillä jotain, etten ole aina vain vastaanottajana?

- En mä nyt voi enkä halua joka päivä mättää makeaa naamariin, se on ilman muuta pois muusta, terveellisemmästä syömisestä. Mutta loukkaantuukohan se, kun on kumminkin nähnyt vaivaa?

- Ai niin muuten, mitähän se odottaa tästä vastapalvelukseksi?

Tämäkin on totta. Hieman omituiselta tavalta "kohottaa uraansa" kuulostaa useita kertoja viikossa leipomusten tuominen. Voisiko niiden sijaan vaikka auttaa töissä tekemällä jotain ylimääräistä?

Minulla on ollut aikoinaan sama tapa vaikka en olekaan lapseton. Aikaa löytyy aina jos pitää jostakin, sama tapa on periytynyt myös omille tyttärille. Ei tietenkään joka viikko mutta esim jouluna, pääsiäisenä, vapuksi tms.

Meillä ei tosiaankaan ole mitään oletuksia aseman noususta tai vastapalveluksista tämän takia:) Enemmän kyse on siitä että leipomishaluja on enemmän kuin kenelläkään meistä vatsaa syödä kaikkea itse! Nykyään tosin täytyy vähän olla varovainen, kaikki on dieetillä joten nämä kokevat loukkaavaksi sen että "tyrkytetään" leipomuksia kun he eivät voi syödä.

Niin, itse olemme normaalipainoisia satunnaisista herkuista huolimatta

Minä meidän yhdell pullia tuovalle työntekijälle sanoin yksinkertaisesti että ei kiitos, en halua syödä leivonnaisia töissä, tuo vain itselleen ja sille toiselle. No se toinenkin sanoi sitten, että hän oikeastaan laihduttaa (huom, nämä ovat miehiä).  Koska minulla menee vehnästä vatsa sekaisin. Mitään syytä siihen ei ole, olen vain herkkävatsainen ja vehnä kuuluu yhteen niistä ruoka-aineista, mitä välttämällä voin paremmin. Eikä sitä kukaan tarvitse. Itse teen gluteenittomia, kun perheessä on yksi joka niitä tarvitsee ja voi olla, että vatsani on vain tottunut gluteenittomaan. Voin kyllä syödä ruisleipää. En ole kertonut syytä.  Vähän taisi loukkaantua, mutta ei enää tuo pullaa ollenkaan. Itse kai haluaisi syödä, mutta en ymmärrä, miksei hän voisi itselleen ottaa jos haluaa. Isommilla työpaikoilla aiemmin on ollut tapa, että jokainen tuo vain itselleen ja muut tuovat jos on syytä, läksiäiset, synttärit yms. Huvikseen ei ole kukaan tuonut. Tässä pienessä se näkyy olevan vaikeaa tuoda vain itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli töissä myös tuollainen leipoja. Ihana nainen toki, mutta ne kahvitauot oli järkyttäviä. Enpä ole paljoa pullaa koskaan syönyt, koska ne on minusta ihan höttöhiilaria ja epäterveellisiä. Enkä ole kyllä koskaan ollut ylipainoinenkaan. Joskus kohteliaisuudesta pullan otin. Mutta yleensä kieltäydyin. Tykkään juoda kahvin kahvina ja syön evääni.

No sitten kuulin joka saakelin kahvitauolla, että ota nyt pullaa, ei sun tarvi laihduttaa ja ei ihme, että oot niin laiha, kun et syö pullaa. Lopulta oli pakko esimiehelle sanoa, että voisiko keskustella kyseisen työntekijän kanssa, koska koen kiusalliseksi sen, että joka helvetin kahvitauolla keskustellaan minun painostani ja siitä, että olen hoikka ja en halua syödä näitä hänen pulliaan. 

Kyseinen leipoja oli itse aika pulska ja oli aina laihiksella. Oli kokeiltu jutat ja muut, mutta paino ei tippunut. Lopulta sitä suoranaista vittuilua oli heti aamusta jo "jaaaa, voi kun sää oot taas niin laihtunu, etkö syö mitään, oon leiponut, ota sitten pullaa, niin miehes ei mee vieraisiin, tsihhhiiiii, että silläkin ois jotain puristeltavaa"

Onneksi esimies puuttui asiaan ja sain rauhan tauoille, ettei tarvinnut alkaa kahvitaukoja pitämään eri aikaan. Ja viimeiseksi onneksi kyseinen leipoja siirtyi toiseen työyksikköön. Kuulemma jatkaa samaa rataa ja on siellä ottanut erään nuoren tytön hampaisiin pulla-ja painopuheineen.

Justiinsa tämä. Jotenkin vielä ymmärtää, jos joku sukulainen (yleensä oma äiti tai isoäiti) kokee, että se hänen tekemänsä ruoka on hänen rakkauttaan, ja jos sitä ei syö, niin se on jokin sortin loukkaus (=ei ota vastaan hänen rakkauttaan), mutta että työpaikalla pitäisi kestää tätä samaa sekopäistä tuputusta ja painon kommentointia joltain ventovieraalta tyypiltä, johon ainoa linkki on se, että on satuttu samaan työpaikkaan yhtä aikaa. Ei saakeli, jotain järkeä tuohon touhuun. Pitäkää huoli vain omista syömisistänne.

Ja vaikkei ap itse olisikaan tuputtaja, mulla on aina ollut työkavereita, jotka pahastuu toisen puolesta, kun tarjoilut ei "kelpaa". Vaikka olisi kaupan keksejä, niin jo alkaa kaakatus. "Kyllä sä saat ottaa, et kai sä laihduta, kannattaa kato liikkua niin ei yksi pulla tunnu missään, oletko sä joku karppaaja, välillä pitää herkutella, mikäs sulla on kun ei Lissun mokkapalat kelpaa".

Kiva joo, mutta itse en halua syödä makeita leivonnaisia viikottain/päivittäin. Sitten kun joku on nähnyt vaivaa ja leiponut, niin tuntuu, että pitäisi vain sen takia ottaa. Tulee vähän kiusallinen olo, että miten nyt kieltäytyä loukkaamatta. Sitten jos ottaa, ja vaikka hyvälle maistuu, niin harmittaa sitten se turhakalorihiilarisokerihötön syöminen.

Jos joku tekisi herkkuja pari kertaa vuodessa, niin ilahtuisin. Viikottain on liian usein.

Thank god en ole töissä sote-alan naisvaltaisilla työpaikoilla! Ensinnäkin se herkkujen puputtamisen määrä on monissa paikoissa ihan sairasta. Ja toiseksi tuo Siskonpeti-ilmiö, että toisten syömisiä tai syömättömyyksiä ei voi vain jättää kommentoimatta.

Olen töissä samassa paikassa kuin ap ja  hän unohti mainita tai tahalleen jätti kertomatta, että hänen leipomuksensa ovat eroottisia leivoksia niin ihmekös, että ihmisiä alkaa kyllästyttää! Ihmiset yrittävät syödä ja päivästä toiseen kahvio täynnä sukuelinten muotoisia pullia ja pitkoja niin alkaahan se kyllästyttää ja ottaa päähän!

Kyllä teillä naisilla on hankalaa, kun jopa jostain "liian usein tuodusta" kahvileivästä pitää alkaa osoittaa mieltä :D lyön vaikka vetoa, että valittajien kohdalla on joku julkisen sektorin suojatyöpaikka kyseessä...

Ja sitten ne leivonnaiset on usein vielä täysin paskaa vehnähöttöä, jossa on käytetty jotain tyyliin juoksevaa Flooraa (mitä helvettiä sekin edes on) tai Sunnuntaimargariinia. Yök!!! Pääasia että on imelän makeaa (sokeri+vehnä), mutta käytetty liian vähän marjoja, laadukasta kaakaota, pähkinöitä jne. 

Jos olisikin laadukkaista raaka-aineista tehtyä, olisi kiva silloin tällöin (huom silloin tällöin, ei joka päivä eikä välttämättä ihan joka viikkokaan) syödä oikeasti hyviä leivonnaisia.

Kateellisia siitä että joku jaksaa viitsii ja pystyy. Lopeta pullan tarjoilu kun ei kerran kelpaa.

Koska siitä tulee mieleen, että yrität tuoda esille omaa erinomaisuuttasi ja kerjäät kehuja. "Katsokaa kuinka mä viitsin ja jaksan ja ehdin ja te muut ette!"

Itse en edes välitä leivonnaisista, joten mulle on sama onko niitä pullia pöydässä vai ei. Se oman erinomaisuuden korostaminen voi olla jotain muutakin osoittelevaa toimintaa kuin leipomista. Yhdellä työpaikallani oli esimerkiksi yksi marttyyrimainen taukohuoneen siivoaja (vaikka talossa oli kyllä ihan oikeat siivoojatkin töissä).

Mua ärsyttäisi tässä se että rakastan itsekin leipomista mutta joudun rajoittamaan sitä etten lihoa. Mielummin leivon itse mieleistä kun syön jonkun töihin tuomaan pakkopullaa.