Lue keskustelun säännöt.
Tykkään leipoa ja minulla on lapsettomana siihen iltaisin aikaa. Miksi se toisia nyppii, kun tuon leipomuksiani töihin??
03.02.2017 |
Mikä siinä on niin sylettävää, kun kahvihuoneeseen ja viikkopalaveriin tuodaan piirakoita, torttuja, muffinsseja, keksejä, mitä milloinkin?
Aina joku vääntää naamaa, että "taasko"? Ja sitten vinoillaan että "joillakin sitä aikaa ja energiaa tuntuu olevan".
Minulla ei ole lapsia. Harratuksia on, liikun kyllä kodin ulkopuolella ja hoidan kotiani ja kuntoani kyllä.
Minulle joku leipominen ei ole mikään koko illan projekti, jossa muu huusholli pysähtyy illaksi, ja siltikin jää keittiö siivoomatta.
Minusta se on kivaa puuhaa, ja vielä kivempi minusta on viedä niitä tuotoksia vaikkapa töihin.
Mutta kyllä se vaan joitan tuntuu häiritsevän. Mainittakoon, että nämä naamanvääntäjät ovat naisia, miespuoliset työkaverit kiittävät ilahtuneena ja kehuvat vielä jälkeenpäin.
Kommentit (140)
Miten paskalla tasolla jonkun sosiaaliset taidot on, jos pitää nostaa kauhea numero siitä, mitä joku syö tai jättää syömättä. Tuo juuri ärsyttää naisissa, ettei voi vain antaa olla! Syökööt itse myös mitä syö tai ei syö, mutta jättäisi toisten kommentoinnin saati painostuksen väliin. Ovatko nuoremmatkin naiset tuollaisia vai onko tämä lähinnä vanhempien naisten ongelma, ettei oikein osaa lukea sosiaalisia tilanteita ja jättää muiden painostamiset väliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa on sekin, jos sanoo pullienkantajille, että ei senkään vuoksi halua niitä syödä, kun ei syö esim. gluteiinia ja sitten se kantaa "juuri sinua" varten leivotun 800 kalorin suklaaleivoksen, jota ei missään nimessä haluaisi syödä, mutta vähän niin kuin painostusta on. Tai sama jos menee kylään, niin siellä se kallis leivos saattaa juuri sinua olla odottamassa, vaikka on sanonut, että en syö kahvileipää, sitten loukkaannutaan, jos ei kelpaa,
Meillä on töissä päivä, jolloin jokainen saa vuorollaan tuoda tarjoomuksia töihin (suolaista makeaa, hedelmiä, juustoja, mitä itse tykkää). Välillä myös tuodaanuutenkin, jos on jäänyt ylimääräisiä juhlista tms... Aina ne tarjoomukset häviää eikä kaikki herkkuja ota - ei siitä ole tarvinnut isoa numeroa tehdä. En itsekään aina välitä ottaa.
Mä kyllä kokisin tuollaisen aika tunkeilevana. Faktahan on, että ne herkut ovat pelkkää tyhjää kaloria ja epäterveelisiä. Ihmetyttää vähän, jos *jatkuvasti* pitää roudata töihin leipomuksia, tulee vähän mieleen, että onko rajat kunnossa henkisesti, ts. työelämä-kotielämä. Itse pystyisin kyllä kieltäytymään herkuista laihduttajana, mutta aika ahtaasta näkövinkkelistä niiden tuominen on. Siis jos tuo tuolla lailla jatkuvasti vyöryttäen. Varsinkin kun laktoosi-intoleranttina ei voi koskaan olla varma, ettei sinne vahingossa ole tullut vääriä aineosia, kiva sitten piereskellä koko iltapäivä avokonttorissa.
Heräisi kysymys että onko tuollaisella ihmisellä muuta elämää ollenkaan ja miksi pitää hakea hyväksyntää työpaikalla työn ulkopuolisin keinoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä leivonnaisista. Herkuttelen mielelläni omilla herkuillani. Arvatkaapa kehtaanko kaivaa ne esiin kahvin kanssa nautittavaksi, jos jollain on omia leipomuksia. Odotettu herkutteluhetki on pilalla ja jää vielä kiitollisuudenvelkaan ja on nirppanokkainen ja huonokäytöksinen jos ei ota toisen tarjoomuksia. Kutsukaa ne työkaverit kotiinne jos haluatte järjestää kahvikekkereitä.
Kaikki missä kohoat kanalauman pään yläpuolelle johtaa sen pään katkaisemiseen . Tämä on tietty taso ja oletusarvo joissain alkeellisemmiasa yhteisöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys on naisten ikiaikaisesta kateudesta toisiaan kohtaan. Siksi naisvaltaisilla aloilla on jatkuvaa kiusaamista ja kateutta ja ilkeyttä.
Minkähän takia miesvaltaisilla työpaikoilla ei koskaan ole noita himoleipojia? Ehkä siksi, ettei kellään ole tarvetta todistella olevansa parempi kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai perheellisiä naisia vituttaa velojen vapaus, koska toivoisivat samaa perhehelvettiä kaikille muillekin naisille. Kokevat tilan kai jonain vitsauksena joka iskee randomisti. Kokevat samalla itsensä epäonnisiksi. Kyllähän siinä katkeroituu niitä kohtaan, joita ei ole "epäonni" tavoittanut....
On joo kokemusta.
Meillä on onneksi paljon pullanhimoista porukkaa töissä ja sellainen tiski, miten voi leipomuksensa laittaa ja lapuksi esim. "Merjan nimpparipullat! Ole hyvä, saa ottaa. T. Merja".
Ja sitten ne katoilevat siitä aika nopsaan. Jos kerran pystyt ohimennessäsi ohittamaan tiskin, niin seuraavalla kerralla herkut ovatkin jo todennäköisesti kadonneet muiden pullanhimoisten suihin.
Ei tule mitään ahdistuksia ja pakkopullan syöntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia miesvaltaisilla työpaikoilla ei koskaan ole noita himoleipojia? Ehkä siksi, ettei kellään ole tarvetta todistella olevansa parempi kuin muut.
Meidän miesvoittoisella työpaikalla olevat miehet eivät osaa leipoa. Mitään. Yksikin nuori mies kysyi, että miten tehdään itse kermavaahtoa.
Miehet pätevät ja pullistelevat toisilla jutuilla, ei se todistelun tarve mihinkään miehillä katoa.
Minusta varmaankin tulisi juurikin tuollainen himoleipoja jos valmistuisin jollekkin muulle kuin raksaalalle, huomaa jo työssäopissa että ei enään samanlailla jaksa touhuta iltoisin kun silloin kun on koulussa. Tykkään leipoa, siis ihan oikeasti pidän siitä prosessista, mutta itse en niin paljon välitä syödä, ja se on vähän harmillista kun leivon esim. kakun ihan vain leipomisen ilosta ja sitten se on neljä päivää jääkaapissa kun en löydä tarpeeksi syöjiä. Niin varmasti leipoisin töihin. Ja ehkä tulenkin leipomaan, ei vielä tiedä. En viitsi pakkastakaan täyttää leivonnaisilla, kun en mitään pullaa yms leivo. Gluteeniton pulla on helvetin vaikeaa leipoa, enkä siitä kyllä edes pidä, enkä kauheesti sitten leivo mitään pakastettavaa. Lähinnä kakkuja ja piirakoita. Parasta on, kun on sopinut jotkut illanistujaiset ja voi leipoa suolasta ja makeaa, ja mitään ei jää jääkaappiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ihanaa jos joku aina välillä tuo leipomuksia mutta tosiaan jos se on ihan jokaviikkoista tai päivittäistä niin minusta voisi alkaa tuntua vähän kiusalliselta...
Itse koen sen hyvin kiusalliseksi, ellei siihen ole jokin syy esim. nimi- tai syntymäpäivät. Ja usein mietin, odottaako leipoja vastapalvelua vai ei.
En sitäkään ymmärrä, miksi jotkut työntekijät tulevat "viettämään aikaansa" vapaapäivänä tai lomalla töihin.
Jotenkin tuntuu, ettei näillä jatkuvasti leipojilla ja vapaa-aikaansa viettävillä työntekijöillä ole omaa elämää, vaan elävät sen työelämän ja työkavereiden kautta. Ja ystäväpiirikin on pieni.
Mua lapsettomana nyppii se shown niiden leipomusten ympärille, haluaisin pitää taukoni omilla ehdoilla ja juoda kahvin rauhassa ja jutella niitä näitä.
Mutta ei, koko ajan tuputetaan: ota nyt edes pieni palanen ja kun joku tulee taukotilaan, aloitetaan, ties kuinka monen kerran kailottaa mitä aineita on leipomiksessa käytetty.
Meillä himoleipoja on perheellinen nainen ja kahvi- ja ruokatauot menevät rataa, millä reseptillä hän on sen tehnyt, mitä raaka-aineita käytetty ja tämä tapahtuu joka maanantai.
Minusta se on kiusallista ja huomion hakuisuutta.
Minusta tämä on uusi ilmiö, sillä ennen työntekijät toivat vain kun täyttivät pyöreitä vuosia tai henkilökunnalla oli syytä juhlaan ja silloinkin ostettiin valmis kakku.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai perheellisiä naisia vituttaa velojen vapaus, koska toivoisivat samaa perhehelvettiä kaikille muillekin naisille. Kokevat tilan kai jonain vitsauksena joka iskee randomisti. Kokevat samalla itsensä epäonnisiksi. Kyllähän siinä katkeroituu niitä kohtaan, joita ei ole "epäonni" tavoittanut....
On joo kokemusta.
Miten tämä liittyy aiheeseen? Olen vela itse ja keksin parempaa käyttöä "vapaudelleni" kuin pyörittää pullaa työkavereille kaiket illat. Ketjussa on mainittu jo monta hyvää syytä, miksi viikottaiset tarjoilut eivät monen mielestä ole hyvä asia.
Kaikki eivät tuosta työpaikalla tykkää.
Jos haluat leipoa, niin miksi et leivo hyväntekeväisyyteen esim. missä tarjotaan vähävaraisille ruokaa tai suoraan leipäjonoon.
Vierailija kirjoitti:
No tulee mieleen, että yritätkö saavuttaa sillä jotakin asemaa tai odotatko jotakin vastapalvelusta. Minä pidän pullasta enkä varmasti haluaisi loukata ketään, mutta mainitsemistani syistä saattaisin pitää pientä etäisyyttä pulliin. Riippuu toki, onko leipuri vilpittömäksi tietämäni henkilö vai teennäinen päivänsäde, jonka kakku on vain päältä kaunis.
Mitä väliä vaikka yrittäisikin? Pelottaako kilpailu noin paljon? Kyllä työelämässä saa kilpailla ihan vapaasti erilaisin pehmein keinoin.
Totta. Itse olen melko äskettäin valmistunut ko. alalle ja opiskelijana ei uskaltanut ottaa noita leipomuksia kun joissain paikoissa alleviivattiin selkeästi, että ne ovat vain vakityöntekijöille. Esimerkiksi ojenneltiin pullavateja opiskelijoiden ohitse ja ylitse. Nyt olen tehnyt lyhyitä sijaisuuksia ja silloinkin joskus on vähän niin ja näin "saako" ottaa jonkun tuomia synttäri/loma/nimppari jne jne pullia kun ei todennäköisesti itse vastavuoroisesti ehdi tuoda mitään vastaavia kun työsopimus on vain jokin pätkä.