Lue keskustelun säännöt.
Tykkään leipoa ja minulla on lapsettomana siihen iltaisin aikaa. Miksi se toisia nyppii, kun tuon leipomuksiani töihin??
03.02.2017 |
Mikä siinä on niin sylettävää, kun kahvihuoneeseen ja viikkopalaveriin tuodaan piirakoita, torttuja, muffinsseja, keksejä, mitä milloinkin?
Aina joku vääntää naamaa, että "taasko"? Ja sitten vinoillaan että "joillakin sitä aikaa ja energiaa tuntuu olevan".
Minulla ei ole lapsia. Harratuksia on, liikun kyllä kodin ulkopuolella ja hoidan kotiani ja kuntoani kyllä.
Minulle joku leipominen ei ole mikään koko illan projekti, jossa muu huusholli pysähtyy illaksi, ja siltikin jää keittiö siivoomatta.
Minusta se on kivaa puuhaa, ja vielä kivempi minusta on viedä niitä tuotoksia vaikkapa töihin.
Mutta kyllä se vaan joitan tuntuu häiritsevän. Mainittakoon, että nämä naamanvääntäjät ovat naisia, miespuoliset työkaverit kiittävät ilahtuneena ja kehuvat vielä jälkeenpäin.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Siksi ne vääntää ja kommentoi, kun olen viimeksi tullut taloon, ja nuorimmasta päästä. Aikaisemmin joku toinen rouva oli pitänyt tapanaan leipoa töihin myös, mutta kun osastot kasvoivat , niin hänellä loppui innostus.
Mielestäni nämä jotka kommentoivat hieman vinoillen ja alentuvasti miten minulla voikaan olla aikaa tämmöiseen, ovat sitä mieltä että kalastelen liikaa kehuja ja huomiota.
Ja kyllä, leivon usein suolaisia piirakoita, jotka menevät hyvin kaupaksi.
Teet kuule niin tai näin, niin aina kohtaat näitä mielensä pahoittajia.
-Ei saa tuoda leipomuksia, koska MINUN paino lisääntyy. Viis muista! Holtittomuuteni takia olkoot muutkin syömättä!
-Joo, tuo yrittää pönkittää ja ylentää jotenkin vaan itseään tuomalla jotain piirakoita tänne!
-Hyvähän se on tuonkin esittäjän sinkkuna leipoa, lasten kanssa se ei onnistuisikaan!!!
Tiedä sitten, mä olen ainakin leiponut yksin ja lasten kanssa, ei mitään väliä. Leivottehan te kai kotona lapsinenne, vaikka ette tuotoksia mihinkään viekään? Vai eikö nykyään leivota? Einesten ja pilttisäilykkeiden lisäksi vielä kaupan valmiit pullat ja piiraat?? :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan ovat vaan kateellisia, niinkuin naiset aina!!!! No ei vais, jospa vaan kohteliaasti jotain kommentoivat. Itsekin saatan jotain "voi, sinä se jaksat!" sanoakseni jotain... älä ylianalysoi
Perkele kun en pääse lainaamaan näitä kommentteja. Pitäis varmaan rekisteröityä tänne tai jotain. En!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi, toisipa joku meillekin leivonnaisia. Kaikki kakut ym kyllä menee alta aikayksikön. No, meillä onkin mun lisäksi vain miehiä.
Siis onko tämä leipominen nyt joku täydellisen naiseuden multihuipentuma? Täällä paistaa rivien välistä jotain sairasta josta en oikein tykkää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuu mun työpaikalle!! Mulla ei oo aikaa leipoa, mutta kahvin kanssa joku herkku työpäivän lomassa ois kyllä jees :)
t. nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itseäni ärsyttää se, että en ole tyytyväinen painooni/läskeihini, jolloin haluaisin mahdollisimman vähän herkkuja käsieni ulottuville. Itsekuria kun ei ole. Ärsyttää, kun pystyn pitäytymään herkuista erossa jos en yksinkertaisesti osta/tee niitä, mutta kun joku tuo herkkuja töihin niin se on sama kuin niitä olisi minulla kotona - näpit ei pysy erossa niistä.
Se on kuule sinun oma ongelmasi, eikä sen leipojan. Toiset osaavat hillitä itsensä ja syövät vain vähän.
No ap kysyi, että mikä ärsyttää, ja minä vastasin mikä minua siinä ärsyttää. Työpaikka on töiden tekemistä varten, ja ruoka/kahvitaukoa työpaikkaruokalalassa tai omia eväitä nauttien. Ei sinne mitään herkkuja tarvitse muille tuoda, tuokoon ap itselleen jos haluaa.
Ei TARVITSE, mutta toiset nyt vaan ovat mukavia ihmisiä ja ajattelevat muitakin kuin itseään.
Yks tällänen leipoja/lahjankerääjä/mikä lie sitten aina seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla valittaa kun rahat menee ja laskuja tulee.... Mitäs jakelee vapaaehtoisesti rahansa pois :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin kommentoijat ovat tarkoittaneet pahaa. Ap on tulkinnut asian näin. "Voi miten sä jaksat/ehdit?" Ei ole loukkaus
Nää nillittäjät on joko lihavia tai superterveysenkakkaaikinä salimummoja. Molemmat jyrkästi kieltävät myös muilta kaiken syömisen ja työpäivän päätteeksi ahtaavat jutta juustokakkupatukkaa suuhunsa kahdella haukulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tämä leipominen nyt joku täydellisen naiseuden multihuipentuma? Täällä paistaa rivien välistä jotain sairasta josta en oikein tykkää...
No ei ainakaan pitäisi olla! Leipominen on kivaa hommaa, minkä kaikki oppii, kunhan muutaman kerran yrittää. Jotkut tietty parempia tässäkin lajissa kuin toiset. Kaikilla omat kykynsä, vaikka ei jokaista kiinnostakaan. Mä en ainakaan näe mitään multinaiseutta siinä että pläjäyttää pullat työkavereidenkin pöytään. Hyvässä hengessä ja huumorilla. Miten joku voi tästäkin kokea huonoa oloa? Ei voi olla totta!
Enkä ole vielä yhtään lasta tavannut, joka olisi leipomisesta kieltäytynyt. Ja äkkiä vaan tavara pelliltä pakkaseen, jos ei ole itsekuria! Nyt ne kännykät kaappiin, hihat ylös ja penskojen kanssa uunituoretta nisua pyöräyttämään!
Ehkäpä sinun ei kannata loukkaantua, kun kaikki eivät halua leivonnaisia syödä. Ihan turhaan teet suuria tulkintoja siitä, jos joku ei pullaasi ota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu vähän kuinka usein sä leivot. Kerta viikkoon on ihan kivaa, mutta jos yksi ihminen joka päivä alkaisi kuskaamaan leivonnaisia kahvihuoneeseen, niin kyllä se mua ainakin ihmetyttäisi. Joskus sapettaa kun itse ei voi ottaa, mutta en mä sitä ääneen sano. Toisaalta joku "miten sä ehdit ja jaksat" ei välttämättä ole negatiiviseksi kommentiksi tarkoitettu lainkaan.
Mulla oli joskus anorektikko-työkaveri ja hän toi usein töihin leipomuksiaan. Ne olivat toki hyviä, kun ei oltu voissa ja sokerissa säästelty. Eikä langanlaiha työkaveri tietenkään itse ottanut palaakaan. Tuli vaan mieleen että hän halusi korostaa omaa laihuuttaan ja itsekuriaan ja koki tyytyväisyyttä kun pyöreämmät työkaverit mättivät torttuja kuola valuen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin sylettävää, kun kahvihuoneeseen ja viikkopalaveriin tuodaan piirakoita, torttuja, muffinsseja, keksejä, mitä milloinkin?
Aina joku vääntää naamaa, että "taasko"? Ja sitten vinoillaan että "joillakin sitä aikaa ja energiaa tuntuu olevan".
Minulla ei ole lapsia. Harratuksia on, liikun kyllä kodin ulkopuolella ja hoidan kotiani ja kuntoani kyllä.
Minulle joku leipominen ei ole mikään koko illan projekti, jossa muu huusholli pysähtyy illaksi, ja siltikin jää keittiö siivoomatta.
Minusta se on kivaa puuhaa, ja vielä kivempi minusta on viedä niitä tuotoksia vaikkapa töihin.
Mutta kyllä se vaan joitan tuntuu häiritsevän. Mainittakoon, että nämä naamanvääntäjät ovat naisia, miespuoliset työkaverit kiittävät ilahtuneena ja kehuvat vielä jälkeenpäin.
No sen takia niitä naisia tietysti harmittaa, kun miehet leipomuksiasi kehuvat.
Ymmärrän hyvin leipomisinnostustasi, vaikka itse en kovin usein leivo saati vie töihin ikinä mitään.
Mutta äitini oli kova leipomaan ja oli oikein kuuluisa kylillä mestarileivonnaisistaan. Hän tapasi usein sanoa, että leipominen on oikein sellaista rentouttavaa puuhaa. Varmaan se onkin sitä, kun on taito hyppysissä, niin kuin sinullakin varmasti on.
En tykkäisi, koska pidän leivonnaisista ihan liikaa, enkä halua, että niitä on tyrkyllä joka päivä. Kuuluvat juhlahetkiin. Aina se vähän sisua kysyy kieltäytyä. Mieli tekis ottaa, mutta ei se ole järkevää.
AP, vie niitä leivonnaisia, jonkun hyväntekeväisyysjärjestön ylläpitämiin halpoihin kahviloihin. Niissä käy hyvin vähävaraisia.
Aloittajasta tuli ekana mieleen tämä Siskonpeti-jakson kohta...