Tykkään leipoa ja minulla on lapsettomana siihen iltaisin aikaa. Miksi se toisia nyppii, kun tuon leipomuksiani töihin??

Mun mielestä on vähän niin, että työpaikka on työasioita varten. Jos tykkäät leipoa, mikset tarjoa tai vie niitä leipomuksia ystävillesi? Ymmärrän hyvin muiden kiusaantumisen, jos yksi ja sama ihminen leipoo ja tuo leipomuksiaan töihin jatkuvalla tahdilla - onhan se vähän erikoista. Syntymäpäivä tai muu juhla on asia erikseen.

Jos tykkäisit kutomisesta samalla tavalla, tuskin toisit jatkuvasti työkavereillesi lapasia tai sukkiakaan?

Aivan samaa mieltä kuin 61/61. Ikinä en ole käsittänyt edes sitä, että duuniin pitäisi viedä pullaa ja paakkelsia jonkun nimipäivän kunniaksi. Meillä porukka tulee ja menee ja harvoin edes ollaan taukotilassa yhtä aikaa edes muutamien kanssa. Joskus jotkut tuo ulkomaanreissuilta suklaata ja karkkia. Harvemmin nykyään sitäkään.

Jos yksi ja sama ihminen jatkuvasti roudaa leivonnaisiaan työkavereilleen, niin jotenkin vaikuttaa "kiitoksen kipeältä" tapaukselta.

Osaan leipoa, mutta en leivo koska perheessä asuu eräs satakiloinen. Hän vetelisi pellillisen korvapuusteja tuosta vain. Ainoa, mitä meillä "leivotaan" on pitsa ja sitäkin kerran vuodessa lapsen kyläillessä.

Ehkä en ymmärrä koko perinteisen kahvittelukulttuurin päälle yhtään mitään. Ei meillä himassakaan käy kukaan millään erityisillä kahvikekkereillä.

Kuulostaa vähän huomionkerjäämiseltä toi maaninen leivosten tuominen

En minäkään oikein ymmärrä kahvittelukulttuurin päälle. Ensinäkään ei ole kovin terveellistä mättää useita kertoja viikossa leivonnaisia sun muuta turhaa kurkustaan alas. Sen puoleen tietenkin on ihan sama mitä muut mättävät eli jos joku leipoo pullaa töihin (tai tarjoaa kylässä) niin en siitä pahastu, kunhan minun valintaani olla ottamatta kunnioitetaan eikä aleta tivaamaan ja arvuuttelemaan syytä, miksen ota + sitten vatvotaan sitä syytä x - syytellään ja annetaan neuvoja ja ohjeita ja ollaan tietävinään paremmin, miten minun pitäisi toimia. Töissä tämän tivaamisen voi tosin kiertää esim. katoamalla työpisteelle/vessaan tms. mutta kylässä ei onnistu. Mielestäni tällainen käytös on törkeää. Tarjota voi aina, mutta siitä ei pidä loukkaantua, kun toinen kieltäytyy. Siihen meillä on jokaisella oikeus. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin sylettävää, kun kahvihuoneeseen ja viikkopalaveriin tuodaan piirakoita, torttuja, muffinsseja, keksejä, mitä milloinkin?

Aina joku vääntää naamaa, että "taasko"? Ja sitten vinoillaan että "joillakin sitä aikaa ja energiaa tuntuu olevan".

Minulla ei ole lapsia. Harratuksia on, liikun kyllä kodin ulkopuolella ja hoidan kotiani ja kuntoani kyllä.

Minulle joku leipominen ei ole mikään koko illan projekti, jossa muu huusholli pysähtyy illaksi, ja siltikin jää keittiö siivoomatta.

Minusta se on kivaa puuhaa, ja vielä kivempi minusta on viedä niitä tuotoksia vaikkapa töihin.

Mutta kyllä se vaan joitan tuntuu häiritsevän. Mainittakoon, että nämä naamanvääntäjät ovat naisia, miespuoliset työkaverit kiittävät ilahtuneena ja kehuvat vielä jälkeenpäin.

Ihmettelikö joku muut tätä, että miten tuon sisältöisen kommentin voi ottaa vinoiluna. Olisiko kuitenkin ollut kuulijan korvassa...? Ja vaikkei olisikaan, niin voisiko päästää menemään toisesta korvasta ulos.

Naiset yrittävät vältellä herkkuja, siitä syystä eivät tykkää että leivot jatkuvasti töihin jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle joku leipominen ei ole mikään koko illan projekti, jossa muu huusholli pysähtyy illaksi, ja siltikin jää keittiö siivoomatta.

Haluatko kruunun? Aika moni muukin kykenee samaan, ihan lapsienkin kanssa. Harmi, ettei sinusta ole siihen. Tarvitset sinkkuuden pystyäksesi leipomaan iltaisin.

Tämä kommentti on kyllä katkerimmasta päästä, ihan kuin ap olisi ilman lapsia siksi että ei muuten voisi leipoa. Ehkä hän ei vaan halua lapsia. Joku pieni kateus tässä nyt kyllä paistaa, sen verran hyökkäävästi kirjoitettu..

Sä tyrkytät harrastuksesi toisille kurkusta alas, kirjaimellisesti. Tuoko muutkin kahvakuulansa töihin ja huitoo sillä menemään ja jakaa sellaiset muillekin ja pakottaa taukojumppaan. Mikset itse syö kaikkea mitä leivot? Nehän voi pakastaa tai jotain. Taidat tykätä kun ne kilot kertyy jonkun muun vyötärölle. Sinä olet niitä 'nyppii rusinat pullasta'-tyyppejä ja taas, kirjaimellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle joku leipominen ei ole mikään koko illan projekti, jossa muu huusholli pysähtyy illaksi, ja siltikin jää keittiö siivoomatta.

Haluatko kruunun? Aika moni muukin kykenee samaan, ihan lapsienkin kanssa. Harmi, ettei sinusta ole siihen. Tarvitset sinkkuuden pystyäksesi leipomaan iltaisin.

Tämä kommentti on kyllä katkerimmasta päästä, ihan kuin ap olisi ilman lapsia siksi että ei muuten voisi leipoa. Ehkä hän ei vaan halua lapsia. Joku pieni kateus tässä nyt kyllä paistaa, sen verran hyökkäävästi kirjoitettu..

Ei. Ap itse nosti lapset aiheeksi. Hänen ei olisi tarvinnut paasata kuinka hän voi ja lapsiperheessä ei muka voi.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vähän huomionkerjäämiseltä toi maaninen leivosten tuominen

Ja täällä sitten kerjäämässä lisää. Sanoisin että yksinäistä elämää kun ei muualta saa huomiota ja ei ole kuin työkaverit joille se pulla jakaa.

Olen hoikka ja syön herkkuja joka pv. Siltikin töissä ärsytti, kun silloinen lapseton nainen leipoi joka viikko töihin keksejä ja säilytti niitä lähettyvillään "saa ottaa" -kyltin kera. Siellä sitten moni kävi ottamassa keksin silloin tällöin ja puhumassa mukavia, lähinnä tälle leipojanaiselle. Hän oli muutenkin sellainen oman uransa kehittäjä, huomautteli jatkuvasti minun tekemättömyyksistäni ja huomaamattomuuksistani. Neuvoa kysyttäessä neuvoi niin nopeasti, etten mitenkään voinut pysyä kärryillä. Meininki melko kyynärpäätaktiikkaa.

Mulle tuli olo niistä kekseistä, että koittaa niiden kautta tavoitella omaa hyväänsä.

Saas nähdä kun palaa äippälomilta töihin, vieläkö on kekseja puolituntemattomille työkamuille :)

Mulla on leipominen jäänyt lähes kokonaan sen jälkeen kun lapset muuttivat omilleen. Olen mieltänyt sen lapsiperheen jutuksi. Sämpylöitä teen joskus, mutta muuten menekki on heikkoa. Eikä lapsetkaan enää aikuisena välitä leivonnaisista. 

Mutta huoh, taas tämä miehet ovat kiitollisia, naiset sitä ja tätä. Jaksan aina vaan nauraa tälle miesten ihannoinnille, itse kun teen töitä pelkästään miesten kanssa ja ruusunpunaiset lasit karisivat jo 20 vuotta sitten. Miehet marisee, juoruilee, kiusaa yms. ja valittavat myös ruuista ja kahvileivistä. 

Jatka samaan malliin. Minun naisvaltaisella työpaikallani kaikki naiset olisivat kiitollisia, eli kyseessä ei ole sukupuolikysymys. Saattaa olla, että nyrpistely johtuu muusta.

Meillä on töissä yksi uusi tyyppi joka tuo säännöllisesti jotain pullia tai leivoksia töihin. Onhan se ihan mukavaa huomaavaisuutta, mutta olen huomannut että se on hieman alkanut ärsyttämään. En ole tottunut syömään sokeripullia säännöllisesti enkä halua siitä tapaa, mutta jotenkin tuntuu velvollisuudelta ottaa kun hän on kuitenkin nähnyt sen vaivan niitä tuoda. En usko että monikaan haluaa syödä jatkuvasti epätervellisiä sokeripommeja.

Entäs jos tekisitkin jotain suolaista? Aiheuttaisiko eri reaktion?

Mulla oli aikanaan työkaveri joka leipoi monena päivänä peräkkäin, kunnes joku sanoi ettei sun tartte meille leipoa jokapäivä. Leipoi kyllä ihan omasta ilosta, minä ainakin tykkäsin ja kiitin häntä. Oli kiva työpäivän piristys kun kahvitauolla sai herkutella!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on leipominen jäänyt lähes kokonaan sen jälkeen kun lapset muuttivat omilleen. Olen mieltänyt sen lapsiperheen jutuksi. Sämpylöitä teen joskus, mutta muuten menekki on heikkoa. Eikä lapsetkaan enää aikuisena välitä leivonnaisista. 

Mutta huoh, taas tämä miehet ovat kiitollisia, naiset sitä ja tätä. Jaksan aina vaan nauraa tälle miesten ihannoinnille, itse kun teen töitä pelkästään miesten kanssa ja ruusunpunaiset lasit karisivat jo 20 vuotta sitten. Miehet marisee, juoruilee, kiusaa yms. ja valittavat myös ruuista ja kahvileivistä. 

Minua ainakin ärsyttää siinä miesten kiitollisuudessa vain se että tosiaan voivat syödä ja kiittää, kun eivät liho yhdestä keksistä kahta kiloa, niin kuin minä. Ap vaan kuvittelee turhia kateuskohtauksia kun sillä ei ole elämää ja harhaisesti kuvittelee että hänen elämästä ollaan kateellisia.

En voisi kuvitellakaan että meidän työpaikalla moista tapahtuisi. Tosin olenkin mies miesvaltaisella alalla.

Vierailija kirjoitti:

Sä tyrkytät harrastuksesi toisille kurkusta alas, kirjaimellisesti. Tuoko muutkin kahvakuulansa töihin ja huitoo sillä menemään ja jakaa sellaiset muillekin ja pakottaa taukojumppaan. Mikset itse syö kaikkea mitä leivot? Nehän voi pakastaa tai jotain. Taidat tykätä kun ne kilot kertyy jonkun muun vyötärölle. Sinä olet niitä 'nyppii rusinat pullasta'-tyyppejä ja taas, kirjaimellisesti.

Hienosti sait käännettyä hyvän asian väärinpäin. Taidat olla niitä, joilla ei mene koskaan hyvin ja mikään ei kelpaa.

Ainakin omalla kohdallani yritän välttää kaikkea ylimääräistä herkuttelua ja jonkun tuomat ihanat pullat tai kakut siinä kahvipöydässä ihan vaan helposti otettavissa on kauheen suuri kiusaus ja toivoisin, ettei niitä olisi.

Olisiko sinulla sama ongelma kuin minulla eli jumalaiset kasvot ja täydellinen vartalo?

Monet leipurit ja leivonnaisten syöjät ovat lihavia (miehistä 60 %), joten he välttävät mielellään makeaa.

Hyvä tietenkin, että lyöt töissäkin torttusi pöytään.