Tykkään leipoa ja minulla on lapsettomana siihen iltaisin aikaa. Miksi se toisia nyppii, kun tuon leipomuksiani töihin??

Meillä on työpaikalla kans yks leipurimestari. Ja ihan oikeasti, ne hänen leipomansa tuotokset ovat oikeasti loistavia.

Ongelma on vaan siinä että kun ollaan naisvoittoinen työpaikka (95% naisia), niin puolet meistä naisista on aina jollain dietillä tai paastolla..

Ja siitä sitten tää leipurimestari monta kertaa suutahtaa, "kun ei kelpaa". Ymmärrän kyllä molempia osapuolia.. tuntuuhan se varmasti kurjalta jos ajatuksella leivotut herkut "eivät kelpaa". Ja sitten nää salaattikuurilaiset taas tuskailee naama irvessä ja vesikielellä himoa vastaan. Leipurimestari ei ymmärrä sitä että diettiläinen ei aina voi joka herkun kohdalla retkahtaa, ja diettiläinen joka kovasti yrittää pitää kuria itselleen, hermostuu taas siitä tuputuksesta.

Seuraan tätä näytelmää toisinaan sivusta. Itse olen vanha akka ja toivo on jo mennyt, joten minä maistelen hyvällä omallatunolla. Tiedän jo etten enää kellekkään kelpaa , joten nautitaan nyt sitten herkuista sentään ;)

Olisit mun unelma työkaveri :) En toki jatkuvalla syötöllä välttämättä maikeita leivonnaisia ottaisi, mutta silloin tällöin kyllä! Minusta tuollaisen pitäisi vaan parantaa työilmapiiriä, jos ei kerran vaadita mitään vastavuoroisuutta. Vaikea varmaan joidenkin (etenkin naisten) käsittää, et leivot ihan leipomisen ilosta etkä "kalastele" pisteitä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät tuosta työpaikalla tykkää.

Jos haluat leipoa, niin miksi et leivo hyväntekeväisyyteen esim. missä tarjotaan vähävaraisille ruokaa tai suoraan leipäjonoon.

Jos ei kelpaa niin voi olla hiljaa siellä omassa nurkassa, eikä alkaa julkisesti ruikuttamaan.

Ei haittaisi minua sen kummemmin, mutta sitä ehkä ihmettelisin, että miksi joku näkee niin paljon vaivaa puolituntemattomien takia, tuo ikään kuin henkilökohtaista elämäänsä työpaikalle. Ihmettelin alakoulussakin, kun jotkut toivat synttärikakkua kaikille (joista osaa kuitenkin kiusasivat).

Yhteisöllisyys olisi tietysti tavoiteltavaa, mutta harvemmin sellaista on oikeasti missään.

Vierailija kirjoitti:

En pidä leivonnaisista. Herkuttelen mielelläni omilla herkuillani. Arvatkaapa kehtaanko kaivaa ne esiin kahvin kanssa nautittavaksi, jos jollain on omia leipomuksia. Odotettu herkutteluhetki on pilalla ja jää vielä kiitollisuudenvelkaan ja on nirppanokkainen ja huonokäytöksinen jos ei ota toisen tarjoomuksia. Kutsukaa ne työkaverit kotiinne jos haluatte järjestää kahvikekkereitä.

No älä sitten ota, jos ei kelpaa. Oliko vaikeeta? Eikun oho, näemmä jossain naisvaltaisella alalla sekin tulkitaan joksikin sodanjulistukseksi. Ei ihmekään, kun mt-ongelmat lisääntyy kun syömisiäkin kytätään suurennuslasilla ja jokainen suupala on kannanotto ties minkä asian puolesta tai vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on naisten ikiaikaisesta kateudesta toisiaan kohtaan. Siksi naisvaltaisilla aloilla on jatkuvaa kiusaamista ja kateutta ja ilkeyttä.

Ei kyllä ihme, kun psyykelääkkeitä kulutetaan niin paljon, kuin noinkin yksinkertainen asia on niin käsittämättömän vaikeaa. Siinähän menee nuppi sekaisin kellä tahansa.

Jos otan sen yhden keksin töissä, ahmin kontrolloimattomasti koko illan. Kun tiedän tämän, on aika helppo olla kokonaan ilman. Tuputus on ärsyttävää ja läheskään aina sitä ei harrasta se, joka tarjoaa. En viitsi avautua työkavereille syömishäiriöstäni, koska asia ei kuulu heille. Makean syöminen on ongelma monelle muullekin kuin syömishäiriöisille, eikä leivonnaisia kukaan tarvitse. En minäkään tarjoile perjantain kahveilla punaviiniä kaikille työkavereille hyvin tietäen, että joillekin se aiheuttaa ongelmia.

Mä leivon kanssa herkkuja ja suolaisia ja vien niitä töihin kahvitunnille, mutta syön niitä vain itse, enhän mä nyt niitä muille ala tarjoilemaan, vielä mitä. Siinäpähän katselevat sylki suupielestä tippuen, kun mä nautiskelen.

Eihän se ole edes terveellistä, jos mussutetaan useamman kerran viikossa herkkuja.

Ei siitä kauaa ole, kun kakut, piirakat, muffinssit kuuluivat juhliin ja sunnuntaina syötiin korkeintaan pullaa.

Voi vain kuvitella sitä rasvan ja sokerin määrää, jos ap. kantaa leipomuksiin viikkopalavereihin ja lisäksi vielä kahvihuoneeseen eli aloituksesta päätellen useamman kerran viikossa on töissä leivoksia.

Ei ihme jos sydänpolit täyttyvät hyväkuntoisista 40-50-vuotiaista ja veri- ja valtimosuonet tukkeutuvat, kun ahmitaan joka päivä huonolaatuista rasvaa ja sokeria.

Jo antropologi Marcel Mauss sanoi, että ei ole olemassa vastikkeetonta lahjaa...

Mitä ap odottaa saavansa vastineeksi? Kiitollisuutta vain, vai jotain enemmänkin?

Ihmiset ovat niin kiittämättömiä

Ahh, taidankin päräyttää jonkun kivan satsin jotain meidän toimistolle!

Osaan leipoa aika hyvin, yleensä teen muutamaa eri sorttia ihan vaihtelun vuoksi.

Kivaa ajankulua ja oma harrastukseni. Yleensä kyllä kiitellään kovasti.

Meillä tehtiin viime vuonna yhteinen päätös, että se herkkujen kantaminen kahvipöytään loppuu. Suurin osa porukasta huokaisi helpotuksesta. Kun yksi toi, niin alettiin odottamaan, että muutkin leipaisee. Ditten odotettiin, että kaikki syö.

Eräs nuori tyttö joutui jopa kiusauksen uhriksi tällaisen leipurin johdosta. Joka päivä sama määkiminen. Ota nyt, ei sun tarvi laihduttaa. Oot jo liian laiha. Sillä kertaa kun haukkui rumaksi, kun on laiha ja ei ota pullaa, tyttö teki valituksen työpaikkakiusaamisesta esimiehelle. Todistimme tilanteet, joissa tyttö oli joutunut tämän leipaisijan silmätikuksi julkisesti ja oli jopa pillahtanut itkemään.

Nyt tämä leipaisija marisee, kun tämän yhden tytön takia ei saa tuoda enää pullaa töihin

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin viime vuonna yhteinen päätös, että se herkkujen kantaminen kahvipöytään loppuu. Suurin osa porukasta huokaisi helpotuksesta. Kun yksi toi, niin alettiin odottamaan, että muutkin leipaisee. Ditten odotettiin, että kaikki syö.

Eräs nuori tyttö joutui jopa kiusauksen uhriksi tällaisen leipurin johdosta. Joka päivä sama määkiminen. Ota nyt, ei sun tarvi laihduttaa. Oot jo liian laiha. Sillä kertaa kun haukkui rumaksi, kun on laiha ja ei ota pullaa, tyttö teki valituksen työpaikkakiusaamisesta esimiehelle. Todistimme tilanteet, joissa tyttö oli joutunut tämän leipaisijan silmätikuksi julkisesti ja oli jopa pillahtanut itkemään.

Nyt tämä leipaisija marisee, kun tämän yhden tytön takia ei saa tuoda enää pullaa töihin

Jestas, kovaa peliä teillä! Eikö sitä pakottajat-leipoja olisi voinut huomauttaa ha antaa sitten herkkujen toimittamisen jatkua?

Täytyykin tällä viikolla jotain muhkeita muffinsseja viedä. Kiitollisuutta odotan kyllä. Muuten ei väliä kehumisilla

Minäkin pidän leipomisesta! Vien naapurin 85vee Hubbelle. Kelpaavat todella hyvin hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle joku leipominen ei ole mikään koko illan projekti, jossa muu huusholli pysähtyy illaksi, ja siltikin jää keittiö siivoomatta.

 

Haluatko kruunun? Aika moni muukin kykenee samaan, ihan lapsienkin kanssa. Harmi, ettei sinusta ole siihen. Tarvitset sinkkuuden pystyäksesi leipomaan iltaisin.

Tämä on kyllä viiltävän  pzkamainen ja ilkein kommentti koko ketjussa. Ilmeisesti kirjottajalla on lapsi/lapsia. Sääliksi käy kyllä heitä.

Vierailija kirjoitti:

Yrittävät olla laihiksella eikä ole itsekuria olla ottamatta tuomisiasi? Tai sitten niitä vituttaa miesten kiitokset?

Läskejä yleensä vituttaa. Minä kerran leivoin mokkapaloja ja vein töihin ja sitten sanoi, että ottakaahan nyt,kun leivoin noita,niin yksi läski alkoi tuohtuneena päivittelemään sitä,kun mukamas tyrkytän niitä. Muut ottivat tyytyväsinä, ne hoikat ja miehet.

Läskisedät kiittää.

Tottakai on kiva kun joku tykkää leipoa ja vieläpä tuo töihin. Kunhan vaan muistaa olla tuputtamatta! Jos joku ei halua ottaa, niin eihän tehdä siitä numeroa.