Tykkään leipoa ja minulla on lapsettomana siihen iltaisin aikaa. Miksi se toisia nyppii, kun tuon leipomuksiani töihin??

Mikä siinä on niin sylettävää, kun kahvihuoneeseen ja viikkopalaveriin tuodaan piirakoita, torttuja, muffinsseja, keksejä, mitä milloinkin?
Aina joku vääntää naamaa, että "taasko"? Ja sitten vinoillaan että "joillakin sitä aikaa ja energiaa tuntuu olevan".
Minulla ei ole lapsia. Harratuksia on, liikun kyllä kodin ulkopuolella ja hoidan kotiani ja kuntoani kyllä.
Minulle joku leipominen ei ole mikään koko illan projekti, jossa muu huusholli pysähtyy illaksi, ja siltikin jää keittiö siivoomatta.
Minusta se on kivaa puuhaa, ja vielä kivempi minusta on viedä niitä tuotoksia vaikkapa töihin.
Mutta kyllä se vaan joitan tuntuu häiritsevän. Mainittakoon, että nämä naamanvääntäjät ovat naisia, miespuoliset työkaverit kiittävät ilahtuneena ja kehuvat vielä jälkeenpäin.