Lue keskustelun säännöt.
Tykkään leipoa ja minulla on lapsettomana siihen iltaisin aikaa. Miksi se toisia nyppii, kun tuon leipomuksiani töihin??
03.02.2017 |
Mikä siinä on niin sylettävää, kun kahvihuoneeseen ja viikkopalaveriin tuodaan piirakoita, torttuja, muffinsseja, keksejä, mitä milloinkin?
Aina joku vääntää naamaa, että "taasko"? Ja sitten vinoillaan että "joillakin sitä aikaa ja energiaa tuntuu olevan".
Minulla ei ole lapsia. Harratuksia on, liikun kyllä kodin ulkopuolella ja hoidan kotiani ja kuntoani kyllä.
Minulle joku leipominen ei ole mikään koko illan projekti, jossa muu huusholli pysähtyy illaksi, ja siltikin jää keittiö siivoomatta.
Minusta se on kivaa puuhaa, ja vielä kivempi minusta on viedä niitä tuotoksia vaikkapa töihin.
Mutta kyllä se vaan joitan tuntuu häiritsevän. Mainittakoon, että nämä naamanvääntäjät ovat naisia, miespuoliset työkaverit kiittävät ilahtuneena ja kehuvat vielä jälkeenpäin.
Kommentit (140)
Missä noin sivistymättömiä ihmisiä on töissä? Kuulostaa tyypillisestä aihe vapaa -aloitukselta, yrität saada kiistellä aikaiseksi.
Onneksi omassa työyhteisössäni on vain fiksuja ihmisiä, eivät käyttäydy noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräässä työpaikassa oli tapana, että yksi kerrallaan tuotiin kerran viikosssa kahvipullat. Yksi toi aina jotain aivan mielettömiä leivoksia ja moussekakkuja ja jos jotain sorttia, leipomoista tilattuja siis, ei tehnyt itse.
Toiset sitten niitä söivät halulla, mutta aina pieni katkera sivumaku joka suupalassa, kun samalla piti miettiä, että miten tämmöisten jälkeen voi mitään tuoda.
Toivat tietty omalla vuorollaan kun pakko oli, jotain kivikovia ilman voita ja vähällä sokerilla leivottuja korvapuusteja.
Tämä siis työpaikalla, jossa oli vain miehiä. Yksi vaan halusi kiusata pihejä kollegoitaan pistämällä ihan överiksi tarjoilut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle joku leipominen ei ole mikään koko illan projekti, jossa muu huusholli pysähtyy illaksi, ja siltikin jää keittiö siivoomatta.
Haluatko kruunun? Aika moni muukin kykenee samaan, ihan lapsienkin kanssa. Harmi, ettei sinusta ole siihen. Tarvitset sinkkuuden pystyäksesi leipomaan iltaisin.
Tämä oli aika piikikkäästi sanottu, mutta asiahan on kyllä noin. Olen perheellinen ja leipominen on meillä semmoinen normijuttu, ei mikään aktiviteetti, semmoinen, jota tehdään siinä muun elämän sivussa. Veikkaan, että ne arvostelijat töissä eivät oikein osaa leipoa, eivätkä leipoisi edes sinkkuina.
pari veikkausta:
-tunne siitä että jää kiitollisuudenvelkaan, jos ei itse tuo herkkuja
-jos tyrkytät herkkuja niille jotka eivät halua syödä niitä. tai herkkujen jatkuva saatavuus on liian iso kiusaus niille jotka yrittävät pitää kiinni omasta ruokavaliostaan.
Olen ollut työpaikalla jossa herkkutulva oli jatkuva, mutta siihen osallistui useampi henkilö. Välillä osallistuin, välillä herkut olivat harmillinen kiusaus, välillä pystyin pitäytymään herkuttomassa linjassa.
Siksi ne vääntää ja kommentoi, kun olen viimeksi tullut taloon, ja nuorimmasta päästä. Aikaisemmin joku toinen rouva oli pitänyt tapanaan leipoa töihin myös, mutta kun osastot kasvoivat , niin hänellä loppui innostus.
Mielestäni nämä jotka kommentoivat hieman vinoillen ja alentuvasti miten minulla voikaan olla aikaa tämmöiseen, ovat sitä mieltä että kalastelen liikaa kehuja ja huomiota.
Ja kyllä, leivon usein suolaisia piirakoita, jotka menevät hyvin kaupaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tykkään kyllä jos joku tuo jotain, ei tulisi mieleenkään valittaa ainakaan ääneen. Usein toivonkin, että olispa joku tuonut jotain pientä kahvin kanssa. Meillä töissä aina tuodaan ylimääräiset joulusuklaat ja vanhenemassa olevat vierasvarakeksit tai pakasteensulatuspullat ja ne "pahat" namitkin menee, jos kukaan ei kotona halua syödä. Kaikki uppoaa, ei ole tarvinnut heittää roskiin :)
Tietenkin ymmärrän, että joillain ei ole itsekuria ja tulee sitten herkuteltua "väkisin". Mutta noita valittajiahan aina on joka paikassa.
Tule meille töihin!! Ei tarvii kuunnella kitinää ja kyllä kelpaisi leivonnaiset...nam nam 🎂
M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräässä työpaikassa oli tapana, että yksi kerrallaan tuotiin kerran viikosssa kahvipullat. Yksi toi aina jotain aivan mielettömiä leivoksia ja moussekakkuja ja jos jotain sorttia, leipomoista tilattuja siis, ei tehnyt itse.
Toiset sitten niitä söivät halulla, mutta aina pieni katkera sivumaku joka suupalassa, kun samalla piti miettiä, että miten tämmöisten jälkeen voi mitään tuoda.
Toivat tietty omalla vuorollaan kun pakko oli, jotain kivikovia ilman voita ja vähällä sokerilla leivottuja korvapuusteja.
Tämä siis työpaikalla, jossa oli vain miehiä. Yksi vaan halusi kiusata pihejä kollegoitaan pistämällä ihan överiksi tarjoilut.
Kauhea työpaikkakiusaaja kun tuo moussekakkuja töihin! Kyllä minä ainakin niin mieleni pahoittaisin ;D
Haluatteko kuulla salaisuuden? Kerron, vaikka ette haluaisikaan.
Mä olen ikuinen laihduttaja ja läskimakkara, painan 90 kiloa ja olisin naama norsun...jos meillä töissä olisi ap tuomassa herkkuja joka päivä.
Mä pystyn pitämään itseni kurissa työpaikalla, enkä siellä syö. Mutta kotimatkalla, niinä päivinä, kun herkkulautanen on ollut nenäni ulottuvilla, käyn kaupassa herkkuja ostamassa ja syön ne yksin.
Aivan sairasta ja oma ongelmanihan se on. Jos joku on samanlainen, voisi se selittää ap:n tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa ne työkaverit ajattelee, että kalastat kehuja, tuot näin itseäsi esille, toivoisit että sinulta pyydeltäisiin innokkaana leipomisvinkkejä jne. Itselleni ihan sama, jos joku tuo, vältän viljatuotteita, mutta suklaan ilmestyttyä pöytään otan ihan mielelläni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itseäni ärsyttää se, että en ole tyytyväinen painooni/läskeihini, jolloin haluaisin mahdollisimman vähän herkkuja käsieni ulottuville. Itsekuria kun ei ole. Ärsyttää, kun pystyn pitäytymään herkuista erossa jos en yksinkertaisesti osta/tee niitä, mutta kun joku tuo herkkuja töihin niin se on sama kuin niitä olisi minulla kotona - näpit ei pysy erossa niistä.
Se on kuule sinun oma ongelmasi, eikä sen leipojan. Toiset osaavat hillitä itsensä ja syövät vain vähän.
No ap kysyi, että mikä ärsyttää, ja minä vastasin mikä minua siinä ärsyttää. Työpaikka on töiden tekemistä varten, ja ruoka/kahvitaukoa työpaikkaruokalalassa tai omia eväitä nauttien. Ei sinne mitään herkkuja tarvitse muille tuoda, tuokoon ap itselleen jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari ap:n kollegaa jo heti linjoilla! 😂
Itse en hyppisi aina riemulla innosta, kun laihiksella täytyy jättää sitten illallinen väliin, jos vetää 300 kalorin edestä kakkua tai leivonnaisia. Kun näistä leivonnaisista kieltäytyy, alkaa kysely ja ylenkatse, "ekkai vaan laihduta kun oot jo ihan hoikka", vaikka ylipainon puolella ollaan BMI:n mukaan. Sen takia olen huojentunut, kun sihteeri tuo kokouksista jääneitä hedelmiä ja vissyjä pöytään, koska silloin saan pupeltaa muiden kanssa kahvitauolla ilman että keskustelu kääntyy mun syömisiin (tämä voitaisiin lopettaa oikeasti kokonaan kaikkien kohdalla). Ymmärrän, että kotitekoisten leivosten syömättä jättäminen saattaisi vaikuttaa siltä, että minulla olisi jotain henkilökohtaista leipojaa vastaan, mutta ihan omia demoneita vastaan taistelen enkä tarkoittaisi sitä leipojaa kohtaan pahalla. Leipominen on hyvä harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itseäni ärsyttää se, että en ole tyytyväinen painooni/läskeihini, jolloin haluaisin mahdollisimman vähän herkkuja käsieni ulottuville. Itsekuria kun ei ole. Ärsyttää, kun pystyn pitäytymään herkuista erossa jos en yksinkertaisesti osta/tee niitä, mutta kun joku tuo herkkuja töihin niin se on sama kuin niitä olisi minulla kotona - näpit ei pysy erossa niistä.
Se on kuule sinun oma ongelmasi, eikä sen leipojan. Toiset osaavat hillitä itsensä ja syövät vain vähän.
No ap kysyi, että mikä ärsyttää, ja minä vastasin mikä minua siinä ärsyttää. Työpaikka on töiden tekemistä varten, ja ruoka/kahvitaukoa työpaikkaruokalalassa tai omia eväitä nauttien. Ei sinne mitään herkkuja tarvitse muille tuoda, tuokoon ap itselleen jos haluaa.
Ei TARVITSE, mutta toiset nyt vaan ovat mukavia ihmisiä ja ajattelevat muitakin kuin itseään.
Mulla on ihan lapsiakin ja silti kerkeän leipoa ihan niin usein kuin haluan. Tykkään leipoa ja en koe että oma leipomisharrastukseni on sen väheksyttävämpää kuin se että joku toinen istuu tv:n ääressä koko illan.
Ja jos on laihiksella mutta ei kestä kantti sanoa ei niin aika heikosti menee, kyllä mulla ainakin onnistuu sanoa kiitos ei jos en halua jotain syödä.
Itse en halua herkutella töissä, vaan mieluummin kotona viikonloppuisin, joten syömättä jäisi. Jos et tuputa tai kovaan ääneen ihmettele, että miksi kaikki eivät pulliasi syö, niin en näe asiassa mitään ongelmaa. Ne ottavat, ken haluavat ja ne ketkä tykkäävät herkutella töissä, varmasti ilahtuvat.
Mä olen dieetillä ja jos joku tois herkkuja kiehuisin niitä, mutta sanoisin etten voi itse valitettavasti tänään syödä, perjantaina sitten. Ihana tapa sinulla! :)
Mä voisin sanoa leipojalle että miten sä aina jaksatkin leipoa näitä kaikkia ihanuuksia ja ilolla mussuttaisin. Täytyykin jatkossa olla tarkempi suustaan (eh eh), jos tämä leipoja kokeekin sen loukkaavana.
Mua ei ärsytä muu kuin se että niitä tuputetaan kauheasti eikä uskota että ei halua syödä.
Lihon muutenkin helposti ja joudun siksi pitämään ruokavalion tiukkana. Ei yhtään helpota elämää mitkään pullantyrkyttäjät.
Pahimmillaan loukkaantuvat kun ei ota edes yhtä palasta.
Itse sanoisin taasko siksi, että en oikeastaan koskaan syö mitään makeaa enkä leivonnaisia. Minusta se on vaan huono ja epäterveellinen tapa. Mutta sinä saat syödä ja tarjota muille, mina en niitä ota.
Ja siihe, että miten ehdit, niin ei se välttämättä ole negatiivisesti sanottu. Ihmetellään ääneen, kun itsellä ei olisi siihen aikaa.