Alkoholistin tai alkoholin suurkuluttajan lapsi: millainen on suhteesi alkoholiin näin aikuisena?

Aloin juoda 16-vuotiaana viikonloppukännejä kavereiden kanssa ja sitä jatkui parikymppiseksi. Nuo vuodet oli varmaan pahinta aikaa isän juomisen takia, joka ilta oli hirveetä huutoriitelyä vanhempien kesken. Juominen on nyt vähentynyt mutta kyllä sitä kaljaa edelleen koppakaupalla menee kun toisinaan käyn kotipaikkakunnalla.

 Itsekin kyllä juon nyt 25-vuotiaana, mutta ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Tissuttelusta en pidä ollenkaan, minulle alkoholi liittyy ainoastaan sosiaaliseen hauskanpitoon eli humalahakuisesti juon kun juon. Jos käydään yksillä baarissa niin mieluummin juon siellä vaikka colaa :)

Olen alkoholin suurkuluttajan lapsi. Tosin en asunut hänen kanssaan, vaan olin öitä viikottain. Ennen kuin sain lapsia käytin alkoholia säännöllisen epäsäännöllisesti 0-10 annosta viikossa. En ole koskaan juonut itseäni räkäkänniin, en kestä hyvin alkoholia. Mutta tissuttelin kotona nimenomaan yksin, tykkäsin juoda 2-3 viinilasillista illassa. Mutt en joka ilta. Joskus meni viikkoja ilman. En pystynyt juomaan 3:a annosta enempää alkamatta voida huonosti (en ollut vielä silti kovin humalassa). Siksi en ole siis koskaan kännännyt.

Mutta kun sain lapset ja "jouduin" odotus- ja imetysaikana olemaan ilman (imetin 1v 5kk) niin alkoholista tuli vieroituttua.

Nyt en käytä sitä enää juuri ollenkaan. Ehkä mielipahaan joskus, sitäkin ehkä pari kertaa vuodessa. Jouluna ja juhannuksena lisäksi, ihan vain tavan vuoksi, ei niinkään juhlistamaan. Alkoholi ei ole minulle juhlan aihe. Se on pikemminkin lohtu. Mutta en kaipaa sen lohdutusta, koska isäni käytti alkoholia lohtuna aivan liikaa. En halua sitä itselleni, elei ole aivan pakko. Toivon, etten palaa alkoholin lohtuun enää ikinä. Vaikka silti veikkaan, että lasten lähdettyä pesästä alan taas tissutella :( Minua ei rakasta kukaan enkä minä rakasta ketään :( Ei ole tunteita sillä saralla. Ei vain ole.

Nykyään absolutisti, aiemmin join paljon mutta tuli herääminen kun tuli täysi blackout yhden illan jälkeen. Sen jälkeen en ole juonut tippakaan, ei vaan tee mieli vaikka tykkäsin esimerkiksi oluen mausta ennen.

Isä oli alkoholisti. Pitkään teininä olin sitä mieltä, etten juo tippaakaan koskaan. Joskus täysi-ikäisyyden kynnyksellä alettiin pyöriä kavereiden kanssa baareissa ja humalassa oltiin, ei kuitenkaan mitään örvellysmeininkiä. Nykyään (28 v.) käytän todella vähän, joskus (max. joka 2.kk) saatan juoda yhden annoksen verran kerralla + ehkä nykytahdilla joka 2. vuosi pikkuhiprakkaan asti? Baariin menen mielellään selvin päin ja kaikkiin juhliin myös, kuskina olen usein juhlapyhinä. En tarvitse alkoholia hauskanpitoon plus en halua kärsiä krapulasta. Alkoholin maku ei myöskään miellytä. Onneksi tässä iässä kellekään ei ole enää ongelma, ettei halua ryypätä, teininä tämä oli joillekin elämää suurempi asia, kun yksi ei halunnutkaan ryyppäillä.