Alkoholistin tai alkoholin suurkuluttajan lapsi: millainen on suhteesi alkoholiin näin aikuisena?

Tämä ilmestyikin jännästi tänne tuon aiemman alkoholipainotteisen keskustelun myötä. :D

Mutta, go on!

Ihan normaali suhtautuminen minulla. En sylje lasiin, mutten ota ongelmaksikaan asti. Ei mulle ihmeemmin maistu mutta muutaman voi aina silloin tällöin ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ilmestyikin jännästi tänne tuon aiemman alkoholipainotteisen keskustelun myötä. :D

Mutta, go on!

Et varmasti usko, mutten ole edes huomannut täällä mitään alkoholikeskustelua. Olisiko linkkiä siihen, sivuttiinko siellä myös tätä aihetta? 

0-toleranssi näin aikuisempana ja vanhempana. Harvoin tulee juotua mitään limukkaa vahvempaa.

Olen absolutisti. Äiti kohtuukäyttäjä, isä alkoholisti, kuoli siihen. Veli juo kotonaan kohtuudella olutta, kavereiden kanssa kännit.

5 lisää että ei siedä kännisiä lähellään.

Juon maltillisesti. Aina tosin ei ollut näin.

Lähes 0 toleranssi. Otan kun on pakko seksin vuoksi mutta muuten en (naiset ei tykkää absoluteista huumausainemestoissa [baareissa, yökerhoissa])

Ihan normaali kai, isäni oli alkoholisti ja kärsin kyllä paljon. En tykkää juoda hirveästi, en oikein osaa yhdistää alkoholia mielessäni "kivaan iltaan" aina, mutta tämä on ehkä enemmän persoonallisuuskysymys kuin alkoholismista johtuvaa, koska kuitenkin välillä pidän hauskaa myös juoden.

Sen huomaan, että olen tosi joko/tai. Usein juhlissa olen selvinpäin, mutta silloin kun menen juomaan, niin juon yleensä liikaa - siis en ihan änkyräkänniin, mutta sellaiseen kuntoon että hoiperran ihan kunnolla, ja se on minusta jo vähän liiallista ja noloa.

Isän alkoholismi on vaikuttanut enemmän muihin asioihin elämässäni kuin suhteeseeni alkoholiin. Esim. huono itsetunto ja tietty surumielisyys, joka jäi päälle kun lapsena ja teininä oli niin kurjaa. Nykyisin elämässä kaikki ok ja silti surettaa :D tästä syytän menneisyyttäni.

Aa, ja varmaan isoin asia jonka huomaan on se, että olen todella taipuvainen kaikkiin "riippuvuuksiin", tästä todisteena syömishäiriö, sairaalloinen siivoamisvimma aina välillä ja iso ahdistus asioista... eli siis jään kiinni johonkin juttuihin tosi voimakkaasti, syömishäiriössä oli paljon samaa kuin alkoholiriippuvuudessa, siis pohjimmiltaan. Yrittää ruoalla/ruoan syömättömyydellä täyttää tyhjää tilaa.

14v terveystarkastuksessa vastasin rehellisesti terveydenhoitajan kyselylomakkeeseen, että juon vähintään joka toinen viikonloppu n. 8-10 annosta alkoholia ja tupakkaakin menee. Äitini allekirjoitti tuon lomakkeen. Hoitaja vain tuumasi että aika isoja määriä ikäisellesi tytölle, muuten keskustelu jäi siihen.

Koin teininä, että alkoholin käyttö oli sallittua, oikeastaan normaalia. Join paljon 13-vuotiaasta 21 vuotiaaksi saakka, kunnes ymmärsin vähentää ja rauhoittua. Tosin nykyään kun masennuslääkkeitä syön, on alkoholi melkoista myrkkyä ja saa pään erittäin hyvin sekaisin. Siis ainakin omalla kohdallani. Viimeksi kun join ja sammuin, oksensin ensin illalla kerran ja seuraavana aamuna 3 kertaa. Ihan teiniajat tulee mieleen :D

Anyways, nykyään asenteeni alkoholiin on kriittisempi ja pystyn nauttimaan elämästä ilman sitäkin.

Olen absolutisti. En kestä katsoa juopuneita ihmisiä.

Juon silloin kun huvittaa. En koskaan lasten nähden ole kännissä, toki saunakaljan juon ja joskus ruuan kanssa lasin viiniä.

Inhoan humalaisia paitsi silloin kun itse olen humalassa bileissä/baarissa.

En ole ikinä juonut itseäni humalaan. Otan lasin, max. kaksi juhlapyhinä. Känniläiset ahdistaa/pelottaa, mut kuitenkin aika neutraali suhtautuminen itse alkoholiin.

Nykyisin olen täysin absolutisti, nuorempana saatoin juoda yksittäisiä annoksia. Humalaiset ihmiset ahdistavat enkä osaa yhdistää alkoholia mihinkään kivaa. Teininä kävin joskus kotibileissä ja siellä saatoin juoda esimerkiksi lasillisen tai kaksi boolia, mutta omia juomia en koskaan ottanut, koska sen myötä olisin mielessäni muuttanut isäksi. 

Olen absolutisti. Sai katsella isän perseilyjä nuorena sen verran, että aloin vihata koko alkoholia. Lisäksi pelkään, että jos joisin, joisin myös itse itseni humalaan ja alkaisin perseilemään samalla tapaa kuin isäni.

Muiden ihmisten maltillinen alkoholin käyttö on ok, oikeasti känniset ihmiset ärsyttää ja ahdistaa.

Aina juodessani alkoholia ajattelen, että nyt olen askelen lähempänä alkoholismia. Siksi juonkin vain harvoin ja ottaen siitä "kaiken" irti. Eli sen sijaan että joisin jonkun siiderin yksin kotonani, menen kapakkaan, esim. viimeksi uutenavuotena kävin. Se on kalliimpaa, mutta saan siinä samalla muutakin hyötyä, jos minulle tulee vaikka joku siellä juttelemaan. Olen siis ujo ja kaveriton, joten kapakassa saan vähän vaihtelua elämääni. Jos joisin yksin kotona, niin se olisi vain juomista ja menisi tavallaan "hukkaan".

Join 24-vuotiaaksi saakka melko paljon. Isäni on rappioalkoholisti, ja mua kuvottaa tosi kännissä olevat ja aggressiiviset ihmiset. Nykyään juon alkoholia harvoin, lähinnä siksi, että pelkään alkoholismin periytymistä niin pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali suhtautuminen minulla. En sylje lasiin, mutten ota ongelmaksikaan asti. Ei mulle ihmeemmin maistu mutta muutaman voi aina silloin tällöin ottaa.

Sama.

Musta on tullut itsestänikin alkoholisti, en ikinä olisi uskonut. Myös kärsin muista addiktioista.

Vierailija kirjoitti:

14v terveystarkastuksessa vastasin rehellisesti terveydenhoitajan kyselylomakkeeseen, että juon vähintään joka toinen viikonloppu n. 8-10 annosta alkoholia ja tupakkaakin menee. Äitini allekirjoitti tuon lomakkeen. Hoitaja vain tuumasi että aika isoja määriä ikäisellesi tytölle, muuten keskustelu jäi siihen.

Koin teininä, että alkoholin käyttö oli sallittua, oikeastaan normaalia. Join paljon 13-vuotiaasta 21 vuotiaaksi saakka, kunnes ymmärsin vähentää ja rauhoittua. Tosin nykyään kun masennuslääkkeitä syön, on alkoholi melkoista myrkkyä ja saa pään erittäin hyvin sekaisin. Siis ainakin omalla kohdallani. Viimeksi kun join ja sammuin, oksensin ensin illalla kerran ja seuraavana aamuna 3 kertaa. Ihan teiniajat tulee mieleen :D

Anyways, nykyään asenteeni alkoholiin on kriittisempi ja pystyn nauttimaan elämästä ilman sitäkin.

Tuliko saatua paljon kiihkeää teiniseksiä tuohon aikaa :))?