Mikä muutti eniten suhtautumistasi että kuinka ison asian teet seksistä
Nuorelle kokemattomalle naiselle seksin aloittaminen on usein suuri asia suhteessa ja sitä mietitään ja pohditaan. Viisikymppisten sinkkujen kesken taas se on osa elämää eikä siitä tarvitse tehdä isoa numeroa.
Vaikuttiko joku näistä sinulla eniten
1) ensimmäinen vakava seurustelusuhde
2) lasten saanti
3) ensimmäinen iso ero jossa jo asuttiin yhdessä
4) vai joku muu mikä?
Kommentit (23)
En ihan ymmärtänyt kysymystä ja minkä ikäisille tämä on suunnattu?
Siis suhtautumista seksiin muutti jo eka seksikerta. Ennen sitä en malttanut odottaa että pääsisin sänkyyn miehen kanssa, mutta sen jälkeen ymmärsin että ei se ole mitään erityistä.
Vierailija kirjoitti:
Siis suhtautumista seksiin muutti jo eka seksikerta. Ennen sitä en malttanut odottaa että pääsisin sänkyyn miehen kanssa, mutta sen jälkeen ymmärsin että ei se ole mitään erityistä.
aika harvinainen
Minulle on käynyt itse asiassa päinvastoin. En ole aiemmin pitänyt seksiä minään isona juttuna, vähän sellaisena itsestäänselvänä tylsänä asiana, joka on aina sitä samaa. Mutta nyt eron jälkeen sinkkuna olen huomannut tarvitsevani seksiä ja huomannut, että sitä on olemassa todella hyvää, keskinkertaista ja todella surkeaa. Aiemmin en ole esim ollut kunnolla puutteessa enkä seksin jälkeen kokenut turhautumista.
Vierailija kirjoitti:
Siis suhtautumista seksiin muutti jo eka seksikerta. Ennen sitä en malttanut odottaa että pääsisin sänkyyn miehen kanssa, mutta sen jälkeen ymmärsin että ei se ole mitään erityistä.
Sama, paitsi vähän toisinpäin: luulin että seksi on jotain erityistä ja "säästettävää" sille Ainoalle Oikealla, mutta ekan kerran jälkeen tajusin, että sehän on vain fyysistä ja erittäin kivaa.
Tajusin että naisia huijataan pitämään seksiä koko mimuuden ytimenä samalla kun miehet saavat heitellä siemeniään huolettomasti kaikkialle ilman että ve pitävät kumppaneitaan edes ihmisinä.
Seksi ei ole arvokasta. Se on melkein sama kuin sormen työntäminen nenään. Seksi on eläimellisempää ja merkityksettömämpää varsinkin miehen kanssa jolle olet vain yksi nainen hänen himoitsemiensa naisten joukosta.
Seksi on aina ollut minulle täysin luonnollinen ja kiva asia ja osa elämääni siitä saakka, kun meni neitsyys ekoilla treffeillä 19-vuotiaana. Ehkäisystä ja muusta kun huolehtii niin se on minusta kivaa ja siitä voi nauttia tekemättä siitä sen suurempaa numeroa. Seksin puute on minulle kyllä sitten taas sellainen iso ja ikävä asia, mutta se tulee varmaan keski-iässä ja vanhemmiten toki muuttumaan. En tajua, miksi naisen pitäisi olla joku kamalan pidättyväinen seksin suhteen - eihän miehetkään yleensä ole.
N28
Joskus teininä mietin tätä naisen neitsyyden mystifiointia ja seksuaalisuuden muutakin kontrollointia ja totesin että ovat paskapuhetta.
Ennen seksielämän aloittamista olin niin seksuaalisesti turhautunut (kymmenisen vuotta), että tein siitä tosi ison asian. Oletin, että tottakai saan orgasmin myös toisen kanssa ja että olen hirveän aktiivinen. Tosiasiassa ujostelen vieläkin parisuhteessa enkä saa orgasmia, vaikka tykkään seksistä.
Lapsuudenaikainen hyväksikäyttö vaurioitti niin perinpohjin, ettei osannut puolustautua myöhemminkään ja hyväksikäytetyksi tuleminen kertautui.
Seksi ei oikeasti kiinnosta mutta siihen on suostunut jotta ei jäisi yksin.
Seksi on yliarvostettua. Enemmän ihmisten pitäisi vain välittää toisistaan.
Kun jäin ensimmäistä kertaa yksin yli 35-vuotiaana ja pariutuminen näytti aika vaikealta tahattoman lapsettomuuteni vuoksi. Tajusin haluavani seksiä, oli parisuhdetta tai ei. Kymppiä lainatakseni, "mietin tätä naisen neitsyyden mystifiointia ja seksuaalisuuden muutakin kontrollointia ja totesin että ovat paskapuhetta."
Nyt minulla on kiva vakirakastaja. :)
Aiemmassa, pitkässä suhteessa seksi oli tylsää enkä nauttinut siitä juurikaan. Silloin olin mieluummin ilman.
Nyt pitkän sinkkuajan jälkeen nelikymppisenä olen ihastunut mieheen, josta en malttaisi pitää näppejäni irti. Nyt vain ongelmana on se, ettei hän tee minkäänlaista aloitetta seksiin, joten kärvistelen nyt sitten yrittäen hillitä ihastukseni ja haluni. Tilanne on siis kääntynyt täysin päinvastaiseksi aiempaan elämääni verrattuna.
Opin että juuri se seksityyli mistä pidän on juuri se seksityyli josta miehet eivät pidä. Rakastan meditatiivista, sensuellia ja intensiivistä koko kehon seksiä jossa tuntee olevansa puoliksi unessa. Miehet pitävät rynkytys kiimanainnista jossa keskiössä on vastapuolen vartalon ulkonäkö.
Miesten seksuaalisuus on siis ikään kuin turhamaisempaa.
No, en kyllä huolisi sellaista joka on ollut joka piirakalla, en omistushaluista, persoonallisuushäiriöistä, fetisistiä, seksimaanikkoa, hapenviejää, no jaa, en näköjään tarvitse miestä mihinkään. Sillä tavalla olen seksuaalisesti muuttunut. En jaksa alkaa mitään riesaa. Minulle riittää kun saan huomiota ulkona tuolla... Tokihan joskus pippeli kiinnostaisi mutta kokemusteni ikävä summa on että mulkussa se usein on kiinni. Siinä vain hajoittaa sydämensä ja mielenterveytensä kun sellaiseen itsensä onnistuu sotkemaan. Saa vielä taudin tai turpaan...
Mukavaa kun kukaan ei häiritse:)
Ja katsoahan aina voi, ja haaveilla.
N42,11
Seurustelusuhteet aika onnettomia...lapsia ei ole, omasta tahdostani. Erot olleet silti aika ikäviä. Ei suhtautumiseni seksuaalisuuteen ole kovasti muuttunut. Aina olen VIHANNUT kaksinaismoralismia, joka surullisen yleistä kristillisissä piireissä, just että nähdään naisen seksuaalisuus erilaisena kuin miehen, tai vähätellään naisen seksitarpeita. (tyyliin amerikkalainen seksivalistus...) Toki syntiäkin on noissa asioissa, mutta se ei katso sukupuolta mitenkään.
Nuorempana seksi oli mieles koko ajan, nyt vanhempana vähemmän, olosuhteiden pakosta ja varmaan lääkkeet ja mielialatkin vaikuttaa ja raskaat elämänkokemukset muissa asioissa.
En kyllä oikein ymmärrä kysymystä. Mulle seksi on aina ollut rakastelua, eli fyysistä rakkauden osoittamista. Rakkaus kuuluu parisuhteeseen ja avioliittoon ja seksi rakkauteen.
No ei kyllä ole mitenkään muuttunut.